Ymmärtääkseni tavalliset ihmiset ovat maapallolla suurin ihmisryhmä? Siis ne, jotka tekevät tavallista palkkatyötä ja elävät tavallista elämää. Koko ihmiskunnan turmioksi on olemassa ihmisiä, jotka vähät piittaavat muista, vaan toimivat kylmästi niin, että haalivat itselleen kaiken. Tätä kutsutaan myös ahneudeksi. Nämä ihmiset haluavat rahaa ja valtaa. Kun he saavat niitä tietyn määrän, niin se ei enää riitäkään, vaan pitää saada lisää...ja taas lisää. Tämä suht' pieni ihmisjoukko maailmassa käyttää valtaansa niin, että muilla kansanjoukoilla on tukalat oltavat. Tämä näkyy esim. kiristyneessä työtahdissa, jatkuvassa kiireessä ja palveluiden yksityistämisen aiheuttamana hintojen nousuna. Köyhällä ei ole varaa pian edes sairastaa!
On valitettavaa, että tämä amerikkalainen tyyli rantautuu pikku hiljaa kaikkialle maailmaan. Luojan kiitos, että on valtioita, jotka haluavat pysytellä tämän järjestelmän ulkopuolella; esim. monet islamilaiset valtiot.
Itse olen valinnut elämänsuunnakseni henkisen kehityksen. Minulle ei merkitse paljoakaan se, mitä tavaroita tai kuinka paljon rahaa omistan, vaan se, mitä elämällä on minulle annettavana henkisesti; hyviä ihmissuhteita, unelmia, hyviä tunnetiloja, hyvää oloa, kiireettömyyttä, naurua ja itkua, onnenkyyneleitä, tunne siitä, että elämä on elämisen arvoista! Olen opiskellut ammatin, jossa minulla on mahdollisuus elää äskeisen mukaan. Lisäksi sain työviran, joka kantaa minua eläkepäiviini asti. Se on jotain suurta näinä päivinä, jolloin porukkaa lahdataan pihalle sata- tai tuhatmäärin.
Uskon vankasti, että tämä suuri palkkatyötä tekevä ihmisryhmä pystyy pistämään hanttiin sille pienelle eliitille, joka jatkuvasti hakee "viimeistä hintaa" ja suurinta mahdollista voittoa. Oikeastaan minua säälittää nämä ihmiset. He rimpuilevat koko elämänsä tässä ahneuden verkossa, lapsillensa tarkoitettu aika kuluu bisneksissä. Elämä on näyttävää ja prameaa, on isot talot ja autot. Mutta mitä on tällaisen ihmisen sielussa? Annan kertoa, ettei juuri mitään. Mitään syvällistä on vaikea kuvitellakaan keskustelevansa heidän kanssaan.
Yksi unelmistani on, että jonain päivänä maailma muuttuu, ja siirrytään talouskasvusta henkiseen kasvuun. Olen aivan vakuuttunut siitä, että tämän hetken maailmassa on riittävästi ruokaa ja suojaa koko ihmiskunnalle. Ainoa keino maailman pelastamiseen on ahneen ja itsekkään ihmisjoukon likvidointi. Loputtomiin ei palkkatyöläisenkään selkänahka kestä: silloin alkaa vallankumous, jossa paha saa palkkansa!
On valitettavaa, että tämä amerikkalainen tyyli rantautuu pikku hiljaa kaikkialle maailmaan. Luojan kiitos, että on valtioita, jotka haluavat pysytellä tämän järjestelmän ulkopuolella; esim. monet islamilaiset valtiot.
Itse olen valinnut elämänsuunnakseni henkisen kehityksen. Minulle ei merkitse paljoakaan se, mitä tavaroita tai kuinka paljon rahaa omistan, vaan se, mitä elämällä on minulle annettavana henkisesti; hyviä ihmissuhteita, unelmia, hyviä tunnetiloja, hyvää oloa, kiireettömyyttä, naurua ja itkua, onnenkyyneleitä, tunne siitä, että elämä on elämisen arvoista! Olen opiskellut ammatin, jossa minulla on mahdollisuus elää äskeisen mukaan. Lisäksi sain työviran, joka kantaa minua eläkepäiviini asti. Se on jotain suurta näinä päivinä, jolloin porukkaa lahdataan pihalle sata- tai tuhatmäärin.
Uskon vankasti, että tämä suuri palkkatyötä tekevä ihmisryhmä pystyy pistämään hanttiin sille pienelle eliitille, joka jatkuvasti hakee "viimeistä hintaa" ja suurinta mahdollista voittoa. Oikeastaan minua säälittää nämä ihmiset. He rimpuilevat koko elämänsä tässä ahneuden verkossa, lapsillensa tarkoitettu aika kuluu bisneksissä. Elämä on näyttävää ja prameaa, on isot talot ja autot. Mutta mitä on tällaisen ihmisen sielussa? Annan kertoa, ettei juuri mitään. Mitään syvällistä on vaikea kuvitellakaan keskustelevansa heidän kanssaan.
Yksi unelmistani on, että jonain päivänä maailma muuttuu, ja siirrytään talouskasvusta henkiseen kasvuun. Olen aivan vakuuttunut siitä, että tämän hetken maailmassa on riittävästi ruokaa ja suojaa koko ihmiskunnalle. Ainoa keino maailman pelastamiseen on ahneen ja itsekkään ihmisjoukon likvidointi. Loputtomiin ei palkkatyöläisenkään selkänahka kestä: silloin alkaa vallankumous, jossa paha saa palkkansa!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.