paniikkikohtaus öisin

Qtti

Olen saanut kohtauksia joulukuusta -03 lähtien. Saan kohtaukset ainoastaan öisin. Nykyään olen alkanut saada lieviä ahdistus-ja pahoinvointikohtauksia päivisin. Helmikuussa menin lääkäriin, koska kohtaukset pahenivat ja nukkumaan menosta/nukahtamisesta tuli ongelma. Minulle määrättiin rauhoittavia (opamox), joiden avulla olen pystynyt melko hyvin nukkumaan. Niskat, hartiat ja selkä ovat kipeinä jatkuvasta jännityksestä, joihin mikään ei tunnu auttavan. Kohtaukset tulevat aina 1-1.5 jälkeen nukahtamisesta. Tahtoisin tietää miksi kohtaukset tulevat ainoastaan öisin ja miksi ajankohta on aina sama? En usko että olen ainoa, jonka kohtaukset tulevat vain öisin, vaikka lääkäri sanoi ettei ole aiemmin kuullut tällaisesta. Tahtoisin myös tietää kuinka helposti opamoxiin voi jäädä koukkuun? ja miten olette päässeet yli paniikkihäiriöistä!?

92

65862

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Sappi

      Sinullahan kumma lääkäri on, ei taida olla kovin perillä hommistaan. Paniikkihäiriö-sairaudelle on ihan tyypillistä että kohtaukset tulevat nimenomaan öisin, ennen nukahtamista tai vaikka kesken unien. Jos kohtaukset sen sijaan tulevat esim. ahdistavissa tilanteissa, ei kyseessä ole lainkaan paniikkihäiriö vaan ihan "tavallinen" pelko/ahdistustila.

      Itse olen kärsinyt paniikkihäiriöstä 80-luvulta asti ja se paheni koko ajan kunnes äityi vaikeaksi depressioksi. Sain diagnoosin siis vasta vuosien jälkeen.

      Kävin kolme vuotta psykoterapiassa ja olen Cipramil-lääkityksellä (tai nykyisin Sepram, saman lääkkeen halpisversio), joka pitää myös paniikkikohtaukset tehokkaasti poissa. Käytetään yleisesti myös pelkän paniikkihäiriön hoitoon.

      Opamoxit kannattaa heittää roskiin. Etsi ihmeessä toinen lääkäri, joka olisi vähän paremmin asioista selvillä.

      • Paniikkinen

        Lääkäri ei nyt tosiaan kuulosta kovin pätevälle, heitäkin on moneen lähtöön valitettavasti.

        "Opamoxit kannattaa heittää roskiin."

        En allekirjoita tuota. Sepramit ja muut samansukuiset lääkkeet ei nimittäin sovi kaikille vaan voivat jopa pahentaa oireita. Itsellä ainakin meni loputkin unet ja ruokahalut sepramin myötä sekä paniikki kohtaukset lisääntyivät.
        Opamoxit ovat ihan hyvä lääke kunhan ei rouski niitä aamuin illoin joka päivä.

      • justiins

        Et taida itse olla ihan perillä asioista väittämällä ettei paniikkikohtausta voi saada päivällä, ja muulloin kyseessä on ahdistuskohtaus. Jokaisella ihmisellä joka paniikkihäiriötä sairastaa on kohtaus erilainen vuorokaudenajasta riippumatta. Esim. itse sairastan paniikkihäiriötä jo monen vuoden takaa. Ja omat kohtaukseni yleensä tulevat päivällä/illalla, ei nukkuessani. Opamoxit ovat hyviä juuri sellaiselle joka illalla kohtauksen pelossa pelkää nukkumaan menoa, jos kohtauksilla on taipumus yöllä tulla.. Ketju on aloitettu jo kauan sitten mutta oli pakko kommentoida koska ärsyttää tollaset kaikkitietävät ihmiset..

      • panick

        Eipä taida olla tämä vastaaja paljon perillä paniikkihäiriöstä.Kun paniikkikohtaus tulee,se ei riipu siitä
        onko yö vai päivä,tai nukkuuko vai onko hereillä.Olen sairastanut paniikihäiriötä vuosikausia.

      • exx-kofeinisti
        panick kirjoitti:

        Eipä taida olla tämä vastaaja paljon perillä paniikkihäiriöstä.Kun paniikkikohtaus tulee,se ei riipu siitä
        onko yö vai päivä,tai nukkuuko vai onko hereillä.Olen sairastanut paniikihäiriötä vuosikausia.

        Näijn on, minulle tuli kohtauksia sekä nukkuessa, että hereillä, nyt ei tule enää, kun paransin vaivan.

      • yötuska
        exx-kofeinisti kirjoitti:

        Näijn on, minulle tuli kohtauksia sekä nukkuessa, että hereillä, nyt ei tule enää, kun paransin vaivan.

        Olen viiskymppinen mies joka teki vielä kahden viikon miekisairaalareissun bibo - diagnoosin jälkeen 7 vuotta Nokian insinöörihommia, mutta sitten iski niin paha psykoottinen mania ja toinen kolmen viikon mielisairaalareissu ja vahvempi lääkitys ( Lito Ketoprin ja mieto diapam tarvittaessa 3 x 5 mg / vrk ), mutta ei auttanut riittävästi että psykiatrini psykologi olisivat katsoneet minun enää selviytyvän työelämässä, joten tässä ollaan pakollisen vuoden sairausloman jälkeen ensimmäistä vuotta työkyvyttömyyseläkkeellä. No onhan noita veroja tullut ihan kiitettävästi maksettua eli pitkää päivää ja viikonloppuja töissä.
        MUTTA ITSE ASIAAN: Tautini on ollut enempi tolla iloisella puolella ( hypomania ) ja harvoin masennuksen puolella!
        80 - luvun alussa minulla ei ollut muita oireita kuin satunnaiset paniikkihäiriöt, joita kesti alle puoli vuotta ja ne loppuivat mutta ne kaikki olivat päiväsaikaan ja hereillä!
        Nyt minulla on alkanut olla ehkä keskikesästä hitaasti hiipien ja voimistuen öisiä unenaikaisia erittäin tuskallissia paniikkihäiriöitä! Edes Diapam 5 mg tai kaksi yöksi ei tunnu auttavan! Diapam toleranssi ?

        Kun vaimo tulee töistä ( ei lapsia ) katsomme MAKUUHUONEESSA TV:tä HYI HYI ! ja silloin helposti nukahdamme iltaunille ja paniikkikohtaus voi iskeä. Siksi olen ottanut pari tablettia apteekin reseptivapaata Woimaa joka on energiajuomaa tabletteina eli paljon halvempaa kuin varsinainen energiajuoma!
        Tuleehan tätä kofeiini / tauriini / B - vitamiinit tablettia laitettua suuhun pitkin päivää, aina kun alkaa väsyttää! Joo en muistakkaan paljonko sitä saisi max. vuorokaudessa ottaa, kun ei se ole mikään lääke!

        Nyt laitan kädet ristiin, etten voi niitä enää popsia ja toivon että kofeiinin poisjättö auttaisi!
        Ennen paniikkihäiriöitä heräilin satunnaisesti yöllä kovaan pää - / niskasärkyyn niin että piti lähes umpiunessa lähteä kävelemään olohuonetta ympäri ! Joku mainitsi myös nämä säryt!

        Olin ajatellut että nämä öiset paniikkikohtaukset johtuvat kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstäni, mutta onneksi aloin lopulta tänään googlettaa!!! Toivoa on ! Vai onko ?

      • paniikkitietäjä
        yötuska kirjoitti:

        Olen viiskymppinen mies joka teki vielä kahden viikon miekisairaalareissun bibo - diagnoosin jälkeen 7 vuotta Nokian insinöörihommia, mutta sitten iski niin paha psykoottinen mania ja toinen kolmen viikon mielisairaalareissu ja vahvempi lääkitys ( Lito Ketoprin ja mieto diapam tarvittaessa 3 x 5 mg / vrk ), mutta ei auttanut riittävästi että psykiatrini psykologi olisivat katsoneet minun enää selviytyvän työelämässä, joten tässä ollaan pakollisen vuoden sairausloman jälkeen ensimmäistä vuotta työkyvyttömyyseläkkeellä. No onhan noita veroja tullut ihan kiitettävästi maksettua eli pitkää päivää ja viikonloppuja töissä.
        MUTTA ITSE ASIAAN: Tautini on ollut enempi tolla iloisella puolella ( hypomania ) ja harvoin masennuksen puolella!
        80 - luvun alussa minulla ei ollut muita oireita kuin satunnaiset paniikkihäiriöt, joita kesti alle puoli vuotta ja ne loppuivat mutta ne kaikki olivat päiväsaikaan ja hereillä!
        Nyt minulla on alkanut olla ehkä keskikesästä hitaasti hiipien ja voimistuen öisiä unenaikaisia erittäin tuskallissia paniikkihäiriöitä! Edes Diapam 5 mg tai kaksi yöksi ei tunnu auttavan! Diapam toleranssi ?

        Kun vaimo tulee töistä ( ei lapsia ) katsomme MAKUUHUONEESSA TV:tä HYI HYI ! ja silloin helposti nukahdamme iltaunille ja paniikkikohtaus voi iskeä. Siksi olen ottanut pari tablettia apteekin reseptivapaata Woimaa joka on energiajuomaa tabletteina eli paljon halvempaa kuin varsinainen energiajuoma!
        Tuleehan tätä kofeiini / tauriini / B - vitamiinit tablettia laitettua suuhun pitkin päivää, aina kun alkaa väsyttää! Joo en muistakkaan paljonko sitä saisi max. vuorokaudessa ottaa, kun ei se ole mikään lääke!

        Nyt laitan kädet ristiin, etten voi niitä enää popsia ja toivon että kofeiinin poisjättö auttaisi!
        Ennen paniikkihäiriöitä heräilin satunnaisesti yöllä kovaan pää - / niskasärkyyn niin että piti lähes umpiunessa lähteä kävelemään olohuonetta ympäri ! Joku mainitsi myös nämä säryt!

        Olin ajatellut että nämä öiset paniikkikohtaukset johtuvat kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstäni, mutta onneksi aloin lopulta tänään googlettaa!!! Toivoa on ! Vai onko ?

        Kokeile tehdä parsakaalilla magnesiumpommi, niin selvität itsellesi vuorokaudessa, missä mennään, ja mitä pitää tehdä jatkossa. Jos tuo vaikuttaa oireisiisi, tulet paranemaan todennäköisesti melko täydellisesti ruokavaliolla.

        http://qmies.blogit.fi/hevoskuuri-lihaskramppien-kadottamiseksi/

      • ---------------..,,,
        yötuska kirjoitti:

        Olen viiskymppinen mies joka teki vielä kahden viikon miekisairaalareissun bibo - diagnoosin jälkeen 7 vuotta Nokian insinöörihommia, mutta sitten iski niin paha psykoottinen mania ja toinen kolmen viikon mielisairaalareissu ja vahvempi lääkitys ( Lito Ketoprin ja mieto diapam tarvittaessa 3 x 5 mg / vrk ), mutta ei auttanut riittävästi että psykiatrini psykologi olisivat katsoneet minun enää selviytyvän työelämässä, joten tässä ollaan pakollisen vuoden sairausloman jälkeen ensimmäistä vuotta työkyvyttömyyseläkkeellä. No onhan noita veroja tullut ihan kiitettävästi maksettua eli pitkää päivää ja viikonloppuja töissä.
        MUTTA ITSE ASIAAN: Tautini on ollut enempi tolla iloisella puolella ( hypomania ) ja harvoin masennuksen puolella!
        80 - luvun alussa minulla ei ollut muita oireita kuin satunnaiset paniikkihäiriöt, joita kesti alle puoli vuotta ja ne loppuivat mutta ne kaikki olivat päiväsaikaan ja hereillä!
        Nyt minulla on alkanut olla ehkä keskikesästä hitaasti hiipien ja voimistuen öisiä unenaikaisia erittäin tuskallissia paniikkihäiriöitä! Edes Diapam 5 mg tai kaksi yöksi ei tunnu auttavan! Diapam toleranssi ?

        Kun vaimo tulee töistä ( ei lapsia ) katsomme MAKUUHUONEESSA TV:tä HYI HYI ! ja silloin helposti nukahdamme iltaunille ja paniikkikohtaus voi iskeä. Siksi olen ottanut pari tablettia apteekin reseptivapaata Woimaa joka on energiajuomaa tabletteina eli paljon halvempaa kuin varsinainen energiajuoma!
        Tuleehan tätä kofeiini / tauriini / B - vitamiinit tablettia laitettua suuhun pitkin päivää, aina kun alkaa väsyttää! Joo en muistakkaan paljonko sitä saisi max. vuorokaudessa ottaa, kun ei se ole mikään lääke!

