Edelleen olen sitä mieltä, että kukaan uskovainen ei voi mitenkään todistaa, että hänen kontaktinsa "Jumalaansa" olisi TODELLISUUDESSA lähtöisin Jumalasta. Mielenkiintoista on, että noita kokemuksia kokevat sellaiset ihmiset jotka ovat ajautuneet kriisiin tai muihin vaikeuksiin elämässään, pelkkä syvä masennus riittää tuomaan Jeesuksen paikalle. Uskovaisilla olisi syytä miettiä mistä nuo kokemukset oikein johtuvat.
Olen itsekkin kokeillut katumista ja rukoilemista hartaasti ja vilpittömästi, mutta mitää yliluonnollista Jeesuksen kosketusta tms. ei ole tapahtunut. Asiat ovat nimittäin niin, että jos niin kävisi niin olen oikeutettu esittämään muutaman kysymyksen ja saamaan niihin vastauksen siltä joka ilmestyy(muodossa jos toisessa).
On se metkaa, että kriittisyys estää Jeesusta ilmestymästä minulle. Sokea usko ja kaiken hyväksyntä ei käsittääkseni kuulu edes vähänkään normaalin ihmisen ajatusmaailmaan. Asioille pitää olla selitys ja varsinkin jos kaiken takana on Jumala.
Minun mielestä olemme korkeintaan koekaniineja.
Terv:*Höpisijä*=)
Olen itsekkin kokeillut katumista ja rukoilemista hartaasti ja vilpittömästi, mutta mitää yliluonnollista Jeesuksen kosketusta tms. ei ole tapahtunut. Asiat ovat nimittäin niin, että jos niin kävisi niin olen oikeutettu esittämään muutaman kysymyksen ja saamaan niihin vastauksen siltä joka ilmestyy(muodossa jos toisessa).
On se metkaa, että kriittisyys estää Jeesusta ilmestymästä minulle. Sokea usko ja kaiken hyväksyntä ei käsittääkseni kuulu edes vähänkään normaalin ihmisen ajatusmaailmaan. Asioille pitää olla selitys ja varsinkin jos kaiken takana on Jumala.
Minun mielestä olemme korkeintaan koekaniineja.
Terv:*Höpisijä*=)
Vastaukset 25
Vanhimmat
Joo kyllä olen vahvasti sitä mieltä, että "Jumalan" tai esim. "Jeesuksen" kosketukset ovat mielikuvituksen tuotetta, yleensä enemmän tai vähemmän psykoottisessa tilassa saatuja.Sairastuin itse aikoinaan psykoosiin vaikean masennuksen seurauksena.Silloin kuulin "Jumalan" ja muidenkin olentojen puhuvan minulle.Mutta nyt kun en ole ollut enää vuosiin psykoosissa, mitään "Jumalan" kosketusta tai edes rukousvastausta ei ole tullut kertaakaan vaikka aikoinaan niitä hyvinkin hartaasti pyysin.Ja sanotaanhan Raamatussakin, että "anokaa, niin te saatte, ja ilonne on täydellinen", joten nuo pyyntöni eivät olleet Raamatunkaan mukaan asiattomia.Uskovaiset yleensä sanovat, että Raamatun "Sana" on erehtymätöntä totuutta, mutta entäs sitten kun on kyseessä em. Raamatunlause.Silloin uskovaiset keksivät ja sanovat oitis, että tässä tapauksessa on kyseessä käännösvirhe tms.
että olet väärin käännytetty?
Olen samoilla linjoilla kirjoittajan kanssa, oma näkemykseni on että kaikki Jeesus tai Jumala kokemukset ovat ihmisen mielen sisällä tapahtuvia ilmiöitä. Vähän samaan tapaan kuin mieli luo kuvan ulkoisesta maailmasta, niin se pystyy luomaan kuvan ihmisen sisäisestä ajatusmaailmastakin. Siksi kaikki nähty (ulkoinen maailma tai sisäinen näky) ovat vain mielessä olevaa ja siksi ei todellista tai pysyvää. Vasta kun mieli hiljenee ja lakkaa luomasta kuvia on mahdollista löytää todellinen "näkijä", joka on se joka näkee kaikki mielen luomat kuvat, kuten Jeesus, Jumala jne. Näkijä on todellinen mutta mieli ei sitä tunne ja yrittää esittää näkijää, siinä koskaan onnistumatta. Raamatun lauseen "etsikää niin te löydätte" voisi kirjoittaa esimerkiksi seuraavasti: Etsikää "näkijä" niin te löydätte Totuuden ja teidän mielenne ei voi teitä enää koskaan johtaa harhaan.
Asiasta saa lisää tietoa ja opastusta osoitteesta http://www.oshana.org/
>>Minun mielestä olemme korkeintaan koekaniineja.
Fanaattiset uskovaisethan kyllä mielellään tuomitsevat helvettiin niitä jotka ajattelevat eri lailla kuin he itse.Raamatun kirjoittajillakin on ollut selkeä tavoite: Pelotella ikuisen rangaistuksen uhalla ihmisiä palvelemaan käyttäytymisellään ja uskomisellaan omia tarpeitaan ja mieltymyksiään.
Jos Jumala olisi olemassa, hän ei ketään tuomitsisi kadotukseen vain sen perusteella, etteivät nämä usko jotain asiaa.Pikemminkin hän mittaisi samalla mitalla uskovaisille kuin he ovat mitanneet muille eli tuomitsisi uskovaiset helvettiin.
Kylväjävertaus on Jumalan näkemys maailmantilanteesta, enkä minä näe siinä tuomitsemista, vaan tosiasiat, joista voisi oppia.
Minun mielestä helvetti on ensisijassa eroa Jumalasta, Hyvyydestä ja se ero on ihmisen itsensä valitsema tila, eli, ihminen itse valitsee oman "helvettinsä ja taivaansa".
Jumala suree jokaisen ihmisen "helvetillistä" tilaa, (ero Hyvyydestä)ja auttaa parempaan jos vain ihminen haluaa.
Minulla ei koskaan ole ollut mitään yliluonnollisia kokemuksia. En lähde kuitenkaan tällä subjektiivisella perusteella kritisoimaan muiden kokemuksia.
Joku on väittänyt, että ihmisten aivot saattavat tässäkin suhteessa olla erilaisia. En tiedä tästä teoriasta sen enempää, niin että en spekuloi sillä, voisiko se pitää paikkansa. Vierastan kuitenkin sitä, että sillä perusteella, mitä itse on tai ei ole kokenut, tyrmäisi tai banalisoisi muiden kokemukset.
>>Minulla ei koskaan ole ollut mitään yliluonnollisia kokemuksia. En lähde kuitenkaan tällä subjektiivisella perusteella kritisoimaan muiden kokemuksia.> Vierastan kuitenkin sitä, että sillä perusteella, mitä itse on tai ei ole kokenut, tyrmäisi tai banalisoisi muiden kokemukset.
jonkun sellaisen, joka itse ei usko, pitää puhua uskonnollisten kokemusten yhteydessä skitsofreniasta. Siinä suhteessa viestisi sisältö ei ollut yllätys. Sen sijaan että olisit pohtinut, voisiko jollakin todella olla sellaisia ( uskonnollisia ) kokemuksia, joita sinulla ei ole, kyseisen henkilön silti olematta skitsofreenikko, lähdit taas tälle loppuunkalutulle linjalle.
Kysytkö minulta tosissasi, onko "mielenterveystyössä tekevien" (? ) koettava samat harhat kuin skitsofreenikot voidakseen ymmärtää niitä? Odotatko, että vastaisin, että kyllä vain, hoitajien on oltava yhtä sairaita kuin potilaidenkin? Toivoisin, että joskus kanssasi voisi käydä järkevääkin keskustelua.
ymmärtänyt?
Tuohan oli vain vertaus, itsehän sanoit, ettei sellainen voisi ymmärtää toisen kokemuksia, jos ei itsellään ole ollut niitä, noin ajatusta lainaten, vai?
>>Sen sijaan että olisit pohtinut, voisiko jollakin todella olla sellaisia ( uskonnollisia ) kokemuksia, joita sinulla ei ole, kyseisen henkilön silti olematta skitsofreenikko, lähdit taas tälle loppuunkalutulle linjalle.
sanoi; Ai kun me papit naurettii.
miten tuon pp:n kanssa pitäisi oikein keskustella, kun jatkuvasti tuntuu siltä, että mikään ei kelpaa tai käy, vaan aina hänellä on jotakin valittamista, eikä samaa aaltopituutta löydy millään. Voisin tietysti lyödä läskiksi, mutta se oikein vastaa käsitystäni keskustelusta. Mutta ellei tilanne parane, niin kohta on pakko nostaa kädet pystyyn ja lopettaa edes yrittämästä.
Olen kyllä saanut suh.koht hyvän kontaktin :pp.henkin. Muistelisin tulleeni mukaan hieman samalla tyylillä. Luulisin kaiken takana olevan aivan todellinen tiedonhalu joka nyt pukeutuu tuollaiseen hieman opportunistiseen muotoon. Luulisin :pp.kin todellisuudessa olevan aivan kunnon ihminen.
Onkohan sinussakin Verna edes vähän ennakkoluuloja? Oikeastaan aika lohduttavaa;)
Käsiäsi älä nosta pystyyn, yhtä hyviä tai huonoja lähimmäisiä olemme kaikki. Herramme kyllä koettelee meitä vaan ei hylkää:-)
>>miten tuon pp:n kanssa pitäisi oikein keskustella, kun jatkuvasti tuntuu siltä, että mikään ei kelpaa tai käy, vaan aina hänellä on jotakin valittamista, eikä samaa aaltopituutta löydy millään.
Hyväthän meil kui mun nysse tarttis sano o kontaktit mut kumminki ku o nopeat ja hyvät koneet, mää ku täält täsä ny painan entteriä, niin hetkes o siel Turus luettavana?
Tiedon halu o tosiaan hirvittävä ja oppimisen jano", vaikkeen millää meinaa oppiakkaan.
Eilenki opiskelin melkein kokonaan "lasikantisen ei mar laulukirjan" Ei sunkka konjamiinia ystävien kans, mut kui mun nysse tarttis sano silti simmottos sit vaa ne olivat mahtaks sitä sanokka kehrata sitä mielt, et en ossaa enkä opi laulamaan?
Tuosta mahtaks sitä sanokka kehrata opportunist" en mitään tierä, kyl mar sit ku o niin vierakieline sana, tarkottaneeko "opposiitti turistia" vai mitä lienee?
Siinä vai kummottos olet oikeas, kyl mää ihan oikee ja ei mar kunnon ihmine olen, vaikkeen kui mun nysse tarttis sano tuast kunnost olekkaan niin varma?
Taitaisi maratooni vai kummottos jäärä juaksemat?
Taidetaan istua eri rannoilla, mutta saman meren ääressä kuitenkin. Kun ei nähdä kokonaisuutta kukaan, niin taidetaanpa pitää itse kukin sitä omaa rantanäkymäämme ainoana oikeana. Mutta kai se on vain inhimillistä.
löytöretkeilijät lähtivätkin tutkimusmatkoilleen, että maailmankuva laajenisi, heilläkin oli kaiken näköisiä uskomuksiaan "vastarannoista", sekä maailmanlaidalta putoamisiin asti kauhukuvia. Mutta nekin osoittautuivat vain uskomuksiksi, vaikka Kolumbuskin kuvitteli tulleensa Intiaan, sekin osoittauti vain mielikuvitukseksi.
Kannattaisi siis tutkia ja laajentaa maailmankuvaansa, eikä "ruikuttaa rannala" uskomuksiensa kanssa, se saattaisi laajentaa sinunkin maailmankuvaasi?
Minä olen käynnyt myös "vasta rannalla", ehkä siinä on se meidän ero maailmankuvaamme?
Haluaisin täydentää kapeaa katsomustasi uskonkokemuksiin. Itse olen ollut uskossa pitkään (riippuen mistä sen alkaminen aloitetaan) ja koen useinkin Jumalan läsnä olon ja avun. Väitit kirjoituksessasi että kokemuksia kokevat vain ne jotka ovat käyneet läpi suuren mullistuksen tai masennuksen tms. Minulla ei ole ollut mitään ihmellisempää. En ole ollut masentunut en yksinäinen. Minulla ei ole ollut mitään isoja ongelmia. Silti tunnen Jumalan vaikutuksen.
Koin Jumalan läsnä oloa ja vaikuttamista jo lapsuudessa mutta en oikein tiennyt mitä se oli. Lopullisen varmuuden tuntojeni lähteestä sain kun pyysin ihmisiä rukoilemaan puolestani.
En voi vastata kysymykseen mikseivät kaikki Jumalaa huutavat tunnu saavan vastausta, sillä en osaa vasta siihen. mutta siitä olen varma että Jumala on olemassa ja vaikutta minussa ja maailmassa.
mutta et kerro miten sen koit tai tunnet?
Mistä muuten tiedät, että ne on juuri jumalan vaikutusta?
Minulle Jumalan kokeminen on tunne sisälläni. Tunne että siellä on jokin muukin kuin minä. Kylmätväreet ja liikuttuminen.
Pyytäessä Jumalan kosketusta kuulin Jumalan sanovan että tässä sitä tulee. Sen jälkeen yhdistän nuo tuntemukset Häneen. Tietenkään en voi konkreettisin kokein koko muulle maailmalle todistaa että tämä tulee Jumalasta. Uskon idean kuulee jo sanasta itsestään: usko on uskomista uskomattomaan ja todistettamattomaan.
>>Pyytäessä Jumalan kosketusta kuulin Jumalan sanovan että tässä sitä tulee. Sen jälkeen yhdistän nuo tuntemukset Häneen.
eikös niitä ääniä kuule kaikki... :)
En usko että mikään mainitsemasi hyvä haltiatar tekisi kaikkia niitä juttuja ja parantaisi maailmaa. Uskon että siihen pystyy vain Jumala ja näin ollen minulle puhunut ja lähelläni oleva on Jumala. En usko siihen että tuo taivas on täynnä kaikkia mahdollisia haltioita ja ties mitä vipeltäjiä vaan että siellä on tasan yksi joka kykenee vastaamaan kun kysytään.
>>eikös niitä ääniä kuule kaikki... :)>En usko että mikään mainitsemasi hyvä haltiatar tekisi kaikkia niitä juttuja ja parantaisi maailmaa. Uskon että siihen pystyy vain Jumala ja näin ollen minulle puhunut ja lähelläni oleva on Jumala. En usko siihen että tuo taivas on täynnä kaikkia mahdollisia haltioita ja ties mitä vipeltäjiä vaan että siellä on tasan yksi joka kykenee vastaamaan kun kysytään.
Jumalakokemukset itsessään eivät ole kaiken tarkoitus, vaan niilläkin on oma tarkoituksensa. Ne johtavat uudelleensyntymiseen eli muutokseen. Uudelleensyntymistä on eriasteista. Jotkut muuttuvat pikkuhiljaa joka päivä, eivätkä koskaan tiedosta tapahtumaa jumalakokemukseksi, - eivätkä sellaista tarvitsekaan. Jumalakokemus on aika paljon kiinni siitä mitä kukin jumalalla tarkoittaa.
näkemykseni on etten ole millään voinut olla kolmeakymmentä vuotta kriisissä ottaen huomioon levollisen elämäntyylin ja ikäni. Niin kauan olen ollut Jeesuksen seuraaja ihan tasaisesti ilman suuria myllerryksiä tai tunnekuohuja. Älä niputa kaikkia samaan kasaan. Meitä on moneksi. Jotkut ateistitkin pitävät sen omana tietonaan eikä ole tarvetta taistella. Toiset puolestaan epäuskovat uskovaisten kautta. Merkillisiä nämä ihmisluonteet. Ei ole kahta samanlaista.