Täällä selitetään usein, että syyt köyhyyteen voivat olla monenlaisia, ja vihjataan että ainakin omassa tapauksessa itse on niihin syytön.
Harvemmin kuitenkaan kukaan erittelee miksi näin on, viitataan epämääräisesti esim. sairauksiin, sattumiin ja kovaan kohtaloon, joka usein vielä periytyy seuraavillekin sukupolville.
Veikkaisin kuitenkin, että ns. "juhlinta" kuuluu monen "ihmiskohtalon" perimmäisiin tekijöihin. Siihen suuntaan viittaisi myös iltalehden tutkimus:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2009122510838351_uu.shtml
Harvemmin kuitenkaan kukaan erittelee miksi näin on, viitataan epämääräisesti esim. sairauksiin, sattumiin ja kovaan kohtaloon, joka usein vielä periytyy seuraavillekin sukupolville.
Veikkaisin kuitenkin, että ns. "juhlinta" kuuluu monen "ihmiskohtalon" perimmäisiin tekijöihin. Siihen suuntaan viittaisi myös iltalehden tutkimus:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2009122510838351_uu.shtml
Vastaukset 14
Vanhimmat
alkoholismihan on periytyvä sairaus, siihen mukaan yleistä vitusta,laiskuutta,sairaslomaa
homma on valmis.
Siitä ei nousta kun kovalla itsekurilla korkki kiinni, joillekin onnistuu toisille ei.
..olisi jo se, että ihmisillä olisi selkärankaa myöntää ja nimetä täsmällisesti ongelmansa. Nähdä edes "sairauden" vaikutukset omiin lapsiinsa. Nuo esitetyt luvut ovat sen verran suuria, että ihan varmasti ne koskettavat tämänkin palstan "asiakkaita".
Jos kerran tupakoinnin terveysvaikutuksiin -> ja siitä johtuviin oheisilmiöihin on pystytty puuttumaan kovalla kädellä, niin miksi ei sitten tähänkin?
Ei täältä mitään keskusteluseuraa saa. Porukat makaavat pöhnäänsä ainakin maanantaille, jolloin kaupoista saa taas täydennystä juomavaroihin.
Aktiivisimmat ja reippaimmat ovat jo parantelemssa ikidarraansa lähiräkälässä.
Tässäpä vähän analyysia.
Löysin elämäni miehen, saimme kaupungin vuokra-asunnon ja laitoimme lapset, kun olimme molemmat töissä. Halusin hoitaa lapseni kotona (sitä juhlintaa?) joten palasin töihin vasta hoitovapaiden jälkeen. Vuosi oli 1991.
Työ oli vakituinen ja kokoaikainen. Sen piti jatkua eläkeikään asti joten vielä iltatähden halusimme (sitä juhlintaa?).
Kuinka ollakaan, äippälomalla tuli tieto siitä että työni ulkoistetaan. Irtisanomissuojan päätyttyä sain puolen vuoden palkan ja työtodistuksen. Elettiin vuosituhannen vaihdetta.
Sen jälkeen onkin sitten vain pätkätöitä riittänyt. Pienen perinnön saimme ja sijoitimme sen omaan kotiin, vaatimattomaan mutta riittävään meille, jätimme vuokra-asunnon enemmän tarvitsevalle (sitä juhlintaa?)
No, jos lapset ovat ollet sitä juhlintaa niin "korkki" on jo sulkeutunut, eikä sitä itsekuriakaan kauhiasti tarvinnut, ikä riitti.
Ja nyt ovat pätkätyöhanat kiinni ja kohta 500 päivää päivärahoja täynnä. Tiukaksi menee. Ihan ilman viinaa. Kun ei ollut sitä kristallipalloa silloin 10-15 vuotta sitten, josta olisi nähnyt ettei työ tule pysymään vakituisena. Uskalsi luottaa jatkuvuuteen. Mutta sehän taisi olla ylellisyyttä?
En syytä kohtaloa. En ylipäätään ketään. Jokunen virhearviointi tuli tehtyä joskus ja niistä kannan vastuun. Ihania "virheitä" olivatkin. Omat lapset.
Eipä tässäkään muita syntejä tehty, kuin luotettiin liikaa työntantajaan ja työn pysyvyyteen. Mutta niin luotti hyvin moni muukin tuolloin, ja luottaa edelleen. No, ehkä tämä lama tosin opetti jotain. Taas vähäksi aikaa.