        Nyt laitan kädet ristiin, etten voi niitä enää popsia ja toivon että kofeiinin poisjättö auttaisi!
        Ennen paniikkihäiriöitä heräilin satunnaisesti yöllä kovaan pää - / niskasärkyyn niin että piti lähes umpiunessa lähteä kävelemään olohuonetta ympäri ! Joku mainitsi myös nämä säryt!

        Olin ajatellut että nämä öiset paniikkikohtaukset johtuvat kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstäni, mutta onneksi aloin lopulta tänään googlettaa!!! Toivoa on ! Vai onko ?

        Laukasko Nokia noi sulle?

      • dreaadded

        "Paniikkihäiriö-sairaudelle on ihan tyypillistä että kohtaukset tulevat nimenomaan öisin, ennen nukahtamista tai vaikka kesken unien. Jos kohtaukset sen sijaan tulevat esim. ahdistavissa tilanteissa, ei kyseessä ole lainkaan paniikkihäiriö vaan ihan "tavallinen" pelko/ahdistustila."

        En oo kyl samaa mieltä tästä niiku ei ilmeisesti muutama muukaan.. Itellä on vissiinki paniikkihäiriö (vaikka kaikki ei myönnäkään sellasta sairautta olevan olemassa ollenkaan muualla ku omissa pienissä päissämme) ja paniikkihäiriöitä tulee paljon mun mielestä ahdistavissa tilanteissa, kuten isoissa kaupoissa, rautatieasemilla yms. Lisäks saan paniikkikohtauksia välillä myös iltaisin ennen nukkumaanmenoa. Ei se kato aikaa että "joo jos paniikkikohtaus tulee ennen kello kaheksaa nii sulla on vaa joku pelko ja jos illalla nii paniikkihäiriö". Mutta niin. Samaa mieltää on tosta lääkäriasiasta, vaikutttaa aika kokemattomalta jos ei oo ennen kuullu alottajan kaltasista oireista.

      • dreadddded
        dreaadded kirjoitti:

        "Paniikkihäiriö-sairaudelle on ihan tyypillistä että kohtaukset tulevat nimenomaan öisin, ennen nukahtamista tai vaikka kesken unien. Jos kohtaukset sen sijaan tulevat esim. ahdistavissa tilanteissa, ei kyseessä ole lainkaan paniikkihäiriö vaan ihan "tavallinen" pelko/ahdistustila."

        En oo kyl samaa mieltä tästä niiku ei ilmeisesti muutama muukaan.. Itellä on vissiinki paniikkihäiriö (vaikka kaikki ei myönnäkään sellasta sairautta olevan olemassa ollenkaan muualla ku omissa pienissä päissämme) ja paniikkihäiriöitä tulee paljon mun mielestä ahdistavissa tilanteissa, kuten isoissa kaupoissa, rautatieasemilla yms. Lisäks saan paniikkikohtauksia välillä myös iltaisin ennen nukkumaanmenoa. Ei se kato aikaa että "joo jos paniikkikohtaus tulee ennen kello kaheksaa nii sulla on vaa joku pelko ja jos illalla nii paniikkihäiriö". Mutta niin. Samaa mieltää on tosta lääkäriasiasta, vaikutttaa aika kokemattomalta jos ei oo ennen kuullu alottajan kaltasista oireista.

        Sori, paniikkikohtauksia eikä paniikkihäiriöitä. :D ajatukset katkeilee hieman.

      • Anonyymi
        justiins kirjoitti:

        Et taida itse olla ihan perillä asioista väittämällä ettei paniikkikohtausta voi saada päivällä, ja muulloin kyseessä on ahdistuskohtaus. Jokaisella ihmisellä joka paniikkihäiriötä sairastaa on kohtaus erilainen vuorokaudenajasta riippumatta. Esim. itse sairastan paniikkihäiriötä jo monen vuoden takaa. Ja omat kohtaukseni yleensä tulevat päivällä/illalla, ei nukkuessani. Opamoxit ovat hyviä juuri sellaiselle joka illalla kohtauksen pelossa pelkää nukkumaan menoa, jos kohtauksilla on taipumus yöllä tulla.. Ketju on aloitettu jo kauan sitten mutta oli pakko kommentoida koska ärsyttää tollaset kaikkitietävät ihmiset..

        Hienoa Justiina että oot saanu avun kyseisestä lääke estä oot kaaleita itekki olen mutta lääkäri ammatissa oleva lääkäri olen jouvut kyllä lisäämään annostusta enemmän kun aikaa kuluu älä säikähdä sitä jokainen lääke joka on elin ikäinen milli rammalttaan jota käytät niin joutuu lisäämään annostusta enemmän koska lääke menettää tehonsa jos on jo vuosia joutunut ottaa kyseistä lääkettä

    • Heräilevä

      Kuullostaa tutulta. Heräilen tasan kolmen tunnin kuluttua nukahtamisesta joka yö sydämen sykkeeseen. Kerrotko vielä, minkälaisía kohtauksia sinulla on? Mitä oireita sinä saat?

      • Qtti

        Pahimmillaan sekosin täysin ja luulin kuolevani taikka menettäväni hallinnan. Mielessä pyöri vain että nyt on lähdettävä ensiapuun.

        Kohtauksen aikana pulssi kohoaa aivan mielettömäksi eikä henki kulje. Olo on epätodellinen, pelottava ja tärisen kauttaaltani. Toisinaan paikat puutuvat ja korvat menevät lukkoon tai tinnittävät. Joskus korvissani humisee enkä kuule kunnolla.

        Päivisin saan toisinaan ahdistuskohtauksia jolloin sydän lyö tiheästi eikä henki kulje hyvin. Alan voimaan pahoin, huimaa ja tuntuu että pyörryn.

      • Benzo
        Qtti kirjoitti:

        Pahimmillaan sekosin täysin ja luulin kuolevani taikka menettäväni hallinnan. Mielessä pyöri vain että nyt on lähdettävä ensiapuun.

        Kohtauksen aikana pulssi kohoaa aivan mielettömäksi eikä henki kulje. Olo on epätodellinen, pelottava ja tärisen kauttaaltani. Toisinaan paikat puutuvat ja korvat menevät lukkoon tai tinnittävät. Joskus korvissani humisee enkä kuule kunnolla.

        Päivisin saan toisinaan ahdistuskohtauksia jolloin sydän lyö tiheästi eikä henki kulje hyvin. Alan voimaan pahoin, huimaa ja tuntuu että pyörryn.

        Paniikkihäiriö-ahdituskohtaukselle tuo kuulostaa, ihan samat oireet kun mullakin. Hirvittävänä huumeena pidettävä bentsodiatsepiini lääkkeet helpottaa ja poistaa oireet ja elämä jatkuu normaalina. Kohta joku tulee taas kommentoimaan ettei niitä kannatta syödä ja niihin jää koukkuun. No, joku jää ja joku ei. Parisen vuotta olen niitä syönyt tarvittaessa eikä ongelmaa ole. Jos käy ahdistamaan niin otan pillerin ja odotan parikymmentä minuuttia ja voin hyvin. Onko sillä lopulta mitään merkitystä kuinka koukuttavia ne on jos niiden kanssa voi viettää suht normaalia elämää. On muitakin lääkkeitä mutta eivät ne kaikille tehoa.

      • Qtti
        Benzo kirjoitti:

        Paniikkihäiriö-ahdituskohtaukselle tuo kuulostaa, ihan samat oireet kun mullakin. Hirvittävänä huumeena pidettävä bentsodiatsepiini lääkkeet helpottaa ja poistaa oireet ja elämä jatkuu normaalina. Kohta joku tulee taas kommentoimaan ettei niitä kannatta syödä ja niihin jää koukkuun. No, joku jää ja joku ei. Parisen vuotta olen niitä syönyt tarvittaessa eikä ongelmaa ole. Jos käy ahdistamaan niin otan pillerin ja odotan parikymmentä minuuttia ja voin hyvin. Onko sillä lopulta mitään merkitystä kuinka koukuttavia ne on jos niiden kanssa voi viettää suht normaalia elämää. On muitakin lääkkeitä mutta eivät ne kaikille tehoa.

        Olen syönyt kohta 30 kpl opamox 15mg. Ensin määrättiin puolikas tarvittaessa. Ei auttanut. Toinen lääkäri määräsi kokonaisen joka ilta, joka on auttanut. Olen yrittänyt olla ilman mutta kohtaus tulee aina jos en ole ottanut lääkettä!
        En haluaisi syödä lopun elämääni lääkkeitä, joten aion yrittää kaikkea mahdollista joka voisi auttaa!
        Olen kuullut että kalanmaksaöljykapselit auttaisivat paniikkihäiriöön niin ettei lääkkeitä tarvitsisi..onkohan mitään perää?

      • Benzo
        Qtti kirjoitti:

        Olen syönyt kohta 30 kpl opamox 15mg. Ensin määrättiin puolikas tarvittaessa. Ei auttanut. Toinen lääkäri määräsi kokonaisen joka ilta, joka on auttanut. Olen yrittänyt olla ilman mutta kohtaus tulee aina jos en ole ottanut lääkettä!
        En haluaisi syödä lopun elämääni lääkkeitä, joten aion yrittää kaikkea mahdollista joka voisi auttaa!
        Olen kuullut että kalanmaksaöljykapselit auttaisivat paniikkihäiriöön niin ettei lääkkeitä tarvitsisi..onkohan mitään perää?

        Pitääkö sun todella joka ilta ottaa lääke?
        Kalanmaksaöljyä on monessa paikkaa kehuttu kyllä, itse en ole sitä kokeillut mutta ei savua ilman tulta, ehkä sun kannattaa sitä kokeilla jos se kerran toisilla toimii?

        Oli miten oli mutta ei tämä toivotonta ole, pahempi olisi jos sairastaisi jotain vakavampaa, siis monella muulla on pullat paljon huonommin uunissa:) Kaikki raajat on kuitenkin tallella, emme istu pyörätuolissa tai ole todella sekaisin. Niin kauan kun lääkkeillä pärjää niin hyvin menee. Mäkin olen eilen ja tänään meinannut ottaa pillerin kun on pientä ahdistusta mutta ilman olen pärjännyt kaikesta huolimatta.

      • Qtti
        Benzo kirjoitti:

        Pitääkö sun todella joka ilta ottaa lääke?
        Kalanmaksaöljyä on monessa paikkaa kehuttu kyllä, itse en ole sitä kokeillut mutta ei savua ilman tulta, ehkä sun kannattaa sitä kokeilla jos se kerran toisilla toimii?

        Oli miten oli mutta ei tämä toivotonta ole, pahempi olisi jos sairastaisi jotain vakavampaa, siis monella muulla on pullat paljon huonommin uunissa:) Kaikki raajat on kuitenkin tallella, emme istu pyörätuolissa tai ole todella sekaisin. Niin kauan kun lääkkeillä pärjää niin hyvin menee. Mäkin olen eilen ja tänään meinannut ottaa pillerin kun on pientä ahdistusta mutta ilman olen pärjännyt kaikesta huolimatta.

        Olen kyllä onnellinen ettei tän pahempaa ole! Kohtauksien myötä olen alkanu arvostaan terveyttä aivan toisella tavalla! terapiaan odotan pääsyä.
        Itseäkin hirvittää että joudun nappaan lääkkeitä joka ilta, mutta se on ainoa keino tällä hetkellä mikä takaa rauhallisen unen. Toisaalta on taas väsyny lääkkeistä vaikka kuinka nukkuis. Positiivista on se että lopetin juomisen ja elämän laatu on parantunu huomattavasti!

      • Benzo
        Qtti kirjoitti:

        Olen kyllä onnellinen ettei tän pahempaa ole! Kohtauksien myötä olen alkanu arvostaan terveyttä aivan toisella tavalla! terapiaan odotan pääsyä.
        Itseäkin hirvittää että joudun nappaan lääkkeitä joka ilta, mutta se on ainoa keino tällä hetkellä mikä takaa rauhallisen unen. Toisaalta on taas väsyny lääkkeistä vaikka kuinka nukkuis. Positiivista on se että lopetin juomisen ja elämän laatu on parantunu huomattavasti!

        Positiivinen asenne auttaa jo paljon! Mä kyllä tiedän mikä mun ahdistuksen ja paniikin aiheuttaa mutta sille en voi toistaiseksi minkään, täytyy vaan jaksaa kestää vaikka sitten lääkkeen voimin.
        Nukkuminen on tärkeää ja mulle on aivan sama nukunko lääkkeillä vai ilman kunhan saan tarpeeksi unta, muuten tilanne menee nopeasti huonompaan suuntaan. Onneksi mua ei lääkkeet nukuta vaikka joskus joutuu enemmänkin ottamaan niitä.

