Tarvitaanko jonkun näkemistä, että uskoo sen olemassaoloon vai ei?
Voiko uskoa siihen, että joku kertoo nähneensä tahi kokeneensa jotain, että asia on tosi?
Voiko toisen todistuksen perusteella koetella uskon perustusta ja jos koettelee, mutta ei sittenkään näe, niin voiko se todistus sitten olla väärä?
Entäpä jos se ei olekaan väärä, vaan koetteeni olikin tehty väärällä tavalla ja näin ollen se ei ”toiminutkaan”.
Se uskon koetus saattoikin olla niin, että asetin sille omat mitat, sekä määritteet ja se jää kuolleeksi kirjaimeksi sydämeeni.
Kertoilkaas noin vapaasti asioita.
Uskonhan voi karsinoida ja näin karsinoida kuulijatkin.
Minut karsinoitiin vapaa-ajattelijoiden näkemän uskontoimesta, ahtaaseen näköalaan määrättyyn mittaan asti ja sen ahtaan näköalan karsinassa kulkee veljeni edelleen.
Itse nostin katseeni kirjoitetun sanan mukaan ylös ja löysin laitumen jossa haluan käyskennellä ja nauttia siitä ravinnosta, josta saan voimaa ja elämää. (Kaiken keskus on Kristus)
Mutta se tapahtuu vain uskon kautta, joka muuttuu myös siksi odotukseksi joka käy kohti lupausta.
Se on toivo, mutta tässä toivossa on joutunut myös löysäämään sitä lupausta, minkä toinen usko tuo mukanaan. Se toinen usko olisi ollut tämän mammonan ympärillä, jonka ääressä peli on raakaa.
Tämä usko ja se usko ei kuulu samaan karsinaan.
Usko on myös etsimistä, koska ilman uskoa on mahdoton olla otollinen, ja on uskottava, että Jumala palkitsee ne jotka häntä etsivät.
Eli kuinka paljon sisältyy sanaan usko ja uskon kohteen sijoitus sydämelle.
Sen lujuus on siinä, että ojentaudummeko siihen, sillä usko tulee sanan kuulemisesta ja sana kehottaa tekemään sen mukaisesti, mikä toteuttaa Jumalan tahtoa täällä ajassa.
Eli uskoa pitää ruokkia Sanan avulla oikealla suunnalla, että pääsee näkemään sen todellisen elämän ja myös tehdä sen mukaan oikein.
Valinta on aina käsissämme, teemmekö vai emme.
Tässä on melkoinen vaan kieli, epäusko tahi usko.
Kumpaan suuntaan se taipuu sydämessämme.
Kirjoitelkaas uskosta ja ehkäpä en kommentoi enempiä.. Olkaapa hyvät.
Voiko uskoa siihen, että joku kertoo nähneensä tahi kokeneensa jotain, että asia on tosi?
Voiko toisen todistuksen perusteella koetella uskon perustusta ja jos koettelee, mutta ei sittenkään näe, niin voiko se todistus sitten olla väärä?
Entäpä jos se ei olekaan väärä, vaan koetteeni olikin tehty väärällä tavalla ja näin ollen se ei ”toiminutkaan”.
Se uskon koetus saattoikin olla niin, että asetin sille omat mitat, sekä määritteet ja se jää kuolleeksi kirjaimeksi sydämeeni.
Kertoilkaas noin vapaasti asioita.
Uskonhan voi karsinoida ja näin karsinoida kuulijatkin.
Minut karsinoitiin vapaa-ajattelijoiden näkemän uskontoimesta, ahtaaseen näköalaan määrättyyn mittaan asti ja sen ahtaan näköalan karsinassa kulkee veljeni edelleen.
Itse nostin katseeni kirjoitetun sanan mukaan ylös ja löysin laitumen jossa haluan käyskennellä ja nauttia siitä ravinnosta, josta saan voimaa ja elämää. (Kaiken keskus on Kristus)
Mutta se tapahtuu vain uskon kautta, joka muuttuu myös siksi odotukseksi joka käy kohti lupausta.
Se on toivo, mutta tässä toivossa on joutunut myös löysäämään sitä lupausta, minkä toinen usko tuo mukanaan. Se toinen usko olisi ollut tämän mammonan ympärillä, jonka ääressä peli on raakaa.
Tämä usko ja se usko ei kuulu samaan karsinaan.
Usko on myös etsimistä, koska ilman uskoa on mahdoton olla otollinen, ja on uskottava, että Jumala palkitsee ne jotka häntä etsivät.
Eli kuinka paljon sisältyy sanaan usko ja uskon kohteen sijoitus sydämelle.
Sen lujuus on siinä, että ojentaudummeko siihen, sillä usko tulee sanan kuulemisesta ja sana kehottaa tekemään sen mukaisesti, mikä toteuttaa Jumalan tahtoa täällä ajassa.
Eli uskoa pitää ruokkia Sanan avulla oikealla suunnalla, että pääsee näkemään sen todellisen elämän ja myös tehdä sen mukaan oikein.
Valinta on aina käsissämme, teemmekö vai emme.
Tässä on melkoinen vaan kieli, epäusko tahi usko.
Kumpaan suuntaan se taipuu sydämessämme.
Kirjoitelkaas uskosta ja ehkäpä en kommentoi enempiä.. Olkaapa hyvät.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Usko syntyy muun muassa toivon kipinästä suuren ahdistuksen keskellä ja päättelytaito on keskeistä siinä.
Pakanaupseeri on oivallinen esimerkki siitä ja Jeesus ylistääkin tämän lujaa uskoa, tilanteessa jossa
tuon miehittäjäupseerin lähimmäinen tarvitsi välttämättä apua:
Matt. 8:6-10
6 ja sanoi: "Herra, minun palvelijani makaa kotona halvattuna ja on kovissa vaivoissa".
7 Hän sanoi hänelle: "Minä tulen ja parannan hänet".
8 Mutta sadanpäämies vastasi ja sanoi: "Herra, en minä ole sen arvoinen, että tulisit minun kattoni alle; vaan sano ainoastaan sana, niin minun palvelijani paranee.
9 Sillä minä itsekin olen toisen vallan alainen, ja minulla on sotamiehiä käskyni alaisina, ja minä sanon tälle: 'Mene', ja hän menee, ja toiselle: 'Tule', ja hän tulee, ja palvelijalleni: 'Tee tämä', ja hän tekee."
10 Tämän kuultuaan Jeesus ihmetteli ja sanoi niille, jotka häntä seurasivat:
"Totisesti minä sanon teille: en ole kenelläkään Israelissa löytänyt näin suurta uskoa.
Hepr. 11:1
Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.
Vaikka usko on mieletöntä toivon laittamista näkymättömään olentoon, jota ei voida tieteellisesti edes
määritellä saati sitten toteennäytää ja ojentautumista uskomattomien asioiden omistamisen suuntaan -
niin päättelytaito on suureksi avuksi uskomisessa. Abrahamin ja Saaran usko oli ihan päätöntä, varsinkin
siinä tilanteessa, kun piti uhrata luvattu Iisak, josta piti tuleman paljon jälkeläisiä.
Hepr. 11:11
Uskon kautta sai Saarakin voimaa suvun perustamiseen, vieläpä yli-ikäisenä, koska hän piti luotettavana sen, joka oli antanut lupauksen.
Jumalan armosta usko voi muuttua näkemiseksi. Me lienemme useinmiten epäileviä Tuomaita, jotka eivät usko,
vaan vaativat ensin saada nähdä, eikä vain nähdä vaan jopa koskea:
ELLEN
Joh. 20:25
Niin muut opetuslapset sanoivat hänelle: "Me näimme Herran".
Mutta hän sanoi heille:
"Ellen näe
hänen käsissään naulojen jälkiä ja pistä sormeani naulojen sijoihin ja pistä kättäni hänen kylkeensä,
en minä usko".
Joh. 20:27
Sitten hän sanoi Tuomaalle: "Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni,
ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni,
äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen".
28 Tuomas vastasi ja sanoi hänelle: "Minun Herrani ja minun Jumalani!"
29 Jeesus sanoi hänelle: "Sentähden, että minut näit, sinä uskot.
Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!"
Käsittämätöntä; näemme Jeesuksen mutta sekään ei meille riitä karkoittamaan epäuskoamme.
Matt. 8:26
Hän sanoi heille: "Te vähäuskoiset, miksi olette pelkureita?"
Silloin hän nousi ja nuhteli tuulia ja järveä, ja tuli aivan tyven.
Ihmissydän voi oppia kokemuksen ja sokean luottamuksen kautta uskomaan enemmän, kuin LAPSI:
Apt. 3:4
Niin Pietari ja Johannes katsoivat häneen kiinteästi, ja Pietari sanoi: "Katso meihin".
5 Ja hän tarkkasi heitä odottaen heiltä jotakin saavansa.
6 Niin Pietari sanoi:
"Hopeaa ja kultaa ei minulla ole,
mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan: Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä, nouse ja käy."
7 Ja hän tarttui hänen oikeaan käteensä ja nosti hänet ylös; ja heti hänen jalkansa ja nilkkansa vahvistuivat,
antti
Usko sanoo,
että Jumala tahtoo sinun parastasi - tahtoo antaa kaiken sen mitä sydämesi halajaa.
Usko vakuuttaa
että Kristus antaa anteeksi lähtien luekmasta 70 x 7
Usko antaa
rauhan, sillä se sanoo, että vaikka olet "ansainnut helvetin tuomion", et joudu tuomittavaksi,
vaan koska olet siirtynyt jo kuolemasta elämään, jatkat Herran kanssa iankaikkisesti.
Usko todistaa
että et ole Jumalan vihan kohde vaan Jumalan ystävä.
Joh. 15:15
En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee;
vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni.
AABRAHAMIA RAAMATTU SANOO ISÄKSEMME SIKSI ETTÄ HÄN ON IKÄÄNKUIN USKOMME ISÄ
Room. 4:16
Sentähden se on uskosta, että se olisi armosta;
että lupaus pysyisi lujana kaikelle siemenelle, ei ainoastaan sille, joka pitäytyy lakiin,
vaan myös sille, jolla on Aabrahamin usko, hänen, joka on meidän kaikkien isä.
antti