En ole mielisairas -

"Surkuhupaisaa, että nämä ateistit eivät ymmärrä, että usko on loppujen lopuksi ainoa todella hieno asia täällä maanpäällä."

Ainut asia, mikä on todellisuudessa surkuhupaisaa, on se, että saatat olla jopa tosissasi.

"usko on loppujen lopuksi ainoa todella hieno asia täällä maanpäällä. "
- Jos usko on ainoa hieno asia niin kuinka köyhä elämä teillä onkaan!

"Teologi on kuin sokea henkilö pimeässä huoneessa etsimässä mustaa kissaa, jota siellä ei ole — ja löytää sen!" - Tuntematon

orko kirjoitti:

"Surkuhupaisaa, että nämä ateistit eivät ymmärrä, että usko on loppujen lopuksi ainoa todella hieno asia täällä maanpäällä."

Ainut asia, mikä on todellisuudessa surkuhupaisaa, on se, että saatat olla jopa tosissasi.

Kerropa mitä ihmeen arvokasta täällä maailmassa on ilman uskoa? Lähimmäinenhän on teille vain kasa atomeja, joka elää turhaa elämäänsä kuluttaen merkityksettömän maapallon resursseja ja "rakkautenne" lähimmäistä kohtaan on omakohtaista aivojen sähkökemiallista toimintaa joka päättyy ennemmin tai myöhemmin ja osoittautuu jälkeenpäin katsottuna täysin merkityksettömäksi.

aivan mahtavaa kirjoitti:

Kerropa mitä ihmeen arvokasta täällä maailmassa on ilman uskoa? Lähimmäinenhän on teille vain kasa atomeja, joka elää turhaa elämäänsä kuluttaen merkityksettömän maapallon resursseja ja "rakkautenne" lähimmäistä kohtaan on omakohtaista aivojen sähkökemiallista toimintaa joka päättyy ennemmin tai myöhemmin ja osoittautuu jälkeenpäin katsottuna täysin merkityksettömäksi.

omista mielipiteistäsi tuossa. Ehkä sinulle tosiaan on ihan hyvä käyttääkin koko elämäsi harhojesi palvontaan, jos et kerran muuta sisältöä elämääsi keksi.

Mutta ole huoleti: ei sinun luulosi sinua kuolemalta pelasta.

... kirjoitti:

omista mielipiteistäsi tuossa. Ehkä sinulle tosiaan on ihan hyvä käyttääkin koko elämäsi harhojesi palvontaan, jos et kerran muuta sisältöä elämääsi keksi.

Mutta ole huoleti: ei sinun luulosi sinua kuolemalta pelasta.

Mieti vain, että on tää mun katoava sähkökemiallinen asetelma mun aivoissa nyt tosi nasta. Elä vaan siinä kuvitelmassa, että sillä olisi jotain merkitystä ja arvoa. Kuulostaa siltä, että sinulla nyt vaan sattuu olemaan sellainen harhakuvitelma, että asialla on jotain merkitystä.

aivan mahtavaa kirjoitti:

Kerropa mitä ihmeen arvokasta täällä maailmassa on ilman uskoa? Lähimmäinenhän on teille vain kasa atomeja, joka elää turhaa elämäänsä kuluttaen merkityksettömän maapallon resursseja ja "rakkautenne" lähimmäistä kohtaan on omakohtaista aivojen sähkökemiallista toimintaa joka päättyy ennemmin tai myöhemmin ja osoittautuu jälkeenpäin katsottuna täysin merkityksettömäksi.

"Kerropa mitä ihmeen arvokasta täällä maailmassa on ilman uskoa?"

- Eläminen on arvokasta. Ja arvikkaaksi sen tekee se, että se on ainoani. Haluan katsoa tämän tarinan loppuun asti ja suurimmaksi osaksi minä voin vaikuttaa käsikirjoitukseen.

"Lähimmäinenhän on teille vain kasa atomeja, joka elää turhaa elämäänsä kuluttaen merkityksettömän maapallon resursseja ja "rakkautenne" lähimmäistä kohtaan on omakohtaista aivojen sähkökemiallista toimintaa joka päättyy ennemmin tai myöhemmin ja osoittautuu jälkeenpäin katsottuna täysin merkityksettömäksi."

- Lähimmäiset ovat ihmisiä. Eläviä ihmisiä, joilla on tunteet. Lisäksi minun kissanikin on lähimmäinen ja erittäin rakas. Kiva juttu, että aivoissani on sähkökemiallista toimintaa, koska sen avulla pystyn ajattelemaan ja tuntemaan. Ja juuri nyt tämän toiminnan avulla ajattelen, että sinä olet pölö.

aivan mahtavaa kirjoitti:

Kerropa mitä ihmeen arvokasta täällä maailmassa on ilman uskoa? Lähimmäinenhän on teille vain kasa atomeja, joka elää turhaa elämäänsä kuluttaen merkityksettömän maapallon resursseja ja "rakkautenne" lähimmäistä kohtaan on omakohtaista aivojen sähkökemiallista toimintaa joka päättyy ennemmin tai myöhemmin ja osoittautuu jälkeenpäin katsottuna täysin merkityksettömäksi.

Asia on juuri näin. Elämä on syntynyt sattumalta, joten sillä ei olee tarkoitusta. En tosin kuvittele ihmisiä atomikasoiksi, minulla ja muillakin ateisteilla on myös tunteet. Minusta jumala on aivan turha, voi lähimmäistä rakastaa ilman pelkoa helvettiin joutumisesta.

Kössönöm kirjoitti:

"Kerropa mitä ihmeen arvokasta täällä maailmassa on ilman uskoa?"

- Eläminen on arvokasta. Ja arvikkaaksi sen tekee se, että se on ainoani. Haluan katsoa tämän tarinan loppuun asti ja suurimmaksi osaksi minä voin vaikuttaa käsikirjoitukseen.

"Lähimmäinenhän on teille vain kasa atomeja, joka elää turhaa elämäänsä kuluttaen merkityksettömän maapallon resursseja ja "rakkautenne" lähimmäistä kohtaan on omakohtaista aivojen sähkökemiallista toimintaa joka päättyy ennemmin tai myöhemmin ja osoittautuu jälkeenpäin katsottuna täysin merkityksettömäksi."

- Lähimmäiset ovat ihmisiä. Eläviä ihmisiä, joilla on tunteet. Lisäksi minun kissanikin on lähimmäinen ja erittäin rakas. Kiva juttu, että aivoissani on sähkökemiallista toimintaa, koska sen avulla pystyn ajattelemaan ja tuntemaan. Ja juuri nyt tämän toiminnan avulla ajattelen, että sinä olet pölö.

Siis mielestäsi täällä on arvokasta ilman uskoa:
- että eläminen on arvokasta
- että se on ainoa
- haluat katsoa tarinan loppuun asti
- voit osaksi vaikuttaa käsikirjoitukseen

Et vastannut kysymykseen, miten elämä olisi arvokkaampaa ilman uskoa, koska nuohan on kaikkien saatavilla olevia, uskoi Jumalaan tai ei.

Ovatko eri tavalla ajattelevat sellaisia lähimmäisiäsi, joiden tunteita pitää kunnioittaa? Monella ateisteille, itsesi mukaan lukien, näin ei näytä olevan. Käytät sitä kivaa sähkökemiallista toimintaa aivoissasi juuri nyt lähimmäisesi mollaamiseen, koska hän ajattelee eri tavalla kuin sinä. Ilmeisesti se on sitten arvokasta elämässä, että saa pölötellä eri tavalla ajattelevia lähimmäisiä, koska eihän sillä ole mitään merkitystä, kun ajatustoiminta loppu, loppuu koko arvokas sähkökemiallinen elämä. Mitä välii, jos molopääksi noita uskihäiriköitä haukunkin, koska eihän _heillä_ ole tunteita, vain jumalharhaa vailla olevien tunteet ovat aidompaa ja arvokkaampaa sähkökemiaa, joka 60 - 90 vuoden jälkeen lakkaa.

Evis on epistä!

aivan mahtavaa kirjoitti:

Kerropa mitä ihmeen arvokasta täällä maailmassa on ilman uskoa? Lähimmäinenhän on teille vain kasa atomeja, joka elää turhaa elämäänsä kuluttaen merkityksettömän maapallon resursseja ja "rakkautenne" lähimmäistä kohtaan on omakohtaista aivojen sähkökemiallista toimintaa joka päättyy ennemmin tai myöhemmin ja osoittautuu jälkeenpäin katsottuna täysin merkityksettömäksi.

Arvostatko enemmän tulkintaa, joka perustuu egoistisen ehdottomaan, ihmismielessä käytyyn henkilökohtaisen totuuden punnitsemiseen vai tulkintaa, joka johdetaan mahdollisimman yleispätevästi ihmismielestä riippumattoman ympäristön säännönmukaisuuksista suhteutettuna ihmisen käsitetyn tulkintakyvyn luotettavuuteen?

Jos olet uskossa, olet todella tuota mieltä uskon ylivaltaisesta merkityksestä ja pidät kiinni vain minäkuvaasi peilaavista näkemyksistä, arvostat ainakin ulkoisesti vain ja ainoastaan itseäsi.

Minulle arvokasta on tämä itse matka, elämä ja sen kokeminen kaikkeudessaan, sekä pyrkimys käyttää koko potentiaalini yhteisen tietoisuutemme kehittämiseen. Arvostan sitä, että ihminen on herännyt entisaikojen kaoottisesta mielenmyllerryksestään itsetietoisuuteen ja alkanut kyseenalaistamaan egoistisen näkemyksensä äärimmäisen auktoriteetin (jumalan) kautta peilautuvasta maailmankaikkeudesta.

kerronksmääkin kirjoitti:

Siis mielestäsi täällä on arvokasta ilman uskoa:
- että eläminen on arvokasta
- että se on ainoa
- haluat katsoa tarinan loppuun asti
- voit osaksi vaikuttaa käsikirjoitukseen

Et vastannut kysymykseen, miten elämä olisi arvokkaampaa ilman uskoa, koska nuohan on kaikkien saatavilla olevia, uskoi Jumalaan tai ei.

Ovatko eri tavalla ajattelevat sellaisia lähimmäisiäsi, joiden tunteita pitää kunnioittaa? Monella ateisteille, itsesi mukaan lukien, näin ei näytä olevan. Käytät sitä kivaa sähkökemiallista toimintaa aivoissasi juuri nyt lähimmäisesi mollaamiseen, koska hän ajattelee eri tavalla kuin sinä. Ilmeisesti se on sitten arvokasta elämässä, että saa pölötellä eri tavalla ajattelevia lähimmäisiä, koska eihän sillä ole mitään merkitystä, kun ajatustoiminta loppu, loppuu koko arvokas sähkökemiallinen elämä. Mitä välii, jos molopääksi noita uskihäiriköitä haukunkin, koska eihän _heillä_ ole tunteita, vain jumalharhaa vailla olevien tunteet ovat aidompaa ja arvokkaampaa sähkökemiaa, joka 60 - 90 vuoden jälkeen lakkaa.

Evis on epistä!

juuri siksi, että se on ainoa.

"Kerropa mitä ihmeen arvokasta täällä maailmassa on ilman uskoa?"

- On se kummallista, että hölynpölyyn uskominen tekisi elämän arvokkaaksi. Miksi muka?

"Ovatko eri tavalla ajattelevat sellaisia lähimmäisiäsi, joiden tunteita pitää kunnioittaa?"

- Ei todellakaan pitää kunnioittaa kaikkien tunteita. Jos joku on sitä mieltä, että ihmisiä saa alistaa, raiskata, ryöstää, pelotella helvetillä ym. niin eipä minulta kunnioitusta löydy.

"Monella ateisteille, itsesi mukaan lukien, näin ei näytä olevan. Käytät sitä kivaa sähkökemiallista toimintaa aivoissasi juuri nyt lähimmäisesi mollaamiseen, koska hän ajattelee eri tavalla kuin sinä."

- Ihan kuten sinäkin, joka vittuilet ateistien elämän tarkoituksettomuudesta.

"Ilmeisesti se on sitten arvokasta elämässä, että saa pölötellä eri tavalla ajattelevia lähimmäisiä, koska eihän sillä ole mitään merkitystä, kun ajatustoiminta loppu, loppuu koko arvokas sähkökemiallinen elämä. Mitä välii, jos molopääksi noita uskihäiriköitä haukunkin, koska eihän _heillä_ ole tunteita, vain jumalharhaa vailla olevien tunteet ovat aidompaa ja arvokkaampaa sähkökemiaa, joka 60 - 90 vuoden jälkeen lakkaa."

- kts.ed.vast.

orko kirjoitti:

Arvostatko enemmän tulkintaa, joka perustuu egoistisen ehdottomaan, ihmismielessä käytyyn henkilökohtaisen totuuden punnitsemiseen vai tulkintaa, joka johdetaan mahdollisimman yleispätevästi ihmismielestä riippumattoman ympäristön säännönmukaisuuksista suhteutettuna ihmisen käsitetyn tulkintakyvyn luotettavuuteen?

Jos olet uskossa, olet todella tuota mieltä uskon ylivaltaisesta merkityksestä ja pidät kiinni vain minäkuvaasi peilaavista näkemyksistä, arvostat ainakin ulkoisesti vain ja ainoastaan itseäsi.

Minulle arvokasta on tämä itse matka, elämä ja sen kokeminen kaikkeudessaan, sekä pyrkimys käyttää koko potentiaalini yhteisen tietoisuutemme kehittämiseen. Arvostan sitä, että ihminen on herännyt entisaikojen kaoottisesta mielenmyllerryksestään itsetietoisuuteen ja alkanut kyseenalaistamaan egoistisen näkemyksensä äärimmäisen auktoriteetin (jumalan) kautta peilautuvasta maailmankaikkeudesta.

Mihin tuo mainitsemasi mahdollisimman yleispätevä tulkinta kohdistuu? Kohdistuuko se siihen mikä on tässä maailmassa arvokasta vai mistä puhut? Jumala on itse kertonut meille Raamatussa, mikä on arvokasta ja mikä. Elämä on Jumalalta saatu lahja ja jo kunnioitus lahjan antajan (Jumalan) majesteettisuutta kohtaan velvoittaa pitämään lahjaa (elämää) arvokkaana.

Miksi se, että pitää myös muiden uskoa maailman tärkeimpänä asiana on itsekkyyttä?

Minusta nykyaikana tietoisuus ei ole sen kummempaa kuin ennen. Ihmisiä viedään kuin pässiä narussa ohjaajana ei ole kirkko vaan globaalitalous. Se sanelee, mikä on oikein ja mikä on väärin.