      • Qtti
        Benzo kirjoitti:

        Positiivinen asenne auttaa jo paljon! Mä kyllä tiedän mikä mun ahdistuksen ja paniikin aiheuttaa mutta sille en voi toistaiseksi minkään, täytyy vaan jaksaa kestää vaikka sitten lääkkeen voimin.
        Nukkuminen on tärkeää ja mulle on aivan sama nukunko lääkkeillä vai ilman kunhan saan tarpeeksi unta, muuten tilanne menee nopeasti huonompaan suuntaan. Onneksi mua ei lääkkeet nukuta vaikka joskus joutuu enemmänkin ottamaan niitä.

        Taitaa olla melko lääkekohtasta ja riippua ihan ihmisestä tekeekö väsyneeks vai ei. Oon kyl muutenkin aika poikki ja kaikenlaista pitäs jaksaa tehdä..
        Uni on kyl tärkeetä, väsyneenä saa niin helposti kohtauksen kun hermostuu jos ei kerkee rentoutuun ja lepään..

      • Karjalan Heili
        Qtti kirjoitti:

        Olen syönyt kohta 30 kpl opamox 15mg. Ensin määrättiin puolikas tarvittaessa. Ei auttanut. Toinen lääkäri määräsi kokonaisen joka ilta, joka on auttanut. Olen yrittänyt olla ilman mutta kohtaus tulee aina jos en ole ottanut lääkettä!
        En haluaisi syödä lopun elämääni lääkkeitä, joten aion yrittää kaikkea mahdollista joka voisi auttaa!
        Olen kuullut että kalanmaksaöljykapselit auttaisivat paniikkihäiriöön niin ettei lääkkeitä tarvitsisi..onkohan mitään perää?

        Olen syönyt Opamoxia ahdistuneisuuteen kohta kuusi vuotta,15mg*3vrk.Viime syksynä lopetin yhtä-äkkiä niiden syönnin ja iski aivan kauheat paniikkihäiriöt.En ymmärtänyt,mistä oli kyse,selitin lääkärille rintakipua,hengenahdistusta,puutuneisuutta ja otettiin sydänfilmi,jossa lepopulssi 100,lääkäri sitä hetken ihmetteli ja määräsi mulle MAHALÄÄKKEET!!Nyt olen syönyt Opamoxia siitä lähtien ja "sydänvaivat"ovat pysyneet poissa.Viime viikolla rupesin pienentämään annosta ja iski taas se paniikki päälle.Mitä minä teen-tuntuu että apteekissakin kohdellaan kuin "narkkaria"?Töissä pystyn noitten Opamoxien avulla käymään,nyt oon sairaslomalla-sen takia ajattelin yrittää tota lopetusta!

      • m
        Qtti kirjoitti:

        Pahimmillaan sekosin täysin ja luulin kuolevani taikka menettäväni hallinnan. Mielessä pyöri vain että nyt on lähdettävä ensiapuun.

        Kohtauksen aikana pulssi kohoaa aivan mielettömäksi eikä henki kulje. Olo on epätodellinen, pelottava ja tärisen kauttaaltani. Toisinaan paikat puutuvat ja korvat menevät lukkoon tai tinnittävät. Joskus korvissani humisee enkä kuule kunnolla.

        Päivisin saan toisinaan ahdistuskohtauksia jolloin sydän lyö tiheästi eikä henki kulje hyvin. Alan voimaan pahoin, huimaa ja tuntuu että pyörryn.

        Itse olen kärsinyt paniikkikohtauksista ja masennuksesta 15 vuoden verran. Vasta nyt puolen vuoden aikana olen saanut kohtauksia öisin. ne ovat säikäyttäneet minut totaalisesti. herään siihen että joko kädet tai jalat ovat puuduksissa, sydän jyskyttää niin lujaa että ainoa mitä kuulen sillä hetkellä on hurja sydämen jyske. Tärisyttää ja iskee pakokauhu että olen saamassa sydänkohtauksen. onniin helpottavaa lukea,että kyseessä tosiaankin on öinen paniikkikohtaus. öiset oireet tuntuvat tuhat ertaa pahemmilta kuin silloin tällöin päivällä saamani paniikkikohtaukset.

      • happipommitout
        Qtti kirjoitti:

        Pahimmillaan sekosin täysin ja luulin kuolevani taikka menettäväni hallinnan. Mielessä pyöri vain että nyt on lähdettävä ensiapuun.

        Kohtauksen aikana pulssi kohoaa aivan mielettömäksi eikä henki kulje. Olo on epätodellinen, pelottava ja tärisen kauttaaltani. Toisinaan paikat puutuvat ja korvat menevät lukkoon tai tinnittävät. Joskus korvissani humisee enkä kuule kunnolla.

        Päivisin saan toisinaan ahdistuskohtauksia jolloin sydän lyö tiheästi eikä henki kulje hyvin. Alan voimaan pahoin, huimaa ja tuntuu että pyörryn.

        Hengitä muovipussiin esimerkiksi pakastinpussiin tollanen litran kokoinen muovipussukka on ihan jees. Saat hiilidioksidia ja happipitoisuutesi veressä alenee. Kokkeile. Ite huomaat sitten, kun oot jonkin aikaa hengitellut hiilidioksidipitoista ilmaa, et millon taas tarttee happeva.

      • tärisevä
        Qtti kirjoitti:

        Pahimmillaan sekosin täysin ja luulin kuolevani taikka menettäväni hallinnan. Mielessä pyöri vain että nyt on lähdettävä ensiapuun.

        Kohtauksen aikana pulssi kohoaa aivan mielettömäksi eikä henki kulje. Olo on epätodellinen, pelottava ja tärisen kauttaaltani. Toisinaan paikat puutuvat ja korvat menevät lukkoon tai tinnittävät. Joskus korvissani humisee enkä kuule kunnolla.

        Päivisin saan toisinaan ahdistuskohtauksia jolloin sydän lyö tiheästi eikä henki kulje hyvin. Alan voimaan pahoin, huimaa ja tuntuu että pyörryn.

        Kuulostaa tutulta, itselläni samanlaisia oireita.Oireet kestää 10-15 min.

      • Hartiat
        Qtti kirjoitti:

        Pahimmillaan sekosin täysin ja luulin kuolevani taikka menettäväni hallinnan. Mielessä pyöri vain että nyt on lähdettävä ensiapuun.

        Kohtauksen aikana pulssi kohoaa aivan mielettömäksi eikä henki kulje. Olo on epätodellinen, pelottava ja tärisen kauttaaltani. Toisinaan paikat puutuvat ja korvat menevät lukkoon tai tinnittävät. Joskus korvissani humisee enkä kuule kunnolla.

        Päivisin saan toisinaan ahdistuskohtauksia jolloin sydän lyö tiheästi eikä henki kulje hyvin. Alan voimaan pahoin, huimaa ja tuntuu että pyörryn.

        Minä olen saanut noita kohtauksia nimenomaan noista hartioiden jännitystiloista. Ja kokemusta on 30 vuoden ajalta.

      • Justus7
        Hartiat kirjoitti:

        Minä olen saanut noita kohtauksia nimenomaan noista hartioiden jännitystiloista. Ja kokemusta on 30 vuoden ajalta.

        Kesästä lähtien nyt kohtauksia. Hengenahdistusta, pelkotiloja, hikoilua, pistelyä jaloissa, ilmavaivoja jne. Niskat ja hartiat superjäykkänä. Kohtaus tulee noin 1-1,5 tunnin unen jälkeen. Lääkärit tutkii nyt lähinnä sydäntä. Kaikki labratulokset ihan ok, eikä merkittävästi rintakipuja tai sydämentykytystä. Pulssikin päivällä noin 56-60. Verenpaine ollut kohollaan useita vuosia. Nykyisellään yläpaine 140-150 ja alapaine 90-105. Lääkitys päällä.
        Eli yöt menee huonosti ja päivällä väsyttää. Elämänlaatu tipotiessään.
        Tässä miettii joka päivä näitä oireita siinä mielessä, että mikä on syy ja mikä seuraus?

    • Psykiatri

      Kohtaukset voivat tulla koska vaan ja nukkuessakaan se ei ole harvinaista. Melkein aina kohtauksia tulee muinakin aikoina. Tutkisin muitakin vaihtoehtoja jos paniikkikohtauksia tulee vain nukkuessa.

      Ilman muuta hoitona on kokeiltava ensin joku SSRI. Efexor ja Remeron voi olla tehokas. Bentsot ovat melkein se viimeinen vaihtoehto ja niihin joutuu helposti koukkuun.

      • Qtti

        en oo oikeen perillä noista lääkkeistä. sen tiedän että bentsoihin jää helposti riippuvaiseksi, mutta miten nämä mainitsemasi lääkkeet eroavat bentsoista? ja miksi niihin ei jää niin helposti riippuvaiseksi?

      • Psykiatri
        Qtti kirjoitti:

        en oo oikeen perillä noista lääkkeistä. sen tiedän että bentsoihin jää helposti riippuvaiseksi, mutta miten nämä mainitsemasi lääkkeet eroavat bentsoista? ja miksi niihin ei jää niin helposti riippuvaiseksi?

        Teoriaa asian suhteen on vaikea kuvata, mutta SSRI ei aiheita riippuvuutta ja bentso aiheuttaa. Bentsojen vaikutus menee GABA-reseptorien kautta ja SSRI nostaa serotoniinin aktiivisuutta.

      • Qtti
        Psykiatri kirjoitti:

        Teoriaa asian suhteen on vaikea kuvata, mutta SSRI ei aiheita riippuvuutta ja bentso aiheuttaa. Bentsojen vaikutus menee GABA-reseptorien kautta ja SSRI nostaa serotoniinin aktiivisuutta.

        mutta eikö serotoniiniin vaikuttavien lääkkeiden lopettaminen vie pirusti aikaa? olen kuullut että saattaa joutua syömään ilman syytä vuositolkulla koska aivot on tottunu siihen lääkkeeseen..
        oon kohta kuukauden syöny noita opamoxeja..ajattelin kokeilla luonnontuotteita noitten lääkkeitten sijaan joten täytyykö TAAS mennä lääkäriin kun haluan jättää noi lääkkeet pois?

      • Benzo
        Qtti kirjoitti:

        mutta eikö serotoniiniin vaikuttavien lääkkeiden lopettaminen vie pirusti aikaa? olen kuullut että saattaa joutua syömään ilman syytä vuositolkulla koska aivot on tottunu siihen lääkkeeseen..
        oon kohta kuukauden syöny noita opamoxeja..ajattelin kokeilla luonnontuotteita noitten lääkkeitten sijaan joten täytyykö TAAS mennä lääkäriin kun haluan jättää noi lääkkeet pois?

        Ssri lääkkeiden alasajo vie kuukausia tai vuosia ettei tule kamalia vieroitusoireita. Nehän ei virallisesti aiheuta riippuvuutta mutta...

      • Psykiatri
        Qtti kirjoitti:

        mutta eikö serotoniiniin vaikuttavien lääkkeiden lopettaminen vie pirusti aikaa? olen kuullut että saattaa joutua syömään ilman syytä vuositolkulla koska aivot on tottunu siihen lääkkeeseen..
        oon kohta kuukauden syöny noita opamoxeja..ajattelin kokeilla luonnontuotteita noitten lääkkeitten sijaan joten täytyykö TAAS mennä lääkäriin kun haluan jättää noi lääkkeet pois?

        Kaikki SSRI:t on melkein aina helppo lopettaa kerrasta poikki. Vaikeuksia tulee hyvin harvoin. Muistelen omista potilaista yhden useista sadoista seurannassani lopettaneista saaneen vaikeita vieroitusoireita mutta lopetti kuitenkin noin kuukaudessa. Kyse oli Seroxatista joka on usein se pahin SSRI vieroitusoireiden suhteen.

        Aivojen tottuminen on vain legendaan.

      • Benzo
        Psykiatri kirjoitti:

        Kaikki SSRI:t on melkein aina helppo lopettaa kerrasta poikki. Vaikeuksia tulee hyvin harvoin. Muistelen omista potilaista yhden useista sadoista seurannassani lopettaneista saaneen vaikeita vieroitusoireita mutta lopetti kuitenkin noin kuukaudessa. Kyse oli Seroxatista joka on usein se pahin SSRI vieroitusoireiden suhteen.

        Aivojen tottuminen on vain legendaan.

        Siinäpä meillä asintuntija! Jättäkää siis huomioimatta kaikki keskustelut ssri:n sivuvaikutuksista ja lopettamisen vaikeudesta, eihän niitä ole kun lääkärit ja lääketehtaat niin sanoo;) Johan lääkäreitä ja lääketehtaita vastaan on nostettu syytteitä ulkomailla kyseisten lääkkeiden takia.
        Uskoo ken tahtoo. Hoitohenkilökunta voisi itse syödä muutamat kuurit noita lääkkeitä tietääkseen miltä tuntuu.

      • Qtti
        Benzo kirjoitti:

        Siinäpä meillä asintuntija! Jättäkää siis huomioimatta kaikki keskustelut ssri:n sivuvaikutuksista ja lopettamisen vaikeudesta, eihän niitä ole kun lääkärit ja lääketehtaat niin sanoo;) Johan lääkäreitä ja lääketehtaita vastaan on nostettu syytteitä ulkomailla kyseisten lääkkeiden takia.
        Uskoo ken tahtoo. Hoitohenkilökunta voisi itse syödä muutamat kuurit noita lääkkeitä tietääkseen miltä tuntuu.

        ..soitan lääkäriin saadakseni neuvot miten lopettaa opamoxit. Aion kokeilla luonnontuotteita.
        En lähde kyllä sotkeen päätäni masennuslääkeillä kun masennusta ei ole. Minulle on tarjottu masennuslääkkeitä vuosia sitten masennukseen enkä ottanut silloinkaan kun näin mitä ne tekivät kaverilleni.
        Eiköhän parantuminen ole jollain osin myös omasta päästä kiinni? paniikkihäiriöthän ruokkivat itse itseään eli jos päivät pitkät miettii ja pelkää niin eihän sitä voi parantuakaan.
        Uskon että omat kohtaukseni johtuvat stressistä. eli elämä remppaan!

      • Benzo
        Qtti kirjoitti:

        ..soitan lääkäriin saadakseni neuvot miten lopettaa opamoxit. Aion kokeilla luonnontuotteita.
        En lähde kyllä sotkeen päätäni masennuslääkeillä kun masennusta ei ole. Minulle on tarjottu masennuslääkkeitä vuosia sitten masennukseen enkä ottanut silloinkaan kun näin mitä ne tekivät kaverilleni.
        Eiköhän parantuminen ole jollain osin myös omasta päästä kiinni? paniikkihäiriöthän ruokkivat itse itseään eli jos päivät pitkät miettii ja pelkää niin eihän sitä voi parantuakaan.
        Uskon että omat kohtaukseni johtuvat stressistä. eli elämä remppaan!

        Jos koet että olet riippuvainen opamoxeista niin lopeta vähitellen, siis pienennä annosta vähitellen vaikka leikkaamalla pilleri puoliksi ja pienentele annosta kunnes olet irti kokonaan. Toisaalta jos otat yhden opamoxin nukkumaan mennessä etkä päivällä tärise vieroitusoireissa niin et välttämättä ole fyysisesti riippuvainen vaan riippuvuus on lähinnä psykologista. On niitä muitakin lääkkeitä, siis nukahtamislääkkeitä mitkä auttaa nukahtamaan mutta ne ei ole yhtä tehokkaita kuin esimerkiksi opamox. Stressi on kaiken pahan alku ja juuri, jos pystyt järjestelemään elämäsi uusiksi niin tee se!

      • Qtti
        Benzo kirjoitti:

        Jos koet että olet riippuvainen opamoxeista niin lopeta vähitellen, siis pienennä annosta vähitellen vaikka leikkaamalla pilleri puoliksi ja pienentele annosta kunnes olet irti kokonaan. Toisaalta jos otat yhden opamoxin nukkumaan mennessä etkä päivällä tärise vieroitusoireissa niin et välttämättä ole fyysisesti riippuvainen vaan riippuvuus on lähinnä psykologista. On niitä muitakin lääkkeitä, siis nukahtamislääkkeitä mitkä auttaa nukahtamaan mutta ne ei ole yhtä tehokkaita kuin esimerkiksi opamox. Stressi on kaiken pahan alku ja juuri, jos pystyt järjestelemään elämäsi uusiksi niin tee se!

        En oo ainakaan fyysisesti riippuvainen..ja tuskin psyykkisestikään..Senhän näkee sitten ajan myötä..
        Sairaanhoitaja sano ettei kannata omin päin lopettaa kun tulee kuulemma sivuoireita jos lopettaa yhtäkkiä, vaikka ei olis riippuvainen saati kauaa syöny lääkkeitä..
        Toivon mukaan lopettaminen kävis helposti eikä tarvis turvautua enää moisiin lääkkeisiin.

        Johtuuko muuten paineen tuntu niskoissa ja päässä kohtauksen aikana jännityksestä? korvissa vaan humisee aivan ku subbarin vieressä seisos ku on kohtaus! sydämen lyönnitkin kuuluu toisinaan pään sisältä..päivisin niskan, hartioitten ja selän lihakset jumissa..

      • Psykiatri
        Benzo kirjoitti:

        Siinäpä meillä asintuntija! Jättäkää siis huomioimatta kaikki keskustelut ssri:n sivuvaikutuksista ja lopettamisen vaikeudesta, eihän niitä ole kun lääkärit ja lääketehtaat niin sanoo;) Johan lääkäreitä ja lääketehtaita vastaan on nostettu syytteitä ulkomailla kyseisten lääkkeiden takia.
        Uskoo ken tahtoo. Hoitohenkilökunta voisi itse syödä muutamat kuurit noita lääkkeitä tietääkseen miltä tuntuu.

        Nettikeskustelut on omaa luokkaansa. Niiden mukaan Doxal sopii parhaiten koska sen kohdalla on lyhin lista sivuvaikutuksista jne jne. Oikeasti Doxal tekee todella paljon sivuvaikutuksia.

        SSRI:n suhteen vieroitusoireet ovat ongelma alle prosentille potilaista ja suuri ongelma noin promillelle. Tutkimuksetkin ovat saman suuntaisia. Sopii haastatella omaa psykiatria!

      • Qtti
        Psykiatri kirjoitti:

        Nettikeskustelut on omaa luokkaansa. Niiden mukaan Doxal sopii parhaiten koska sen kohdalla on lyhin lista sivuvaikutuksista jne jne. Oikeasti Doxal tekee todella paljon sivuvaikutuksia.

        SSRI:n suhteen vieroitusoireet ovat ongelma alle prosentille potilaista ja suuri ongelma noin promillelle. Tutkimuksetkin ovat saman suuntaisia. Sopii haastatella omaa psykiatria!

        Lääkkeiden käytöllä varsinkin riippuvuutta aiheuttavien lääkkeiden käytöllä on aina riskinsä..Jos tietäisin ettei riippuvuutta tule niin miksipäs en kokeilisi, mutta sitä ei tiedä "kelle nalli napsahtaa." En kyl ala riskeeraan!

      • Benzo
        Qtti kirjoitti:

        En oo ainakaan fyysisesti riippuvainen..ja tuskin psyykkisestikään..Senhän näkee sitten ajan myötä..
        Sairaanhoitaja sano ettei kannata omin päin lopettaa kun tulee kuulemma sivuoireita jos lopettaa yhtäkkiä, vaikka ei olis riippuvainen saati kauaa syöny lääkkeitä..
        Toivon mukaan lopettaminen kävis helposti eikä tarvis turvautua enää moisiin lääkkeisiin.

        Johtuuko muuten paineen tuntu niskoissa ja päässä kohtauksen aikana jännityksestä? korvissa vaan humisee aivan ku subbarin vieressä seisos ku on kohtaus! sydämen lyönnitkin kuuluu toisinaan pään sisältä..päivisin niskan, hartioitten ja selän lihakset jumissa..

        Sitä epäilinkin ettet ole riippuvainen noilla lääkemäärillä mitkä on melko vähäisiä. Mitähän sairaanhoitaja sanoi oikein lopettamisesta, jos et kerran ole riippuvainen niin mitään sivuoireita ei ole luvassa niin miten sitä ei voisi itse opamoxia lopettaa? Lopetanhan mäkin benzojen nappailun siksi aikaa kun en niitä tarvitse, omin päin.

        En nyt yllytä mitenkään jatkamaan lääkkeitä mutta onko kannattavaa kärsiä paniikista ilman asianmukaista lääkitystä vain sen takia että haluaa olla ilman lääkkeitä? Varmasti moni muukin jotain muuta sairastava haluaisi jättää pillerit apteekkiin mutta käytännön syistä se ei ole mahdollista.

      • ...
        Psykiatri kirjoitti:

        Teoriaa asian suhteen on vaikea kuvata, mutta SSRI ei aiheita riippuvuutta ja bentso aiheuttaa. Bentsojen vaikutus menee GABA-reseptorien kautta ja SSRI nostaa serotoniinin aktiivisuutta.

        Seroxatin lopettamisesta... Söin kyseenomasita lääkettä muutaman kuukauden. En muistanut aina ottaa lääkettä ja tuli vieroitusoireita. Halusin niiden loppuvan kerralla ja lopetin lääkityksen. Pari kolme päivää oli vierotusoireita..Huimausta lähinnä.

        Löytyy myös tuttuja jotka ovay syöneet kyseistä lääkettä. Eivät ole jääneet riippuvaisiksi kuten en minäkään. (lukuun ottamatta noita pieniä vierotusoireita)

      • jami
        Psykiatri kirjoitti:

        Nettikeskustelut on omaa luokkaansa. Niiden mukaan Doxal sopii parhaiten koska sen kohdalla on lyhin lista sivuvaikutuksista jne jne. Oikeasti Doxal tekee todella paljon sivuvaikutuksia.

        SSRI:n suhteen vieroitusoireet ovat ongelma alle prosentille potilaista ja suuri ongelma noin promillelle. Tutkimuksetkin ovat saman suuntaisia. Sopii haastatella omaa psykiatria!

        olen nyt käyttänyt doxalia iltaisin 300mg levozin400mg diapam30mg olen saanut nukuttua noin 6-8 tuntia olisiko minun syytä keskustella lääkärini kanssa lisälääkityksestä?

      • gramma

        otan aina viimeiset kuusitoista vuotta 100diapamia päivässä onko kaikki ok

      • Parantunut
        Qtti kirjoitti:

        mutta eikö serotoniiniin vaikuttavien lääkkeiden lopettaminen vie pirusti aikaa? olen kuullut että saattaa joutua syömään ilman syytä vuositolkulla koska aivot on tottunu siihen lääkkeeseen..
        oon kohta kuukauden syöny noita opamoxeja..ajattelin kokeilla luonnontuotteita noitten lääkkeitten sijaan joten täytyykö TAAS mennä lääkäriin kun haluan jättää noi lääkkeet pois?

        Itse kärsin -90luvun alussa todella pahoista paniikkikohtauksista, en enään edes pysynyt pystyssä, en pystynyt meneen ulos ollenkaan, silloin ei edes lääkärit osanneet kertoo mistä on kysymys, syytä ei löytynyt. Lopulta menin luontaistuotekauppaan ja kerroin oireeni, antoivat mulle orapihlajauutetta, siihen jäi paniikkikohtaukset eikä niitä ole sen jälkeen tullutkaan, kertaakaan. Nyt tyttäreni on ruvennut kärsii samoista kohtauksista, mieluimmin kokeilen luontaistakeinoa ekkana. On nykyään varmaan vielä tehokkaampiakin luontaistuotteita kehitetty paniikkikohtauksiin ja kalanmaksaöljy auttaa myös.

      • drrad
        Qtti kirjoitti:

        mutta eikö serotoniiniin vaikuttavien lääkkeiden lopettaminen vie pirusti aikaa? olen kuullut että saattaa joutua syömään ilman syytä vuositolkulla koska aivot on tottunu siihen lääkkeeseen..
        oon kohta kuukauden syöny noita opamoxeja..ajattelin kokeilla luonnontuotteita noitten lääkkeitten sijaan joten täytyykö TAAS mennä lääkäriin kun haluan jättää noi lääkkeet pois?

        Söin seroniliä vuoden ja lopetin viikossa, ei kyllä vaikuttanu koskaan mitenkään mutta ei tullu kyllä mitään "vierotus"oireitakaa :D

    • Katinka

      Olen voinut huonosti ja ollut ahdistunut öisin jo vuosia. Vasta nyt olen saanut tällä palstalla tietää, mikä minua on vaivannut ja vaivaa edelleenkin.
      Kohtaukset ovat olleet aina yöllä, suunnileen samaan kellon aikaan siihen saakka, kunnes lääkäri määräsi minulle särkyyn rauhoittavaa särkylääkettä. Otan lääkettä illalla, ennen nukkumaan menoa. Uudesta lääkkeestä johtuen paniikkihäiriöni tulevet nyt illoilla ja jopa päivilläkin.
      Silloin vielä kun sain paniikkihäiriöni öisin, sain ne juuri samalla tavalla kun sinäkin kerroit, eli noin tunti toista sen jälkeen, kun olin nukahtanut. Kun herää siihen, niin nukkumisesta ei tule yhtään mitään.

    • Pikku Myy

      Mulla on ollut paniikkikohtauksia noin kolme vuotta ja olen syönyt unilääkkeitä (imovane)jotta saan öisin nukuttua.Joka ilta alkaa ahdistaa ja pelottaa,kun ilta alkaa pimenemään.Päivisin ei oo ongelmia,paitsi jos joudun liikkumaan bussilla tai junalla,ne on pahimpia paikkoja.Minulle määrättiin myös paniikkikohtauksiin lääkkeet,mutta ne oli niin kauheeta myrkkyä,että oli pakko lopettaa niiden käyttö.Kävin myös terapiassa,mutta se ei helpottanut tilannetta yhtään.Nyt olen raskaana,enkä voi syödä minkään näköisiä paniikkilääkkeitä,hieman huolestuttaa,kuinka pärjään raskausajan yli näiden kohtausten kanssa.

    • Elina

      Nukkumaan mennessä aina kun olin justiisa nukahtamassa, heräsin siihen, että sydän hakkaa hulluna ja tuntu kuin en olisi saanut henkeä. Yritin ajatella rauhoittavia asioita ja saada ajatukset muualle nousemalla sängystä, mutta aina kun luulin rauhoittuvani sydän alkoi taas hakata hullusti ilman mitään syytä. Luulin oikeesti kuolevani tai vähintään tulevani hulluksi. Olen kyllä tosi helposti pienistäkin asioista stressaava tyyppi ja aina jostain huolissaan, mutta ensimmäistä kertaa sattuu tämmöstä. Yleensä nukun tosi hyvin eikä nukahtamisessa ole ollut mitään ongelmaa, mutta nyt pelottaa edes mennä kokeilemaan. Kertokaa joku asiasta tietävä, oliko tämä paniikkikohtaus ja mitä asialle pitäisi tehdä jos mitään? Kiitos!

      • Hulluko

        Kyllä aivan paniikkikohtaukselta kuulostaa! Itse kärsin nyt toista vuotta tästä "taudista". Kuinka ollakkaan, omat kohtaukseni tulevat lähes aina öisin. Välillä voi olla viikkojakin ettei kohtauksia tule lainkaan ja voin erinomaisesti. Mutta sitten kun se kohtaus tulee, niin kaikki on yhtä hullun myllyä. Herään siihen, etten ikään kuin pysty hallitsemaan itseäni, tuntuu kuin sekoaisin. Myös hyperventilaatio on astunut kuvioihin. Joudun välillä hengittämään paperipussiin, kun tuntuu että tukehdun. Kun kohtaus tulee, on aivan kamalaa jos olen yksin kotona. Kohtaus ei yleensä mene ohi, ellen saa puhumalla sitä purkaa. Sepramia käytän tällä hetkellä, mielestäni tehokas lääke! Mietin vaan, että voiko tästä koskaan parantua täysin? Seuraava päiväkin on yleensä kamala, jos yöllä on ollu kohtaus. Olo on sekava ja minua usein huimaa myös.

      • meeret
        Hulluko kirjoitti:

        Kyllä aivan paniikkikohtaukselta kuulostaa! Itse kärsin nyt toista vuotta tästä "taudista". Kuinka ollakkaan, omat kohtaukseni tulevat lähes aina öisin. Välillä voi olla viikkojakin ettei kohtauksia tule lainkaan ja voin erinomaisesti. Mutta sitten kun se kohtaus tulee, niin kaikki on yhtä hullun myllyä. Herään siihen, etten ikään kuin pysty hallitsemaan itseäni, tuntuu kuin sekoaisin. Myös hyperventilaatio on astunut kuvioihin. Joudun välillä hengittämään paperipussiin, kun tuntuu että tukehdun. Kun kohtaus tulee, on aivan kamalaa jos olen yksin kotona. Kohtaus ei yleensä mene ohi, ellen saa puhumalla sitä purkaa. Sepramia käytän tällä hetkellä, mielestäni tehokas lääke! Mietin vaan, että voiko tästä koskaan parantua täysin? Seuraava päiväkin on yleensä kamala, jos yöllä on ollu kohtaus. Olo on sekava ja minua usein huimaa myös.

        Kuuluuko myös tälläinen olo paniikkikohtaukseen:
        kun menen esim. nukkumaan ennen unta tulee olo etten pysty hengittämään kunnolla ja olo että on pakko liikkua, jos olen pienen hetken paikallani tulee tunne että joku puristaisi koko kehoani pikkuhiljaa joten minun on pakko liikkua, myös sydän tykyttää kovaa ja en pysty alattelemaan mitään muuta kuin sitä hetkeä ja hirveää oloa?

        Tälläinen olo on nyt tullut useana iltana ja tuntuu etten kohta enää uskalla yrittää edes mennä nukkumaan jos tuollainen olotila tulee uudestaan.

      • Sandrah
        meeret kirjoitti:

        Kuuluuko myös tälläinen olo paniikkikohtaukseen:
        kun menen esim. nukkumaan ennen unta tulee olo etten pysty hengittämään kunnolla ja olo että on pakko liikkua, jos olen pienen hetken paikallani tulee tunne että joku puristaisi koko kehoani pikkuhiljaa joten minun on pakko liikkua, myös sydän tykyttää kovaa ja en pysty alattelemaan mitään muuta kuin sitä hetkeä ja hirveää oloa?

        Tälläinen olo on nyt tullut useana iltana ja tuntuu etten kohta enää uskalla yrittää edes mennä nukkumaan jos tuollainen olotila tulee uudestaan.

        Mulla alkoi tulla noita kohtauksia v.2004 loppuvuodesta. Heti kun alko tulla illalla pimeetä, alkoi pikkuhiljaa ahistaa ja nukkumaan oli turha yrittää mennä kun sängyssä ahdistus kasvo lähes poikkeuksetta paniikkikohtaukseksi. Sitten lopulta ahdisti ja kuristi ja tykytti ja pisteli ja pyörrytti koko päivän niin että ahdistus oli jatkuvaa. Kävin muutaman kerran ensiavussa yöllä tämän vuoksi ja pääsin sitten psykiatriselle osastolle psykologin juttusille. Sieltä sain tosi hyviä neuvoja, hengitys ja rentoutus-harjoituksia yms. Myös lääkkeet sain tähän (Diapam,zoloft,ja myöhemmin opamox ja sepram) Tällähetkellä pärjään melko hyvin tämän kanssa, (elämän tilanne tosin on myös nyt toinen)
        Lopetin huhtikuun alussa terapian ja toivon että olisin jatkossa niin kunnossa ettei tarvitse mennä enää. Lääkkeitäkään en enää oo ottanu kohta vuoteen. Rauhoittavia on kyllä edelleen varalla kaapissa.
        Kun huomaat että kohtaus on tulossa hengitä syvään (palleahengitys) väh. neljään laskien, pidätä neljään laskien ja päästä ilma nenän kautta ulos myös neljään laskien. Keskity hengittämiseen ja ajattele vaikka kaunista kesäistä aurinkoista niittyä tai jotain mikä susta on rauhoittavaa ja yritä myös tietoisesti rentouttaa lihaksia, koska jos lihakset niskassa jne. ovat kovin jännittyneet on olo muutenkin jännittynyt ja kohtaus tulee herkemmin. Toivon että tästä on sulle edes vähän apua! :) :) :)

      • tiedän..
        Hulluko kirjoitti:

        Kyllä aivan paniikkikohtaukselta kuulostaa! Itse kärsin nyt toista vuotta tästä "taudista". Kuinka ollakkaan, omat kohtaukseni tulevat lähes aina öisin. Välillä voi olla viikkojakin ettei kohtauksia tule lainkaan ja voin erinomaisesti. Mutta sitten kun se kohtaus tulee, niin kaikki on yhtä hullun myllyä. Herään siihen, etten ikään kuin pysty hallitsemaan itseäni, tuntuu kuin sekoaisin. Myös hyperventilaatio on astunut kuvioihin. Joudun välillä hengittämään paperipussiin, kun tuntuu että tukehdun. Kun kohtaus tulee, on aivan kamalaa jos olen yksin kotona. Kohtaus ei yleensä mene ohi, ellen saa puhumalla sitä purkaa. Sepramia käytän tällä hetkellä, mielestäni tehokas lääke! Mietin vaan, että voiko tästä koskaan parantua täysin? Seuraava päiväkin on yleensä kamala, jos yöllä on ollu kohtaus. Olo on sekava ja minua usein huimaa myös.

        Kärsin myös samasta vaivasta sekä päivisin ja joskus öisin.
        Ne voi tulla kaupassa jos on liikaa ihmisiä tai liikaa stressiä.Ei ne aina katso aikaa ja paikkaa.
        Et ole yksin vaivasi kanssa..

    • tgjdsjdhjjhgf

      sama juttu eli pahin tulee öisin kun ajatus ei kulje selkeästi eikä järki ole täysin läsnä, päivät on suht koft nokrmaaleja.

      Itse otan nukahtamislääkkeitä(stilnoct) jotta saan nukuttua.

      Itsellä syynä kohtauksiin vakavan sairaiden diagnoosin odottaminen(voi mennä koko kuu tulosten saamiseen)...eli aika paljon ahdistaa.
      Syitä voi olla yhtä paljon kuin ihmisiäkin(usein tiedostamattomiakin) ja kohtaus ylipäänsä osoittaa hyvin ettei sitä koskaan tunnekaan itseään ja hallitse niin hyvin kuin itse luulisi..

      Mentaalityöntekijöiden juttusille vain, ei auta muu jos et ole perillä ahdistuksen syistä.

      • No Panic

        Olen kärsinyt samanlaisista oireista..enkä millään uskonut niiden olevan paniikkihäiriöitä.Suostuin kuitenkin kokeilemaan cipralex 15mg aamuisin,ja jipii se on auttanut!Sivuoireita ei enää ole,kohta 8kk popsinut niitä.
        Eikä minkäänlaisia oireita enää esiinny.
        Olin aika masentunut,ristiriitainen ihmissuhde...liikaa alkoholia ja herkkä luonne..siinä ilmeiset eväät häiriöihin.
        Nyt elämä tuntuu mukavalta,jaksan "parantaa" itseni noista muista vaivoista.
        Kaikkea Hyvää!!!!

    • ninni-86

      Onko kenelläkään tullut tunnetta ensin sydämen tykytyksestä ja sitten äkillisestä kuumasta aallosta (kestää ihan muutamia sekuntteja), muutenkin tuntuu että pyörtyy siihen paikkaan..?

      • ...

        Minä sain ensimmäisen paniikkikohtaukseni viime kesänä elokuvateatterissa. Tuntui että kuolen siihen paikkaan. Ei ollut mikään mukava tunne.. Mun kohtaus johtui siitä kun aloin tuntea kipua rinnassa ja tietenkin ensimmäisenä tuli jokin sydänvika mieleen. Elokuvateatterista sitten sairaalaan missä multa otettiin sydänfilmi. Ei mitään vikaa. Jokin lihasvenähdys rintarakenteessa. Silti sen jälkeen tullut aina silloin tällöin kohtauksia joissa sydän alkaa hakkaamaan todella lujaa, varsinkin jos tuntuu pientäkään kipua rinnassa. Syykin on nyt selvä kun teen todella paljon käsitöitä. Hain luontaistuotekaupasta orapihlajauutetta sydämen lujaan tykytykseen ja voin sanoa että on auttanut. :)

      • Mummo-2009

        Minulle paniikkikohtaukset tulevat juuri öiseen aikaan. Herään noin 1-2 nukahtamisen jälkeen, ensin kuuma aalto menee sydämestä alaspäin sen jälkeen tulee sydämentykytys, pahoinvointi ja kuolemanpelko.
        Olen 50-vuotias nainen, voisiko myös johtua menopaussista.

    • julia

      Huh, ihankuin lukisi omaa tekstiä paikotellen. Mulla paniikkikohtaukset tulevat juuri öisin, tai juuri nukkumaan mentäessä, joskus todella rajuna. Nyt on päivisinkin ollu hengenahdistusta ja seuraavana päivänäkin on vielä erilaisia tuntemuksia.

      • Tärinä-Iitu

        Mulla alkoivat paniikkioireet 8 kuukautta sitten. Ne alkoivat töissä sosiaalisissa tilanteissa. Käsistä ja jaloista meni tunto, tärisin kauttaaltani ja luulin kuolevani siihe paikkaan. Ja sydän tietysti takoi niin paljon että melkein pyörryin.
        Ja kerran selkää pitkin meni kylmä tunnottomuuden tunne ja korvat menivät lukkoon ja silmissä sumeni.
        Yritäpä siinä sitten olla sosiaalisessa semassa työpaikalla! ;-)
        Jäin sairaslomalle ja lopulta työttömäksi. Nyt täytyy tehdä jotain työtä, mutta pelkään niin kovasti uusia kohatuksia että olen lykännyt työhön menoa aina vaan... Mietin vaan sellaisia työtehtäviä joissa ei tarvitsisi olla ihmisten kanssa tekemisissä lainkaan, vaikka ennen tätä olin todella sosiaalinen ja avoin...

        Söin Sepramia, mutta niistä ei ollut mitään apua. Ei myöskään Propralista jota yritin popsia ennen töihin lähtöä.
        Olen ollut nyt 6kk vain kotosalla ja on ollut ihanaa lepoa, oireet kun tulevat vain kun olen ihmisten kanssa. Mutta näinhän se ei voi jatkua ikuisesti.

        Nyt kysynkin, onko joku päässyt eroon sosiaalisesta ahdistuksesta?
        Miten sait elämäsi takaisin?
        Vähentyivätkö ahdistukset vähitellen vai nopeasti?

        Mulla oireet vähentyivät kyllä huomattavasti päivittäisen meditaation avulla, ja mulla on suuri luottamus siihen etten painiskele näiden asioiden kanssa lopun elämääni, mutta tietysti haluan jo jatkaa "normaalimpana" eteenpäin... :)

      • ujo_ujo
        Tärinä-Iitu kirjoitti:

        Mulla alkoivat paniikkioireet 8 kuukautta sitten. Ne alkoivat töissä sosiaalisissa tilanteissa. Käsistä ja jaloista meni tunto, tärisin kauttaaltani ja luulin kuolevani siihe paikkaan. Ja sydän tietysti takoi niin paljon että melkein pyörryin.
        Ja kerran selkää pitkin meni kylmä tunnottomuuden tunne ja korvat menivät lukkoon ja silmissä sumeni.
        Yritäpä siinä sitten olla sosiaalisessa semassa työpaikalla! ;-)
        Jäin sairaslomalle ja lopulta työttömäksi. Nyt täytyy tehdä jotain työtä, mutta pelkään niin kovasti uusia kohatuksia että olen lykännyt työhön menoa aina vaan... Mietin vaan sellaisia työtehtäviä joissa ei tarvitsisi olla ihmisten kanssa tekemisissä lainkaan, vaikka ennen tätä olin todella sosiaalinen ja avoin...

        Söin Sepramia, mutta niistä ei ollut mitään apua. Ei myöskään Propralista jota yritin popsia ennen töihin lähtöä.
        Olen ollut nyt 6kk vain kotosalla ja on ollut ihanaa lepoa, oireet kun tulevat vain kun olen ihmisten kanssa. Mutta näinhän se ei voi jatkua ikuisesti.

        Nyt kysynkin, onko joku päässyt eroon sosiaalisesta ahdistuksesta?
        Miten sait elämäsi takaisin?
        Vähentyivätkö ahdistukset vähitellen vai nopeasti?

        Mulla oireet vähentyivät kyllä huomattavasti päivittäisen meditaation avulla, ja mulla on suuri luottamus siihen etten painiskele näiden asioiden kanssa lopun elämääni, mutta tietysti haluan jo jatkaa "normaalimpana" eteenpäin... :)

        Viestistäsi on paljon aikaa mutta aihetta googlaillessa päädyin tähän viestiketjuun nyt.

        Itselläni on ollut paniikkihäiriötä yläasteelta asti n. 10 vuotta siis jo. Välillä vähemmän, välillä enemmän. Vuosi sitten paniiikkikohtaukset taas pahenivat, luulin oikeasti tulevani hulluksi.. Kun etsin tietoa netistä päädyin keskusteluihin joissa ihmiset kertoivat että luontaistuotteista olisi ollut apua. Söin purkillisen mäkikuismaa (hyperiforce nova) ja E-EPA kalaöljyjä. Kun olin syönyt mäkikuisman loppuun, niitä ei jostain syystä ollut saatavilla apteekissa ja kun olin jättänyt ne pois ja jatkanut vain kalaöljyillä huomasinkin yhtäkkiä että kohtaukset olivat tiessään ja olo oli taas paljon vapaampi ja parempi. Olen nyt syönyt säännöllisesti kalaöljyä 1 kapseli (500mg) päivässä ja varsinaiset paniikki kohtaukset ovat pysyneet tiessään.

        Olen taistellut aina paniikkien alkamisesta asti esiintymisjännityksen kanssa. Näyttäisi nyt kuitenkin että sekin helpottaa itse paniikkien helpottamisen myötä. Aiemmin pelkäsin että saan paniikin esiintyessäni enkä voi jatkaa puhumista.

        Tsemppiä kaikille paniikeista kärsiville, kyllä niihin apua löytyy! Ongelmasta kärsiviä on varmasti paljon, ja uskon että moni on ongelmaansa helpotustakin saanut. Olisi mukava kuulla muiltakin tarinoita siitä!

      • Onko meitä monta.
        ujo_ujo kirjoitti:

        Viestistäsi on paljon aikaa mutta aihetta googlaillessa päädyin tähän viestiketjuun nyt.

        Itselläni on ollut paniikkihäiriötä yläasteelta asti n. 10 vuotta siis jo. Välillä vähemmän, välillä enemmän. Vuosi sitten paniiikkikohtaukset taas pahenivat, luulin oikeasti tulevani hulluksi.. Kun etsin tietoa netistä päädyin keskusteluihin joissa ihmiset kertoivat että luontaistuotteista olisi ollut apua. Söin purkillisen mäkikuismaa (hyperiforce nova) ja E-EPA kalaöljyjä. Kun olin syönyt mäkikuisman loppuun, niitä ei jostain syystä ollut saatavilla apteekissa ja kun olin jättänyt ne pois ja jatkanut vain kalaöljyillä huomasinkin yhtäkkiä että kohtaukset olivat tiessään ja olo oli taas paljon vapaampi ja parempi. Olen nyt syönyt säännöllisesti kalaöljyä 1 kapseli (500mg) päivässä ja varsinaiset paniikki kohtaukset ovat pysyneet tiessään.

        Olen taistellut aina paniikkien alkamisesta asti esiintymisjännityksen kanssa. Näyttäisi nyt kuitenkin että sekin helpottaa itse paniikkien helpottamisen myötä. Aiemmin pelkäsin että saan paniikin esiintyessäni enkä voi jatkaa puhumista.

        Tsemppiä kaikille paniikeista kärsiville, kyllä niihin apua löytyy! Ongelmasta kärsiviä on varmasti paljon, ja uskon että moni on ongelmaansa helpotustakin saanut. Olisi mukava kuulla muiltakin tarinoita siitä!

        En tiedä onko tämä paniikkikohtaus, mutta itselläni sama kuvio toistuu varsin usein (n. kerran viikossa). Tilanne alkaa yleensä kaupassa kun on pitkät jonot.
        Nooh, yritän ottaa rauhallisesti ja ajatella, että äkkiä tämä jono menee, mutta heti jos jotain sähläystä edessäni tapahtuu, niin maltti alkaa mennä ja se on menoa sitten. Ei tarvitse muuta kun joku asiakas lähtee vaihtamaan kassalla alennustuotettaan, tai kassa alkaa soitella pitkin osastoja, että oliko tämä nyt 3,95 tai 3,85. Siinä vaiheesa tuntuu, että taju lähtee, sydän pyrkii rinnasta ulos, vapisuttaa ja huimaa. Tilanne helpottuu vasta kun pääsee raittiiseen ilmaan, mutta lievempänä tutinana saattaa jatkua vielä tunteja.
        Mitkään hengitysharjoitukset tilanteessa ei auta. Välillä pitää käydä kyykyssä, että ei pyörtyisi niin korkealta.
        Yölläkin saattaa yhtäkkiä herätä aivan pirteänä ja olo on todella levoton.

      • hikipingo
        Onko meitä monta. kirjoitti:

        En tiedä onko tämä paniikkikohtaus, mutta itselläni sama kuvio toistuu varsin usein (n. kerran viikossa). Tilanne alkaa yleensä kaupassa kun on pitkät jonot.
        Nooh, yritän ottaa rauhallisesti ja ajatella, että äkkiä tämä jono menee, mutta heti jos jotain sähläystä edessäni tapahtuu, niin maltti alkaa mennä ja se on menoa sitten. Ei tarvitse muuta kun joku asiakas lähtee vaihtamaan kassalla alennustuotettaan, tai kassa alkaa soitella pitkin osastoja, että oliko tämä nyt 3,95 tai 3,85. Siinä vaiheesa tuntuu, että taju lähtee, sydän pyrkii rinnasta ulos, vapisuttaa ja huimaa. Tilanne helpottuu vasta kun pääsee raittiiseen ilmaan, mutta lievempänä tutinana saattaa jatkua vielä tunteja.
        Mitkään hengitysharjoitukset tilanteessa ei auta. Välillä pitää käydä kyykyssä, että ei pyörtyisi niin korkealta.
        Yölläkin saattaa yhtäkkiä herätä aivan pirteänä ja olo on todella levoton.

        Tämä ei ole paniikki kouhtaus ei ollenkaan.. sinulla on aivokasvain johon kuolet kohta ja siihen ei auta mikään joten bye bye ^^

    • RAUHOITUS

      Yksityinen lääkäri määräsi Xanoria siihen kun sain paniikkikohtauksia öisin. Viikon päästä en enää saanut niilläkään nukuttua koko yötä vaan jouduin ottamaan lääkärin määräyksen mukaisesti enemmän. Kun ei viikon päästä sekään auttanut, niin menin yksityiselle psykiatrille ja se kauhistui miten määrätään yksin rauhoittavia ja käsketään vain ottaa enemmän niitä. Määräsi Oxaminia vieroitusoireisiin ja sen jälkeen helvetti sitten alkoi. En nukkunut kuin puolen tunnin pätkiä pari viikkoa, näin kauhu kuvia kun piti nukahtaa. Paniikkikohtaukset olivat niin hirvittäviä että kramppasi oikein kunnolla. Päivisin näin ihmisten naamat värikkäinä ja oma peilikuva näytti kummalliselta. Pelkäsin kaikkea. Se väheni tuosta pikku hiljaa, eikä oxamin auttanut kuin puolen tunnin ajan öisin. kolmen viikon ajan 3 pilleriä xanoria päivässä ja hirvittävä olo. Sitten vasta minulla olikin ongelmia. Yksityinen psykiatri määräsi cipralexit ja nyt 6 kuukauden kuluttua tuosta olen voinut tosi hyvin ja nukkunut ilman mitään ylimääräistä pilleriä. Paniikkihäiriöön ei kyllä mun mielestä ikinä saisi ottaa mitään rauhoittavia, kuin äärimmäiseen hätään ja silloinkin vain silloin tällöin. Eikä joka ilta.

      • 65u7

        tai voihn sitä varmaankin paniikkikohtaukseksikin sanoa. Mutta kauhukohtaus-nimellä löytyy netistä tietoa.
        Itselläni on usein näitä yöllisiä kauhukohtauksia. Ei päivällä. Joskus jouduin nousemaan vuoteesta kauhuissani ylös, joskus huudan ääneen.
        En todellakaan aio ottaa mitään lääkettä näihin. Joskus 15 vuotta sitten kärsin myös paniikkikohtauksista, mutta paranin siitä.
        Uskon että nämä yölliset kohtaukset eivät ole niin vaarallisia. Kunhan vaan menee aiemmin nukkumaan , ja ehtii käsitellä ennen nukahtamista rauhassa tärkeitä asioita, joita päivällä ei ehtinyt. Niin että uni ei tule liian nopeasti.

    • uhrina olin myös

      Minulla tuli kans jatkuvasti yöllä paniikkikohtauksia kun olin pieni! eli et ole todellakaan ainoa, mutta kohtaukset loppuivat kuin kasvoin vanhenmaksi

    • Stressaantunut

      Osaatteko sanoa mistä paniikkikohtaukset johtuvat? Itselläni on nyt kevään mittään toistunut nukkumaan mennessä voimakkaat ahdistuksen tunteet, jolloin on vaikea hengittää ja olla paikallaan. Nämä tulevat yleensä öisin kun olen joko yksin valveilla (vaikka mies olisi vieressä) tai kun olen yksin asunnollani. Voiko syynä olla stressi ja meneekö kohtaukset ohi stressin helpottuessa? Vai olisiko minulla syytä mennä suosiolla lääkäriin?

    • menee ohi

      kyseessä on todennäköisesti yöllinen kauhukohtaus. Lapsilla voi olla yleistäkin. Its olen joka yö jonkun aikaa saanut yöllisen kauhukohtauksen. Herään yhtäkkiä täyteen kauhuun. Hengitän rajusti kuin hyperventiloiden. Mutta ei hätää, se menee yleensä ohi melko nopeasti, en suosittele mitään psyykelääkkeitä tuon takia. Youtube: "night terrors" näytetään miltä ne näyttää kun on kuvattu.

    • elu78

      olen kärsinyt nytten vuoden paniikkikohtauksista. Kohtaukset eivät ole päivittäisiä esim. joskus saan jokapäivä ja joskus kerran 2viikossa. Olen huomannut, että terveelliset elämäntavat auttavat. Heti kun jättää alkoholia pois , ei kohtauksia tule. Tsemppiä kaikille teistä ketkä samaistuvat meihin! Kaikesta pärjää.

    • menamia

      Minulla todettiin paniikkihäiriö vuonna 07 parin vuoden kitumisen jälkeen. Siitä lähtien olen syönyt Sepramia ja tykytykseen olen ottanut Propralia tarvittaessa.
      Paniikkikohtaukseni ajoittuvat aina aamuyöhön, jolloin herään aivan kamalaan tykytykseen, vartalon pistelyyn, ahdistukseen ja vapinaan. Rankkaa herätä tuollaiseen! Jos paniikki ei aamuyöstä iske, se harvemmin tulee keskellä päivää tai illalla. Mutta usein aamupäivä, joskus jopa loppupäivä on todella ahdistavaa aikaa kohtauksien aiheuttaman väsymisen ja ahdistuneisuuden vuoksi.
      Viimeiset kaksi kuukautta on mennyt enemmän tai vähemmän surkeasti. Paino on tippunut monta kiloa ruokahaluttomuuden ja oksentelun vuoksi. Kävin lääkärissä ja Sepram annosta nostettiin. Eka viikko sen jälkeen meni aavistuksen verran huonommin, seuraava paljon paremmin ja tämä kolmas viikko meinaa taas ottaa voimille. Usko ja toivo alkaa taas loppua siihen, että tämä tästä pian helpottaisi... :/ Ennen tätä panikointi kautta oli reilu vuosi ilman minkäänlaisia kohtauksia :) Siitä siis onnellinen, mutta saisi jo tähän hätään loppua. Lasten kanssa on välillä raskasta jaksaa, varsinkin, kun mies on vuorotyössä.

    • jk

      enolepääsyt erfoonnpanikkikohtauksita

    • panikointia

      Mulla todettiin paniikkihäiriö aivan äskettäin. Viime yönä heräsin uneen, jossa oven takaa tuli joku pelottava tyyppi. Kun heräsin sydän löi sataatuhatta, käsissä oli vapinan tunne ja suu oli ihan tajuttoman kuiva. Kun sitten vähä jalottelin niin hieman helpotti, mutta uni ei enää meinannut tulla, kun kokoajan pelkäsin alkaako jyske uudelleen taas kohta ja oli heikko olo.
      Lieko sitten paniikkikohtaus tuokin...

    • puupäähuuhuu

      Helmikuussa myöskin päivien valoisuus on aivan eri luokkaa kuin kaamosaikana. Helmikuussa unettomia ihmisiä on paljon.

      Mene käymään psykiatrilla ja kerro asiasi hänelle. Yleslääkäri ei tiedä lainkaan niin paljon kuin psykiatrian erikoislääkäri. Voisit sitten paremmin neuvotella hänen kanssaan lääkityksestä, mikäli psykiatri katsoo sen tarpeelliseksi.

      • AUTTAKAA :((

        Voisko joku auttaa mua?? D; Mul on semmonen ongelma et esim: jos oontippumas hevosen selästä tai se tekee äkkinäisen liikkeen niin pelästyn niin paljon et mun kieli, poski ja huuli puutuu..Mist se johtuu?? ;(

      • Apuaa!!:(
        AUTTAKAA :(( kirjoitti:

        Voisko joku auttaa mua?? D; Mul on semmonen ongelma et esim: jos oontippumas hevosen selästä tai se tekee äkkinäisen liikkeen niin pelästyn niin paljon et mun kieli, poski ja huuli puutuu..Mist se johtuu?? ;(

        Mul on myös ton edellisen jutun lisäks semmonen et yhtäkkii vaik en pelästy mitää ni alkaa heikottaa, pyörryttää,poski puutuu, kieli ja huuli puutuu.. Mist tää johtuu? Tulee myös semmosii et sydän hakkaa tosi kovaa ja kädet hikoilee.. Oon 13v

      • Apuaa!!:(
        AUTTAKAA :(( kirjoitti:

        Voisko joku auttaa mua?? D; Mul on semmonen ongelma et esim: jos oontippumas hevosen selästä tai se tekee äkkinäisen liikkeen niin pelästyn niin paljon et mun kieli, poski ja huuli puutuu..Mist se johtuu?? ;(

        Mul on myös ton edellisen jutun lisäks semmonen et yhtäkkii vaik en pelästy mitää ni alkaa heikottaa, pyörryttää,poski puutuu, kieli ja huuli puutuu.. Mist tää johtuu? Tulee myös semmosii et sydän hakkaa tosi kovaa ja kädet hikoilee.. Oon 13v

    • Sofia33

      Itselläni ollut paniikkikohtauksia teini-ikäisestä eli 80-luvun lopusta lähtien. Tuolloin sairautta ei vielä tunnettu ainakaan Suomessa joten asianmukaista hoitoa ei ollut saatavilla. Vasta vuonna -94 sain diagnoosin, joten välttämiskäyttäytyminen oli valitettavasti jo laajentunut mm. hisseihin ja lentokoneisiin, siis suljettuihin paikkoihin :(.

      Syyt ovat hyvin tiedossa (alkoholistiperhe, narsisti-isä, koulukiusaaminen) ja käyn nyt vihdoin terapiassa kolmatta vuotta ja opettelen pitämään puoliani käsittelemään huonommuuden tunteitani, mikä auttaa kyllä. Valitettavasti tuota välttämiskäyttäymistä en ole vielä päässyt purkamaan joten lennot on toistaiseksi mun osalta lennetty.

      Mutta aiheeseen. Paniikkeihin ja niistä aiheutuvaan ahdistukseen ja masennukseen olen syönyt eri vahvuuksilla Cipramil / Sepramia ja on auttanut osaltaan. Omana ongelmanani on alusta asti nimenomaan ollut yöpaniikit - yleensä 1 - 1,5 h nukahtamisen jälkeen, jotka ovat aiheuttaneet kovaa tuskaa ja ahdistusta siitä, että en uskalla nukahtaa mutta nukkumattomuus tietenkin vaan pahentaa asiaa. Lääkärini on sanonut, että liittyy osaltaa siihen kun unenvaihe vaihtuu syvemmäksi rem-uneksi. Se ei tietty paljon lohduta kun yöllä herää paniikkiin. Ilmeisesti näissä yöpaniikeissa siis myös fysiologisia syitä taustalla. Päivällä olen oppinut paniikkeja hallitsemaan melko hyvin hengittelemällä ja ajatuksilla, mutta yöllä niihin ei pysty varautumaan mitenkään :´(.

      Päiväpaniikkeihin olen syönyt kolmeen eri kertaan pahamaineista Alprox/Xanoria , hyvin tuloksin. Kerrat ovat aina liittyneet erityisen stressaaviin elämäntilanteisiin (läheisen kuolema, keskenmeno..) jolloin paniikkitila on ikäänkuin jäänyt päälle, myös päivällä. Kerrallaan olen syönyt Alproxia noin vuoden, kertojen välillä ollut jopa 10 vuotta, eikä minkäänlaista koukkuuntumista ole tapahtunut. Päin vastoin, koska lääke väsyttää on halu vähentää ollut koko ajan kova. Mutta ihmiset ovat erilaisia ja reagoivat tietenkin eri lailla.

      Kun kaksi vuotta sitten sain keskenmenon, nukkuminen muuttui jatkuvien "säpsähdys"heräilyjen ja paniikkien myötä mahdottomaksi. Syynä olivat myös hormonaaliset seikat, muutenkin esimerkiksi pms-aika on paniikkialtista minulle ja monelle muullekin naiselle. Pelko nukkumaanmenosta, tieto siitä että nukkua on pakko ja jatkuva väsymys tietenkin heijastui myös päiväjaksamisen puolelle. Tähän ei meinannut auttaa mikään - ei Alprox tai Diapam, vanhat tuttuni. Opamox auttoi hieman, Tenox teki vaan pöhnän. Ainoa mikä auttoi oli Rivatril. Toinen pahamaineinen bentso! Onnekseni minulla oli mahdollisuus käydä yhdellä Suomen huippupsykiatreista joka lievitti pelkoani koukuttumisesta. Annosta nostettiin vähitellen kunnes nukkuminen onnistui, edelleen hyvin pienellä annoksella. Ah onnea :).

      Rivatril pitää lopettaa hyvin vähitellen koska elimistö tottuu siihen. Mutta jos vaihtoehtona on, että koko elämä luhistuu kun ei saa unta, tai se, että joudun ottamaan pillerin illalla niin tiedän mikä on oma valintani. Lääkärini kertoi, että esimerkiksi monet epilepsiapotilaat syövät Rivatrilia koko ikänsä. Sitä käytetään myös sellaisissa unihäiriöissä, joihin ei muut unilääkkeet auta. Kaikille ei bentsot sovi, mutta itse luulin ihan viime vuosiin asti olevani ainoa joka kärsii yöpaniikeista, ja minua helpottaa jo tieto siitä, että on olemassa jotain, joka pystyy ne poistamaan jos ne käyvät sietämättömiksi. Monien lääkärien tietämättömyys näistä myös pahensi oloa kun tuntui ettei mikään auta.

      Toinen mikä on auttanut on säännöllinen liikunta. Vähintään kolme kertaa viikossa hikiliikuntaa vahvistaa autonomista hermostoa (joka on vallalla nimenomaan yöllä) ja selvästi vähentää paniikkeja plus tekee niistä paljon helpommin siedettäviä :).

      Tällä cocktaililla olen pystynyt opiskelemaan itselleni akateemisen ammatin ja olemaan työelämässä mukana lähes koko ajan. Olen pitkässä parisuhteessa ja minulla on hyviä ystäviä. Itse asiassa ongelmastani ei edes tiedä kuin vain läheisimmät ystäväni.

      Tsemppiä kaikille kohtalotovereille! Ikävää että meitä on monta mutta toisaalta ihanaa ettei tarvitse olla yksin pulmansa kanssa. Apua löytyy varmasti kaikille, kaikille ei toimi samat asiat mutta joku auttaa aina! :)

      • keijj06969

        Ei rivatril mitenkään pahamaineinen bentso ole. Vaikka on voimakas rauhoittava. Pahamaineisimmat ovat lyhyen puoliintumisajan omaavat bentsot, ja vesiliukoisuutensa takia hyvin väärinkäyttöön (i.v) soveltuvat bentsot. Insomin ajais varmaanki saman asian, ku toi riva. On pitkävaikutteinen ja kemialliseltakaavaltaan lähimpänä rivaa.

        Kyllä bentsot sopivat lähes kaikille ihmisille. Tietenkin aluksi voi ilmetä esim. väsymystä, tokkaraisuutta.

        Enemmän haittoja aiheuttavat SSRI/SNRI, antipsykootit joita lääkärit tuntuvat määräilevän vaivaan ku vaivaan.

    • keijj06969

      Ja miten määritellään huippupsykiatri? Löytyykö jostain listaa, vaikka Suomen top10:stä?

    • Hei panikoijat

      Viestiketju on tosi vanha, mutta edelleen ajankohtainen.
      Itse olen kärsinyt yöllisistä paniikeista, mutta en enää. Syy selvisi pikkuisten oivallusten kautta. Minä hengitän yöllä väärin, sisään kovasti ulos en juuri ollenkaan. Kuorsaan myös kovasti.

      Ensin havaitsin, että paniikki iskee takuuvarmasti aina kun nenä on tukkoinen. Sitten havaitsin, että kun nukuin paljon mahallani, paniikia ei tullut. Kun heräsin kauheaan tykytyksiin, kuolemanpelkoon, kädet aivan märät ym. heräsin aina selälläni.

      Sitten aloin nukkumaan menessä hengitellä peiton sisällä. Siis peitto päälle tiiviisti ja siellä kun hengittää, niin automaattisesti uloshengitys on voimakas. Pikkuhiljaa yöpaniikki alkoi harventua. Yöllä kun heräsin menin automaattisesti peiton huppeluksiin hengittämään hetkeksi.

      Nyt kun herään yöllä, havaitsen että kurkun pää on "liimaantunut" tiukasti yhteen. kova yskänpuuska ja istumaan nousu laukaisee tilanteen ja nukahdan nopeasti uudestaan. Korkea tyyny ja välttää selällään nukkumista niin kurkku pysyy auki.

      Olen käynyt myös uniaptea tutkimuksen jossa ei todettu sitä olevan. Sensijaan lääkäri ehdotti jotain leikkausta, en oikein päässyt selville mikä se on kun kieltäydyin heti. Mutta jotenkin ylähengitystiet tukkeutuvat nukkuessa ja paniikki johtuu siitä.

      Huomasin myös, että päivisin jännittävissä tilanteissa, esiintymisissa ym. hengitän sisäänpäin ja pidätän hengitytä, ulos en juuri ollenkaan. Täällä joku jo ehdotti että laskee neljään kun hengittää ulos ja sisäänpäin hengittäessä samaten laskee neljjään rauhallisesti. Hyvä neuvo! Tällä olen päässyt eroon tilannepaniikista.

      Tässä muutamia vinkkejä jotka ovat auttaneet minua pääsemään eroon paniikista.
      Lääkkeet ovat kyllä hölynpölyä mikäli paniikki johtuu ihan fysiologiasta ja väärästä hengitystyylistä.