Toisaalta sitä saa itse olla ihan mielissään siitä, miten omat asiat ovat menneet. Viimeisen 2 työvuoden aikana minut on joko lomautettu, tai irtisanottu yhteensä neljästi. Syy on aina ollut siinä, että töitä vain ei ole ollut riittävästi. Plus yksi konkurssi. Aina on otettu takaisin kun niitä on, mutta ei tästäkään oikein mitään tule. Vaan eipä sillä, kokemus on opettanut melko paljon siitä, kuinka paljon työpaikan säilymiseen voi luottaa. Työnantajia on ollut yhteensä 7, eikä yli vuoden pätkää ole putkeen ehtinyt olemaan kuin kerran. Toisaalta sitä on päässyt hyvin nopeasti seuraavaan paikkaan töihin, mutta heikolta se on lopulta aina näyttänyt sielläkin. Loistava tuuri ajoituksen suhteen siis.
Nyt näyttää sentään jo paremmalta, ja eipä tuo aikaisempi hajanainen työkokemus mitenkään huono/tarpeeton kokemus ole ollut. Sitä on oppinut melkoisesti säästäväisyyden järkevyydestä, kun et voi todellakaan luottaa siihen onko ensi viikolla enää töitä. Nytkään. No, oletusarvoisesti toki on, mutta kaikkeen on nyt varauduttu, ja varaudutaan jatkossakin. Olisi hulluutta elää "tulojen mukaan" tässä tilanteessa.
ja kunnioitan sinun tekemisiäsi. Vilpittömästi kunnioitan´elämässä taistelleita ihmisiä ja sinä kuulut niihin.
Niin itse myös. Hyvää joulua ja uuta vuotta sinulle...
Ihan mukavaa kuulla, että poikkeuksiakin löytyy, mutta ei niistä tässä nyt varsinaisesti ollut puhetta. tuskin tällaisia uutisia kuitenkaan ihan tyhjästä syntyy?
http://www.nelonen.fi/uutiset/kotimaa/turvakodeissa-vilkasta-pyhien-jälkeen
Kuinka ollakaan, äippäloma on yritykselle liian kallista. Eli parempi ulkoistaa työ, niin asia on korjattu.
Ammattiliittojen tekemien sopimusten vuoksi ei ole mahdollista palkata ketään vierasta vakituiseksi, paitsi jos hän tuottaa myös "palkkariskin" yritykselle. Eli tekee loistavaa taloudellista tulosta. Pätkätyöläisestä pääsee eroon, jos se vaikka sairastuu tai tulee raskaaksi. Ei yrityksien omistajat halua maksaa omistaan toisten elämää. Heillä on omat perheet elätettävänä ja pääomat kiinni firmassa.
Ehkä olisi kannattanut hankkia osaamista jota ei voi jokaiselta ostaa.
"Ehkä olisi kannattanut hankkia osaamista jota ei voi jokaiselta ostaa. "
Mikähän olisi se osaaminen jonka kysyntä pysyy vakaana vuodesta toiseen? Ja mistä sen tietää parikymppisenä?
Taas näitä joutavia jälkiviisasteluja. Yleensä kun sitten kysyy tarkemmin,on vastauksena syvä hiljaisuus. Ei tiedetäkään paremmin miten toisen olisi pitänyt elämänsä elää, mutta tuomitsemaan rynnätään omista lähtökohdista.
Itse aikuisena ammatinvaihtajana olen sitä mieltä, että yhtä ja ainoata vakaata osaamista ei ole olemassakaan. "Onni" suosii sitä joka on valmis opettelemaan uusia taitoja, eikä jää jääräpäisesti jankkaamaan menetettyjä asioita. Aktiiviset rulettaa, toisin sanoen.
työuransa aikana keskimäärin kolme kertaa ammattia. Ettei se ammatin tai täysin työnluonteen muuttaminen niin ihmeellistä ole. Moni pitkäaikaistyötön pitää sitkeästi kiinni alkuperäis ammatistaan.mJa ovat siten työttömiä. Itse olen työttömyyden takia vaihtanut ammattia 2-3 kertaa.
perityvää. Olen tutustunut kolmannen sukupolnen sosiaalikasvatteihin ja tiedän että sekin valitettavasti kulkee suvussa....Kuten vanhemmat niin itse myös eletään.
ja samaa havainnut. Jos vanhemmat eivät ole lapsilleen kannustavia vaan ovat haluttomia kouluttautumaan, etsimään aktiivisesti työtä niin mitä lapset oppivat? Oppivat sen, että maataan kotona, rellestetään kaduilla, tupakkaan ja kaljaan löytyy rahaa, mutta muuhun ei. Kannattaa käydä opintoja, useitakin ammatteja sillä työtä kyllä löytyy jos hiemankin laajentaa elinpiiriään. On mentävä työn perässä. Saa sitten 60v ja vanhempana surkutella, kun ei ole eläkettä kertynyt. Mistä sitä kertyy jos ei ole työhistoriaa...
Kannustakaa edes omia jälkeläisiänne opiskelemaan, ammattiin ja työhön.