Onko ateistin elämässä mitään tarkoitusta, jos kerran näin on
tulisiko tietoa siirtää eteenpäin jo kasvatuksessa ja kertoa totuus
myös omille lapsille. Lapsen syntymä ja elämä olisi siis lähtökohtaisesti
myös täysin merkityksetöntä. Riittääkö uusateistien voimat kertoa
tätä "totuutta" omille lapsille. Jumala tuo meille uskoville merkityksen elämään
evoluutio ei sitä tee. Jumala tuo myös toivon elämään, sitäkään evoluutio
ja täysin ilman älyä toimiva maailmkaikkeus eivät tee.
tulisiko tietoa siirtää eteenpäin jo kasvatuksessa ja kertoa totuus
myös omille lapsille. Lapsen syntymä ja elämä olisi siis lähtökohtaisesti
myös täysin merkityksetöntä. Riittääkö uusateistien voimat kertoa
tätä "totuutta" omille lapsille. Jumala tuo meille uskoville merkityksen elämään
evoluutio ei sitä tee. Jumala tuo myös toivon elämään, sitäkään evoluutio
ja täysin ilman älyä toimiva maailmkaikkeus eivät tee.
Vastaukset 12
Vanhimmat
miten mitättömäksi elämän koet. Tämä on valitettavan tavallista uskovaisten keskuudessa - tämä elämä on turha ja merkityksetön ja ainoa merkitys tulee toivotusta ikuisesta elämästä, vaikka uskookin, että miljoonat kituvat sen ikuisuuden. Mutta siitä tulee ainut merkitys ja jännittävästi jopa toivo.
Ette ehkä osaa ajatella, mitä tärkeä, merkityksellinen ja ihmeelinen elämä on ihmiselle, joka elää sitä ainoanaan. Ilman mitään ikuisuusjatkoja valtaisan paljon paremmassa (tai pahemmassa) paikassa.
Missä iässä tulisi opettaa täysin jumalatonta maailmankaikkeutta.
ateistien "filosofinen" yli ymmärtäväinen ja älykäs puoli on jo tuttua
mutta itse käytäntö ?
kun mä olin 4v ja kysyin tädiltä että miten se on onko sitä jumalaa olemassa niin hän vastasi että " ajattele omilla aivoilla "
sen kertomista, että elämä olisi merkityksetöntä ja turhaa. Lapsi ei usko jumaliin, ennen kuin hänelle niistä aletaan opettamaan. Ateismissa ei siis ole opettamista vaan uskonnoissa on - joten tarkennettunakin kysymys on absurdi.
Kyllä minä uskon sinun nämä asiat oikeasti tietävän. En ymmärrä motiivejasi tulla ateismipalstalle valehtelemaan ja osoittamaan halveksuntaa. Ehkä sinä siitä jotakin saat, mutta ihmisen kohtelusta ihmisenä saa enemmän.
tollanen 15 vuotta , niin sitten voi varovasti ruveta puheleen näistä asioista enemmän tosissaan.
Mitä vuodatusta.
Totuus on korkein uskonnoista.
Uskovilla on ilmeisesti jonkinlainen Napoleon-kompleksi, väkinäinen tarve tuntea itsensä todella tärkeiksi ihmisiksi. Pitää olla vähintään jumalan valitsemaa kansaa, vähempi ei riitä. Ateistit ovat nöyrempiä. Meille riittää tieto siitä että olemme ihmisiä, elämme omaa elämäämme ja nautimme tästä lyhyestä ajasta Maapallolla iloiten siitä että olemme elossa. Ei siihen oikeasti tarvita sen syvempää merkitystä.
Otsikon kysymykseen vastaisin: Sitten kun lapsi kysyy asiasta voi kertoa oman versionsa.
"Lapsen syntymä ja elämä olisi siis lähtökohtaisesti
myös täysin merkityksetöntä."
Oletko aina ollut tyhmä?
"Riittääkö uusateistien voimat kertoa
tätä "totuutta" omille lapsille."
Miksi valehdella lapselle, sehän on teistinen tapa.
"Jumala tuo meille uskoville merkityksen elämään
evoluutio ei sitä tee."
Ikävää, että vain mielikuvituksesi tuote tuo merkitystä elämääsi, olen pahoillani puolestasi.
"Jumala tuo myös toivon elämään, sitäkään evoluutio
ja täysin ilman älyä toimiva maailmkaikkeus eivät tee."
Mutta täysin ilman älyä toimivia teistejä on kuitenkin olemassa.
"Onko ateistin elämässä mitään tarkoitusta, jos kerran näin on
tulisiko tietoa siirtää eteenpäin jo kasvatuksessa ja kertoa totuus
myös omille lapsille."
- Kun tänne on sattunut syntymään, niin miksi ei tee siitä mahdollisuuksiensa mukaan kivaa.
"Lapsen syntymä ja elämä olisi siis lähtökohtaisesti
myös täysin merkityksetöntä."
- Ei ole. Elämä on elämää ja merkityksen sille jokainen tekee itse.
"Riittääkö uusateistien voimat kertoa
tätä "totuutta" omille lapsille."
- Miksi kukaan sanoisi lapselleen, että hänellä ei ole merkitystä?
"Jumala tuo meille uskoville merkityksen elämään
evoluutio ei sitä tee. Jumala tuo myös toivon elämään, sitäkään evoluutio
ja täysin ilman älyä toimiva maailmkaikkeus eivät tee."
- Kyllä on köyhää, jos elämä on kuoleman odottelua. Ei ihme, että te olette niin hapanta sakkia.
Kummallista olkiukkoilua taaskin. Jos leipä tulee joka tapauksessa jonain päivänä syödyksi, ja jos sitä ei syö se ainakin pilaantuu syömäkelvottomaksi, eikö se leipä ole silloin ole ollut aivan merkityksetön? No, minusta ei. Asiat eivät muutu merkityksettömiksi, koska ne ovat rajallisia. Pikemminkin päinvastoin, niiden rajallisuus tekee niiden lyhyestä olemassaolosta entistä merkityksekkäämpiä. Kristityille tämä elämä on pohjimmiltaan pelkkä pääsykoe sitä oikeaa elämää varten, jokseenkin turhanaikainen väliaikainen koettelemus siis. Kristinoppia loogisesti noudattaen kaikkein onnekkain on ihminen, joka kuolee jo ennen syntymää ja pääsee pikavauhtia taivaaseen elämään sitä todellista, merkityksellistä elämää. Mutta jos ei ole mitään jatkoaikaa, kaikki mitä yleensäkään voi tehdä ja kokea on tehtävä tässä ja nyt, santsikierrosta ei tule.
Valheellinen toivo ei minusta ole myöskään hyväksi ihmiselle. On parempi ymmärtää se, mitä maailmalta sopii odottaa ja mitä ei kuin kuvitella mahdottomia ja sitten saada haaveensa murskatuiksi. Ihminen tekee merkityksen elämälleen itse, on vapaa etsimään tätä merkitystä, eikä kahlittu vain johonkin tiettyyn näkemykseen. Maailmankaikkeuden pohjimmaisen välinpitämättömyyden hyväksyminen auttaa myös ymmärtämään, miten äärettömän tärkeä velvollisuus jokaisella ihmisellä on ei vain oman vaan kaikkien ihmisten elämän parantamiseksi. Koska oikeutta ja kohtuutta ei sada kuin mannaa taivaalta vaan ihmisten on itse sitä ylläpidettävä ja edesautettava, olisi suorastaan rikollista jättää sellainen mielikuvitusolentojen varaan. Kun raaputtaa kaverin selkää, kaveri raaputtaa takaisin, mutta pilvistä ei taivaallista selänraaputinta saavu vaikka kuinka rukoilisi.
Uskovaisen on tätä ehkä mahdotonta ymmärtää. Heille tämä elämä on vain merkityksetön esileikki taivaan suurelle loppumattomalle orgasmille, joten miksi vaivautua - paitsi tietysti taivaan suurta alfaurosta maanitellakseen?
...sulloa lapset? Pitääkö aloittaa helvetillä pelotteleminen jo 3 vuotiaalle?
Pitääkö lapselle kertoa, että jumala kyttää häntä joka hetki ja rankaisee jos hän tekee väärin?
Pitääkö murrosikäinen jo tunkea kuivausrumpuun, jos ei aivopesu ole tehonnut ja nuorella on omia mielipiteitä, jotka eroavat vanhempien mielipiteestä?
Tietenkin jos itse koet lasten elämän olevan merkityksetöntä, tämä sairas ajatus voikin pyöriä mielessäsi.
Pienen lapsen silmissä elämä on suuri seikkailu, heitä ei saisi silpoa uskonnolla!
Niin, mikä on merkitys lintujen, kalojen, lemmikkikissasi/-koirasi, tai minkään muun elämällä. Ei ne tiedä uskonnosta tuon taivaallista. Miksi ne eivät menetä elämänhaluaan? Elämän tarkoitus on lyhyesti selviytyä ja lisääntyä. Jokaiselta eläimeltä, myös ihmiseltä, löytyy luonnostaan halu selviytyä - ei siihen tarvita mielikuvitusukkoja.
Siinä on noin 6,5 miljardin kilometrin päästä otettu kuva Maasta:
http://img.visualizeus.com/thumbs/08/12/02/quotes,space,universe,quote-f891637a4fb0c928e2ca952368d7c4fd_h.jpg