      • tumbelitum

        Itsekin olen haivannut, että omat entiset yölliset paniikkikohtaukset johtuivat tavalla tai toisella hengityksen epänormaaliudesta. Suurin epäillys, että syynä on ollut jonkinlainen reflux -tauti. Edelleen välillä öisin herään säpsähtäen outoon oloon, varsinkin kurkussa ja vatsassa, mutta paniikkia ei enää ole juurikaan iskenyt.

        Ongelmani on myös ollut varsinkin ennen, että hengitin suun kautta (suun kautta sisään). Olen pakottanut itseni opettelemaan nenähengitystä, ja nykyään hengitän tasapuolisemmin suun ja nenän kautta. Tälläkin melko varmasti ollut jotain tekemistä paniikin kanssa. Nenän kautta hengittäminen tuntuu jotenkin rauhoittavalta verrattuna suuhengitykseen.

    • 798098

      Kiitos edelliselle hyvistä neuvoista.
      Itsekin olen huomannut, että paniikkikohtaus tulee helpommin, kun on selällään.
      Myös hengityksellä on suuri vaikutus, nimenomaan juuri uloshengityksellä.

    • nosto

      nosto

    • Hei panikoijat

      Nyt ku tämä ketju on ponpahtanut taas näkyville, kerron lisää oivalluksia.

      Viime syksynä tosiaan olin aika pahassa tilassa hengitykseni kanssa varsinkin öisin. Menin lääkäriin ja pyysin astmatutkimuksia. Sain sellaisen parin viikon puhallustestin. Silloin huomasin, että joka kerran kun olen eri työpisteissä joissa on koneellinen ilmanvaihto, seuraava tai sitä seuraava yö on tukkoinen, aamut ovat yhtä paniikkia kun elimistä ei lähde käyntiin ja puhallusmäärät alhaiset. Lomalla tai viikonloppuna on olo parempi. Nyt teen paljon töitä etänä ja oleskelen mahdollismman vähän työpaikoilla.

      Elämä on nyt pirteää, yölliset kohtaukset ovat poissa. Kun joudun istumaan huonossa sisäilmassa kokouksissa ym. monta tuntia, tietää varautua jo, että hengitysoireet tulevat mutta lievinä.

      Siis osasin yhdistää syyn ja seurauksen tuon lääkärissä käynnin jälkeen.

    • rossi2

      Olipa mukava selailla tätä ketjua. Minä sain paniikkikohtauksen parikymmentä vuotta sitten yöllä, ja se jatkui vuosia jatkuvana vapinana ja masentuneisuutena vuorotellen.
      Ajan myötä olo vähän parani ja loma- ja vapaapäivinä pystyin lähes normaaliin elamiseen. Lopulta kohtaukset loppuivat ja vain osittainen univaikeus jäi, jota hoidin pienellä määrällä opamoxia.
      Pari vuotta sitten loppuivat kaikki oireet ja uni maistui ja elämä hymyili.
      Nyt jälleen alkoi yöllä päätä vähän särkemään ja muutama päivä siitä puutumaan. Nyt on taas unet huonona ja saan lieviä kohtauksia ja päivät ovat osittain epämääräisiä. Opamox auttaa kyllä nukkumaa kuten ennenkin, mutta ihmetyttää mikä tämän sai aikaan kun elämä hymyili ja kaikki asiat on hyvin eikä enää ole edes työhuolia jotka aikoinaan saivat tämän alulle.
      Hyvät neuvot ovat kullan arvoisia.

    • 3+1

      Sain viime yönä kamalan paniikkikohtauksen ja heräsin siihen kun huusin. Mikä kummallisinta että tuntui myös kuin jonkun ajan kuluttua olisin alkanut nauramaan. Pelkään että olen seonnut lopullisesti.

      Olin jossain unen ja hereillä olon välitilassa. Sain myös unihalvauksen jonka olen saanut ennenkin muutamia kertoja. Se on pelottava olotila kuin ei pysty liikkumaan mihinkään vaikka haluais ja on tunne kuin joku ulkopuolinen uhkais.

    • juupajuuuuu

      Paniikkikohtauksia, lähinnä nukahtaessa. Unihalvauksia melkein joka yö, joskus niin unessa, ettei niitä meinaa muistaa kunnolla, pari kertaa samaan aikaan hallusinaatioita, alkoivat zyprexan käytön yhteydessä, siis unihalvaukset, harvinaisen ikävä vaiva!

      • Nainen35

        STRESSI altistaa kohtauksille. Esim. Itse saan kohtauksia jos paljon työstressiä.

    • uneton kalliossa

      Mielenkiintoinen ketju. Olen kärsinyt ilmeisesti kolmisen vuotta jonkinlaisesta ahdistuneisuushäiriöstä ja ajoittaisista nukahtamisvaikeuksista. Yleensä sitä että hieman nukahtamisen jälkeen tai juuri nukahtaessa säpsähtää johonkin unensekaiseen pelottavaan ajatukseen tai mielleyhtymään.

      Mutta nyt on piru irti. Kolmas yö menossa, kun nukkuminen on todella vaikeaa. Tuon yllämainitun lisäksi homma menee niin, että kun laitan silmät kiinni ja yritän vähänkin rauhoittua niin aivot lyövät ylivaihteen päälle ja näyttävät minulle täysin mystisesti ahdistavia mielikuvia. Tuntuu että päästä heittää ja maailma pyörii ympyrää. Kun avaan silmäni, enkä yritä nukahtaa homma on on. Paitsi että väsyttää ja huominen työaamu pukkaa päälle. Kerpele tätä hommaa. Pitääkö oikeasti harkita lääkäriä ja unilääkkeitä...

    • lklhjgfyr

      Hei!
      Minä kärsin karmeista yöllisistä paniikkikohtauksista lähes joka yö ollessani varhaisteini 80-luvulla. Lääkäriin ei tietysti viety, kun vanhemmat ajattelivat kyseessä olevan "vain" painajaiset. Omatoimisesti en uskaltanut mennä, koska pelkäsin joutuvani hullujenhuoneelle. Ongelma jatkui vuosia ja rajoitti pahasti sosiaalista elämää.
      Oireet tismalleen ne, että kohtaus iski aina n. 1,5h nukahtamisesta ja paniikki oli järjetön. Hoidin itseäni kipittämllä herättämään äidin ja menemällä hänen viereensä nukkumaan, mutta eihän sitä voinut kovin kauaa jatkaa.
      Vuosien aikana aloin löytää keinoja. Muodostin rutiinin, jossa marssiin keittiöön, avasin ikkunan, laitoin maitoa lämpenemään kattilaan. Söin pienen palan kuivaa näkkäriä ja join lämmintä maitoa. Tärkein osa "hoitoani" oli kuitenkin se, että keksin jostain syystä, että kun oikein keskityn tutkimaan oloani, paniikki alkoi lievittyä. Istuin keittiön pöydän ääressä ja kirjoitin mahdollisimman tarkasti ylös, miltä kehossa tuntuu. Jostain syystä - sen sijaan että olisin yrittänyt päästä eroon karmeasta olosta - käänsin huomion siihen täysin, ja se auttoi. Jollain tapaa olo alkoi haihtua.
      Apu oli niin suuri, että pääsin vähitellen toissijaisista peloistani: nukkumaanmenon pelko, nukahtamisen pelko, hulluksi tulemisen pelko, yksin kotona olemisen pelko, yökyläänmenemisen pelko, kotoa pois muuttamisen pelko...
      Ongelma poistui lopullisesti kun olin n. 16v.
      Sain kokemuksesta suurta varmuutta, en pelkää nykyisin mitään tilanteita, joissa paniikki voisi iskeä ihan normaalillekin ihmiselle. Olen saanut aikuisiällä kaksi samanlaista paniikkikohtausta (kerran raskaana oleessa, kerran erään lääkekuurin yhteydessä). Paniikki ON AINA KARMEA ja ensimmäiset hetket menevät silkan kauhun vallassa edelleen - että en selviä tai mitä, jos tämä hirvittävä olo ei lopukaan koskaan - mutta saan yhä takaisin varmuuden, että kyllä se siitä!
      Kokeilkaa kirjoittamista. Nykyisin sitä taidetaan kutsua nimellä mindfullness :)
      Jos minä, tuolloin yläasteikäinen tyttö, selvisin aivan yksin, selviätte kaikki aivan varmasti, jopa ilman lääkkeitä!

    • Ikkuna auki

      Siinäpä taisi olla paras lääke yölliseen paniikkiin. Kärsit luultavasti koulusi huonosta sisäilmasta ja taisipa kotonakin olla sitä. Hengitys jo oireilee öisin. Tuo ylös nouseminen, hapen ottaminen ja syöminen tasoittaa hengitystä ja elimistöä.

      Kaikki on jotenkin tekemisessä vääränlaisen hengitystavan kanssa. Tämä om paniikkien tavallisin syy. Kokemuksesta.

    • lklhjgfyr

      Itseasiassa olenkin melko varma, että asia liittyi juuri tuohon!
      Pikkulapsena mulla oli myös yöllisiä kauhukohtauksia --> loppuivat kun kitarisa leikattiin. Liittyi todnäk suuhengitykseen.
      Unohdin mainita: aloin jossain vaiheessa nukkua kesät talvet pää avoimen ikkunan vieressä. Sitä en vain muista milloin.
      Ja tosiaankin, oireet loppuivat nimenomaan kun päätin peruskoulun. Lukio sijaitsi viime vuosisadan alun rakennuksessa, jossa tuskin oli samoja ongelmia kuin 70-luvulla rakennetussa.

    • Ikkuna auki

      Hienoa että hoksasit!

      Itse muistan, kuinka olen availlut ikkunoita työpaikoilla aivan spontaanisti tiedostamatta miksi. Työskentelen monessa eri paikassa eri puolilla pitäjää ja kun tuiin tarpeeksi sairaaksi, silloin hoksasin yhteyden sisäilmaan ja sen seurauksena yöillisiin paniikki- ja hyperventilaatiokohtauksiin sekä valtavaan aamutokkuraisuuteen ja rytmihäiriöihin. Kun en enää oleskele tiloissa kun satunnaisesti, vointini on korjaantunut mainioksi.

      Toivottavasti moni muukin hoksaa tämän.

    • Anonyymi

      Vaikuttaa uniapnealta, se herättää unesta koska tulee hengitys lukko, silloin ihminen korhataa (avaa hengitys lukon unessakin, eikä kyse ole paniikista, vaan hengityksen avaus korajduksesta)
      Eli en usko paniikki kohtauksiin oisin, mene yksityiselle uniapanea tutkimuksiin, jos öisin on rajuja koko kehon kouristuksia on kyse myrkytyskestä tai ALS taudin alusta.
      Tämä vainoharhainen maailma näkee paniikkia ja mielisairauksia kaikkialla, älä usko kaikki koululääketieteen satuja.

    • Anonyymi

      Mulla on ollut kolme rajua paniikkikohtausta öisin, nyt viime aikoina,luulen että kuolen just siihen paikkaan. . Eka kerralla, kun psniikkikohtaus tuli, hipsin avaamaan raitista yönkirpeää pakkasilmaa makkarin tuuletusikkunasta. Iltaisin alkaa jo ahistaa, että miten ihmeellä mä selviän , jos paniikki iskee. Se on noidankehä, aivotkäyvät ylikierroksella jatkuvasti. Päivisin olen tosi väsynyt yöllisen rajun paniikkikohtauksen takia . Minulla on nyt Opamox, rauhoittamaan ja yöunta turvaamaan

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu

      Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)
      Sinkut
      110
      8086

    2. Haistoin ensin tuoksusi

      Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu
      Ikävä
      39
      2905

    3. Olet sä kyllä

      ihme nainen. Mikä on tuo sun viehätysvoiman salaisuus?
      Ikävä
      35
      2482

    4. Teuvo Hakkaraisesta tulee eurovaalien ääniharava

      Persuissa harmitellaan omaa tyhmyyttä
      Maailman menoa
      121
      2213

    5. Hiljaiset hyvästit?

      Vai mikä on :( oonko sanonut jotain vai mitä?
      Ikävä
      18
      1876

    6. Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?

      Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais
      Särkynyt sydän
      13
      1624

    7. Musiikkineuvos Ilkka Lipsanen eli Danny TV:ssä - Blondeja, hittibiisejä, räjäyttävä Danny Show...

      Ilkka Lipsanen eli Danny on viihdyttänyt meitä jo kuusi vuosikymmentä. Musiikkineuvos on myös liikemies, jonka voidaan
      Suomalaiset julkkikset
      40
      1493

    8. Turha mun on yrittää saada yhteyttä

      Oot mikä oot ja se siitä
      Suhteet
      10
      1456

    9. Kyllä poisto toimii

      Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa
      80 plus
      15
      1425

    10. "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..

      "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla
      Yhteiskunta
      14
      1379
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt