APUA FIBROMYALGIAN SIETÄMISEEN

Mihin sekoitat sen? Se on niin pahan makuista...

Kiitos että vastasitte. Piristää jo lukea että on apuja , kaikki vaan ei tehoa kaikkiin .
D-vitamiini on minulla ollut käytössä jo pari vuotta , auttanut kipuihin ja flunssat olleet pois.
Käytössäni myös magnesiumipillerit.
Joskus käytin RYYTIHYPPYSEN msm pillereitä ja niistä en saanut apua silloin.
Akupunktiota olen saanut kipeisiin niveliin ja auttanut rentouttavasti .
Nyt ei auta varmaan muu kuin ottaa itseään niskasta kiinni ja nostaa pihalle liikkumaan
ja unohtaa "joutava napostelu".... Eikös ollut helppoa :)
Mikä teillä auttaa nukkumiseen ja nukahtamiseen ?
Täytyy etsiä tuota rikkiä kun pääsen isompien kauppojen luokse.
Tietääkö kukaan onko missä keskustelu sivuja pelkästään fibroa sairastaville ?

äiti-täti kirjoitti:

Kiitos että vastasitte. Piristää jo lukea että on apuja , kaikki vaan ei tehoa kaikkiin .
D-vitamiini on minulla ollut käytössä jo pari vuotta , auttanut kipuihin ja flunssat olleet pois.
Käytössäni myös magnesiumipillerit.
Joskus käytin RYYTIHYPPYSEN msm pillereitä ja niistä en saanut apua silloin.
Akupunktiota olen saanut kipeisiin niveliin ja auttanut rentouttavasti .
Nyt ei auta varmaan muu kuin ottaa itseään niskasta kiinni ja nostaa pihalle liikkumaan
ja unohtaa "joutava napostelu".... Eikös ollut helppoa :)
Mikä teillä auttaa nukkumiseen ja nukahtamiseen ?
Täytyy etsiä tuota rikkiä kun pääsen isompien kauppojen luokse.
Tietääkö kukaan onko missä keskustelu sivuja pelkästään fibroa sairastaville ?

Lue lisää

Laita Googleen hakusanaksi fibromyalgia keskustelut, sieltä löytyy.

mkn kirjoitti:

Laita Googleen hakusanaksi fibromyalgia keskustelut, sieltä löytyy.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä: fibromyalgia, toiminnallinen somatisaatiohäiriö, somatoforminen häiriö, pitkittynyt kipuoireyhtymä, krooninen väsymysoireyhtymä, jopa luulotauti...
Etenkin hankalista selittämättömistä kiputiloista kärsivien oireiden hallintaan kuuluu mielestäni myös tieto siitä, mistä on kysymys, vaikka se lisäisikin tuskaa – ja kertaus on opintojen äiti.

Sairausprosessi etenee usein tietyn kaavan mukaan. On selvää, että kipuihin tai muihin tuntemuksiin etsitään syytä ja hoitoa. Useimmiten syy löytyy nopeasti, mutta jos ongelmat jatkuvat ja diagnoosi viivästyy, eikä omalääkäri tartu ajoissa ongelman todellisiin syihin, alkaa kierre. Juoksemme jopa vuosien ajan turhautuneena lääkäriltä ja polilta toiselle. Jatkuva tutkimusrumba kroonistaa kipua. Lääkkeet eivät auta. Alamme syyllistää lääkäreitä ja lääkärit meitä. Rahaa palaa. Löydökset ovat normaaleja, vaikka väsymys vaivaa, kintut kipeytyvät, lihakset ja selkä ovat tulessa, istuminen on tuskallista, päätä särkee, uni jää vähiin, närästää, paksusuoli ja vatsa kiukuttelee, henkeä ahdistaa, huimaakin...

Saatuamme lopulta esimerkiksi fibrodiagnoosin olo yleensä helpottuu. Jotkut sen sijaan jatkavat via dolorosaansa. Emme ehkä saa asiallista tietoa fibron todellista luonteesta. Hokema ”ei teissä ole mitään vikaa, oireet eivät ole vaarallisia” turhauttaa, vaikka emme uskoisikaan potevamme vakavaa ruumiillista sairautta. Saatamme myös pettyneinä etsiä hyväksyttävämpää nimeä sairaudelle - fibrohan on häpeällinen roskakoppadiagnoosi ja luulotauti. Oikeanlainen tauti takaisi pääsyn hoidon ja terveydenhuollon kaikkien resurssien piiriin.

Uuden oireen ilmaannuttua herää taas toivo. Jospa nyt löytyisi ihan oikea syy: reuma, ms-tauti, TOS ... (joskus löytyykin) ja vaadimme ehkä taas uusia tutkimuksia ja altistumme operaatioille, jotka vain pahentavat tilannetta. Haemme apua lääkkeistä, vaihtoehtohoidoista tai netistä vertaiskärsijöiltä: kuuluuko tämä oire fibroon, miten selviätte, siis asiallisia kysymyksiä. Valitettavasti moni hädissään oleva haluaa uskoa "nettiasiantuntijaa", joka kehottaa sitkeästi vain jatkamaan lääkekokeiluja tai tutkimuskierrettä: "minultakin löytyi kymmenen vuoden kuluttua mäsä" tai vaarallisia puoskaripalveluja. En tuomitse hyväntahtoisia auttajia, jotka ehdottavat turvallisia huuhaa-hoitoja. Jos kukkaro vain kestää, placebo-efekti voi saada ihmeitä aikaan.

Jos vuosia jatkunut fibrokipu aiheuttaa reaktiivista masennusta tai ahdistusta, ja kun iän karttuessa yleensä ilmaantuu muitakin vaivoja, on todellinen noidankehä valmis, ja toimintakyky heikkenee entisestään. Ylityöllistetty perusterveydenhoito jättää meidät heitteille, vaikka masennuksen tai ahdistuksen hoito olisi a ja o. Kaikki sairaudet menevät helposti fibromyalgian piikkiin. Hyvää lääkäri-potilassuhdetta saa hakea kiven alta. Edes yksityiset psykiatrit eivät halua hankalia, hoitoon reagoimattomia fibroja harmikseen, monille kipuklinikoille on turha edes pyrkiä.

Jossain vaiheessa on hyväksyttävä se, että sairaus ei parane. Jos vika ei ole krupissa, syy on ehkä nupissa. Luulosairaita emme ole, ja kipu on todellinen, vaikka objektiivisia löydöksiä ei ole. Useimmat fibrot eivät ole masentuneita, mutta eivät välttämättä tiedosta taustalla piilevää stressiä tai ahdistusta. Fibromyalgian etiologiaa ei tunneta. On ehkä myönnettävä, että kärsimysten taustalla on psykosomaattinen, ehkä somatoforminen häiriö tai aivojen biologispohjainen stressiä lisäävä häiriö. Kun kipua ei pystytä käsittelemään mielen tasolla, se ilmaisee itsensä ruumiillisina oireina. Olkoon perussyy mikä tahansa, tosiasiat on hyväksyttävä. Kun krooninen toiminnallinen häiriö on saanut vallan, se ei parane koskaan. Oireet voivat ovat lieviä tai vakavia, jatkuvia tai ilmaantua sykleinä, mutta kipuja voi toki lieventää, vaikkakin keinot ovat melko vähäisiä.

Fibroon ei ole spesifiä hoitoa, ja mikä auttaa yhtä, ei toimi toisella. Mielialalääkkeet auttavat ainakin reaktiiviseen masennukseen ja ahdistukseen, Triptyl uneenkin. Joku kipulääke saattaa antaa hetken helpotuksen ja Sirdalud rentouttaa lihaksia. Kaikki fibrot eivät tarvitse lääkkeitä lainkaan. Fibrojen stressin- ja kivunsietokyky ovat alentuneet, joten rentoutustekniikat, hengitysharjoitukset ja positiiviset mielikuvaharjoitteet ovat tärkeitä. Älä vatvo oireitasi, vältä katastrofiajattelua. Hakeudu harrastuksien pariin, älä luovu arkirutiineista. Lepäile, mutta älä liikaa. Kohtuullinen liikunta helpottaa masennusta ja ylläpitää toimintakykyä. Apua voit saada vertaiskeskustelusta, terapiasta ja toivottavasti perheeltäsi. Jos olo käy sietämättömäksi, hae rohkeasti apua paikkakuntasi mielenterveydenhoitajalta. Kaikki keinot ovat sallittuja. Hurtti huumori kehiin. Laula vessassa isoon ääneen vaikka Hassisen koneen Levottomia jalkoja tai Anssi Kelan Nummelaa: Mun täytyy kävellä näin, mun täytyy kävellä...

Näin on marjat kirjoitti:

Rakkaalla lapsella on monta nimeä: fibromyalgia, toiminnallinen somatisaatiohäiriö, somatoforminen häiriö, pitkittynyt kipuoireyhtymä, krooninen väsymysoireyhtymä, jopa luulotauti...
Etenkin hankalista selittämättömistä kiputiloista kärsivien oireiden hallintaan kuuluu mielestäni myös tieto siitä, mistä on kysymys, vaikka se lisäisikin tuskaa – ja kertaus on opintojen äiti.

Sairausprosessi etenee usein tietyn kaavan mukaan. On selvää, että kipuihin tai muihin tuntemuksiin etsitään syytä ja hoitoa. Useimmiten syy löytyy nopeasti, mutta jos ongelmat jatkuvat ja diagnoosi viivästyy, eikä omalääkäri tartu ajoissa ongelman todellisiin syihin, alkaa kierre. Juoksemme jopa vuosien ajan turhautuneena lääkäriltä ja polilta toiselle. Jatkuva tutkimusrumba kroonistaa kipua. Lääkkeet eivät auta. Alamme syyllistää lääkäreitä ja lääkärit meitä. Rahaa palaa. Löydökset ovat normaaleja, vaikka väsymys vaivaa, kintut kipeytyvät, lihakset ja selkä ovat tulessa, istuminen on tuskallista, päätä särkee, uni jää vähiin, närästää, paksusuoli ja vatsa kiukuttelee, henkeä ahdistaa, huimaakin...

Saatuamme lopulta esimerkiksi fibrodiagnoosin olo yleensä helpottuu. Jotkut sen sijaan jatkavat via dolorosaansa. Emme ehkä saa asiallista tietoa fibron todellista luonteesta. Hokema ”ei teissä ole mitään vikaa, oireet eivät ole vaarallisia” turhauttaa, vaikka emme uskoisikaan potevamme vakavaa ruumiillista sairautta. Saatamme myös pettyneinä etsiä hyväksyttävämpää nimeä sairaudelle - fibrohan on häpeällinen roskakoppadiagnoosi ja luulotauti. Oikeanlainen tauti takaisi pääsyn hoidon ja terveydenhuollon kaikkien resurssien piiriin.

Uuden oireen ilmaannuttua herää taas toivo. Jospa nyt löytyisi ihan oikea syy: reuma, ms-tauti, TOS ... (joskus löytyykin) ja vaadimme ehkä taas uusia tutkimuksia ja altistumme operaatioille, jotka vain pahentavat tilannetta. Haemme apua lääkkeistä, vaihtoehtohoidoista tai netistä vertaiskärsijöiltä: kuuluuko tämä oire fibroon, miten selviätte, siis asiallisia kysymyksiä. Valitettavasti moni hädissään oleva haluaa uskoa "nettiasiantuntijaa", joka kehottaa sitkeästi vain jatkamaan lääkekokeiluja tai tutkimuskierrettä: "minultakin löytyi kymmenen vuoden kuluttua mäsä" tai vaarallisia puoskaripalveluja. En tuomitse hyväntahtoisia auttajia, jotka ehdottavat turvallisia huuhaa-hoitoja. Jos kukkaro vain kestää, placebo-efekti voi saada ihmeitä aikaan.

Jos vuosia jatkunut fibrokipu aiheuttaa reaktiivista masennusta tai ahdistusta, ja kun iän karttuessa yleensä ilmaantuu muitakin vaivoja, on todellinen noidankehä valmis, ja toimintakyky heikkenee entisestään. Ylityöllistetty perusterveydenhoito jättää meidät heitteille, vaikka masennuksen tai ahdistuksen hoito olisi a ja o. Kaikki sairaudet menevät helposti fibromyalgian piikkiin. Hyvää lääkäri-potilassuhdetta saa hakea kiven alta. Edes yksityiset psykiatrit eivät halua hankalia, hoitoon reagoimattomia fibroja harmikseen, monille kipuklinikoille on turha edes pyrkiä.

Jossain vaiheessa on hyväksyttävä se, että sairaus ei parane. Jos vika ei ole krupissa, syy on ehkä nupissa. Luulosairaita emme ole, ja kipu on todellinen, vaikka objektiivisia löydöksiä ei ole. Useimmat fibrot eivät ole masentuneita, mutta eivät välttämättä tiedosta taustalla piilevää stressiä tai ahdistusta. Fibromyalgian etiologiaa ei tunneta. On ehkä myönnettävä, että kärsimysten taustalla on psykosomaattinen, ehkä somatoforminen häiriö tai aivojen biologispohjainen stressiä lisäävä häiriö. Kun kipua ei pystytä käsittelemään mielen tasolla, se ilmaisee itsensä ruumiillisina oireina. Olkoon perussyy mikä tahansa, tosiasiat on hyväksyttävä. Kun krooninen toiminnallinen häiriö on saanut vallan, se ei parane koskaan. Oireet voivat ovat lieviä tai vakavia, jatkuvia tai ilmaantua sykleinä, mutta kipuja voi toki lieventää, vaikkakin keinot ovat melko vähäisiä.

Fibroon ei ole spesifiä hoitoa, ja mikä auttaa yhtä, ei toimi toisella. Mielialalääkkeet auttavat ainakin reaktiiviseen masennukseen ja ahdistukseen, Triptyl uneenkin. Joku kipulääke saattaa antaa hetken helpotuksen ja Sirdalud rentouttaa lihaksia. Kaikki fibrot eivät tarvitse lääkkeitä lainkaan. Fibrojen stressin- ja kivunsietokyky ovat alentuneet, joten rentoutustekniikat, hengitysharjoitukset ja positiiviset mielikuvaharjoitteet ovat tärkeitä. Älä vatvo oireitasi, vältä katastrofiajattelua. Hakeudu harrastuksien pariin, älä luovu arkirutiineista. Lepäile, mutta älä liikaa. Kohtuullinen liikunta helpottaa masennusta ja ylläpitää toimintakykyä. Apua voit saada vertaiskeskustelusta, terapiasta ja toivottavasti perheeltäsi. Jos olo käy sietämättömäksi, hae rohkeasti apua paikkakuntasi mielenterveydenhoitajalta. Kaikki keinot ovat sallittuja. Hurtti huumori kehiin. Laula vessassa isoon ääneen vaikka Hassisen koneen Levottomia jalkoja tai Anssi Kelan Nummelaa: Mun täytyy kävellä näin, mun täytyy kävellä...

Lue lisää

Niin.

Pahinta on se kun jopa lähimmäiset pitävät sinua laiskana. Ei muuta. Kohdellaan terveenä ja käsketään lenkille, kun lihakset niin krampissa, jotta ei edes pysty käveleen.

Ole siinä sitten positiivinen.

http://personal.inet.fi/koti/remeli/fibromyalgia.htm

D3 kirjoitti:

Niin.

Pahinta on se kun jopa lähimmäiset pitävät sinua laiskana. Ei muuta. Kohdellaan terveenä ja käsketään lenkille, kun lihakset niin krampissa, jotta ei edes pysty käveleen.

Ole siinä sitten positiivinen.

http://personal.inet.fi/koti/remeli/fibromyalgia.htm

Lue lisää

Totta puhut. Laiskuudesta ei ole kysymys.
Fibrot ovat yleensä vähän liiankin tunnollisia. Minä en todellakaan ole luonteeltani laiska, pikemminkin päinvastoin. Puursin duunissa hampaat irvessä vuosikausia kipuja paetakseni. Istumatyö ja näppäimistöharjoitteet eivät juuri hauista paisuttaneet. Tyhmää kyllä, liikunnan jätin väliin, jotta pystyisin krampeiltani raahautumaan edes työpaikalle. Seurauksena reisi- ja perslihasten kuihtuminen.

Kun paha vaihe iskee kaikki hyvää tarkoittavat neuvot ovat tosiaan yhtä tyhjän kanssa.
Kyse ei ole laiskuudesta, vaan kipujen pelosta ja kipumasennuksen aiheuttamasta aloitekyvyttömyydesta. Jos kärvistellen kävelen vartin tai imuroin, saanko yöllä nukuttua tuntiakaan? Ja sitä rataa.

Silloin tällöin, kun huono omatunto kolkuttelee, päätän aloittaa kuntoharjoitteet. Varovaista vesijumppaa, joskus pientä kuntosalisalikokeilua. Vaikka harjoittelisin kuinka nousujohteisesti 100 gramman puntilla aloittaen, seurauksena on aina katastorofi: kuukausienkin mittainen takapakki, jolloin kaikki mahdolliset oireet lehahtavat liekkeihin. Positiivisia ajatuksia on vaikea kaivaa esiin edes kirveellä. Valitettavasti en ole Münchhausen, joka taruili vetäneensä itsensä omista hiuksistaan ylös suosta.

Jos olet hurtin fibrohuumorin ystävä poikkeapa blogiin
http://polgara.vuodatus.net/
Malmin Bolgara saa ainakin minut hetkeksi hyväksi tuulelle. Vertaistukea parhaimmillaan. Lohduttavaa huomata, että en ole ainoa, joka kipuilee, valittaa ja märisee, mutta selviää loistavan huumorinsa avulla. Jos blogi ei ole tuttu, muutama selvennys.
Malmin Bolgara=Polga=Welhotar
Vincent on Bolgan kissa, Belgarion aikamiespoika ja Hörhö laitapuolenkulkija. Varasto lienee virasto, Bolgaran työpaikka. Näillä pääset alkuun.

Näin on marjat kirjoitti:

Totta puhut. Laiskuudesta ei ole kysymys.
Fibrot ovat yleensä vähän liiankin tunnollisia. Minä en todellakaan ole luonteeltani laiska, pikemminkin päinvastoin. Puursin duunissa hampaat irvessä vuosikausia kipuja paetakseni. Istumatyö ja näppäimistöharjoitteet eivät juuri hauista paisuttaneet. Tyhmää kyllä, liikunnan jätin väliin, jotta pystyisin krampeiltani raahautumaan edes työpaikalle. Seurauksena reisi- ja perslihasten kuihtuminen.

Kun paha vaihe iskee kaikki hyvää tarkoittavat neuvot ovat tosiaan yhtä tyhjän kanssa.
Kyse ei ole laiskuudesta, vaan kipujen pelosta ja kipumasennuksen aiheuttamasta aloitekyvyttömyydesta. Jos kärvistellen kävelen vartin tai imuroin, saanko yöllä nukuttua tuntiakaan? Ja sitä rataa.

Silloin tällöin, kun huono omatunto kolkuttelee, päätän aloittaa kuntoharjoitteet. Varovaista vesijumppaa, joskus pientä kuntosalisalikokeilua. Vaikka harjoittelisin kuinka nousujohteisesti 100 gramman puntilla aloittaen, seurauksena on aina katastorofi: kuukausienkin mittainen takapakki, jolloin kaikki mahdolliset oireet lehahtavat liekkeihin. Positiivisia ajatuksia on vaikea kaivaa esiin edes kirveellä. Valitettavasti en ole Münchhausen, joka taruili vetäneensä itsensä omista hiuksistaan ylös suosta.

Jos olet hurtin fibrohuumorin ystävä poikkeapa blogiin
http://polgara.vuodatus.net/
Malmin Bolgara saa ainakin minut hetkeksi hyväksi tuulelle. Vertaistukea parhaimmillaan. Lohduttavaa huomata, että en ole ainoa, joka kipuilee, valittaa ja märisee, mutta selviää loistavan huumorinsa avulla. Jos blogi ei ole tuttu, muutama selvennys.
Malmin Bolgara=Polga=Welhotar
Vincent on Bolgan kissa, Belgarion aikamiespoika ja Hörhö laitapuolenkulkija. Varasto lienee virasto, Bolgaran työpaikka. Näillä pääset alkuun.

Lue lisää

Mahtavaa kun joku saa keskustelua pursuamaan , ja fibron tauti tulee tietoisuuteen ja joku voi löytää keskusteluista apuakin.
Itse olen sairastanut tautia lapsesta asti ja pärjään tautini kanssa .
Kun on jaloissa särkyjä lähden rauhalliselle kävelylle, nesteet kiertää jaloissa ja kipu helpottaa.
Saunassa en käy kuin pari kertaa vuodessa. Sian ja hirven liha tuottaa kipuja.
Asia kuin asia , mistään ei saa innostua liikaa ja rehkiä itseää uupumukseen asti, rauhallisesti ja väsyttämällä asiat valmistuu.
Rento meininki ja huolien välttäminen helpottaa oloa , ei vaan aina helppoa toteuttaa.
Kipuja helpottavat villavaatteet ja lämpöiset ja rennot. Viima menee ytimiin mutta silloin voi uppoutua hyviin kirjoihin tai ottaa oma kulta vierihoitoon ja taas kivut helpottuu , eli olo rentoutuu.
Särkylääkkeet eivät aina tehoa kipuihin ja silloin on keksittävä jotain muuta eli liikuntaa tai tanssia tai uimista tai kyläilyä ja "valittamista" hyvässä seurassa.
Mukavaa ja rentoa uutta vuotta kaikille meille joilla aina joskus kivut tuntuu liian painavilta !

Näin on marjat kirjoitti:

Totta puhut. Laiskuudesta ei ole kysymys.
Fibrot ovat yleensä vähän liiankin tunnollisia. Minä en todellakaan ole luonteeltani laiska, pikemminkin päinvastoin. Puursin duunissa hampaat irvessä vuosikausia kipuja paetakseni. Istumatyö ja näppäimistöharjoitteet eivät juuri hauista paisuttaneet. Tyhmää kyllä, liikunnan jätin väliin, jotta pystyisin krampeiltani raahautumaan edes työpaikalle. Seurauksena reisi- ja perslihasten kuihtuminen.

Kun paha vaihe iskee kaikki hyvää tarkoittavat neuvot ovat tosiaan yhtä tyhjän kanssa.
Kyse ei ole laiskuudesta, vaan kipujen pelosta ja kipumasennuksen aiheuttamasta aloitekyvyttömyydesta. Jos kärvistellen kävelen vartin tai imuroin, saanko yöllä nukuttua tuntiakaan? Ja sitä rataa.

Silloin tällöin, kun huono omatunto kolkuttelee, päätän aloittaa kuntoharjoitteet. Varovaista vesijumppaa, joskus pientä kuntosalisalikokeilua. Vaikka harjoittelisin kuinka nousujohteisesti 100 gramman puntilla aloittaen, seurauksena on aina katastorofi: kuukausienkin mittainen takapakki, jolloin kaikki mahdolliset oireet lehahtavat liekkeihin. Positiivisia ajatuksia on vaikea kaivaa esiin edes kirveellä. Valitettavasti en ole Münchhausen, joka taruili vetäneensä itsensä omista hiuksistaan ylös suosta.

Jos olet hurtin fibrohuumorin ystävä poikkeapa blogiin
http://polgara.vuodatus.net/
Malmin Bolgara saa ainakin minut hetkeksi hyväksi tuulelle. Vertaistukea parhaimmillaan. Lohduttavaa huomata, että en ole ainoa, joka kipuilee, valittaa ja märisee, mutta selviää loistavan huumorinsa avulla. Jos blogi ei ole tuttu, muutama selvennys.
Malmin Bolgara=Polga=Welhotar
Vincent on Bolgan kissa, Belgarion aikamiespoika ja Hörhö laitapuolenkulkija. Varasto lienee virasto, Bolgaran työpaikka. Näillä pääset alkuun.

Lue lisää

Niin.

Vaikka kuinka ottaisi rennosti ja lepäisi, niin oireet ei juurikaan helpota.

Parhaimman avun olen saanut D-vitamiinista. Syön sitä 125µg/vrk ja tilaan jenkeistä, jolloin vuoden satsi maksaa 15€. Suomessa vastaava maksaa 100-300€ eli vuosissa säästää tuhansia euroja.

Veriarvoni on hyvä eli 140nmol/l.

Itse olen patalaiska ollut lapsesta asti, mutta töissä olen työni hoitanut, koska eihän kukaan tyhjästä palkkaa maksa.

Lisäksi liikun ja venyttelen.

Talvet on kurjia, kun paleltaa niin maan vietävästi aina.

Kesällä nautin, kun hiki valuu auringossa :)

D3 kirjoitti:

Niin.

Vaikka kuinka ottaisi rennosti ja lepäisi, niin oireet ei juurikaan helpota.

Parhaimman avun olen saanut D-vitamiinista. Syön sitä 125µg/vrk ja tilaan jenkeistä, jolloin vuoden satsi maksaa 15€. Suomessa vastaava maksaa 100-300€ eli vuosissa säästää tuhansia euroja.

Veriarvoni on hyvä eli 140nmol/l.

Itse olen patalaiska ollut lapsesta asti, mutta töissä olen työni hoitanut, koska eihän kukaan tyhjästä palkkaa maksa.

Lisäksi liikun ja venyttelen.

Talvet on kurjia, kun paleltaa niin maan vietävästi aina.

Kesällä nautin, kun hiki valuu auringossa :)

Lue lisää

Rennosti niin. Tunnettu tosiasia on, että fibrot eivät hevin pysty kiristäviä ihaksiaan rentouttamaan. Ja mikähän siinäkin on, että kun jotakin vähänkin raskaanpaa touhuaa, ponnisteluun osallistuvat aina niskan ja kaulan lihaksetkin? Todella kokonaisvaltaista ahertamista. Mulla skalenukset ja sternocleidomastoideus (näitä kaulan kenkkuja lihaksia) ovat kuin viulunkieli. Seurauksena olkavarsi- ja rannekanavakipuja, sellaisia TOSin tapaisia oireita. Korvat soittelevat ja poskilihaksia kiristää. Niih.

Olen myös aloittanut D-vitamiinin popsimisen. Jättiannosta en vielä uskalla kokeilla, menossa 40 µg/vrk. Suhtaudun kyllä aika skeptisesti kaiken moisiin ravintolisiin, toteaa pessimistisesti nimimerkki "kaiken kokeillut, rahansa menettänyt".
Eipä tuosta D-vitamiinista tai muistakaan vitskuista haittaa ole - päinvastoin. Peruskuntoa kohentaa, mutta tuskin fibron oireita nujertaa.

Talvi on kamalaa. En niinkään oirehdi kylmän tai pimeyden takia, vaan siksi, että tulee istuttua liikaa, vieläpä läppärin parissa - myrkkyä minun fibrolleni. Niin kuin kävelykin! Kivut ja helposti päällehyökkäävä masennus helpottaisivat kyllä hieman, kun pääsisi puutarhaan, ja sais kävellä välillä hetken istumataukoja pidellen iltamyöhään rauhallisesti rikkaruohon silloin tällöin nyppien.

Paskamaista, kun en juurikaan pysty lukemaan, katsomaan televisiota tai menemään edes päikkäreille. Pelkään, että uusi oireyhtymä on tuloillaan, ellei jo ole tullut: deprivaatio-oireyhtymä, jonka tuntomerkkejä on älyllinen ja ruumiillinen jälkeenjääneisyys, joka on aiheutunut jäämisestä vaille normaaleja henkisiä virikkeitä. No, nojatuoliin en ole istahtanut vuosiin, sänkyyn pääsen vasta, kun yömömmöt antavat luvan. Viisi minuuttia istumista, ylös, kävelyä huoneesta toiseen, istumaan, ylös... joskus hortoilua kirppareilla. Kipuja on aina, vapaapäiviä ei ole. Taidan olla aika sopeutumatonta tyyppiä! Pitäs tehrä jotakin, mutta se suuri kysymys on: MITÄ? Miljoonat fibrot odottavat oikeaa vastausta, joka lienee valovuosien päässä.

Olen hoikka ja tunnen monta hoikkaa fibroa.

Kortisolini ja muutkin on mitattu ja ne olivat ihannearvoisia.

Jättää viljaa vähemmälle ja lisää proteiinia, niin laihtuu vaikkei liikukkaan sen enempää kuin ennen. Rasvaa voi syödä normaalisti.

Kasvikset, hedelmä, marjat, kala, maitotuotteet jne...

Vilja veks ja sokeri.

Suomessa 50% aikuisista on ylipainoisia, joten prosentuaalisesti fibrot eivät ole sen lihavampia kuin muutkaan ihmiset.

d3 kirjoitti:

Olen hoikka ja tunnen monta hoikkaa fibroa.

Kortisolini ja muutkin on mitattu ja ne olivat ihannearvoisia.

Jättää viljaa vähemmälle ja lisää proteiinia, niin laihtuu vaikkei liikukkaan sen enempää kuin ennen. Rasvaa voi syödä normaalisti.

Kasvikset, hedelmä, marjat, kala, maitotuotteet jne...

Vilja veks ja sokeri.

Suomessa 50% aikuisista on ylipainoisia, joten prosentuaalisesti fibrot eivät ole sen lihavampia kuin muutkaan ihmiset.

Lue lisää

Totta. Kaikki fibrot eivät ole lihavia. Totta on myös, että vain alle puolet fibroista kärsii masennuksesta. Ne, joiden oireet ovat vähäisiä, ja pystyvät hallisemaan ja hyväksymään sairautensa, eivät kärsi vimmatusta kortisolin tai muiden stressihormonien erittymisestä.

Fibroista sanotaan, että kun on vaikea kipuvaihe, syödään suruun. Kun kivut vähän hellittävät, syödään iloon. Joka arpa voittaa. Tosin vaikea masennus voi viedä ruokahalun kokonaan.

Laihdutusohjeesi ovat ok. Lisäisin vielä reseptiin sen tärkeimmän ja vaikeimman: aluksi tiukka itsekuri.
Mitä kauemmin pysyy tasapainoisella ruokavaliolla, sen helpompi on aikaa myöden päivittäisistä tyhjiä kaloreita sisältävistä herkuista kieltäytyä.

Hei onko teillä tautiin liittyen että alaraajat ovat kipujen lisäksi turran tuntoiset? Olen kärsinyt epämääräisistä oireista puoli vuotta eikä verikokeissa ainakaan tähän saakka ole ilmennyt mitään erikoista. Lihaskipuja ja vatsavaivoja on usein, samoin päänsärkyä, luonne herkkä.

plisu kirjoitti:

Hei onko teillä tautiin liittyen että alaraajat ovat kipujen lisäksi turran tuntoiset? Olen kärsinyt epämääräisistä oireista puoli vuotta eikä verikokeissa ainakaan tähän saakka ole ilmennyt mitään erikoista. Lihaskipuja ja vatsavaivoja on usein, samoin päänsärkyä, luonne herkkä.

Lue lisää

olla rauhasten tai imusolmukkeiden turvotusta?

Mitä on valkosipulivesi ? Mistä sitä saa ? Onko haju joka karkoittaa kivun ?
Karkoittaa ainakin sen iltarentouttajan : )

Kuuluuko kuivat limakalvot fibron kuvaan ? Mulla ainakin ollut jo viistoista vuotta.
Rytmihäiriöiltä olen välttynyt , vaikkakin liiallisen touhuamisen ja väsymyksestä johtuen sydän pampattaa niin ettei saa unta kuin monen tunnin päästä.
Nukahtamiseen käytän TRYPTO-TABS (saa ilman reseptiä ja ei nukuta seuraavana päivänä)
tai TRIPTYL- pillerin puolikasta.
Jaksetaan itsemme kanssa , toiset ei meitä jaksa kuitenkaan kantaa :)

äiti-täti kirjoitti:

Mitä on valkosipulivesi ? Mistä sitä saa ? Onko haju joka karkoittaa kivun ?
Karkoittaa ainakin sen iltarentouttajan : )

Kuuluuko kuivat limakalvot fibron kuvaan ? Mulla ainakin ollut jo viistoista vuotta.
Rytmihäiriöiltä olen välttynyt , vaikkakin liiallisen touhuamisen ja väsymyksestä johtuen sydän pampattaa niin ettei saa unta kuin monen tunnin päästä.
Nukahtamiseen käytän TRYPTO-TABS (saa ilman reseptiä ja ei nukuta seuraavana päivänä)
tai TRIPTYL- pillerin puolikasta.
Jaksetaan itsemme kanssa , toiset ei meitä jaksa kuitenkaan kantaa :)

Lue lisää

Luin jostain, en muista mistä , että fibro paranee kun ikää alkaa karttua. Onko totta ?
Itse olen 52 v ja sairastanut tätä jo pari vuotta, toki on ollut parempai kausia välissä,,,, nää pakkaset tekee mut taas kiepäksi.. siis kun alkaa lähestyä 60 ikävuotta niin fibro paranee ? onko tosi ?
Vai onko tää lopunikää tää v-mäinen tautitila ?

kyselijä.... kirjoitti:

Luin jostain, en muista mistä , että fibro paranee kun ikää alkaa karttua. Onko totta ?
Itse olen 52 v ja sairastanut tätä jo pari vuotta, toki on ollut parempai kausia välissä,,,, nää pakkaset tekee mut taas kiepäksi.. siis kun alkaa lähestyä 60 ikävuotta niin fibro paranee ? onko tosi ?
Vai onko tää lopunikää tää v-mäinen tautitila ?

Lue lisää

Ei parane.

Oireita helpottaa oikeanlainen ravitsemus, oikeat lisäravinteet, hoikka vartalo, oikeanlainen liikunta, riittävä lepo ja uni jne...