työpaikan ilmapiirin läheisyys

not your business

Annatko työpaikan ilmapiirin tulla kuinka lähelle itseäsi? Muistuttaako työpaikka toista kotiasi?

Otin tämän asian nyt esille, kun kahden kuluneen vuoden aikana tuntuu ja näyttää siltä, että tässä alle 10-henkilön työyhteisössä ollaan tultu ehkä turhan läheisiksi. Käytännössä tämä yhteisö on muuttunut perheeksi ja työpaikka toiseksi kodiksemme. Mielestäni tämä ei ole oikein, että työpaikka on toinen koti ja työyhteisö toinen perhe. Tämä perheellistyminen ilmenee siten, että aletaan olla riippuvaisia toisistamme. Jos yksi on poissa, niin muilla on huoli, vaikka henkilö onkin ilmoittanut poissaolostaan. Yhteisössä myös keskustellaan turhankin tarkasti yksityisasioista, esimerkiksi kuinka tyttärelle on tullut ensimmäiset kuukautiset tai kuinka paljon vaimolle kertyi veronpalautuksia. Entäs kun poika tuli murkkuikään, voi sitä hormonien hyrräystä. Nämä asiathan eivät kuulu muille.

Itse olen sen verran sulkeutunut henkilö, etten huutele omia asioitani tai utele toisilta näiden asioita. Olenkin usein huomannut, kuinka eräskin työkaverini yrittää lypsää minun asioitani. Onko tämä näitä pikkufirmojen huonoja puolia, vai onko nyt vaan sattunut liian uteliaita ihmisiä saman katon alle?

107

18426

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • SBT

      noista, ´kirjoitit sen jo itsekkin: Itse olen sen verran sulkeutunut henkilö. siinä ongelma.

      • not your business

        Mielestäni ei ole paha asia, jos haluaa pitää yksityisasiat piilossa. Tuskin kovin moni tykkää sellaisesta, että työkaveri sattuu kuulemaan vaikkapa sinun yksityispuhelusi ja ryhtyy tästä sitten tenttaamaan sinua, utelemaan ja viisastelemaan. Minä olen kokenut näitä ihan tarpeeksi, enkä enää aio kokea.

      • Sossupoika
        not your business kirjoitti:

        Mielestäni ei ole paha asia, jos haluaa pitää yksityisasiat piilossa. Tuskin kovin moni tykkää sellaisesta, että työkaveri sattuu kuulemaan vaikkapa sinun yksityispuhelusi ja ryhtyy tästä sitten tenttaamaan sinua, utelemaan ja viisastelemaan. Minä olen kokenut näitä ihan tarpeeksi, enkä enää aio kokea.

        heti ja siirtyä tänne sossuasiakkaiden hyvin voivaan joukkoon. Tuo firmahan selvästikin aivopesee työläisiään tai paremminkin tuollaisessa yhteisössä jokainen aivopeseytyy automaattisesti. Ei tuo ole enää työpaikka, se on sairas juoruloosi. Voin vakuuttaa että työttömänä (omasta halustani) olet oman itsesi määrääjä ja henkisesti hyvinvoiva yksilö. Voit elää sellaisessa sulussa kuin tahdot ja tulla itsestäsi ulos vain sen minkä haluat tulla.

      • tuunari_mikko
        Sossupoika kirjoitti:

        heti ja siirtyä tänne sossuasiakkaiden hyvin voivaan joukkoon. Tuo firmahan selvästikin aivopesee työläisiään tai paremminkin tuollaisessa yhteisössä jokainen aivopeseytyy automaattisesti. Ei tuo ole enää työpaikka, se on sairas juoruloosi. Voin vakuuttaa että työttömänä (omasta halustani) olet oman itsesi määrääjä ja henkisesti hyvinvoiva yksilö. Voit elää sellaisessa sulussa kuin tahdot ja tulla itsestäsi ulos vain sen minkä haluat tulla.

        Pienessä firmassa lörpötellään aika avoimesti kaikenlaista. Suhteet ovat paljon vapaampia ja avoimempia kuin isossa yrityksessä. Pienessä joutuu pakostakin olemaan avoin.

        Isossa yrityksessä ollaan paljon etäisempiä, koska sinne mahtuu niin paljon ihmisiä, jotka voivat väärinkäyttää henkilökohtaisia tietojasi. Isossa työpaikassa vain harva kertoo kahvipöydässä mitään henkilökohtaista, ei välttämättä edes yleisestä linjasta poikkeavaa mielipidettä. Isoihin virkamiespaikkoihin mahtuu myös yllättävän paljon tyhjäntoimittajia, sekä niitä ketkä vaikuttavat kiireisille, mutteivat oikeasti juurikaan tee töitä..

        Iso työpaikka saattaisi olla sinulle hyvä?

      • vitutus maximus
        not your business kirjoitti:

        Mielestäni ei ole paha asia, jos haluaa pitää yksityisasiat piilossa. Tuskin kovin moni tykkää sellaisesta, että työkaveri sattuu kuulemaan vaikkapa sinun yksityispuhelusi ja ryhtyy tästä sitten tenttaamaan sinua, utelemaan ja viisastelemaan. Minä olen kokenut näitä ihan tarpeeksi, enkä enää aio kokea.

        Se on kuitenkin sinun ongelmasi. Eivät kaikki ole samanlaisia ihmisiä kuin sinä, etkä sinä voi sitä heiltä vaatia. Jos joku yrittää udella sinulta yksityiselämääsi koskevia tietoja, niin sinun ei ole mikään pakko niitä kertoa.

        Suosittelen kuitenkin ettet tyrmää toisen ihmisen uteluita kovin pahalla sanalla sillä siinä voi pian käydä niin että he painostavat sinut ulos kun et kuulukaan joukkoon. Hoida asia tahdikkaasti ja tuo esille se että olet sulkeutuneempi kuin he ja et halua kaikista asioista puhua. Kyllä he ymmärtävät sen.

        Sinuna olisin kuitenkin hyvin onnellinen siitä että sinulla on tuollainen työpaikka jossa on noin loistava työilmapiiri. Ei se utelija sinusta varmastikaan pahalla mitään asioita yritä onkia, kunhan vain yrittää saada sinutkin vapautumaan ja mukaan joukkoon.

        Toista se on minun työpaikassa jossa kaikki kyttäävät toisia ja käyttävät hyväkseen vähäisemmänkin asian seläntakana paskaa puhuessaan. Minun työssä on niin tulehtunut ilmapiiri että useat työntekijät jo oirehtivat ja on vain ajan kysymys milloin ensimmäinen lähtee joko eläkkeelle tai hoitoon, tai pistää paikan remonttiin. Tämä paikka on suoranainen helvetti ja kun kotiasioita ei enää voi seläntakana puhua kun kukaan ei jaa yhtään mitään, niin sitten puhutaan työasioista ja tehdyistä virheistä, vääristä mielipiteistä ja vittu vieköön jopa vääristä vaatteista ja seisonta asennosta! Meillä ei ole edes yhdestä narsistista kiinni, vaan kun tuntuu siltä että täällä on kuusi narsistia tappamassa toisiaan henkisesti ja vetävät kaikki muutkin mukaan samaan sotaan, eikä pomo ole yhtään sen parempi. Heikko kuin mikä. Oikea säälittävä pelle ja täysin väärässä paikassa ja tietää sen itsekin. Hän yritti parantaa ilmapiiriä jollakin helvetin idealismilla jonka oli jostakin koulutuksesta oppinut, mutta koska hänen kyvyillään sitä ei tehdä niin nuo kuusi hullua jyräsivät hänen ylitse kerralla. Jos johonkin aseettomat kouluampujat päätyy, niin minun työpaikalle.

      • Kilttinenkultainen

        Komppaan TÄYSIN edellistä: Jos mielestäsi kodin-ja perheenomainen tunnelma,työkavereista huolehtiminen,
        avoimuus ja läheiset välit ovat "näitä pikkufirmojen huonoja puolia" niin suosittelen lämpimästi vaihtamaan työpaikkaa!
        Sun työpaikan ilmapiirissä nimittäin ei ole mitään vikaa koska normaaleista asioista siellä selvästi jutellaan,vika on sun pään sisällä koska koet sen ahdistavaksi utelemiseksi ja yksityisasioilla repostelemiseksi.
        Yksi jos toinenkin huonossa työilmapiirissä kituva tulisi tilallesi enemmän kuin mielellään.

        Ihmiset ovat erilaisia,aivan totta,mutta jos noi on sun pahimmat työtä koskeva ongelmas niin hohhoijaa.
        Eli vielä kerran:Vaihda sitä työpaikkaa,muista kans sit työhaastattelussa varmistaa et
        "eihän täällä sit oo liian kodinomainen tunnelma ja onhan sitten varma kans ettei työkaverit oo läheisissä väleissä toistensa kanssa?"

        Terkuin:Työpaikkasi ottaja joka varmasti osaa arvostaa sitä että työpaikkaan on niin kiva tulla että se tuntuu toiselta kodilta ja työkaverit perheenjäseniltä iloineen ja suruineen...;)

      • valovastus
        Sossupoika kirjoitti:

        heti ja siirtyä tänne sossuasiakkaiden hyvin voivaan joukkoon. Tuo firmahan selvästikin aivopesee työläisiään tai paremminkin tuollaisessa yhteisössä jokainen aivopeseytyy automaattisesti. Ei tuo ole enää työpaikka, se on sairas juoruloosi. Voin vakuuttaa että työttömänä (omasta halustani) olet oman itsesi määrääjä ja henkisesti hyvinvoiva yksilö. Voit elää sellaisessa sulussa kuin tahdot ja tulla itsestäsi ulos vain sen minkä haluat tulla.

        Kyllä aina kannatta agitoida. Sillähän se keskustelu toimii!

      • whitenigger

        lahetakaamul viestii jos teil on joku onkelma mina puhu huonosuomi ja kirjatki vaha huono kai muta kul ma asian osaa laheta viestii maa hoira

      • whitenigger

        lahetakaa muleviestia niin autan teita kaikessa mina puhu ja kirjoiita huono suomi muta kul ma asian huidan

      • whitenigger

        kula ma osaan laheta mul viesti ma hoita

      • normaalia on tämä
        Kilttinenkultainen kirjoitti:

        Komppaan TÄYSIN edellistä: Jos mielestäsi kodin-ja perheenomainen tunnelma,työkavereista huolehtiminen,
        avoimuus ja läheiset välit ovat "näitä pikkufirmojen huonoja puolia" niin suosittelen lämpimästi vaihtamaan työpaikkaa!
        Sun työpaikan ilmapiirissä nimittäin ei ole mitään vikaa koska normaaleista asioista siellä selvästi jutellaan,vika on sun pään sisällä koska koet sen ahdistavaksi utelemiseksi ja yksityisasioilla repostelemiseksi.
        Yksi jos toinenkin huonossa työilmapiirissä kituva tulisi tilallesi enemmän kuin mielellään.

        Ihmiset ovat erilaisia,aivan totta,mutta jos noi on sun pahimmat työtä koskeva ongelmas niin hohhoijaa.
        Eli vielä kerran:Vaihda sitä työpaikkaa,muista kans sit työhaastattelussa varmistaa et
        "eihän täällä sit oo liian kodinomainen tunnelma ja onhan sitten varma kans ettei työkaverit oo läheisissä väleissä toistensa kanssa?"

        Terkuin:Työpaikkasi ottaja joka varmasti osaa arvostaa sitä että työpaikkaan on niin kiva tulla että se tuntuu toiselta kodilta ja työkaverit perheenjäseniltä iloineen ja suruineen...;)

        on uskomatonta, että olet vieläpä ihan tosissasi. siis ei työpaikalle todellakaan kuulu kenenkään yksityisasiat. siellä puhutaan ns. yleisistä asioista, ei mua ainakaan edes kiinnostaisi kuulla kenenkään pikku sinappikone vaavista ---- siis voi v...

      • Näin se on.
        normaalia on tämä kirjoitti:

        on uskomatonta, että olet vieläpä ihan tosissasi. siis ei työpaikalle todellakaan kuulu kenenkään yksityisasiat. siellä puhutaan ns. yleisistä asioista, ei mua ainakaan edes kiinnostaisi kuulla kenenkään pikku sinappikone vaavista ---- siis voi v...

        Ihmiset on vaan niin erilaisii ja suhtautuu asioihin niin erilailla.
        Opettele hyväksyy sellanenki tosiasia.

      • Sivusta seuraava.

        ..."työntekijä" Hän pyysi jopa tehtaanjohdon 50-vuotispäivillensä ja suuttui kun herrat eivät menneetkään ja kyseessä ihan tavallinen työntekijä. Sen lisäksi hän myös koittaa saada johtajia pelaamaan tennistä ja viettämään vapaa-aikaa hänen kanssaan.

      • ihakfnalsfk
        tuunari_mikko kirjoitti:

        Pienessä firmassa lörpötellään aika avoimesti kaikenlaista. Suhteet ovat paljon vapaampia ja avoimempia kuin isossa yrityksessä. Pienessä joutuu pakostakin olemaan avoin.

        Isossa yrityksessä ollaan paljon etäisempiä, koska sinne mahtuu niin paljon ihmisiä, jotka voivat väärinkäyttää henkilökohtaisia tietojasi. Isossa työpaikassa vain harva kertoo kahvipöydässä mitään henkilökohtaista, ei välttämättä edes yleisestä linjasta poikkeavaa mielipidettä. Isoihin virkamiespaikkoihin mahtuu myös yllättävän paljon tyhjäntoimittajia, sekä niitä ketkä vaikuttavat kiireisille, mutteivat oikeasti juurikaan tee töitä..

        Iso työpaikka saattaisi olla sinulle hyvä?

        Itse olen töissä todella isossa firmassa, ja meillä on ainakin ihmiset kuin perhettä keskenään. TIedetään toistemme asiat niin viimeksi saamisesta kuin riidoista kotona. On todella mukava tulla töihin, kun on "perhe" vastassa.

        On se kamalaa ku ihmiset tutustuu toisiinsa.. Toisaalta pitää kyllä sitten kunnioittaa niitäkin jotka eivät halua asioistaan puhua, mutta ei se tarkoita sitä että jonkun muun täytyy sitten olla hiljaa kun joku yksilö ei tykkää.

      • saavi
        Sivusta seuraava. kirjoitti:

        ..."työntekijä" Hän pyysi jopa tehtaanjohdon 50-vuotispäivillensä ja suuttui kun herrat eivät menneetkään ja kyseessä ihan tavallinen työntekijä. Sen lisäksi hän myös koittaa saada johtajia pelaamaan tennistä ja viettämään vapaa-aikaa hänen kanssaan.

        perseennuolijaksi. voihan olla, että oikeasti tykkää tehtaanjohtajista. silti (luokka-) rajojen ylittämistä katsotaan kieroon kummaltakin suunnalta. suutari pysyköön lestissään.

      • S_guru
        Sossupoika kirjoitti:

        heti ja siirtyä tänne sossuasiakkaiden hyvin voivaan joukkoon. Tuo firmahan selvästikin aivopesee työläisiään tai paremminkin tuollaisessa yhteisössä jokainen aivopeseytyy automaattisesti. Ei tuo ole enää työpaikka, se on sairas juoruloosi. Voin vakuuttaa että työttömänä (omasta halustani) olet oman itsesi määrääjä ja henkisesti hyvinvoiva yksilö. Voit elää sellaisessa sulussa kuin tahdot ja tulla itsestäsi ulos vain sen minkä haluat tulla.

        Jos ajatellaan asiaa laskelmoiden taloustieteen näkökulmasta, niin kuvaamasi työyhteisö on työntekijän loukku ja työnantajan ihanne.

        Työntekijän kannattaa talousjärjestelmässämme kilpailuttaa aina työnantajia ja saadakseen maksimaaliset edut oman työnsä myynnistä, tulisi hänen vaihtaa työpaikkaa säännöllisin väliajoin. Jos joku toinen työnantaja tarjoaa enemmän palkkaa samasta työstä, niin ei kun sinne töihin. Jotta nykyinen työnantaja voisi vastata muiden työnantajien kilpailuun, niin hänen täytyisi aika ajoin tarkistaa hyvän työntekijän palkkaa ylöspäin, jottei menetä tätä kilpailijalle.

        Hyvin usein käy kuitenkin niin, että työntekijä jämähtää yhteen työpaikkaan. Jos työpaikan henki on mukava ja ihmiset ystävystyvät keskenään, niin työntekijä jää firmaan töihin, vaikka saisi toisessa työpaikassa parempaa palkkaa.

        Mm. tästä syystä työnantajat yrittävät luoda aina hyvää yhteishenkeä työpaikalle ja järjestävät kaikenlaista yhteistä kokemusta työntekijäjoukolleen. Viisaat työntekijät kuitenkin välttävät liiallista kiintymistä työtovereihinsa, ja pitää aina jalkansa oven välissä valmiina lähtemään toiseen firmaan.

        On työntekijöiden etu, että työpaikasta ei muodostu toista kotia, eikä ihmissuhteet ja elämän sisältö jumiudu yhteen työpaikkaan.

        Tosin työssä muodostuneet ystävyyssuhteet voivat säilyä, vaikka vaihtaa toiseen työpaikkaan. Ainakin niin, että miehen ystävyys entiseen miespuoliseen työtoveriin säilyy, ja vastaavasti naisen ystävyys naispuoliseen työtoveriin säilyy työpaikan vaihdon jälkeenkin. Sen sijaan miespuolisen työpaikan vaihtajan on vaikea pitää yhteyttä vanhoihin naispuolisiin työtovereihinsa, sillä tällainen miehen ja naisen ystävyyssuhde muistuttaisi jo salasuhdetta. Joskus työpaikan vaihtamisen esteenä voikin olla romanttinen toive, joka kohdistuu epämääräisenä työtoveriin.

      • älä ole yksin

        On monta ihmistä joilla ei ole työn ulkopuolella ketään jolle puhua asioistaan,se että saa vain sanoa ulos mieltä painavan asian toiselle helpottaa kummasti.Suomessa ollaan muutenkin liian eristäytyneitä esim.naapureista.Jos joku alkaa juttelemaan naapurilleen helposti ollaan tuomitsemassa uteliaaksi. Jokainen murjottaa omassa kämpässään.Meillä onneksi vaikka asunkin kerrostalossa,kaikki tervehtii toisiaan ja jos vaikka sattuisi joku vahinko tai todellinen hätä,voimme turvautua naapuriin.Monen yksinäisen elämää piristää että niin työpaikoilla kuin asuin ympäristössä huomioidaan toiset juttelemalla ohimennen ja hymy ei maksa mitään kenellekkään.Esim. Ruotsissa ihmiset ovat huomattavasti sosiaalisempia,ei siellä tarvitse tuntea toista ihmistä kenen kanssa juttelee. Työpaikoilla jos mahdollista viljelee vähän huumoria,niin kaikilla hauska työpäivä ja työt hoituu samalla kuin leikiten.Tietenkin riippuu työstä kuin se onnistuu.

      • Apualantaa
        vitutus maximus kirjoitti:

        Se on kuitenkin sinun ongelmasi. Eivät kaikki ole samanlaisia ihmisiä kuin sinä, etkä sinä voi sitä heiltä vaatia. Jos joku yrittää udella sinulta yksityiselämääsi koskevia tietoja, niin sinun ei ole mikään pakko niitä kertoa.

        Suosittelen kuitenkin ettet tyrmää toisen ihmisen uteluita kovin pahalla sanalla sillä siinä voi pian käydä niin että he painostavat sinut ulos kun et kuulukaan joukkoon. Hoida asia tahdikkaasti ja tuo esille se että olet sulkeutuneempi kuin he ja et halua kaikista asioista puhua. Kyllä he ymmärtävät sen.

        Sinuna olisin kuitenkin hyvin onnellinen siitä että sinulla on tuollainen työpaikka jossa on noin loistava työilmapiiri. Ei se utelija sinusta varmastikaan pahalla mitään asioita yritä onkia, kunhan vain yrittää saada sinutkin vapautumaan ja mukaan joukkoon.

        Toista se on minun työpaikassa jossa kaikki kyttäävät toisia ja käyttävät hyväkseen vähäisemmänkin asian seläntakana paskaa puhuessaan. Minun työssä on niin tulehtunut ilmapiiri että useat työntekijät jo oirehtivat ja on vain ajan kysymys milloin ensimmäinen lähtee joko eläkkeelle tai hoitoon, tai pistää paikan remonttiin. Tämä paikka on suoranainen helvetti ja kun kotiasioita ei enää voi seläntakana puhua kun kukaan ei jaa yhtään mitään, niin sitten puhutaan työasioista ja tehdyistä virheistä, vääristä mielipiteistä ja vittu vieköön jopa vääristä vaatteista ja seisonta asennosta! Meillä ei ole edes yhdestä narsistista kiinni, vaan kun tuntuu siltä että täällä on kuusi narsistia tappamassa toisiaan henkisesti ja vetävät kaikki muutkin mukaan samaan sotaan, eikä pomo ole yhtään sen parempi. Heikko kuin mikä. Oikea säälittävä pelle ja täysin väärässä paikassa ja tietää sen itsekin. Hän yritti parantaa ilmapiiriä jollakin helvetin idealismilla jonka oli jostakin koulutuksesta oppinut, mutta koska hänen kyvyillään sitä ei tehdä niin nuo kuusi hullua jyräsivät hänen ylitse kerralla. Jos johonkin aseettomat kouluampujat päätyy, niin minun työpaikalle.

        Puhelinmyyntifirmassa töissä?

      • suomimummo
        Sossupoika kirjoitti:

        heti ja siirtyä tänne sossuasiakkaiden hyvin voivaan joukkoon. Tuo firmahan selvästikin aivopesee työläisiään tai paremminkin tuollaisessa yhteisössä jokainen aivopeseytyy automaattisesti. Ei tuo ole enää työpaikka, se on sairas juoruloosi. Voin vakuuttaa että työttömänä (omasta halustani) olet oman itsesi määrääjä ja henkisesti hyvinvoiva yksilö. Voit elää sellaisessa sulussa kuin tahdot ja tulla itsestäsi ulos vain sen minkä haluat tulla.

        Hyvä kommentti. Se työpaikkojen sosiaalisoinnista on nykyajan porvarismia. Sen sijaan tarpeellistä ja jopa välttämätöntä olisi puhua lojaalisuudesta. Kenelle kannattaa kannattaa olla lojaali ja kenelle ei sekä missä tilanteissa.

      • suomimummo
        älä ole yksin kirjoitti:

        On monta ihmistä joilla ei ole työn ulkopuolella ketään jolle puhua asioistaan,se että saa vain sanoa ulos mieltä painavan asian toiselle helpottaa kummasti.Suomessa ollaan muutenkin liian eristäytyneitä esim.naapureista.Jos joku alkaa juttelemaan naapurilleen helposti ollaan tuomitsemassa uteliaaksi. Jokainen murjottaa omassa kämpässään.Meillä onneksi vaikka asunkin kerrostalossa,kaikki tervehtii toisiaan ja jos vaikka sattuisi joku vahinko tai todellinen hätä,voimme turvautua naapuriin.Monen yksinäisen elämää piristää että niin työpaikoilla kuin asuin ympäristössä huomioidaan toiset juttelemalla ohimennen ja hymy ei maksa mitään kenellekkään.Esim. Ruotsissa ihmiset ovat huomattavasti sosiaalisempia,ei siellä tarvitse tuntea toista ihmistä kenen kanssa juttelee. Työpaikoilla jos mahdollista viljelee vähän huumoria,niin kaikilla hauska työpäivä ja työt hoituu samalla kuin leikiten.Tietenkin riippuu työstä kuin se onnistuu.

        Onko Ruotsissa asumiskulttuuri muuttunut? Silloin kun itse asuin siellä nuorena, suomalaiset, jugoslaavit, kreikkalaiset jne. asuivat "omissa asuinyhteisöissään" ja ruotsalaiset omissaan. Meitä suomalaisia pidettiin jonain alkukantaisena ihmislajina ja tämä asenne näkyi jopa kahviloiden palveluasenteessa.

        Itse kun muuten sinne, huomasin asuvani sen nimisessä paikassa kuin "pillurinki". Rumasti kirjoitettu, mutta tosi. Nykyajan meininki Suomessa - ainakin viimeisten 15 ajalta - muistuttaa kummasti sitä aikaa, kun asuin Ruotsissa. Liekö osuutensa huumeiden käytön lisääntymisellä.
        Ruotsi oli esim. 1960-1970 luvuilla tunnettu vapaasta seksistään ja huumeita ostettiin Tanskasta, ellei niitä saatu Ruotsista. En huomannut, että suomalaiset olisi kovinkaan paljon ko. aineita käyttäneet. Emme juoneet itseämme edes sellaiseen humalatilaan, jossa olisimme joutuneet vaikeuksiin. Tosin tämäkin näkökulma perustuu vain siihen, missä yhteisössä itse liikuin.

      • Afta
        vitutus maximus kirjoitti:

        Se on kuitenkin sinun ongelmasi. Eivät kaikki ole samanlaisia ihmisiä kuin sinä, etkä sinä voi sitä heiltä vaatia. Jos joku yrittää udella sinulta yksityiselämääsi koskevia tietoja, niin sinun ei ole mikään pakko niitä kertoa.

        Suosittelen kuitenkin ettet tyrmää toisen ihmisen uteluita kovin pahalla sanalla sillä siinä voi pian käydä niin että he painostavat sinut ulos kun et kuulukaan joukkoon. Hoida asia tahdikkaasti ja tuo esille se että olet sulkeutuneempi kuin he ja et halua kaikista asioista puhua. Kyllä he ymmärtävät sen.

        Sinuna olisin kuitenkin hyvin onnellinen siitä että sinulla on tuollainen työpaikka jossa on noin loistava työilmapiiri. Ei se utelija sinusta varmastikaan pahalla mitään asioita yritä onkia, kunhan vain yrittää saada sinutkin vapautumaan ja mukaan joukkoon.

        Toista se on minun työpaikassa jossa kaikki kyttäävät toisia ja käyttävät hyväkseen vähäisemmänkin asian seläntakana paskaa puhuessaan. Minun työssä on niin tulehtunut ilmapiiri että useat työntekijät jo oirehtivat ja on vain ajan kysymys milloin ensimmäinen lähtee joko eläkkeelle tai hoitoon, tai pistää paikan remonttiin. Tämä paikka on suoranainen helvetti ja kun kotiasioita ei enää voi seläntakana puhua kun kukaan ei jaa yhtään mitään, niin sitten puhutaan työasioista ja tehdyistä virheistä, vääristä mielipiteistä ja vittu vieköön jopa vääristä vaatteista ja seisonta asennosta! Meillä ei ole edes yhdestä narsistista kiinni, vaan kun tuntuu siltä että täällä on kuusi narsistia tappamassa toisiaan henkisesti ja vetävät kaikki muutkin mukaan samaan sotaan, eikä pomo ole yhtään sen parempi. Heikko kuin mikä. Oikea säälittävä pelle ja täysin väärässä paikassa ja tietää sen itsekin. Hän yritti parantaa ilmapiiriä jollakin helvetin idealismilla jonka oli jostakin koulutuksesta oppinut, mutta koska hänen kyvyillään sitä ei tehdä niin nuo kuusi hullua jyräsivät hänen ylitse kerralla. Jos johonkin aseettomat kouluampujat päätyy, niin minun työpaikalle.

        Mä tykkään sun paatoksesta!

      • Anonyymi

        Täysin ymmärtämätön kommentti!

      • Anonyymi
        Sossupoika kirjoitti:

        heti ja siirtyä tänne sossuasiakkaiden hyvin voivaan joukkoon. Tuo firmahan selvästikin aivopesee työläisiään tai paremminkin tuollaisessa yhteisössä jokainen aivopeseytyy automaattisesti. Ei tuo ole enää työpaikka, se on sairas juoruloosi. Voin vakuuttaa että työttömänä (omasta halustani) olet oman itsesi määrääjä ja henkisesti hyvinvoiva yksilö. Voit elää sellaisessa sulussa kuin tahdot ja tulla itsestäsi ulos vain sen minkä haluat tulla.

        Ok!@@

      • Anonyymi
        Kilttinenkultainen kirjoitti:

        Komppaan TÄYSIN edellistä: Jos mielestäsi kodin-ja perheenomainen tunnelma,työkavereista huolehtiminen,
        avoimuus ja läheiset välit ovat "näitä pikkufirmojen huonoja puolia" niin suosittelen lämpimästi vaihtamaan työpaikkaa!
        Sun työpaikan ilmapiirissä nimittäin ei ole mitään vikaa koska normaaleista asioista siellä selvästi jutellaan,vika on sun pään sisällä koska koet sen ahdistavaksi utelemiseksi ja yksityisasioilla repostelemiseksi.
        Yksi jos toinenkin huonossa työilmapiirissä kituva tulisi tilallesi enemmän kuin mielellään.

        Ihmiset ovat erilaisia,aivan totta,mutta jos noi on sun pahimmat työtä koskeva ongelmas niin hohhoijaa.
        Eli vielä kerran:Vaihda sitä työpaikkaa,muista kans sit työhaastattelussa varmistaa et
        "eihän täällä sit oo liian kodinomainen tunnelma ja onhan sitten varma kans ettei työkaverit oo läheisissä väleissä toistensa kanssa?"

        Terkuin:Työpaikkasi ottaja joka varmasti osaa arvostaa sitä että työpaikkaan on niin kiva tulla että se tuntuu toiselta kodilta ja työkaverit perheenjäseniltä iloineen ja suruineen...;)

        Yksityisyyden rajoja tulee kunnioittaa. Työkaverin ei ole pakko kertoa asioistaan jos ei halua!!

      • Anonyymi
        Näin se on. kirjoitti:

        Ihmiset on vaan niin erilaisii ja suhtautuu asioihin niin erilailla.
        Opettele hyväksyy sellanenki tosiasia.

        Opettele itse kunnioittamaan sitä peräänkuuluttamaasi erilaisuutta niin, ettet pakota ketään olemaan erilainen kuin mitä on!!

      • Anonyymi
        ihakfnalsfk kirjoitti:

        Itse olen töissä todella isossa firmassa, ja meillä on ainakin ihmiset kuin perhettä keskenään. TIedetään toistemme asiat niin viimeksi saamisesta kuin riidoista kotona. On todella mukava tulla töihin, kun on "perhe" vastassa.

        On se kamalaa ku ihmiset tutustuu toisiinsa.. Toisaalta pitää kyllä sitten kunnioittaa niitäkin jotka eivät halua asioistaan puhua, mutta ei se tarkoita sitä että jonkun muun täytyy sitten olla hiljaa kun joku yksilö ei tykkää.

        Eikä se tarkoita sitä, että täällä näykitään niitä, jotka eivät halua puhua asioistaan!!

      • Anonyymi
        suomimummo kirjoitti:

        Hyvä kommentti. Se työpaikkojen sosiaalisoinnista on nykyajan porvarismia. Sen sijaan tarpeellistä ja jopa välttämätöntä olisi puhua lojaalisuudesta. Kenelle kannattaa kannattaa olla lojaali ja kenelle ei sekä missä tilanteissa.

        Osuit ytimeen. Se itsekäs minä-minä-puhe ei kuulu hyvään työilmapiiriin. Olennaisempaa olisi kysyä itseltään, toiminko nyt porukan Me-hengen puolesta.

    • thebrightside?

      Jossain vaiheessa työn tekemisen kannalta on haittaa, että työn tekemisen ulkopuoliset asiat ovat nousseet keskiöön. Tietenkin mukavaan työilmapiiriin kuuluu rento läpänheitto, mutta jotenkin tuntuu, että ap:n työpaikassa on vaan päässyt syntymään pahoja tapoja. Ehkä liian vähäistä vaihtuvuutta henkilökunnassa? Toisaalta läheisyyttä saattaa syntyä pienessä työpaikassa siksi, että on yhdessä koettu vaikeitakin aikoja, ja esim ei ole ollut irtisanomisia tai luonnollista vaihtuvuutta – henkilökunta on ehkä samanikäistä, tai rakenteeltaan suuntautunut pääosin samantyyppisiin tehtäviin? Monella pienyrityksellä saattaa olla säästettyjä puskureita, vahva tase. Vertaisin hyviä ja huonoja puolia, joka työpaikassa on myös ne huonot. Isoissa pörssiyhtiöissä pistetään lukujen kaunistamiseksi väkeä km-tehtaalle lyhyen tähtäimen hyötynäkökohdista. Pitäisin taloudellista vakautta osoituksena sitoutua henkilökuntaan pitkälläkin aikavälillä. Minä en kokisi uteliaisuutta pahana, opettelisin vain uudentyyppisen smooltookin ja ajoittaisin taukoja hieman eri aikaan kuin muut.

      • elliivo

        Rajansa kuitenkin läheisyydellä ja uteliaisuudellakin.
        Olen itsekin työskennellyt vastaavan kokoisessa yrityksessä parikymmentä vuotta. Olemme tuttuja toisillemme ja tunnemme jopa työtovereidemme perheet. Mutta ei meillä nyt sentään puhuta tyttären kuukautisista tai pojan hormonimyrskyistä.
        Ketään ei voi pakottaa kertomaan yksityisiä perheen sisäisiä asioita muille.
        Nyt olen poistunut työelämästä mutta silti minut vielä kutsutaan työpaikan tilaisuuksiin ja vaihdamme kuulumisia. Tyttären kotoalähtö ja pojan opiskelukuulumiset ym. kiinnostavat entisiä työkavereitani. Yksi heistä on edelleen naapurini ja läheinen ystäväni joten tunnen edelleen kuuluvani piiriin. Luulen että minulla tulee olemaan jonkinlainen side entiseen työpaikkaani lopun ikääni. En koe sitä rasitteena vaan rikkautena.

      • hoitaja pienenpieni
        elliivo kirjoitti:

        Rajansa kuitenkin läheisyydellä ja uteliaisuudellakin.
        Olen itsekin työskennellyt vastaavan kokoisessa yrityksessä parikymmentä vuotta. Olemme tuttuja toisillemme ja tunnemme jopa työtovereidemme perheet. Mutta ei meillä nyt sentään puhuta tyttären kuukautisista tai pojan hormonimyrskyistä.
        Ketään ei voi pakottaa kertomaan yksityisiä perheen sisäisiä asioita muille.
        Nyt olen poistunut työelämästä mutta silti minut vielä kutsutaan työpaikan tilaisuuksiin ja vaihdamme kuulumisia. Tyttären kotoalähtö ja pojan opiskelukuulumiset ym. kiinnostavat entisiä työkavereitani. Yksi heistä on edelleen naapurini ja läheinen ystäväni joten tunnen edelleen kuuluvani piiriin. Luulen että minulla tulee olemaan jonkinlainen side entiseen työpaikkaani lopun ikääni. En koe sitä rasitteena vaan rikkautena.

        Yleisesti, hyvät ja läheiset välit työpaikalla toki on hyvät, mutta itsekin varoisin "liian" avoimia välejä koko työyhteisön kesken. Harvoin kuitenkaan noin 10 hengen työpaikassakaan kaikki ovat ihan avoimia, pyyteettömiä ja tasa-arvoisia (?).

        Lisäksi oma kokemukseni avautujan perheenjäsenenä. Äitini oli työpaikassa, jossa 8 vakituista työntekijää. Läheskään kaikki eivät avautuneet yhtä paljon kaikista hlökohtaista asioistaan, mutta oma äitini perkasi kaikki kotiasiat työpaikallaan. No esiteini-ikäisenä se vain nolotti. Nyt myöhemmin onkin ollut kurjempaa, itse samalle alalle päädyttyäni, törmätä näihin äidin ex-työkavereihin. Se "perhe-elämä" kun oli meillä hieman toisenlaista, kuin keskiverto tallaajalla, saati sitten niillä "meillähän menee kaikki loistavasti" ihmisillä.

      • Anonyymi

        Pitääkö kaikkien opetella puhumaan paskaa? Ja se, joka eniten on äänessä on se paras työntekijä porukassa???

    • Sulkeutunut myöskin

      Meillä on n. 10 hengen työyhteisö. Mukaan mahtuu eri tyyppistä väkeä. Joku on sellainen, joka kertoo kaikille kaikki asiansa. 2-3 hengen läsnäollessa tai vaikka kahvipöydässä kun kaikki on läsnä. Toiset taas kertoo valituille ihmisille. Osa on ystäviä keskenään ja tapaa vapaa-ajallakin. Pienin osa, kuten minä taas on niitä, jotka tarkoin miettii mitä kertoo omista asioistaan. Itselläni se johtuu luonteestani ja siitä, että työpaikallani ei ole sellaisia ihmisiä joiden kanssa synkkaisi niin että olisin ystävystynyt. Sekä myös siitä, että olen huomannut, että jotkut kertovat asioita eteenpäin ja niitä voidaan myös käyttää hyväkseen sopivassa tilanteessa. Joillekin saatan kyllä kertoa enemmän kuin toiselle, mutta kellekään en kovin yksityisiä asioita.

      Ihmiset myös ehkä pitää eri tyyppisiä asioita yksityisasioina.

      Eräs työkaverini tykkää kertoa kaikki asiansa ja varsinkin parisuhdeongelmansa (joita hänellä riittää). Ja tykkäisi, että hänellekin kerrottaisiin. Hän loukkaantuu, jos hänelle ei uskouduta. En ymmärrä miksi, minusta kukin saa valita kelle asiansa kertoo tai on kertomatta. Ei minua haittaa, jos joku ei halua puhua minulle kaikesta. Varsinkaan, jos ei ole kyse ystävästä. Tai edes kaverista vaan vain työkaverista. Mielestäni vika ei vain ole sulkeutuvissa ihmisissä. Mutta tämä työkaverini ei voi lainkaan ymmärtää niitä, jotka eivät kerro töissä asioitaan. Itse tunnen oloni kiusaantuneeksi, kun työkaveri josta en edes juuri pidä kertoo kaikenlaista. Eikä aina jaksaisi kuunnella (ja lisäksi työkaverini toivoisi vielä kommenttejakin ja ärsyyntyy, jos vain kuuntelen) ja töitäkin pitäisi tehdä.

      Itselleni työpaikka on työpaikka ja olen erilainen kotioloissa kuin kotona. Toiset luulee tuntevansa minut hyvin ihmisenä kun tuntevat "työminäni". Toisten mielestä se on ehkä näyttelemistä, minun mielestä taas tietyissä paikoissa ja tilanteissa voi hyvin käyttäytyä eri tavalla. Jos vaikka kiroilee kotonaan "kuin mustalainen", voi (ja mielestäni pitääkin) tietyissä tilanteissa/paikoissa olla kiroilematta. Ja käyttäytyä hyvin korrektisti jne.

      Mieheni käy joskus työkavereidensa kanssa oluella ja joskus joku on kävässyt meillä kotonakin. Ja hän soittelee heille usein. Mutta lähinnä he puhuvat töihin liittyvistä asioista. Kovin henkilökohtaisia mieheni ei työkavereiden kanssa kai puhu. Ja eivät ole ylimpiä ystävyksiä.

      • Sulkeutunut myöskin

        Sellainen tuli myös mieleen, että yksi työkaverini sanoi joskus yhtä ns. sulkeutunutta työkaveria kylmäksi. Koska ei puhu asioistaan, eikä näytä tunteitaan. On jollain tapaa etäinen. Omasta mielestäni hän on ihan tavallinen ihminen ja ihan mukavakin. Ja kaikki kyllä tietävät hänen ainakin esim. olevan naimisissa. Ja hän on kutsunut työkaverit joskus mökilleenkin. Toiset työkaveri tietää hänestä enemmän, toiset vähemmän.

        Näin sattumalta erään ex-työkaverini. Hän kertoi, että on viihtynyt hyvin uudessa työpaikassa. Ja siellä on hyvä henki, käydään usein työpäivän jälkeen syömässä yhdessä. Kyläillään toisilla jne. Ollaan kuin yhtä suurta perhettä. Toiset tykkää sellaisesta, toiset ehkä ei.

      • hönttimies
        Sulkeutunut myöskin kirjoitti:

        Sellainen tuli myös mieleen, että yksi työkaverini sanoi joskus yhtä ns. sulkeutunutta työkaveria kylmäksi. Koska ei puhu asioistaan, eikä näytä tunteitaan. On jollain tapaa etäinen. Omasta mielestäni hän on ihan tavallinen ihminen ja ihan mukavakin. Ja kaikki kyllä tietävät hänen ainakin esim. olevan naimisissa. Ja hän on kutsunut työkaverit joskus mökilleenkin. Toiset työkaveri tietää hänestä enemmän, toiset vähemmän.

        Näin sattumalta erään ex-työkaverini. Hän kertoi, että on viihtynyt hyvin uudessa työpaikassa. Ja siellä on hyvä henki, käydään usein työpäivän jälkeen syömässä yhdessä. Kyläillään toisilla jne. Ollaan kuin yhtä suurta perhettä. Toiset tykkää sellaisesta, toiset ehkä ei.

        Itse en tykkäisi. Olkoon työ työnä ja siellä puhutaan pääasiassa työasioita. Vapaa-aika on erikseen ja se ei muille kuulu. Jos joku kysyy niin vastailen ympäripyöreästi. Itseäni ei kiinnostaa muutenkaan tutustua niin läheisesti, koska työpaiakt vaihtuu nykyään 1~5v välein.

      • Anonyymi
        hönttimies kirjoitti:

        Itse en tykkäisi. Olkoon työ työnä ja siellä puhutaan pääasiassa työasioita. Vapaa-aika on erikseen ja se ei muille kuulu. Jos joku kysyy niin vastailen ympäripyöreästi. Itseäni ei kiinnostaa muutenkaan tutustua niin läheisesti, koska työpaiakt vaihtuu nykyään 1~5v välein.

        Näin on. Keskitytään työntekoon, ei juoruiluun.

    • Niinpä niin

      Olen myös ollut työyhteisössä, jossa kaikki tuntuivat tietävän toistensa yksityisasiat, kävivät yhdessä viihteellä, vaihtelivat joululahjoja... Itse taas kuulun niihin, jotka haluavat jättää työt töihin. Vaikka olen sosiaalinen ja puhelias, niin ellei sieltä työpaikalta nyt satu löytymään jostain syystä jotain huipputyyppiä, niin en koe tarvetta alkaa kaveeraamaan vapaa-ajalla. Pidin työkavereistani, ja minusta oli mukava että tauoilla voi jutella muustakin kuin työstä (yksityisasioiden ja työn väliltä löytyy monta rentoa puolihenkilökohtaista aihetta), mutta työpäivän jälkeen minulla on muita intressejä, jotka olivat olemassa ennen työsuhdetta ja ovat sen jälkeenkin. Minulla on omat kaverini, perheeni, sukulaiseni, harrastukseni. Lisäksi olen aika lailla tyytyväinen elämääni, joten minulta ei löydy ruikutettavaa, meheviä ihmissuhdejuoruja, naristavaa puolisosta tms., ja hyvän puhuminen olisi leuhkimista. Ei minulla ole kiinnostusta tai aikaa lähteä työpaikan yhteiselle kuntosaliajalle tai joka viikonloppu yhdessä baariin. Ja mitä siitä seuraa? Olen ulkopuolinen myös töissä, koska en tiedä miten ne Lissu ja Kalle toisiaan lauantaina taksijonossa vilkuilivat tai miten Perttu oli uskoutunut muulle työyhteisölle kuntosalireissun jatkoilla vaimonsa salasuhteesta...

      Onneksi olen nykyään työyhteisössä, jossa voit olla osa yhteisöä sen noin 40h viikossa ja piste :)

    • Äiti39v

      Samaa mieltä - koti on koti ja työpaikka on työpaikka.
      Itse nuorena ja hölmönä - vastavalmistuneena ja onnellisena ensimmäisestä vakituisesta työstäni - pidin työpaikkaa "toisena kotina" , ja lopulta parhaat ystäväni ja miesystävänikin löysin sitten sieltä. Työyhteisö oli toki päällisin puolin tiivis, mutta vaikka tunnelma oli "mukahyvä" löytyi kaikenlaista katkeruutta ja toisten kyttäämistä yms asioiden levittelyä kun vähän aikaa asioita kaiveli. Ajan kuluessa huomasin, että kaikki tiesivät asiat, jotka olin "luottamuksella" lähimmälle työkaverilleni kertonut - ja vielä mukavasti muuteltuna. Ja lopulta kävi ne surkuhupaisat "klassiset" - eli ystäväni ja mieheni "löysivät toisensa" selkäni takana. Yritä siinä sitten työskennellä samassa toimistossa..
      Omaa typeryyttänihän tuo oli, monet katkerat kyyneleet sain vuodattaa ennen kuin tajusin lähteä. Mutta nuorena ja sinisilmäisenä sitä tuli luotettua suinpäin ihmisiin.
      Nyt työskentelen jo kymmenettä vuotta isommassa firmassa, jossa on hyvä ilmapiiri, mutta jokaisella tuntuu säilyneen oikeus ja rajat omaan elämään firman ulkopuolella ilman, että asioita ollaan jatkuvasti utelemassa. Toki kahvipöydässä puhutaan omista asioistakin, mutta pinnallisemmin liiaksi henkilökohtaisuuksiin menemättä. Kotona on oma elämä ja perhe, jonka yksityisasioista ei työpaikalla tarvitse tietää. Ystävät ovat sitten erikseen, näin ainakin minulla.

    • hoitsusikstisiks

      työyhteisössä vaan naidaan ja hässitään sen minkä keretään ja ollaan töissä somaattisessa sairaalassa. Potilas sängyissä ollaan telmitty monta kertaa niinkin että potilas on nähnyt mutta ei se haittaa. Tehdään paljon ylitöitä jotta voidaan naida keskenään. Lääkärit ja hoitajat laitoshuoltoa myöten nauttii töistä. Nauretaan vaan selän takana potilaille ja niiden tyhmille vaivoille mutta me pidetään hauskaa. Ja tätä tapahtuu ihan kokoajan.

      • Nöhty on vaikka mitä

        Olen pian työurani tehnyt ja eläke häämöttää. Toista vuotta on enää jäljellä. Olen ollut 5 eri työpaikassa tällä ajalla. Sanon että työpaikka on työpaikka ja kotiasiat ovat omia asioita. Tuntuisi aika nöpelölle että alkaisi niitä setvimään ja kuppikunnissa istumaan. Olen tätä nähnyt joka paikassa missä olen ollut ja kun joku kertoo omia asioitaan, niin niitä ei välttämättä noteerata silloin kun asiat on hyvin työyhteisessä.
        Mutta annas olla kun tulee jotain sanomisen paikkaa jo alkaa rollit kiertää ja varsinkin niitä vastaan jotka ovat poissa ja juuri ne jotka ovat omia asioitaan kertoneet muille tiedoksi ovat ekana kluupin alla.

        Naislaumassa varsinkin tämä on aivan tavallista, ja myös miehet rollaa, ei ne naiset aina ole syyllisiä.
        Pikkujoulut muistetaan ja niistään revitään kaikki irti jos joku on siellä jotain erikoista osaa näytellyt.
        Siis en kerro omia asioita kuin jotain yleismaallista, enkä mene pikkujouluihin, enkä liipparoi ja utele keltään mitään. Teen työni ja nostan palkan, toki osallistun yleiseen keskusteluun mutta koen että minä ja huushollini ja työpaikka-asiat ei kuulu yhteen. Jos jotain onnistaa jossain, kyllä kateellisia löytyy.
        Opiksi vain työyhteisössä on aina joku joka nauttii rollaamisesta ja salaa esimiehelle vie tietojaan.
        Nähty on monta kertaa, ja hlö voi olla se jota vähiten epäilee. En ole siis missään suosiossa ainakaan esimiehen, en rolli enkä vie tietoa enkä tuo myös mitään tietoa.

    • YETSKA

      valitettavasti on pikkufirmojen ongelmia.

      Olet vaan jatkossakin ihan hissukseen ja kysyttäessä annat aivan sen minimi-informaation ja vielä lisäksi mahdollisimman ylimalkaisessa muodossa. Näin teen itsekin.

      Turha ruveta kaveeraamaan työkamujen kanssa saatika sitten jopa pomon !

      • päähänpotkittu

        Työ työnä ja piste. Itse en jaksa huudella omista asioistani; ei ole huudeltavaa kun elämää menee omia uomiaan rauhallisesti. Mutta mitä se on aiheuttanut; minua kytätään, asioita pengotaan, juorutaan, puhutaan pahaa, väheksytään, keksitään tarinoita jne. Olen todella ihmeissäni? Muille pyrin olemaan asiallisen ystävällinen ja luotettava ja kuuntelemaan jos on huolia. Mutta itsessäni ei juuri ole puhuttavaa kuin että 'pesin pyykkiä eilen tms.' Ette usko kuinka 'alien' olen töissäni ja vihattu jne.
        Menneisyydessä ja sinkkuna tuli elettyä villiäkin elämää, mutta siitä on jo vuosia. Puhtoinen pulmunen en ole enkä koskaan ollutkaan, mutta nykyisin elämäni on hyvin arkista.

        Muut saa tehdä virheitä jne. Itseäni sätitään ja huomautellaan kaikista asioista. Pienellä palkalla olen tehnyt työtäni hyvin vaikeissa olosuhteissa jne. Ja sietokyky monesti koetuksella; silti vaan 'potkitaan päähän'. Jotenkin kummaksuttaa... Eli todellakaan työkaverit jne. ei ole parhaita ystäviäni eikä muutakaan. En heitä vihaa ja arvostan, mutta that's it!

    • pimpelipompsis

      ei ole pelkästään pikku firmojen "ongelma" vaan tapahtuu sitä suurissakin firmoissa, mutta ratkaisevaa onkin työporukan koko. itse en myöskään tykkää huudella omista asioistani töissä koska hyvin lyhyessä ajassa minun asioistani ja sitä kautta elämästäni tulee "kaikkien" elämä. ja hyvin äkkiä sitä huomaa että työkaverit ja yleensäkkin tutut ja puolitutut tietävät minun asiat paremmin kuin itse. joskus tekee mieli tokaista kun kysytään että miten menee ?, että " mitä helvettiä se meille molemmille kuuluu ?? ". kyllä työpaikka on työpaikka eikä mikään sosiaalikerho vaikka joidenkin mielestä se muka onkin.

    • MinnaMinja

      Ei pidä missään tapauksessa mennä tuollaiseen mukaan. Sitäpaitsi on epäeettistä kertoa esim. lapsen intiimiä asioita. Voisit huomauttaa kyseiselle henkilölle asiasta.
      Aina kuitenkin tulee riitatilanteita, joissa yksityisasioita käytetään myös hyväksi.
      Parhaat keskusteluaiheet ovat kuitenkin lähinnä iltalehden otsikot ja muut uutiset.

      • kuin yhtä perhettä..

        Olin sossualalla töissä eräässä yksikössä, jossa "pelattiin avoimin kortein", "oltiin avoimia ja suoria" ja "kuin yhtä perhettä". Puoli vuotta kesti pää kuunnella "avautuvia ja suoria" työkavereita, ikänsä saman paikkakunnan yksikössä pyörineitä "työntekijöitä". Sitä syväluotaavaa tilitystä omista ja toisten avioeroprosesseista ja henkilökohtaisista kriiseistä pakkokyläilyineen, tupperikutsuineen ja "työkykyä ylläpitävineen" työkamuruotsinaivareissuineen.... Siinä vaiheessa kun amupalaverit alkoi hauskoilla krapulamuistoilla ja menkkakipujen valitteluilla, meni fiilarit ja häippäsin vähin äänin. Eikä oo tullut ikävä.

      • pieni nappula
        kuin yhtä perhettä.. kirjoitti:

        Olin sossualalla töissä eräässä yksikössä, jossa "pelattiin avoimin kortein", "oltiin avoimia ja suoria" ja "kuin yhtä perhettä". Puoli vuotta kesti pää kuunnella "avautuvia ja suoria" työkavereita, ikänsä saman paikkakunnan yksikössä pyörineitä "työntekijöitä". Sitä syväluotaavaa tilitystä omista ja toisten avioeroprosesseista ja henkilökohtaisista kriiseistä pakkokyläilyineen, tupperikutsuineen ja "työkykyä ylläpitävineen" työkamuruotsinaivareissuineen.... Siinä vaiheessa kun amupalaverit alkoi hauskoilla krapulamuistoilla ja menkkakipujen valitteluilla, meni fiilarit ja häippäsin vähin äänin. Eikä oo tullut ikävä.

        hyvin tutuksi liki 40-vuotisen kunnallisen palvelun myötä. Jäin eläkkeelle pari vuotta sitten invalidinä.

    • ei voi sietää

      olla katkera, epäsosiaalinen ja kateellinen selkäänpuukottaja , joka ei koskaan puhu "toisista paskaa" selän takana. Todella tunnen tyypin. Ota loparit, se helpottaa kaikkien elämää. :)

    • robocob

      Annan heti neuvon,puuttukaa ihmeessä heti,jos työpaikoilla alkaa muodostua suhteita, se seurustelu ei kuulu työpaikoille ja muukaan kuksiminen.se on työympäristö,joka on tarkoitettu vaan työnteolle.mun mielestäni noihin asioihin pitäs jo puuttua kovalla kädellä ja löytyä uroksia ärähtämään.työpaikoilla suhteiden luominen ei ole toisille ihmisille oikeen.olen sen ihmisen puolelle joka käräytää tuollasia tapauksia,vaikka työpaikka menisi.

      -robocob

      • whitenigger

        hei robocob uletko si´na turhan innukas ei tallainen ule polizian juttuja mina ma sanu sulle vaa et sa saat kauheet skut jos itte ilmottaist tuolaisesta ja käy mun sivuil muute

      • Outo Kumpulainen

        Töissä ei muutenkaan saa olla kivaa. Ei työnantaja maksa siitä että on kivaa vaan siitä että työntekijä tekee kaiken mitä työnantaja käskee. Järjenkäyttökin on kiellettyä.

    • whitenigger

      ala huolestu nut tasta mina voin olla vahan outomutahull uen ole) muta nut itse asiaan:tassa sulle simmpeli neuvo ala kertu muile tai sanu etta en tieda tai jos viel utelevat ni sanu etta asia ei kuulu sule ala valita vaika selan takan puhutaiski paskaa susta jos maa tiera et must puhuta selan takaaa hevusen paska sontaa ni ma mietin vaa et:holy shit those are stupid guys but so what?

    • saavi

      Minä olen kokenut kirjoittajan kanssa saman, mielestäni kyse on sekä pikkufirman huonoista puolista, että uteliaiden ihmisten kerääntymisestä samaan paikkaan. On vaikea vetää edes omaa rajaansa, ellei toisilla toimi normaali tahdikkuus. Ei pitäisi joutua kerran toisensa jälkeen toistamaan, ettei halua puhua jostakin asiasta. Tenttaaminen ja toisten tarkkaan seuraaminen työpaikalla on eräänlainen osoitus ammattitaidottomuudesta. Työyhteisössä ammattitaitoon kuuluu mielestäni myös työtovereiden (ja heidän yksityiselämänsä) kunnioittaminen sekä ajankäytön suunnittelu.Tietenkin, jos itse haluaa, saa puhua mitä nyt tykkää. Siinäkin ehkä tulisi miettiä, haluavatko kaikki kolleegat tietää alushousujesi värin.

      • työssä jaksava

        Missään tapauksessa työpaikalla ei pidä ystävystyä kenenkään kanssa, hyi, pois se työpaikalta, ollaan vaan kaikki omissa lokeroissamme, hiiskahtamattakaan omista asioistamme, hienoa! Mihin ihmeeseen on kadonnut se hyvä henki ja inhimillisyys, joka antaa voimaa jaksaa tässä jatkuvassa kilpajuoksussa eurojen perässä.
        Sul on onkelma, vajhda työpaikkaa nopeasti.

      • ajattelin toisin

        kiinnostus kohdistuu lähinnä semmoisiin asioihin kuin toisen pankkitunnukset ja lompakon sisältö. Suuri osa työajasta pyörii politiikka- uskonto- seksi-akselilla. Työnlaatu, tulokset yms koetaan toisarvoisiksi ja henkilö joka panostaa todella työhön joutuu ahdistelun kohteeksi - aiheuttaa henkistä kärsimystä tavalla jos toisella. Kyykyttäminenkään työpaikoilla ei vierasta, sekin koettu.

      • Huomatkaan se!
        työssä jaksava kirjoitti:

        Missään tapauksessa työpaikalla ei pidä ystävystyä kenenkään kanssa, hyi, pois se työpaikalta, ollaan vaan kaikki omissa lokeroissamme, hiiskahtamattakaan omista asioistamme, hienoa! Mihin ihmeeseen on kadonnut se hyvä henki ja inhimillisyys, joka antaa voimaa jaksaa tässä jatkuvassa kilpajuoksussa eurojen perässä.
        Sul on onkelma, vajhda työpaikkaa nopeasti.

        Muistakaa, että ihmiset on erilaisia. Sallitakkoon se! Sinä ehkä koet ongelmaksi se, että ei puhuta omista asioista ja ei olle työkavereiden kanssa ystäviä. Mutta kaikille se ei ole ongelma ja eivät saa samoista asioista voimaa kuin sinä! Minä jaksan vallan hyvin töissä vaikka en ole ystävystynyt työkavereiden kanssa, enkä jaa kaikkia asioita heidän kanssaan. Ja henkikin on ihan hyvä. Työkavereiden kanssa voi olla hyvissä väleissä vaikka ei kerrota kovin henkilökohtaisista asioista. Tietysti jos väen väkisin haluaa ystävystyä työkavereiden kanssa ja he ovat eri maata, niin se voi olla ongelma. Sulle, ei sille joka ei halua.

      • tyytyväinen ytk
        ajattelin toisin kirjoitti:

        kiinnostus kohdistuu lähinnä semmoisiin asioihin kuin toisen pankkitunnukset ja lompakon sisältö. Suuri osa työajasta pyörii politiikka- uskonto- seksi-akselilla. Työnlaatu, tulokset yms koetaan toisarvoisiksi ja henkilö joka panostaa todella työhön joutuu ahdistelun kohteeksi - aiheuttaa henkistä kärsimystä tavalla jos toisella. Kyykyttäminenkään työpaikoilla ei vierasta, sekin koettu.

        Täysin samaksi todettu. En kuulu vasemmiston kannatusyhdistykseen eli "ammatti"liittoon, joten pääluottamushenkilö alkoi käyttää asemaansa hyväkseen. Tein tosin rankasti enemmän tulosta kuin olisi "saanut", ei kuulemma saa tehdä, hänen mielestään. Siinäpä pari syytä työpaikkojen terrorismiin.Kokemuksella.

    • whitenigger

      mina autan sina

    • - Tiibetin ninja

      Minun äitini kertoo työpaikallaan kaikesta, tuskin muut kertovat. Minun äitini on kovaääninen hölösuu ja kertoo kaikki MEIDÄNKIN asiamme työkavereilleen. Hän on töissä eräässä apteekissa. Kävimme siellä kerran yhdessä. Ihmiset sanoivat mulle ''Mooi'' ja kun menin istumaan, sieltä henkilökunta-huoneestakin tuli pari ihmistä kattomaan muo ''vai tämäkö se on se Mirjan tyttö (nimi muutettu)''.
      Voi pojat, mä olin järkyttynyt!

      • vaikka mitä!

        Voi kun lapset tietäisivätkin! Tai ehkä he tietävätkin, mitä äiti (tai isä, mutta yleensä taitaa olla äiti) kertookaan työkavereille hänestä. Tiesin aika paljonkin työkaverini lapsesta vaikka en ollut häntä koskaan tavannut. Tosin luulin pitkään lasta ainakin 5 vuotta nuoremmaksi. Kun äiti niin paapo lasta.

        Herää kyllä ehkä kysymys, kuinka paljon voit kertoa toisen asioista muille? Oli kyseinen henkilö sitten oma puoliso tai lapsi?

        Toisille työ on lähes koko elämä ja ehkä työn ulkopuolella ei ole juuri ystäviä/kavereita. Osittain voi johtua siitäkin.

    • asdsdaadsasd
    • Yksityisyys

      Tämä on kyllä niin totta. Itsekin pienessä työyhteisössä työskennelleenä voin allekirjoittaa.
      Aina on joukossa joku joka yrittää urkkia tietoja itselleen kai hyötymistarkoituksessa tai sitten ihan silkkaa uteliaisuuttaan?!
      Kyllä yksityiselämän ja työelämän välillä täytyy mielestäni olla selkeä raja.

      • loparit

        Kannattaa ilman muuta ottaa lopputili.

      • Ma(i)steri

        Jokaisen oma asia, minkä verran kertoo yksityisasioistaan työpaikalla. Toiset meistä ovat avoimempia kuin toiset. Se ei tee kenestäkään parempaa työntekijää. Kannattaa miettiä työpaikan vaihdoista, jos työilmapiiri ahdistaa.

      • TR-60
        loparit kirjoitti:

        Kannattaa ilman muuta ottaa lopputili.

        TAIDAT OLLA NAISVALTAISELLA ALALLA.SIELLÄHÄN NYT EI JUURI MUUTA TEHDÄ KUIN VATVOTAAN MUITTEN ASIOITA JA JOS JOLLAIN SATTUU SYYSTÄ TAI TOISESTA MENEMÄÄN VÄHÄN PAREMMIN KUIN TOISELLA,NIIN KYLLÄ PÄÄDYT ÄMMIEN HAMPAISIIN.EIHÄN NE YLEENSÄKÄÄN TAPPELE MUUSTA KUIN SIITÄ KENEN UKKO TIENAA PARHAITEN,JA MIES KUN ON TYHMÄ KUIN AIDANSEIVÄS,NIIN EI EDES EROTA YMMÄRRÄ...

      • Innu
        Ma(i)steri kirjoitti:

        Jokaisen oma asia, minkä verran kertoo yksityisasioistaan työpaikalla. Toiset meistä ovat avoimempia kuin toiset. Se ei tee kenestäkään parempaa työntekijää. Kannattaa miettiä työpaikan vaihdoista, jos työilmapiiri ahdistaa.

        Olin töissä pienessä firmassa, jossa ihastuin heti mukavaan työilmapiiriin. Kävimme töiden ulkopuolella viihteellä, urheilemassa ja matkoillakin. Mielestäni ystävyys töissä ja töiden ulkopuolella tekivät työpaikastani unelmapaikan.
        Lopulta ilmapiiri meni niin tiiviiksi, että kukaan ei uskaltanut mennä enää esim. shoppailemaan tai parille oluelle ilman, että mukaan olisi kysytty kaikkia (myös vapaapäiväläisiä). Osa porukasta loukkaantui verisesti, ellei heitä ollut huomattu kysyä mukaan. Voi sitä katkeruuden ja mykkäkoulun määrää!

        Kyseisestä kokemuksesta opin sen, että pidän työn ja työnulkopuolisen elämäni erillään. Toki nykyisestä työpaikastani olen löytänyt pari hyvää ystävää, mutta se riittääkin mnulle.

    • kitwalker

      Et todellakaan ole sulkeutunut, jokaisen pitää saada itse määrittää yksityisyyden raja

      Jos joku haluaa kertoa kaikki asiansa muille ,se on hänen ongelmansa ei siihen tarvitse lähteä mukaan
      Työ yhteisö on vain työ paikka ,jossa käydään ansaitsemassa toimeen tulo.

      Työ pitää hoitaa kunnolla ja paneutua siihen ,mutta työntekijöiden asiat eivät mitenkään liity siihen he kaikki ovat yksilöitä jotka ovat vain samassa työpaikassa hankkimassa kukin oman elantonsa.

      Mielestäni tuo perhe juttu on jokin Amerikkalainen malli jossa yritetään saada työntekijä uhraamaan elämänsä työn antajalle , ja siten saataisiin puristettua työn tekijästä kaikki irti kun saadaan syyllisyyden tunne jos ei anna kaikkeansa (oikean perheen kustannuksella) työlleen.

      • luonnollista

        ..paljolti työnantajasta riippumattomista tekijöistä. Jos samaan paikkaan osuu samassa elämäntilanteessa olevia samanikäisiä, keskinäistä ei-työhön liittyvää kanssakäymistä on enemmän kuin eri ikäisten kesken. Jos enemmistö on yltiösosiaalista, voi hiljaisemmalle tulla sosiaalisia paineita. Mutta niinhän se on monessa muussakin tilanteessa, ihminen perimmiltään laumaeläimenä viihtyy kaltaistensa joukossa parhaiten. Jos erilaisuus alkaa ahistaa, voihan vihjaista vaikka esimiehelle, että "onko täällä pakko kailottaa yksityisasiatkin", jos porukka rupee kattoon kieroon.

      • kyykyssäkusella
        luonnollista kirjoitti:

        ..paljolti työnantajasta riippumattomista tekijöistä. Jos samaan paikkaan osuu samassa elämäntilanteessa olevia samanikäisiä, keskinäistä ei-työhön liittyvää kanssakäymistä on enemmän kuin eri ikäisten kesken. Jos enemmistö on yltiösosiaalista, voi hiljaisemmalle tulla sosiaalisia paineita. Mutta niinhän se on monessa muussakin tilanteessa, ihminen perimmiltään laumaeläimenä viihtyy kaltaistensa joukossa parhaiten. Jos erilaisuus alkaa ahistaa, voihan vihjaista vaikka esimiehelle, että "onko täällä pakko kailottaa yksityisasiatkin", jos porukka rupee kattoon kieroon.

        pääsääntöisesti pyörittivät omia bisneksiään työpaikalla. Myytiin kynttilöitä, saippuoita, -automaatteja, pillereitä, arpoja, villalankoja, vaatteita, kirpputoritavaraa yms. Eräskin työkaveri kantoi kerrostalonsa roskiksesta löytämiään tavaroita sairaalan kahvihuoneeseen myyntiin, yäk. Minäkin tulin jollain ilveellä ylipuhutuksi, ostin saippua-automaatin, hintaan 50 euroa. Automaattiin ei enää valmistettu saippuapakkauksia, valmistaja ilmoitti. Myöhemmin totesin SPR:n kirpparilla käydessäni että samanlaisia saippua-automaatteja oli siellä myynnissä 10 snt kpl. Kauppaa ei peruttu, hähhäh-nauru ja ivallinen ilme seurasi vain jatkossa työskentelyäni työpaikalla. Jäi inhottava kusetuksen maku työpaikoilla pyöritettävistä bisneksistä.

      • 5535353535
        kyykyssäkusella kirjoitti:

        pääsääntöisesti pyörittivät omia bisneksiään työpaikalla. Myytiin kynttilöitä, saippuoita, -automaatteja, pillereitä, arpoja, villalankoja, vaatteita, kirpputoritavaraa yms. Eräskin työkaveri kantoi kerrostalonsa roskiksesta löytämiään tavaroita sairaalan kahvihuoneeseen myyntiin, yäk. Minäkin tulin jollain ilveellä ylipuhutuksi, ostin saippua-automaatin, hintaan 50 euroa. Automaattiin ei enää valmistettu saippuapakkauksia, valmistaja ilmoitti. Myöhemmin totesin SPR:n kirpparilla käydessäni että samanlaisia saippua-automaatteja oli siellä myynnissä 10 snt kpl. Kauppaa ei peruttu, hähhäh-nauru ja ivallinen ilme seurasi vain jatkossa työskentelyäni työpaikalla. Jäi inhottava kusetuksen maku työpaikoilla pyöritettävistä bisneksistä.

        nuo omien bisnesten pyörittelijät.Omat bisnekset hoituvat tietenkin tyhmien veronmaksajien kustannuksella.

        Ykistyiseltä sektorilta tulisi kenkää, siellä kun joutuu yleensä tekemään töitäkin palkkansa eteen.

      • Menneitä
        5535353535 kirjoitti:

        nuo omien bisnesten pyörittelijät.Omat bisnekset hoituvat tietenkin tyhmien veronmaksajien kustannuksella.

        Ykistyiseltä sektorilta tulisi kenkää, siellä kun joutuu yleensä tekemään töitäkin palkkansa eteen.

        Olin aikoinaan valtion työpaikassa, jossa suuri osa työkavereista oli ylisosiaalisia, ei-työkeskeisiä tyyppejä ja eikä työtehtäviä ollut paljoakaan. Lisäksi useat työntekijät asuivat työsuhdeasunnoissa toistensa naapureina. Joukossa oli aivan terveitäkin ihmisiä, jotka tulivat töihin tekemään töitä, mutta pipipäät olivat todella pahoja. Pirullisempaa työpaikkakiusaamista en ole missään havainnut. Ilmapiiri on päällisin puolin loistava, mutta lähempää hengiteltynä myrkyllinen. Ongelmana oli juuri tungetteleva läheisyys ja uteliaisuus, joita pidettiin hyvän ihmisen ja työntekijän perusominaisuuksina. Esimiehet olivat joidenkin alaistensa ystäviä ja perhetuttavia sekä vihasivat joitakin täysin avoimesti. Juoruilu ja toisten elämään sekaantuminen oli vailla mitään rajoja. Pahimmat työpaikkakiusaajat olivat suurimpia sankareita. Onneksi kyse oli vain kesätyöstä!

    • AlexF

      Et ole sulkeutunut - vaan Terve! Osaat erottaa koti- ja työasiat!
      Tämä on yleinen trendi - rikkoo koteja!

    • .....

      Joo itsekin työskentelen sellaisessa paikassa missä meitä on alle 10. Ihan kiva työkavereiden kanssa on niitä näitä jutella, mutta siellä tiedetään toisten asiat liiankin hyvin! Välillä työkaverit jopa tietävät minunkin asiat paremmin kuin minä itse. Ja se juoruilu, se on lähtenyt aivan käsistä. Yhdelle kun jotain sanot niin seuraavana päivänä sen tietää kaikki. En halua että työkaverit tietävät kaiken yksityiselämästäni mutta heillä tuntuu olevan siihen kova tarve. Normaali jutustelu, esim. mitä teit vkloppuna yms on aivan ok.

    • welekku

      Oletko ajatellut, että työntekijöistä asia on kiinni. Ei työnantajasta! Onko se paha että työmaailmassa on myös ystäviä, he varmaankin haluavat tietää mitä kuuluu... Meneppä yhtiöön, jossa satoja henkilöitä. Siellä olet numero lukujen joukossa. Ainoa puheenaihe on milloin kenkää tulee! Onko sitten parempi... ei todellakaan puhuta omista asioista. Eihän Sinun ole pakko omistasi puhua pikku firmassakaan. Ole se tuppisuu mutta tee työsi kunnialla.

    • pallekos

      tyytymättömyyden määrä on vakio - vain aihe vaihtelee

    • se siitä

      aivan samaa mieltä.Kaikki asiat eivät kuulu työpaikalle.Sen verran kerron omasta elämästäni,että esim oma mieheni otti avioeron kuunneltuaan tarpeeksi muiden ongelmia.Esim miten rankkaa äidillä on pienen lapsen kanssa,miten menee kun toinen eroaa,toisen ihottumat yms käsitellään ja ihan kaikki hlökohtaiset asiat läpi kahvitauolla.Sitten lähetellään toisille irstaita kuvia sähköpostitse.Ihan naiset ja miehet keskenään..No ymmärtäisin vielä sen et mies lähettää jonku kuvan kaverilleen pilailumielessä,mut se et nainen lähettää miehelle tai toisinpäin on mun mielestä jo sairasta.Se kertoo siitä työyhteisöstä aika paljon.Tämän muutoksen ikävä kyllä toi mukanaan nuorempi pomo,joka ei ihan hallitse kaikkea ja tarvitisi jonkun avukseen.Pidemmän päälle se menee siihen paskan puhumiseen ja toisen kyttäämiseen.Harmi vaan että mieheni ei tajunnut siitä firmasta lähteä vaikka sitä yritinkin,vaan halusi jättää perheensä.

      • ex työläinen

        Nyt olen työtön, mutta kun viimeksi olin töissä minua ei kiinostanut tippaakaan muiden asiat, enkä kertonut kellekkään omistani. Työkaverit ei varmaan tienneet minun yksityielämästäni mitään ei edes missä asuin. Ei minulla olisi ollut mitään salaisuuksia mitä en olisi voinut kertoa mutta ajattelin miksi vaivata työkavereita kertomalla jotain itsestäni ja sitten joku olisi kuuntelivaan että olisi ystävällinen mutta ajattelisi että lopettaisi jo. Miksi ihmeessä toisten asiat kiinnostaisivat. Olen aina yrittänyt lukea äitini seitsemänpäivää lehden loppuun mutta mutta muutaman sivun jälkeen on ollut pakko lopettaa kun olen ihmetellyt että mitä ihmeen kiinnostavaa on muitten ihmisten tekemisissä.

      • Äijilleeitietoa
        ex työläinen kirjoitti:

        Nyt olen työtön, mutta kun viimeksi olin töissä minua ei kiinostanut tippaakaan muiden asiat, enkä kertonut kellekkään omistani. Työkaverit ei varmaan tienneet minun yksityielämästäni mitään ei edes missä asuin. Ei minulla olisi ollut mitään salaisuuksia mitä en olisi voinut kertoa mutta ajattelin miksi vaivata työkavereita kertomalla jotain itsestäni ja sitten joku olisi kuuntelivaan että olisi ystävällinen mutta ajattelisi että lopettaisi jo. Miksi ihmeessä toisten asiat kiinnostaisivat. Olen aina yrittänyt lukea äitini seitsemänpäivää lehden loppuun mutta mutta muutaman sivun jälkeen on ollut pakko lopettaa kun olen ihmetellyt että mitä ihmeen kiinnostavaa on muitten ihmisten tekemisissä.

        Työpaikalla näytti olevan paljon vähän vanhempia naisia jotka olivat selvästi parrun puutteessa. Ei tarvinnut edes pikkujoulua kun hoksasin asian ja sen jälkeen on kyllä saanut uurastaa kun nyt vain en kärähtäin että eivät tietäisi kun panen kaikkia niitä neljää. Ovat toisilleen muutenkin kateellisia. No töitä saattaa joskus vähän häiritä mutta misuille on tullut selvästi virtaa eli työtehoa.

      • säpsähtelijä
        Äijilleeitietoa kirjoitti:

        Työpaikalla näytti olevan paljon vähän vanhempia naisia jotka olivat selvästi parrun puutteessa. Ei tarvinnut edes pikkujoulua kun hoksasin asian ja sen jälkeen on kyllä saanut uurastaa kun nyt vain en kärähtäin että eivät tietäisi kun panen kaikkia niitä neljää. Ovat toisilleen muutenkin kateellisia. No töitä saattaa joskus vähän häiritä mutta misuille on tullut selvästi virtaa eli työtehoa.

        Minkälaatuisten tekojen tekijän luonnehdinta alkaa sanoilla: Hänet tunnettiin sulkeutuneena ja yksikseenviihtyvänä henkilönä........

      • työtekijä
        säpsähtelijä kirjoitti:

        Minkälaatuisten tekojen tekijän luonnehdinta alkaa sanoilla: Hänet tunnettiin sulkeutuneena ja yksikseenviihtyvänä henkilönä........

        Olet itse vaihtanut alaa julkiselta puolelta pieneen yksityisfirmaan. Keskustelimme jo melko aikaisessa vaiheessa, että työ- ja kotiasiat tulee pitää erillään. Se ei tarkoita, etteikö töissä voisi tauolla jutella mutta tietty raja pidetään. Ilmapiiri on ystävällisen muodollinen mutta siellä ei myöskään ole kiusaamista tai juoruamista. Kaikki pitävät hienotunteisesti tietyn välimatkan. Puhumme kirjallisuudesta tai suosittelemme jotain hyvää teatteriesitystä tms. mutta sen syvällisempiin asioihin ei hk tasolla mennä. Töihin on joka aamu mukava mennä. Se on paikka, missä maksetaan siltä ajalta palkkaa kun siellä ole ja teet työsi. Itse olen tyytyväinen tähän järjestelyyn. He kyllä tietävät perhesuhteeni ja missä asun ja harrastukseni mutta sen enempää ei ole soveliasta siellä kysyä eikä kertoa. Asiat asioina.

      • 76yu
        työtekijä kirjoitti:

        Olet itse vaihtanut alaa julkiselta puolelta pieneen yksityisfirmaan. Keskustelimme jo melko aikaisessa vaiheessa, että työ- ja kotiasiat tulee pitää erillään. Se ei tarkoita, etteikö töissä voisi tauolla jutella mutta tietty raja pidetään. Ilmapiiri on ystävällisen muodollinen mutta siellä ei myöskään ole kiusaamista tai juoruamista. Kaikki pitävät hienotunteisesti tietyn välimatkan. Puhumme kirjallisuudesta tai suosittelemme jotain hyvää teatteriesitystä tms. mutta sen syvällisempiin asioihin ei hk tasolla mennä. Töihin on joka aamu mukava mennä. Se on paikka, missä maksetaan siltä ajalta palkkaa kun siellä ole ja teet työsi. Itse olen tyytyväinen tähän järjestelyyn. He kyllä tietävät perhesuhteeni ja missä asun ja harrastukseni mutta sen enempää ei ole soveliasta siellä kysyä eikä kertoa. Asiat asioina.

        firmassa ,joka kasvoi vuosi vuodelta ja myytiin lopulta kansainväliselle konsernille. Tunnelma oli kuvaamasi kodinomainen ja ja mukava niin kauan kuin homma oli pientä ja saimme huseerata vapaasti mm työaikojen suhteen kunhan hommat tulivat tehtyä. Kaikki olimme pomoja myöten samassa veneessä ja töitä tehtiin kuin itselle konsanaan kunnes tuli tuo yritysfuusio ja yhdestä työntekijästä tehtiin pikkupomo. Lyhyesti sanottuna meiltä vietiin kaikki edut vuoden sisällä. Tuli säännöllinen työaika entisen joustavan tilalle, plussatuntien kertyminen pompsahti alkamaan tunnista ,kun ennen saldo kertyi joka minuutista, kesälomat päätettiin ylemmässä johdossa, kaikki valta esim hankinnoista siirtyi osastomme ulkopuolelle. Talon ulkopuolelta otettiin konsultti suunnittelemaan uutta layouttia ,joka meni vituiksi ja paljon muuta. Ihmeellisintä asiassa on se, että koko ajan tämä eräs ylennyt työkaveri koetti pitää yllä sitä samaa talvisodan henkeä joka vallitsi homman ollessa pienissä kantimissa, vaikka konserni heittää koko ajan hiekkaa rattaisiin. Rahasta eikä mahdollisista tulevista ylennyksistä tämä vaahtoaminen ei voi olla kiinni ja voiko pelkkä kunnianhimokaan ajaa viisikymppistä miestä tekemään itse maksimimäärän ylitöitä vuodessa ja odottamaan sitä muilta? Viime vuonna ylityötkin vaihtuivat suurisaldoiseen työaikapankkiin ,jonka päällepäsmärinä tämä herra toimi. Tämän lisäksi konsultti laski että osastolla on 40 % liikaa väkeä ,jotka saivatkin sitten kenkää. Itse olisin ollut jäävien kirjoissa ,mutta lähdin itse ja olen puolen vuoden jälkeen uudessa työpaikassa tyytyväinen. Ei vaahtoamista vaan tehdään se mikä pitääkin

    • er

      Minäkin työskentelen pienessä firmassa ja olen saanut saman jutun huomata kuin sinäkin. Tiedetään työtovereista hiukan liikaa, ja kun itse ei halua omia asioitaansa kertoa eteenpäin niin sitä lypsetään ja lypsetään.

      Toisinaan se on mukavaa kun voi väsynein silmin mennä töihin ja tokaista vain, riideltiin mieheni kanssa. Ihmiset ymmärtävät sen.

      Mutta mielestäni se on jo liikaa, kun porukat kertovat avoimesti omasta seksielämstäänsä (miehet ja naiset), kyselevät kuinkas teillä. Kertovat tuttaviensa asioita, asioita joita ei välttämättä saisi eteenpäin levitellä.

      • Työt tekevä

        Meillä myös osa porukasta kertoo kaikki intiimimmätkin asiansa, sairauksia ja sänkyhommia myöten. Kiusallista, kun en haluaisi kuulla ja itse en kerro. Menisivät edes johonkin sosiaalitiloihin juoruilemaan, mutta kun siinä työpisteessään joutuu kuuntelemaan ja yrittämään tehdä töitä. Kaikki on nykyän niin avointa niin avointa. Avoimuus on yliarvostettua. Sopii johonkin, mutta ei yksityisasioiden suhteen työpaikalle.

    • mies vm1961

      En itsekkään pidä kovin paljoa,jos työpaikka on ko mitä mainitsit.

      Mutta joissain tapauksissa se on hyvä asia.

      Kerron,millainen minulla oli viime talvi:

      Olin norjassa töissä 6kk,lähellä Bergeniä.
      Työpaikkani oli pieni,ehkä henkilökuntaa jotain 30.
      Vapaa-ajalla,olin ruotsalaisten kanssa,milloin kalassa,milloin kapakassa ja vapaa-ajalla olimme paljon yhdessä muutenkin.
      Koin että olimme perhettä.
      pidämme vielä tänäänkin yhteyttä keskenämme ja luulen,että joskus tulevaisuudessakin,jos on mahdollista tapaan entisiä työkavereitani.

      Kyseessä oli kuljetusalan firma,joka on suuri norjassa,mutta meidän ns. osasto oli pieni,15 auton varikko.

      Eniten inhoan sitä,kun joillakin työpaikoilla alkaa se ns. flirttailu ja varsinkin kun on kyseessä aviossa olevat ja sitä en hyväksy.

      Olen kait vanhanaikainen,vaikka itsekkin joskus flirttailen ja katselen naisia sillä silmällä,vaikka itselläni on myös vaimo.

      Mutta muuten en katso niin kovin paljon pahalla silmällä,jos työkavereista tulee kavereita ja viettää vapaa-aikaa niiden kanssa,siis kohtuuden nimissä.

    • runoaamu

      On hyvä että on yhteisöllisyyttä. Yhteisössä jokainen voi myös valita, mitä haluaa kertoa itsestään ja rajata tarvittaessa keskustelun aihepiiriä. Yhteisössä hyväksytään erilaisuutta. Suomalainen yhteiskunta kaipaa enemmän yhteisöllisyyttä. Nyt se tuntuu olevan joissakin kohdin vain suorittamista ja markkinatalouden kumartamista. Tunneilmaisu on sallittua; tunteista puhuminen ja niiden näyttäminen. Toista tietenkin kunnioittaen.

    • yksianne

      on justiinsa kuin "meidän" työpaikalta. Meillä 6 henkilöä töissä, ja aina vatvotaan jonkun henkilökohtaisia asioita, todella rasittavaa.

      • suksikoon rasittavat

        Meillä on töissä reilu parisataa henkeä. Jotkut tuntuvat silti tietävän kaikkien asiat/luulevat tietävänsä. Se on ärsyttävää kun joku puhuu omista asioistaan koko aika, ja toistuvasti samat asiat. Mutta joskus myös ihan mukava jutella joistain omista asioista ja saada mielipiteitä. Ihmiset erilaisia mikä tekeekin hommasta hankalan. On rasittavaa yrittää päättää mitä "uskaltaa" kertoa ja mitä ei. Mutta ei se mykkäkoulu tai asioista tappeleminenkaan ole mukavaa.

    • DeadWoman89

      Itse olen nuori 20v. nainen ja hyvinkin ulospäin suuntautunut henkilö, En tosiaankaan pidä, että työtoverit urkkivat asioitani, mutta joistakin noin yleisesti jaan paljon omia mielipiteitä asiohin. Kyllä itse kyselen kuinkua perheellä menee, tai muuta kuulumusia. Mutta kaikki palkka, ja muut asiat pidän itse sen verran henkilökohtaisena, etten niistä ala heitellä toisille päin näköä.

      Minusta on hyvä, että työporukassa on kaikki asiat kunnossa, ja kaikkien kanssa hommat toimii. Itselläni oli tässä kesällä, keittiön työntekijät kahtia jakautunut, itse siinä välissä hieman liitoskohdassa:/ Mutta tärkeintä on, että kaikkien kanssa pystyy työskentelemään, itse jos kiinnostun työporukan ihmisistä, pyydän heitä vaikka kahville, jos haluaa jutella jostain tai muuta. Tietyt asiat pidettävä piilossa, On toki sellaisiakin henkilöitä jotka laulavat kaikki asiat omasta parisuhteestaan:D

    • SUUT SUPPUUN

      keskittykä töihinne ja lopettakaa lastenne ja muiden asioista juoruaminen

      pöLjempää ei voi olla kuin ajan haaskaaminen muiden yksityisasioiden vatvomiseeen!!!!

    • jep jep..

      Kyllä se on valitettavan yleistä varmaan alallla kuin alalla, niin isoissakin kuin pienissä. Myös pikkufirmojen palkataan parhaimmat kaverit tyyli on aika yleistä ja vaikea paikka siinä mielesssä kun jotain ongelmia sitten alkaa ilmetä, esimerkiksi päihde-ongelmat, joista hyssytellään sitten. Tietysti eri-arvoisuutta voi kanssa ilmetä johtuen sittä ettei joku ole niin läheinen kuin toinen. Olen itse joutunut sivusta seuraa kuin pelkkä työkamu joutui pomon parhaimman kamun kohteeksi siinävaiheessa kun oli tullut palautetta ja toinen sysäsi kaiken toisen syyksi. Tosin puutui asiaan heti kun pääsin vain puhumaan pomon kanssa. Nämä on vaikeita asioita mutta varmasti sellaisia, joita ilmenee myös muissakin kuin pikkufirmoissa.

      • h-ellin

        Kyllä on mennyt pikkusieluiseksi menoksi jos töissä ei saisi jutella mistään muusta kun työstä. Tössähän vietetään suuri osa ajasta ja kiva tietää ja tuntea työkavereita vähän. Usein onkin niin että löytyy samoja asioita, lasten iät tai harrastukset tai teevee ohjelmat yhdistävät.

        Ja mikäs pakko sitä on kaikkea löpöttää, kertoo sen minkä hyväksi tuntee ja haluaa itsestään kertoa. Näistä jotka eivät "halua kuulua joukkoon" ts. olla mukana jutustelussa voi tietysti tuntua että töihin on tullut kuppikuntia ja ollaan liian hyvää pataa muka. Siihen ei lääkettä ole muuta kuin asennemuutos ja itsekin nauttimaan töissäolosta. tuskin meillä kenelläkään on niin tylsä elämä ettei voisi jotain vähän valottaa. Työkaverit on mukavia, omalla asenteella pääsee jo aika pitkälle.

        Jokaisen oma asia -tietysti-

      • Mies hoitoalalla..
        h-ellin kirjoitti:

        Kyllä on mennyt pikkusieluiseksi menoksi jos töissä ei saisi jutella mistään muusta kun työstä. Tössähän vietetään suuri osa ajasta ja kiva tietää ja tuntea työkavereita vähän. Usein onkin niin että löytyy samoja asioita, lasten iät tai harrastukset tai teevee ohjelmat yhdistävät.

        Ja mikäs pakko sitä on kaikkea löpöttää, kertoo sen minkä hyväksi tuntee ja haluaa itsestään kertoa. Näistä jotka eivät "halua kuulua joukkoon" ts. olla mukana jutustelussa voi tietysti tuntua että töihin on tullut kuppikuntia ja ollaan liian hyvää pataa muka. Siihen ei lääkettä ole muuta kuin asennemuutos ja itsekin nauttimaan töissäolosta. tuskin meillä kenelläkään on niin tylsä elämä ettei voisi jotain vähän valottaa. Työkaverit on mukavia, omalla asenteella pääsee jo aika pitkälle.

        Jokaisen oma asia -tietysti-

        En kuitenkaan aio paljastaa mitään omasta elämästä, koska siät käytetään aina itseä vastaan.

        Sitä kutsutaan työpaikkakiusaamiseksi.

    • Työpaikoille
    • satu49

      Puolisoni alkoi viihtyä työpaikalla kauemmin ja kauemmin. Järjestivät muutaman päivän erävaelluksia ja matkoja lapin ruska-aikaan ja hangille. Teatterikäynnit olivat tarkoitettu vain työporukalle, samoin laulukuoron harjoitukset.
      Lopulta puolisoni oli suurin piirtein 3/4 aikaa työkavereiden kanssa ja yhden nejäsosan kotona, jolloin hänen piti suunnitella tulevia töitä. Koti oli vain joskus nukkumapaikka ja vaatteiden vaihtopaikka!
      Lopulta puolisoni ilmoitti haluavansa avioeron. Jo viisi vuotta oli kuulemma ollut huono olla aviossa; koko aikana en valittanut tai yrittänyt estellä hänen takemisiään. Sai olla vapaasti sitä mitä oli. Joten pahalta tuntui, että edes se joskus kotona käyminen loppui.
      Olin luvannut rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä, elämäni loppuun asti. Ja koska en valitellut hänen tapaansa elää, tuntui pahalta jäädä jätetyksi!

    • vanhapiika78

      kyllä usein kauhulla kuuntelen kun muijat töissä kaakattavat jopa miestensä erektio-ongelmista kaikkien kuullen, minusta se ei ole oikein!
      Itsekin olen vähän turhankin sulkeutunut, mikä ei sekään ole tietenkään ihanteellista, mutta kyllä tietyt asiat kuuluvat vain kotiseinien sisäpuolelle. Työpaikka on kuitenkin julkinen tila.

      Ihmettelen myös, miksi jonkun sairaslomista tullaan kyselemään että "tiedätkö sä mikä sillä on?"
      En ole kertonut, vaikka tietäisinkin, mielestäni se on työntekijän ja työnantajan välinen asia ja jos minulle on uskouduttu, en näe asiakseni sitä levitellä eteenpäin.

      Ehkä me epäsosiaaliset näemme nämä asiat vähän eri tavalla, olen huomannut että sosiaaliset ihmiset usein puhuvat ensin ja miettivät vasta sitten.
      Tiedän vain, että minusta ei olisi kiva jos seksiongelmiani ruodittaisi julkisesti, eikä minua todellakaan kiinnosta kenenkään kotiongelmista juoruileminen.
      Työasiat työasioina.

      • Nature75

        Mielestäni kotiasiat pysyköön kotona, työasiat työpaikalla. Ja jos joku haluaa tietää jostakusta jotakin, kysyköön asiaa häneltä itseltään. Olen enemmän kuin samaa mieltä kanssasi.

    • Viisaasti vaiti

      Olet/olette ilmeisesti kaikki olleet suhteellisen vähän aikaa tässä työpaikassa, joten et voikaan tietysti tietää miten ilmapiiri kehittyy. Lienee vielä naisvaltainen työpaikka. Kunhan jaksat odottaa vähän aikaa niin kyllä ongelma poistuu ihan itsestään, kun olette olleet tarpeeksi kauan samassa paikassa. Kohta jo aletaan riitelemään ja sitten suututaan ja ei puhuta toiselle mitään ja jos puhutaan niin pahaa, että on vain parempi kun et kerro kaikkea niin pääset vähemmillä vammoilla sitten myöhemmin. Voihan sitä empaattisesti osallistua keskusteluun kertomatta juuri mitään, ihmiset kun yleensä ovat niin innostuneita kertomaan omista asioistaan ettei ne edes ehdi kuunnella toista. Yksityisasioita Ei ole pakko kertoa kenellekään jos ei halua!

      • kollegoihin

        Ensimmäisenä työpäivänä yksi miespuolisista tulevista "kollegoistani" kysyi tervehtimättä: "Paljonko sun vanhemmat tienaa tällä hetkellä?".
        Vastasin ettei aavistustakaan, sillä vanhempani ovat kuolleet vuosia sitten.
        Mies vain tollotti suu auki, eikä edes pahoitellut.
        En viipynyt kyseisessä työpaikassa pitkään.

    • hoitsu -61

      Koti on tietenkin koti, mutta jos työpaikka on kuin toinen koti, kadehditaanko sitä...että joku vielä tänäpäivänä viihtyy työssään? aika outoa, ja se ei todellakaan tarkoita, että kertoo siellä kaikki asiansa ja utelisi toisten asioista...työssä voi viihtyä työtä tekemällä..onko se outoa, itse viihdyn vanhustyössäni vallan mainiosta. On mukava olla töissä ja en todellakaan häpeä sitä tunnustaa...onko todellakin niin, että ihmisen pitäisi hävetä, jos nauttii työstänsä??? tälaiselta tuntuu, kun lukee näitä viestejä, aika hölmöä, tai miksi yleensä käytte töissä, tai menkää isoihin valtaviin paikkoihin ja antakaa meidän pitää nämä kodinomaiset, lämpimät ja rakkaat palvelutalomme ja luoja varjelkoon meitä teistä kylmistä..."vain täällä töissä" olevista ihmisistä, hyi h....

      • että sellaista

        Itse en luota kuin yhteen henkilöön töissä. jolle voin puhua asioista kuin asioista, sekä työ ja kotiasioista. nähdään arkenakin joskus joitakin kertoja vuodessa vapaallakin. eli olen saanut yhden erittäin hyvän ystävän töistä. jonka kanssa käydään tauoilla silloin kun se on mahdollista. pyrin olla menemättä kahville ison porukan kanssa koska olen huomannut että melkein lähestulkoon aina siellä jauhetaan paskaa jostakin.
        joku on liikaa saikkarilla,toinen tekee sitä ja tätä tai on sitten tekemättä ja jauhetaan paskaa ja paskaa ja paskaa . vuorotellen jokaisessa on joku asia huonosti, noh on siellä niitä hyviäkin asioita siellä kahvipöydässä mukana.
        yleisesti työpaikalla töidenkin yhteydessä kuuluu paskanjauhantaa jostakin aina välillä.
        itseäni tuo ahdistaa todella paljon. pyrin olla itse jauhamatta kenenkään asioista mitään ja kenenkään tekemisistä. omista asioista puhun enään sen verran työpaikalla että työasioista. ihan vaan siksi että jossakin vaiheessa asoitani käännetään vastaan minua. tai niistä puhutaan muuuten vaan.
        työskentelen pienellä paikalla ja työpaikassa on naisia noin puolet ja puolet miehiä.
        huonointa ja ahdistavinta työssäni on se että työ on sellaista että siinä työnkautta joutuu tietämään muiden työntekijöiden asioita, joka on erittäin inhottavaa!! itseäni ei yhdenkään työkaverin asiat kiinnosta ollenkaan.
        kun tätä asiaa ajattelee niin hermostuttaa silmittömästi !
        ja on meillä työporukassa ainakin kaksi sellaista jotka juoruaa kakkien asiat julki ja sitten vielä urkkimalla urkkii kylillä ihmisten tietoja. kyseiset henkilöt kyllä ei ole kenenkään työntekijöiden suosiossa.
        kurjaa ajatella asiaa :( työ kun on muuten mukavaa. mutta ei se että sitten on muut kiinnostuneita heti että onko eronnut, muuttanut, vaihtanut autoa tai harrastusta. jne jne jne.
        sitten vielä ärsyttää sekin todella että työntekijät kyttää joka päivä toistensa menemisiä ja tulemisia töissä ja millä tahdilla niitä töitö oikein kukakin tekee. voi perse että vituttaa.
        ja huomenna töihin.

      • mummopupu
        että sellaista kirjoitti:

        Itse en luota kuin yhteen henkilöön töissä. jolle voin puhua asioista kuin asioista, sekä työ ja kotiasioista. nähdään arkenakin joskus joitakin kertoja vuodessa vapaallakin. eli olen saanut yhden erittäin hyvän ystävän töistä. jonka kanssa käydään tauoilla silloin kun se on mahdollista. pyrin olla menemättä kahville ison porukan kanssa koska olen huomannut että melkein lähestulkoon aina siellä jauhetaan paskaa jostakin.
        joku on liikaa saikkarilla,toinen tekee sitä ja tätä tai on sitten tekemättä ja jauhetaan paskaa ja paskaa ja paskaa . vuorotellen jokaisessa on joku asia huonosti, noh on siellä niitä hyviäkin asioita siellä kahvipöydässä mukana.
        yleisesti työpaikalla töidenkin yhteydessä kuuluu paskanjauhantaa jostakin aina välillä.
        itseäni tuo ahdistaa todella paljon. pyrin olla itse jauhamatta kenenkään asioista mitään ja kenenkään tekemisistä. omista asioista puhun enään sen verran työpaikalla että työasioista. ihan vaan siksi että jossakin vaiheessa asoitani käännetään vastaan minua. tai niistä puhutaan muuuten vaan.
        työskentelen pienellä paikalla ja työpaikassa on naisia noin puolet ja puolet miehiä.
        huonointa ja ahdistavinta työssäni on se että työ on sellaista että siinä työnkautta joutuu tietämään muiden työntekijöiden asioita, joka on erittäin inhottavaa!! itseäni ei yhdenkään työkaverin asiat kiinnosta ollenkaan.
        kun tätä asiaa ajattelee niin hermostuttaa silmittömästi !
        ja on meillä työporukassa ainakin kaksi sellaista jotka juoruaa kakkien asiat julki ja sitten vielä urkkimalla urkkii kylillä ihmisten tietoja. kyseiset henkilöt kyllä ei ole kenenkään työntekijöiden suosiossa.
        kurjaa ajatella asiaa :( työ kun on muuten mukavaa. mutta ei se että sitten on muut kiinnostuneita heti että onko eronnut, muuttanut, vaihtanut autoa tai harrastusta. jne jne jne.
        sitten vielä ärsyttää sekin todella että työntekijät kyttää joka päivä toistensa menemisiä ja tulemisia töissä ja millä tahdilla niitä töitö oikein kukakin tekee. voi perse että vituttaa.
        ja huomenna töihin.

        ja en ihmettele että työssä tulee kipeäksi. Minun työpaikallani eräs ulkomaalaistaustainen nainen on rasismin kohde, hänelle ei sanota suoraan vaan raporteilla vähätellään kun asenne on "tätä" , hänen työnsä laatua ja siisteyden tasoa. Ihana ihminen joka tekee työnsä mallikkaasti. Suomalaiset gollegat on vain kateellisia.Olen miettinyt kans viitsinkö paljastaa miesystäväni heille, siitä saattais tulla ongelmia minulle kun eivät ymmärtäisi ollenkaan.Joskus on hyvä olla selektiivisesti sulkeutunut.

    • ppppperseeeeee

      tämäkö se vanhanaikainen "kaunis" adjektiivi luonteellesi on?

    • susihukka..;)
      • jkhgfd

        ei muuta kuin kannikkaa esille jos alkaa sensuuntasta sätkätystä kuulumaan että poikkiteloin ollaan

      • Cristian84
    • sentraali-santtu

      Tämähän on vähän sama asia, kuin se että työkaverit kyselevät liian uteliaasti "kuka soitti". Jos sinä vaikka saat/soitat työpuhelun, niin sen jälkeen työkaveri utelee puhelusta. Mielestäni se puhelun sisältö ja tarkoitus ei kuulu työkavareille, etenkin jos asia ei koske heitä. Esim. itse saan töissä työpuheluita, jotka koskevat projektia missä olen mukana tai muuta työtehtävää, jossa vain minä olen ollut mukana mutta muut eivät. Sitten työkaveri kyselee minulta että "mitäs se?". No minunhan ei olisi pakko kertoa, ellei työkaveri nyt sattuisi olemaan narsistinen persoona. Vai mitä mieltä täällä ollaan, pitääkö puheluista huudella koko firmalle?

    • mari33mari

      "Työterveyslaitos on katsonut aiheelliseksi julkaista neuvoja siitä, millaisia yksityisasioita työntekijän ei tarvitse työpaikalla paljastella tai kuunnella vasten tahtoaan.

      Laitoksen tänään tiistaina julkaisemien ohjeiden mukaan yksityisyydensuoja kuuluu muillekin kuin pääministerille tai julkkiksille.

      – Työpaikoilla ollaan vain työn tekemistä varten. Jos haluaa työpäivän aikana keskustella vain työasioista tai päivän säästä, sen voi sanoa suoraan. Siitä ei pidä loukkaantua, neuvoo laitoksen työyhteisöpalveluiden päällikkö Jalmari Heikkonen.

      Esimerkiksi omasta avioerosta, huoltajuuskiistasta tai lähiomaisen kuolemasta ei tarvitse kertoa edes työnantajalle, Työterveyslaitos muistuttaa.

      Laitos myöntää, että avoimuus työpaikalla on työilmapiirin, työssä jaksamisen ja keskinäisten suhteiden kannalta erittäin hyvä asia. Silti kenenkään yksityisasioita ei saa väkisin urkkia.

      Työkaverin niskaan ei saa kaataa kaikkea..."
      Lähde: Taloussanomat: 14.4.2009

      Ja olen täysin sama mieltä!

      • Anonyymi

        Nimenomaan tavallisilla ihmisillä pitäisi olla huomattavasti runsaammin yksityisyydensuojaa kuin julkkiksilla ja pääministerillä puhumattakaan presidentistä eikä päinvastoin, että tavallisen ihmisen jokainen pikkuriikkinenkin intiimi ja vähemmän intiimi yksityisasia on miljoonan muun kansanedustajan, ministerin, median, lääkärin, vakoojan huulilla kun taas pääministeristä ei puhuta sanaakaan.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Jos ottaisit yhteyttä, näyttäisin viestin kaikille

      Yhdessä naurettaisiin sulle. Ymmärräthän tämän?
      Ikävä
      163
      1483

    2. Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos

      Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä
      Maailman menoa
      26
      1348

    3. Heikki Silvennoinen ( Kummeli)

      Kuollut 70-vuotiaana. Kiitos Heikille hauskoista hetkistä. Joskus olen hymyillyt kyynelten läpi. Sellaista se elämä on
      Kotimaiset julkkisjuorut
      70
      1298

    4. Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?

      Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?
      Sinkut
      216
      1170

    5. Mitä toivot

      ensi vuodelta? :)
      Ikävä
      127
      1096

    6. Kauanko valitatte yöpäivystyksestä?

      Miks tosta Oulaisten yöpäivystyksen lopettamisesta tuli nii kova myrsky? Kai kaikki sen ymmärtää että raha on nyt tiuk
      Pyhäjärvi
      320
      1031

    7. Hyvää huomenta 18. luukku

      Hyvää keskiviikkoa. Vielä pari päivää ja sitten on talvipäivänseisokki. 🎄🌌❄️😊❤️
      Ikävä
      227
      1027

    8. Haluaisin vain varmistua

      Sinusta tarpeeksi.
      Ikävä
      42
      959

    9. Nyt kun Pride on ohi 3.0

      Edelliset kaksi ketjua tuli täyteen. Pidetään siis edelleen tämä asia esillä. Raamattu opettaa johdonmukaisesti, että
      Luterilaisuus
      281
      942

    10. IL - VARUSMIEHIÄ lähetetään jatkossa NATO-tehtäviin ulkomaille!

      Suomen puolustuksen uudet linjaukset: Varusmiehiä suunnitellaan Nato-tehtäviin Puolustusministeri Antti Häkkänen esittel
      Maailman menoa
      306
      934
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt