Minua, ateistia, ja hartaasti kristinuskon jumalaan uskovaa ihmistä yhdistävät lukemattomat tekijät, mutta uskonasioissa meitä erottaa käytännössä ainakin tämä individualistiseksi oppinutta mieltä koetteleva vitsaus:
Hyväksyn sen tosiasian, että usko ei luo yhteyttä mihinkään jumalaan ja tiedän, että usko rakentuu tämän asian tietoisen kieltämisen päälle. Hyväksyn myös olevani voimaton uppiniskaisen uskon edessä ja tiedän, että uskovaisen on omatoimisesti lannistettava itsepetollista minäkuvaa ylläpitävä ylpeytensä, jotta hän voi nähdä peilistä jumalan sijaan todellisen minänsä.
Hyväksyn sen tosiasian, että usko ei luo yhteyttä mihinkään jumalaan ja tiedän, että usko rakentuu tämän asian tietoisen kieltämisen päälle. Hyväksyn myös olevani voimaton uppiniskaisen uskon edessä ja tiedän, että uskovaisen on omatoimisesti lannistettava itsepetollista minäkuvaa ylläpitävä ylpeytensä, jotta hän voi nähdä peilistä jumalan sijaan todellisen minänsä.
Vastaukset 19
Vanhimmat
"Hyväksyn sen tosiasian, että usko ei luo yhteyttä mihinkään jumalaan ja tiedän, että usko rakentuu tämän asian tietoisen kieltämisen päälle."
Tiede kehittyy, älä sinäkään lyö etukäteen lukkoon mitään.
Ok. Riippuu tietysti siitä, miten jumala käsitetään.
Jos jumala käsitetään ihmismielen virheelliseksi tulkinnaksi itsestään, olen väärässä, sillä tämä yhteys on todellakin olemassa. Jos taas jumala käsitetään joksikin abstraktiksi ei-fyysiseksi olioksi, josta ei voi saada riippumatonta tietoa muualla kuin subjektiivisessa mielessä (huom! massiivinen ristiriita), olen nykytiedon valossa oikeassa.
Sanooko nykytieto, että Jumala on todistettavissa (ja koska sitä ei ole todistettu, sitä ei ole olemassa)?
Sanon, että nykytiedon valossa teistinen Jumala löytyy ihmisen aivoista ja psyykestä, eikä mistään muualta.
kristinuskon jumala on mahdottomuus koska sen määritelmä on sisäisesti ristiriitainen. Samalla tapaa ei voi myöskään olla olemassa alle 130 cm pitkä poika mikä on 160 cm pitkä.
Aivan. Jo pelkkä "kaikkivoipa ja -tietävä vapaan tahdon luoja, jolla on suunnitelma" on määritelmänä täysin ristiriitainen.
Nykytieto taikka tiede lähtee omista lähtökohdistaan. Kuin mies, joka etsii tipahtanutta avaintaan vain lampun valaisemalta alueelta, ei tiedekään välttämättä löydä totuutta.
Toisin kuin usko, joka katsoo pilkkopimeässä peiliin ja tietää näkevänsä siellä jotain muuta kuin itsensä?
"Kuin mies, joka etsii tipahtanutta avaintaan vain lampun valaisemalta alueelta, ei tiedekään välttämättä löydä totuutta. "
Tämä vertaushan kuvaa sitä miten uskonto toimii.
Tiede taas toimii näin : "Okei, väität siis, että lamppu valaisee vain tietyn alueen. Todista, että one olemassa muitakin alueita niin etsin sieltä." Ja todistaminen on mitä helpointa. Voi todeta "koita kädeltä niin tunnet, että alue jatkuu vielä pidemmälle. Tai tässä toinen lamppu jota voit käyttää". Tai vaikka "lamppu valaisee vain osan. Näet silmillä vain sen alueen mistä fotonit kimpoilevat takaisin silmiisi. Jos ammumme fotoneja muillekin alueille voit nähdä myös ne. Tai vaihtoehtoisesti pystyt tunnustelemaan käsilläsi alueita joita et näe".
Vain uskonto rajaa etsimisen lampun valaisemalle alueelle. Uskonnot suorastaan kieltävät katsomasta lampun rajaaman alueen ulkopuolelle. Sen uskominen, että on ylipäätään jotain lampun valaiseman alueen ulkopuolella on jo uhka omalle maailmankuvalle ja tiukasti rukoilemalla tästä epäilyksestä voi päästä eroon.
Tausta näkyy myös, kun laittaa valot päälle.
Jumalalla on taipumus paeta sinne viimeiseen pimeään nurkkaan, ainakin uskovaisen mielikuvituksessa. Sitten kun vie valoa sinne, huomaa , ettei se jumala sielläkään ollut.
Mitä tuonnempana sanoit tieteen kehittymisestä, se on kyllä totta, mutta tieteessä ei ole sijaa yliluonnolliselle.
"Yliluonnollisiksi" selitetyt ilmiöt, kuten ukkonen, pyrstötähdet ja pallosalamat ovat sittemmin saaneet luonnolliset selitykset, ja jumala on päästänyt niistä näppinsä irti...
Tieteessä asiat on todistettava tarpeeksi pätevästi. Todistamattomat asiat ovat sitä pimeää.
"Sen uskominen, että on ylipäätään jotain lampun valaiseman alueen ulkopuolella on jo uhka omalle maailmankuvalle ja tiukasti rukoilemalla tästä epäilyksestä voi päästä eroon."
Totuus ja valhe ovat sitä itseään riippumatta siitä, mitä joku itselleen selittää.
"Totuus ja valhe ovat sitä itseään riippumatta siitä, mitä joku itselleen selittää. "
Totuuden ja valheen välissä on tietämättömyys. Kartan suurin alue, se harmaa tai valkea läiskä.
Tieteessä on sijaa todisteille. Uskotko tosiaan, että kaikki uskovaiset tyytyy ajattelemaan, että heidän jumalansa heitti nyt salaman?
"Tieteessä asiat on todistettava tarpeeksi pätevästi. Todistamattomat asiat ovat sitä pimeää."
Vai ovatko pimeää aluetta asiat joita ei voi todistaa?
Plussaa sulle kun näet valkoista. Luulin, että ateistit näkee vain harmaan sävyjä mustan ja valkoisen puuttuessa kokonaan.
Niih. Niitä ei tieteelle ole olemassa.
Mikä saa sinut vakuuttuneeksi siitä, että aivosi kykenevät tulkitsemaan näitä pimeitä alueita? Käsität todellisuuden täysin subjektiivisesti aistiesi, vaistojesi, intuitiosi ja oletustesi kautta siten, että aivosi suodattavat todellisuudessa säikeilevän datan ja tulkitsevat sen ihmisen ymmärtämään, äärimmäiseen minimalistiseen, käsitteellisten abstraktioiden muotoon.
Et voi edes kokea "pimeää aluetta", sillä olet mielesi tulkintojen vanki ajassa ja tilassa, etkä voi ymmärtää tulkintojesi ulkopuolelle jäävää tietoa, ts. et pysty tulkitsemaan "pimeää aluetta", ennen kuin koet sen subjektiivisesti "valoisaksi alueeksi". Usko jumalyhteyteen onkin juuri tällaista "henkilökohtaisen totuuden" rakentamista, eikä todellisuuteen nojaamista.
Nyt taisit lievällä silmänkääntötempulla vaihtaa puheenaihetta. Ensin keskustelimma siitä, mitä tiede pystyy todistamaan ja mitä ei. Nyt puhutkin siitä mikä ei ole tieteelle olemassa.
Miten sinä erotat nämä kaksi asiaa toisistaan? Minun mielestäni tuollaista pimeää aluetta ei ole vaikka ymmärrän, että joku pystyy muodostamaan sellaisen sanallisen ilmaisun. Samoin kuin pystyn sanomaan "pyöreä neliö" tai "viisi joka onkin 2" vaikka tuollaiset asiat ovatkin mahdottomia. Se, että uskovaiset pystyvät sanomaan "tieteellä tutkimaton" ei tarkoita sitä että tällaisia asioita olisi olemassa. Se tarkoittaa vain sitä, että uskovaiset eitä uskalla antaa omia perusoletuksiaan tutkittavaksi koska he pelkäävät niiden murentuvan. Monet uUskovaiset mieluummin uskovat valheeseen kuin totuuteen. Sehän on tullut tämän palstan keskusteluissa ilmi jo useasti.