Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Elämä satuttaa liikaa

    Olen elänyt vuosikausia stressaavassa hammaspainajaisessa, joka oli todella yhtä kärsimystä. Vuosi sitten jäin pois töistä tarkoituksena saada asiat kuntoon ja palata takaisin iloisena ja onnellisena, näin sovimme esimieheni kanssa. Kaikki meni pieleen, näköjään pienen ihmisen on turha odottaa liikoja. En sitten palannut töihin, tavallaan poltin kaikki sillat takanani. Tottakai masennuin ja ahdistuin ja minulle tuli selviä paniikkihäiriön oireita. Syksyllä aloin vakavasti miettiä itsemurhaa,koska olen päivä päivältä epätoivoisempi. Elämä ei ole enää elämisen arvoista. Olen suunnitellut juovani itseni kunnon humalaan ja sitten ulos sammumaan, täytyy vaan toivoa että on riittävän kylmä, koska ajankohdankin olen jo päättänyt. Kunpa jossain voisi keskustella näistä ikävistä ja vaikeista ajatuksista, joita monen päässä liikkuu, joku voisi saada voimia vielä jatkaa. Itsekin haluaisin vielä viettää normaalia elämää, mutta kun toivoa paremmasta ei tunnu olevan.
    1294
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 1

    Vanhimmat

    lolz

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Elämän iloa ei enää kirjoitti:

    Olen elänyt vuosikausia stressaavassa hammaspainajaisessa, joka oli todella yhtä kärsimystä. Vuosi sitten jäin pois töistä tarkoituksena saada asiat kuntoon ja palata takaisin iloisena ja onnellisena, näin sovimme esimieheni kanssa. Kaikki meni pieleen, näköjään pienen ihmisen on turha odottaa liikoja. En sitten palannut töihin, tavallaan poltin kaikki sillat takanani. Tottakai masennuin ja ahdistuin ja minulle tuli selviä paniikkihäiriön oireita. Syksyllä aloin vakavasti miettiä itsemurhaa,koska olen päivä päivältä epätoivoisempi. Elämä ei ole enää elämisen arvoista. Olen suunnitellut juovani itseni kunnon humalaan ja sitten ulos sammumaan, täytyy vaan toivoa että on riittävän kylmä, koska ajankohdankin olen jo päättänyt. Kunpa jossain voisi keskustella näistä ikävistä ja vaikeista ajatuksista, joita monen päässä liikkuu, joku voisi saada voimia vielä jatkaa. Itsekin haluaisin vielä viettää normaalia elämää, mutta kun toivoa paremmasta ei tunnu olevan.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu