Mielenkiintoista vertailla 2ms:n osallistujavaltioiden aseistusta jalkaväen osalta:
USA:lla valttikorttina olivat huippuluokan itselataavat M1 Garand-kiväärit, joilla suurin osa kiväärimiehistä oli varustettu: aseella oli hyvä tulinopeus, lipaskapasiteetti ja kantama. Tämän lisäksi ryhmillä oli BAR-pikakivääreitä, M1 karbiineita ja konepistooleja M1A1 & M3A1. Tulitukea antoivat M1919-konekiväärit, jotka ilmajäähdytteisinä erosivat edukseen muista kolmijalka-aseista. Lisäksi pitää myös mainita näppärät 60mm kranaatinheittimet sekä kiväärikranut. Pst-aseita löytyi myös Bazookan muodossa. Hyvin oli pullat uunissa USA:n pojilla!
Neuvostoliitolla meininki oli samansuuntaista: löytyi kokonaisia osastoja aseistettuna PPsh-konepistooleilla, joiden tulivoima lähietäisyydellä oli suorastaan murhaava; tämän saksalaiset saivat moneen otteeseen katkerasti kokea. Lisäksi ryhmiltä löytyi DP-pikakivääreitä, jotka edustivat aikansa huippua. Kiväärien suhteen mentiin toki perinteisellä pulttilukkolinjalla suurilta osin, mutta myös jonkin verran SVT-itselataavia löytyi. Tulitukea joukot saivat pyöräjalustalla varustetuilta konekivääreiltä sekä pst-kivääreiltä ja pienoiskranaatinheittimiltä. Miinuksena neukuilta puuttui oma sinkoase, mutta hyödynsivät toki reilusti saksalaisilta takavarikoituja aseita omaan käyttöönsä. Kyllä neukuilla homma oli hyvin hanskassa tältä osin!
Saksalaisilla kivääriryhmiä hallitsivat MG34 ja MG42, jotka edustivat aikansa huippua. Miinuksena homma pyöri heillä liikaa noiden aseiden ympärillä ja muut kiväärimiehet saivat tyytyä erittäin suurilta osin pulttilukkoaseisiin (MP40-konepistooleita ja Stg44-rynkkyjä oli todellisuudessa käytössä huomattavasti vähemmän, mitä sotaviihteestä voisi luulla). Saksalaisen jalkaväen tulivoima ei siis konekivääreistä huolimatta ollut samaa luokkaa kuin esim. jenkeillä ja neukuilla ja tämä aiheutti välillä runsaastikin päänvaivaa kun piti tehdä muutakin kuin puolustaa. Plussana sakuilla olivat kohtuu tehokkaat pst-aseet, eli Panzerfaust ja Panzerschreck.
Briteillä mentiin vähän heikoilla kantimilla: pääaseena oli pulttilukko SMLE, jolla tosin oli varsin hyvä lipaskapasiteetti ja siten parempi tulivoima kuin sakujen K98:lla. Ryhmien tulitukena oli myös aikansa parhaimmistoon kuuluneita Bren-pikakivääreitä. Konepistoolina toimi Sten, mutta sitä ei helposta valmistettavuudesta huolimatta mitenkään tolkuttomasti kuitenkaan perustaistelukentällä pyörinyt (pl. paratroopit ja kommandot). Konekiväärinä oli iänikuinen ja raskas Maxim kolmijalalla, joka jäi kaikessa jälkeen MG-sarjaa. Pst-aseena toiminut PIAT ei myöskään ihan alan parhaimmistoa edustanut. Briteillä siis mentiin keskisarjassa jalkaväen aseiden osalta.
Japanin aseistusta katsottaessa mieleen tulee lähinnä epäusko: pulttilukkokivääreitä, peruspikakivääreitä ja surkeita konekivääreitä. Liekö samuraimiekka ollut ainoa mainitsemisen arvoinen kapistus.
Suomella oli asiat isoihin maihin verrattuna yllättävän hyvin: jalkaväeltä löytyi tehokkaita Suomi-konepistooleita (joskin turhan vähän) muita konepistooleita hyvään lähitulivoimaan, tehokkaita neukkujen DP-pikakivääreitä ryhmien tulitukeen sekä pienipiirteiseen metsämaastoon loistavasti sopivaa sakujen pst-aseistusta. Konekivääreinä hääri briteiltäkin tutut Maximit, jotka olivat hieman turhan raskaita liikkuvaan sodankäyntiin; ikävä kyllä sakut eivät pyynnöistä huolimatta saaneet toimitettua MG-sarjaa meillepäin. Sinänsä homma nojasi kuitenkin meillä hivenen liikaa perustason pulttilukkokivääriin, mikä laskee pisteitä etenkin kun mahdollisuus asioiden toisenlaiseen hoitamiseen olisi ollut. Vertailussa Suomi saa kuitenkin hyvän arvosanan, mielestäni ehkä jopa paremman kuin Saksa ja selvästi brittejä paremman.
USA:lla valttikorttina olivat huippuluokan itselataavat M1 Garand-kiväärit, joilla suurin osa kiväärimiehistä oli varustettu: aseella oli hyvä tulinopeus, lipaskapasiteetti ja kantama. Tämän lisäksi ryhmillä oli BAR-pikakivääreitä, M1 karbiineita ja konepistooleja M1A1 & M3A1. Tulitukea antoivat M1919-konekiväärit, jotka ilmajäähdytteisinä erosivat edukseen muista kolmijalka-aseista. Lisäksi pitää myös mainita näppärät 60mm kranaatinheittimet sekä kiväärikranut. Pst-aseita löytyi myös Bazookan muodossa. Hyvin oli pullat uunissa USA:n pojilla!
Neuvostoliitolla meininki oli samansuuntaista: löytyi kokonaisia osastoja aseistettuna PPsh-konepistooleilla, joiden tulivoima lähietäisyydellä oli suorastaan murhaava; tämän saksalaiset saivat moneen otteeseen katkerasti kokea. Lisäksi ryhmiltä löytyi DP-pikakivääreitä, jotka edustivat aikansa huippua. Kiväärien suhteen mentiin toki perinteisellä pulttilukkolinjalla suurilta osin, mutta myös jonkin verran SVT-itselataavia löytyi. Tulitukea joukot saivat pyöräjalustalla varustetuilta konekivääreiltä sekä pst-kivääreiltä ja pienoiskranaatinheittimiltä. Miinuksena neukuilta puuttui oma sinkoase, mutta hyödynsivät toki reilusti saksalaisilta takavarikoituja aseita omaan käyttöönsä. Kyllä neukuilla homma oli hyvin hanskassa tältä osin!
Saksalaisilla kivääriryhmiä hallitsivat MG34 ja MG42, jotka edustivat aikansa huippua. Miinuksena homma pyöri heillä liikaa noiden aseiden ympärillä ja muut kiväärimiehet saivat tyytyä erittäin suurilta osin pulttilukkoaseisiin (MP40-konepistooleita ja Stg44-rynkkyjä oli todellisuudessa käytössä huomattavasti vähemmän, mitä sotaviihteestä voisi luulla). Saksalaisen jalkaväen tulivoima ei siis konekivääreistä huolimatta ollut samaa luokkaa kuin esim. jenkeillä ja neukuilla ja tämä aiheutti välillä runsaastikin päänvaivaa kun piti tehdä muutakin kuin puolustaa. Plussana sakuilla olivat kohtuu tehokkaat pst-aseet, eli Panzerfaust ja Panzerschreck.
Briteillä mentiin vähän heikoilla kantimilla: pääaseena oli pulttilukko SMLE, jolla tosin oli varsin hyvä lipaskapasiteetti ja siten parempi tulivoima kuin sakujen K98:lla. Ryhmien tulitukena oli myös aikansa parhaimmistoon kuuluneita Bren-pikakivääreitä. Konepistoolina toimi Sten, mutta sitä ei helposta valmistettavuudesta huolimatta mitenkään tolkuttomasti kuitenkaan perustaistelukentällä pyörinyt (pl. paratroopit ja kommandot). Konekiväärinä oli iänikuinen ja raskas Maxim kolmijalalla, joka jäi kaikessa jälkeen MG-sarjaa. Pst-aseena toiminut PIAT ei myöskään ihan alan parhaimmistoa edustanut. Briteillä siis mentiin keskisarjassa jalkaväen aseiden osalta.
Japanin aseistusta katsottaessa mieleen tulee lähinnä epäusko: pulttilukkokivääreitä, peruspikakivääreitä ja surkeita konekivääreitä. Liekö samuraimiekka ollut ainoa mainitsemisen arvoinen kapistus.
Suomella oli asiat isoihin maihin verrattuna yllättävän hyvin: jalkaväeltä löytyi tehokkaita Suomi-konepistooleita (joskin turhan vähän) muita konepistooleita hyvään lähitulivoimaan, tehokkaita neukkujen DP-pikakivääreitä ryhmien tulitukeen sekä pienipiirteiseen metsämaastoon loistavasti sopivaa sakujen pst-aseistusta. Konekivääreinä hääri briteiltäkin tutut Maximit, jotka olivat hieman turhan raskaita liikkuvaan sodankäyntiin; ikävä kyllä sakut eivät pyynnöistä huolimatta saaneet toimitettua MG-sarjaa meillepäin. Sinänsä homma nojasi kuitenkin meillä hivenen liikaa perustason pulttilukkokivääriin, mikä laskee pisteitä etenkin kun mahdollisuus asioiden toisenlaiseen hoitamiseen olisi ollut. Vertailussa Suomi saa kuitenkin hyvän arvosanan, mielestäni ehkä jopa paremman kuin Saksa ja selvästi brittejä paremman.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Suomen jalkaväen aseistus ja varsinkin tuki olivat alkeellisella tasolla. Bunkkereita piti vallata alkeelliesti kasapanoksin ja se vei hirveästi miehiä.
Putleristin tavanomaista valetta.
Jalkaväkemme aseistus ja muu varustus oli kyllä jossain määrin puutteellinen, mutta ei alkeellinen.
Kasapanoksia käyttivät kaikki armeijat, kukin tavallaan.
Bunkkereiden tuhoamisessa käytettiin kasapanosten lisäksi mm. polttopulloja, savuja, käsikranaatteja, pst-, it- ja kenttätykkejä, joskus ps-vaunujakin.
Esim. sakuilla kasapanoksen virkaa ajoi puuvarteen kiedottu kuuden käsikranun nippu. Tällä taisi olla joku virallinen nimikin. Suomella kasapanos oli köntti trotyyliä, eli tuhovoimaltaan täysin omaa luokkaansa sakujen viritykseen verrattuna. Sirpaleita se ei toki tuottanut, mutta eipä ole tarpeenkaan jos tuhotaan linnoitteita ja bunkkereita; silloin tarvitaan paine- ja polttovaikutusta.
Myös saksalainen ps-nyrkki toimi hyvin bumkkerin tuhoamisessa! Venäjän Tiltu ilahtuu suuresti tästä havainnosta!
"Japanin aseistusta katsottaessa mieleen tulee lähinnä epäusko: pulttilukkokivääreitä, peruspikakivääreitä ja surkeita konekivääreitä. Liekö samuraimiekka ollut ainoa mainitsemisen arvoinen kapistus."
Tuo arvio ei vastaa Yhdysvaltojen armeijan ja merijalkaväen kokemuksia ensinkään. Heidän kokemuksissaan japanilaisten pienoiskranaatinheittimet tekivät niin ison vaikutuksen, että asevoimien materiaaliosasto yritti koko sodan ajan luoda mahdollisia teknisiä vastineita niille, vaikka ne eivät koskaan oikein päässeetkään sinne. Jopa kehumasi 60mm krh muokattiin lopulta käyttämään japanilaistyyppistä liipaisinmekanismia yrityksessä saada samanlaista suorituskykyä.
Mitä inhoamiisi vesijäähdytteisiin tulee, sekään asia ei ole ihan noin simppeli. Esim. moni yhdysvaltalainen sotilas löysi itsensä kiittelemästä kömpelön M1917 kk:n kykyä torjua kestotulellaan jalkaväen rynnäkköitä kun ilmajäähdytteiset vastineet jo huusivat apua ylikuumentumisen seurauksena.
///MeAgaln
Myös neukkujen pikkunakut sai suomalaisissa ja saksalaisissa aikaan syvää ihailua. Taisivat olla 50mm kaliberia. Olivat kuulemma tarkkoja ja todella salakavalia, kun niiden laukaisua ei kuullut ennenkuin oli liian myöhäistä. Heikohko teho lumessa tai suomaastossa taisi olla suurimpia miinuksia, mutta sitähän se aina on näissä minikalibereissa.
"Briteillä mentiin vähän heikoilla kantimilla: pääaseena oli pulttilukko SMLE, jolla tosin oli varsin hyvä lipaskapasiteetti ja siten parempi tulivoima kuin sakujen K98:lla."
SMLE oli osaavan ampujan käsissä varsin lähellä itselataavan tulivoimaa: isohko lipas ja todella nopea latausmekanismi kerrotaan syyksi siihen, miksi ensimmäisessä maailmansodassa saksalaiset sekoitti niillä ampuvat osastot joskus jopa konekiväärituleen.
Brittiarmeija käytti myös Thompson-konepistooleita ja se taisi olla heillä pääasiallinen ase etenkin sodan alkupuoliskolla, ennenkuin Stenin massatuontanto saatiin käyntiin. Käytössä oli sekä se vanhempi gangsterimalli rumpulippaineen, että myöhempi M1A1. Ymmärtääkseni oli varsin tykätty ase.