Mistäköhän on saanut alkunsa tämä myytti, että ns. suuret ikäluokat ovat kokeneet jotenkin kovan ja koruttoman lapsuuden eivätkä ole saaneet kaikkea "valmiiseen pöytään" kuten nuoremmat sukupolvet. Sen mitä historiaa olen lukenut, niin juuri"suurten ikäluokkien" lapsuudessa ja nuoruudessa Suomi eli voimakasta kasvun aikaa. Ehkä ympärillä ei ollut niin paljon krääsää kuin nykyään on periaatteessa saatavilla, mutta elämän peruspuitteet olivat tuolloin hyvin mallillaan. Kaikilla ei ehkä ollut mahdollisuutta akateemiseen koulutukseen, mutta ei sillä ollut tuolloin merkitystäkään. Töitä riitti muutamia lyhyitä kausia lukuunottamatta kaikille (70000 työtöntä aiheutti hätätilahallituksen perustamisen) ja ne joilla koulutusta oli pääsivät heti hyviin asemiin ja virkoihin. Ja hyvinvoinnin perusta oli nimenomaan 1910-1930 -luvulla syntyneiden työn tulosta. Nyt suuret ikäluokat ovat lisäksi saamassa historiallisesti ainutlaatuiset eläke-edut jota nuoremmat joutuvat maksamaan vyötä kiristäen. Tarkoituksenani ei ole lietsoa mitään sukupolvien välistä kaunaa, mutta olisiko jo aika arvioida uudelleen keihin sopii nimitys "pullamössösukupolvi". Ketkä oikeastaan ovat saaneet ja tulevat saamaan kaiken valmiina kyvyistään ja ahkeruudestaan riippumatta?
Viime viikolla junan ravintolavaunussa Itä-Suomeen matkustaessani pöytääni tuli n. 50 -vuotias mies, joka alkoi päivittelemään kuinka nykyään junissa ihmiset ovat niin kovin hiljaisia - toisin kuin hänen nuoruudessaan. Esitin, että silloinhan tosin junamatkatkin kestivät kauemmin kun "eikä silloin ollut aina niin kiire joka paikkaan". Tähän keskustelukumppani vielä kykeni yhtymään. Seuraavaksi herra alkoi paasaamaan kuinka junastakin voi ostaa tuoretta sämpylää tms. ja kuinka hänen nuoruudessaan ei leipää ollut ja kuinka nykyään elämä on helppoa ja hyvää (Epäilemättä hänellä onkin). Huomautin, että Helsingissä leipäjonot ovat nykyään arkipäivää. Tätä mies ei selvästikään voinut "hyväksyä" vaan silmiin tuli tyhjä katse ja ikäänkuin jostain "varastosta" hän sai sanottua jotain ympäripyöreitä kommentteja siitä, kuinka nykyään leipää kuitenkin silti on, mutta hänen nuoruudessaan sitä ei yksinkertaisesti ollut. En ottanut asiaan enempää kantaa ja keskustelumme päättyi siihen.
Mielestäni on todella huolestuttavaa jos sukupolvella, jolla pitäisi ikänsä puolesta olla näkemystä ja elämänkokemusta maailmankuva on noin itseriittoinen ja rajoittunut.
Viime viikolla junan ravintolavaunussa Itä-Suomeen matkustaessani pöytääni tuli n. 50 -vuotias mies, joka alkoi päivittelemään kuinka nykyään junissa ihmiset ovat niin kovin hiljaisia - toisin kuin hänen nuoruudessaan. Esitin, että silloinhan tosin junamatkatkin kestivät kauemmin kun "eikä silloin ollut aina niin kiire joka paikkaan". Tähän keskustelukumppani vielä kykeni yhtymään. Seuraavaksi herra alkoi paasaamaan kuinka junastakin voi ostaa tuoretta sämpylää tms. ja kuinka hänen nuoruudessaan ei leipää ollut ja kuinka nykyään elämä on helppoa ja hyvää (Epäilemättä hänellä onkin). Huomautin, että Helsingissä leipäjonot ovat nykyään arkipäivää. Tätä mies ei selvästikään voinut "hyväksyä" vaan silmiin tuli tyhjä katse ja ikäänkuin jostain "varastosta" hän sai sanottua jotain ympäripyöreitä kommentteja siitä, kuinka nykyään leipää kuitenkin silti on, mutta hänen nuoruudessaan sitä ei yksinkertaisesti ollut. En ottanut asiaan enempää kantaa ja keskustelumme päättyi siihen.
Mielestäni on todella huolestuttavaa jos sukupolvella, jolla pitäisi ikänsä puolesta olla näkemystä ja elämänkokemusta maailmankuva on noin itseriittoinen ja rajoittunut.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Nykymaailman menossa on joitakin asioita, joita itse en oikein ymmärrä.
Miksi työttömän pitää veronmaksajien rahoilla laittaa lapset päivähoitoon?
Miksi ulkomaalaispakolaisia pitää elättää veronmaksajien rahoilla?
Miksi rikollisen pitää saada maksuton oikeusavustaja veronmaksajien rahoilla? Nyt vasta on ryhdytty työstämään lakeja(?), joissa rikoksen uhrikin voisi saada kärsimistään vahingoista korvauksia.
mikä ei tiedä mitään paperivaatteista ja pahvikengistä. Ne olivat arkipäivää sotaaikana ja sen jälkeen. Et tiedä mitään ruokakorttijonoista etkä ruoan säännöstelystä. Oletkoo koskaan kulkenut paikatuissa vaatteissa? Entäs kuuluiko lapsuuteesi kulkea äidin vanhassa palttoossa? Se oli vain käännetty ympäri ja tehty uudelleen. Entä oliko kouluaikanasi ainoa ruoka koulussa kauravelli? Ja rikkaana perjantaina peräti pinaattivelli ja siivu lauantaimakkaraa. Entä oletko elänyt aikaa jolloin vain yksi lapsista pääsee kerralla ulos pirtistä vain siksi että perheellä on vain yhdet kengät lapsille talvikäyttöön. Silloin kansakoulussa oli luokalla 42-46 henkeä eikä tullut kuuloonkaan valittaa liian suurista luokista. No eipä juuri ollut häiriöitäkään sillä lapset oli kasvatettu kuriin ja nuhteeseen jo kotonaan. Silloin ei ollut pihvilihaa eikä broileria, Lihasopan lihat olivat jänteisiä vanhan lehmän lihoja. Tavallisempaa oli kyllä läskisoosi. Ja se todella tarkoitti kastiketta jossa oli nätisti sentin kuutioina ihraa pienen lihanokareen kera. Te jotka olette eläneet lapsuutenne jo siinä hyvinvointisuomessa joka on sodan jälkeen rakennettu, ette todellakaan tiedä todellisesta köyhyydestä yhtään mitään. Nykyään jos jää työttömäksi on valtiolla antaa hiukan tukea. Jos silloin jäi työttömäksi ja rahaa ei todellakaan ollut ruokaan saattoi saada kansanhuollosta jotain pahimpaan hätäänsä. Mutta ei sillä autoja osteltu, edes käytettyä. No eihän silloin autoja niin ollutkaan. Maaseudulla oli hevoset ja kaupungissa muutama bussi joilla pääsi paikasta toiseen.Maailma on siitä paljon muuttunut. Nykyään on outoa että tämä nuorempi sukupolvi joka on lapsuudessaan saanut yleensä kaiken mahdollisen rupeaa nyt narisemaan kun isovanhemmat tulevat eläkeikään. Monet sen ikäluokan ihmisistä on aloittanut työnsä vähän toisella kymmenellä kuka pikkana kaupungissa kuka tehtaan juoksupoikana. Pitäisikö heidän mielestäsi työskennellä hamaan hautaan asti edelleen elättäen teitä jotka ette osaa muuta kuin vaatia aina vain lisäälisäälisää.
syntynyt 40 luvun loppupuolella ja lapsuuteni ja nuoruuteni oli köyhä mutta onnellinen. Lähdin 16 vuotiaana töihin kaupunkiin ja töitä löytyi vaikka olisi joka päivä vaihtanut työpaikkaa. Tulevaisuus oli huoleton ja uskoimme parempaan maailmaan. Silloin ei voinut kuvitella, että joskus on tilanne jossa ei töitä löydy tekevälle. Olen ollut työttömänä viimeisen 10 vuoden aikana vain jotakin pätkätöitä on löytynyt. Tänä aamuna viimeksi kuulin televisiosta kuinka työttömiä yhä syyllistetään lisää, että pitäisi mennä alle minimi palkan töihin.
Kansaa aivopestään ja yritetään vierittää puolen miljoonan työttömyys työttömien päälle, vaikka todellinen syy on päättäjien kyvyttömyys hoitaa asioita. Ennen oli aineellisesti paljon köyhempää, mutta elämä oli kaikin tavoin muuten paljon varmenpaa ja parempaa. Itse alan lähestyä eläkevuosia, mutta nuoret minua säälittää tässä kovassa yhteiskunnassa miksi tämä on muuttunut. Rikollisuus kasvaa, työttömyys on käsittämättömissä lukemissa ja kaikenlainen henkinen pahoinvointi kasvaa, niin ettei ainakaan parempaan suuntaan ole menty. Olen vaimolleni usein sanonut kun katselemme vanhoja filmejä televisiosta, että miten onnellisilta ihmiset ennen näyttivät ja sellaisena itsekin muistan miten hyvä yhteis ja me henki ennen työmailla vallitsi. Olet Nate ehdottomasti oikeassa elämä oli ennen paljon parempaa,mikä krääsän määrässä voitetaan se henkisyydessä hävitään!
Mutta onneks raha on viinaan riittänyt. Nykykurjuus on ammattiyhdistysliikkeen aikaansaannosta. Maksetaan ihmisille mieluummin syrjäytymisestä kuin kykyjen mukaisesta työstä.
Turha syyttää ammattiyhdistysliikettä nykyisestä kansan olojen huononemisesta. Päinvastoin AY-liikettä ja työväenliikettä saamme kiittää nykyisestä hyvinvointiyhteiskunnan perustasta. Ajatelkaapa kuinka hyvä maa Suomi olisi elää ja asua jos sekä poliittinen ja ammatillinen työväenliike jälleen ryhdistyisivät ajamaan täyspainoisesti ja tasapuolisesti koko kansan etua kaikenmaailman keinottelijoita ja kuutamoyrittäjiä vastaan!
kirjoitti täyttä
nykyiseen työttömyyteen on itsekkyyden herääminen jokaisella tasolla yhteiskunnassa. Glopaalisaatio on toiselta nimeltään rahavalta. Rahavalta määrittää omat tarpeensa ja yhteiskuntarauhalla ei ole mitään merkitystä nykyiselle liike-elämälle. Ennen firmat pitivät yllä kauppaa koulua sairaalaa ja kirkkoa. Ihmisen elämä oli kytkettynä turvalliseen lähiympäristöön. Ja kun nuori kasvoi riittävän isoksi, jatkoi hän isänsä töitä ruukin tahi sahan tahi jonkun muun palveluksessa. Nykyään ei edes ammattiyhdistys pidä kollektiivisesti jäsentensä puolia. Niilläkin on omat osakkeensa liike-elämän johtoyrityksistä, ja tietenkin raha rupeaa silloin painamaan myös ammattiyhdistysliikkeen päätöksentekoa. Entä tuo että työtön istuu kotona ja saa siitä rahaa, mutta töitä ei tarvitse vastaanottaa, jos ei huvita. Ennen työtön teki työvelvollisuustöitä ja sai siten jonkinlaisen korvauksen ajasta, jolloin ei muita töitä ollut. Miksi ihmeessä rahaa pitäisi saada ilmaiseksi? Nykyäänkin olisi tosi paljon tekemättömiä töitä joita voisivat työttömät tehdä, mutta koska elintaso on niin korkea, se raha ei pelkästään riitä, vaan pitäisi myös olla mahdollisuus asuintukeen ja muuhun. Ennen ei semmoisia tunnettu.Hellahuone oli varsin yleinen asumismuoto ja yhteinen huussi pihan perällä hoiti saniteettitilojen virkaa. Miksi nykyään pitää kaiken olla viimeisen päälle toimivaa ettei ihminen joudu itse lainkaan ponnistelemaan? Se että elämä on liian helppoa, taitaa sairastuttaa pahemmin kuin se, että joutuu tekemään töitä jokapäiväisen hyvinvointinsa eteen. Sitten väitetään "ei nykyaikana voi enää elää hellahuoneessa" Miksi ei? Miksi pitää olla kaikki nykyajan mukavuudet aina saatavilla? Vuosituhansia on selvitty mökissä jossa on puulämmitys ja saniteettitilat ovat olleet pihan perällä. Miksi se ei enää kelpaa? Suomessakin löytyisi varmasti maata ja tiloja joilla voisi tuolla tavalla edelleen elää. Ja jos saa töitä voi taas hankkia kaikki tietokoneet ja televisiot ja muut nykyajan hömpötykset. Kuvitellaan että nämä on pakko olla. Totuus on kuitenkin, ettei se raha eikä olosuhteet onnea tuo, vaan oma asenne elämään. Kun siitä löytää itselleen elämänsä rikkauden ja syyn elää ei ole ulkoisilla tekijöillä niin huomattavaa merkitystä yksilölle. Ja ehkä silloin löytyisi myös se kollektiivinen ajatus työväentaloineen ja talkoineen ja naapuriapuineen, joita jokaista saa nykyaikana kiven takaa etsiä. Emme edes taida tietää mitä talkootoiminta käytännössä on.Se, minkä minä olen elämäni aikana oppinut on se, että raha karkoittaa ihmiset toistensa luota.
syy työttömyyteen on suomen poliitikkojen täydellinen kyvyttömyys hoitaa asioita. Suomessa on euroopan huonoimmat autot, korkein työttömyys,kalleimmat asunnot korkeimmat verot luetteloa voisi jatkaa vaikka kuinka kauan. Suomi on tehnyt virhe ratkaisuja koko itsenäisyytensä ajan ja kansa on kärsinyt ja maksanut herrojen töppäilyt selkänahallaan. Herrat nukkuvat ruususen unta kun muut euroopan valtiot painavat kilpaa natoon. Joskus kun oikein ottaa niiden mokailut lehmäkauppoineen päähän, niin tulee mieleen onko tämä kansa ansainnutkaan itsenäisyyttään. Paljon parempi kun joku ruotsin kaltainen valtio ottaisi koko maan holhoukseensa.
laskeutuneet ja tarvitsevat vielä pitkäaikaisen emämaansa vetoapua niin taloudellisissa ratkaisuissa kuin sosiaalisissakin:-) Näillä kanavilla usein hönkäillään ylemmyydentunnoissa ja haukutaan mukamas alikehittyneitä kansoja ja unohdetaan se tosiasia että tämä maa ja kansa oli vielä sata vuotta sitten kehittymätöntä oppimatonta ja köyhää porukkaa. Vain harvalla oli kiertokoulua parempaa koulutusta. Ja nyt sitten ollaan jo niin ylpeää että. Voi katsoa peiliin ja kysyä, onko ylpeyteen todellakaan mitään syytä.
kauhean ylpeä enään, nyt ollaan menossa sinne kiertokoulujen ja piikayhteiskunnan suuntaan takaisin...
Tärkeä keskustelunaihe!
Nykyaikuiset ovat itsekkin semmoisia pullakavhi viinaa ryystävät saamattomat pellet jotka vaan lusmuavat töissä ja pettävät vaimojansa.
Prööööt...