Jehovan todistajien oppi on arvaus, joka ”vääntää” raamatunlauseet oppinsa tueksi. Kaikki tämä puetaan tieteellisen esityksen kaapuun, joka luo mielikuvan ainoasta oikeasta totuudesta. Tämä pätee periaatteessa myös muihin lahkoihin ja itse kirkkoon. Erityisen räikeää se kuitenkin on kyseisellä ryhmällä. Miksi?
Koska ”rivijehovantodistaja” altistuu oikeaoppisuuden aivopesuun useita kertoja viikossa, hänen on lähes mahdotonta havaita voimakasta puolueellisuuden ja sisäpiirihengen vaikutusta.… Kun tätä on jatkunut vuosien ajan, syntyy lisäksi oikeassa olemisen tarve ja voimakas halu kuulua arvostettuun sisäpiiriin, varsinkin kun ulkopuolella ei ole enää mitään. Jos vaihtoehtona on ystävätön tyhjä elämä ”syntisten” (Jehovan todistajat alkavat nähdä muut ihmiset vääristyneesti, ”närkästyneinä ja vihaisina syntisinä oviaukossa”) keskuudessa, ei tätä haluta ottaa edes huomioon, vaan torjutaan erehtymisen mahdollisuuden olemassaolo.
Jehovan todistajien opin kulmakivi on raamattu. Sen oppia tukemaan muokatulla versiolla pyritään perustelemaan kaikkea mahdollista. Onkin ensiksi kysyttävä: kuinka voit olettaa että raamattu on täydellinen kirja? Onko lähtökohtasi ja perustelujesi perusta oikea? Vastaat: Se on antanut minulle lohtua monissa asioissa. Se ei vielä vastaa kysymykseen, sillä niinhän tekevät kaikki muutkin pyhät kirjat, jotka sisältävät moraalia ja oikeamielisiä opetuksia. Entä kohdat, jotka haluat sivuuttaa. Ne kohdat, joita on (sisäisen rehellisyyden nimissä) mahdoton vääntää edustamaan Jehovan todistajien tieteellisen varmaksi maalattua raamatuntulkintaa. Onko kaiken perustelusi perusta oikea? Jos etsit vastausta tähänkin raamatusta, minun täytyy hymyillä.
Vartiotornin sisäpiirinluontihenki on myös eräs valheen muoto. On hienoa kuulua niihin jotka tietävät. Lehden toimittajat perustelevat kantojaan oppiin muokatuilla raamatunlauseilla ja kerta toisensa jälkeen todistelevat omaa erehtymättömyyttään ja muiden ulkopuolisten typeryyttä ja väärässäoloa. Inhimillinen ylpeyden käärme omaksuu mielellään tämän mustamaalaukseen perustuvan ”sisäpiirihenkivalheen”. Oman pelastumisen ylpeä varmuus, suhteessa ”kansoihin” aikaansaa myös tunteen, jota ei voi luokitella uskonnolliseksi, vaan valheellisesta sisäpiirihengestä alkunsa saaneeksi.
Pidempään Jehovan todistajiin kuuluneiden on lähes mahdotonta kyseenalaistaa ja tunnistaa oppinsa ”opinomaisuutta”. Kuka haluaisi myötää, että on ollut väärässä koko elämänsä ajan, varsinkin jos tulee saamaan hyvän palkan? Lapset, jotka ovat jo kohdunsisäisestä tilasta alkaen kasvaneet kulttuuriin, ovat jo pienestä pitäen tottuneet keinotekoisen ulkoisen moitteettomuuden kaapuun ja tulleet oikeassa olevien leiriin aivopestyiksi. Heillä ei ollut vaihtoehtoja.
Valkaistun haudan esittämisen rooli syöpyy edellä esitetyistä syistä toiseksi luonnoksi ja huonot sisäiset mielikuvat opitaan torjumaan jo ennen niiden ilmenemistä. Tämä puolestaan aikaansaa sisäisiä paineita, jotka purkautuvat kullekin luonteenomaista reittiä myöten, toisilla luovasti, mutta yllättävän usein myös turmiollisesti, kuten taannoiset ”skandaalit” osoittavat. Tätä ei kuitenkaan osata yhdistää väärästä pahankäsittelytavasta johtuvaksi, vaan pyhyyden ulkoinen esitys jatkuu. Karttuvaa sisäistä pahanolon kuormaa paetaan kiireisiin ja oppiin.
On kuitenkin sanottava, että se vakavuus ja antaumus, millä Jehovan todistajat uskontoonsa suhtautuvat on kunnioitettavaa. Kuitenkin, jos motiivit ovat edellä mainittuja, osa loistosta himmenee.
On vielä todettava:
Moraalisessa elämäntavassa ei ole mitään vikaa, mutta jos taistelet ja torjut sisäistä huonoutta, se vahvistuu ja kieroutuu ja joudut esittämään hyvän ja täydellisen Jehovan todistajan roolia sydämenhyvyyden sijaan. Jeesus sanoi Tuomaan evankeliumissa (Kaikki apokryfisetkin kirjat ovat yhtä arvokkaita Jeesuksen opin todellisen ytimen kannalta. Emmehän voi antaa varhaisien kirkkoisien päättää puolestamme mikä oli oikea kirja ja mikä ei ja naivisti uskoa, että Jumala on täydellisen kirjan varmasti käsiimme antanut): ”Tulkaa sellaisiksi, jotka kulkevat ohi”. Lisäksi viljan kitkemättömyys vertauksen oikea tulkinta tukee käsitystä: älä kitke pahaa pois taistelun keinoin, ettei mene hyvää mukana: älä vastusta pahaa, vaan voita se! Kulje se ohi, älä taistele, sillä muuten se vahvistuu ja saat alituisesti taistella ja langeta. Toki ongelma vaivaa kaikkia muitakin ”vanhan liiton” uskonnollisia piirejä, jotka eivät ymmärrä rakkauden opetusta, vaan taistelevat itsensä uuvuksiin, tai koviksi kylmiksi ja tunteettomiksi.
Edellä mainittuun raamatun täydellisyyden uskomukseen on kiinnitettävä vakavaa huomioita (sillä Profeettojen, jotka siis olivat inhimillisiä ihmisiä, käsityksiin on selvästi sekoittunut paitsi heidän oman kulttuurinsa käsitysten aineksia, myös heidän omia värittyneitä tulkintojaan jumalallisesta tiedosta), samoin kuin käännösten ja tulkintojen muokkaamisiin käsitystä vastaavaksi. Herätkää tottumuksen unesta, sillä taluttajanne ei ole Jeesus, tai Raamattu…
Koska ”rivijehovantodistaja” altistuu oikeaoppisuuden aivopesuun useita kertoja viikossa, hänen on lähes mahdotonta havaita voimakasta puolueellisuuden ja sisäpiirihengen vaikutusta.… Kun tätä on jatkunut vuosien ajan, syntyy lisäksi oikeassa olemisen tarve ja voimakas halu kuulua arvostettuun sisäpiiriin, varsinkin kun ulkopuolella ei ole enää mitään. Jos vaihtoehtona on ystävätön tyhjä elämä ”syntisten” (Jehovan todistajat alkavat nähdä muut ihmiset vääristyneesti, ”närkästyneinä ja vihaisina syntisinä oviaukossa”) keskuudessa, ei tätä haluta ottaa edes huomioon, vaan torjutaan erehtymisen mahdollisuuden olemassaolo.
Jehovan todistajien opin kulmakivi on raamattu. Sen oppia tukemaan muokatulla versiolla pyritään perustelemaan kaikkea mahdollista. Onkin ensiksi kysyttävä: kuinka voit olettaa että raamattu on täydellinen kirja? Onko lähtökohtasi ja perustelujesi perusta oikea? Vastaat: Se on antanut minulle lohtua monissa asioissa. Se ei vielä vastaa kysymykseen, sillä niinhän tekevät kaikki muutkin pyhät kirjat, jotka sisältävät moraalia ja oikeamielisiä opetuksia. Entä kohdat, jotka haluat sivuuttaa. Ne kohdat, joita on (sisäisen rehellisyyden nimissä) mahdoton vääntää edustamaan Jehovan todistajien tieteellisen varmaksi maalattua raamatuntulkintaa. Onko kaiken perustelusi perusta oikea? Jos etsit vastausta tähänkin raamatusta, minun täytyy hymyillä.
Vartiotornin sisäpiirinluontihenki on myös eräs valheen muoto. On hienoa kuulua niihin jotka tietävät. Lehden toimittajat perustelevat kantojaan oppiin muokatuilla raamatunlauseilla ja kerta toisensa jälkeen todistelevat omaa erehtymättömyyttään ja muiden ulkopuolisten typeryyttä ja väärässäoloa. Inhimillinen ylpeyden käärme omaksuu mielellään tämän mustamaalaukseen perustuvan ”sisäpiirihenkivalheen”. Oman pelastumisen ylpeä varmuus, suhteessa ”kansoihin” aikaansaa myös tunteen, jota ei voi luokitella uskonnolliseksi, vaan valheellisesta sisäpiirihengestä alkunsa saaneeksi.
Pidempään Jehovan todistajiin kuuluneiden on lähes mahdotonta kyseenalaistaa ja tunnistaa oppinsa ”opinomaisuutta”. Kuka haluaisi myötää, että on ollut väärässä koko elämänsä ajan, varsinkin jos tulee saamaan hyvän palkan? Lapset, jotka ovat jo kohdunsisäisestä tilasta alkaen kasvaneet kulttuuriin, ovat jo pienestä pitäen tottuneet keinotekoisen ulkoisen moitteettomuuden kaapuun ja tulleet oikeassa olevien leiriin aivopestyiksi. Heillä ei ollut vaihtoehtoja.
Valkaistun haudan esittämisen rooli syöpyy edellä esitetyistä syistä toiseksi luonnoksi ja huonot sisäiset mielikuvat opitaan torjumaan jo ennen niiden ilmenemistä. Tämä puolestaan aikaansaa sisäisiä paineita, jotka purkautuvat kullekin luonteenomaista reittiä myöten, toisilla luovasti, mutta yllättävän usein myös turmiollisesti, kuten taannoiset ”skandaalit” osoittavat. Tätä ei kuitenkaan osata yhdistää väärästä pahankäsittelytavasta johtuvaksi, vaan pyhyyden ulkoinen esitys jatkuu. Karttuvaa sisäistä pahanolon kuormaa paetaan kiireisiin ja oppiin.
On kuitenkin sanottava, että se vakavuus ja antaumus, millä Jehovan todistajat uskontoonsa suhtautuvat on kunnioitettavaa. Kuitenkin, jos motiivit ovat edellä mainittuja, osa loistosta himmenee.
On vielä todettava:
Moraalisessa elämäntavassa ei ole mitään vikaa, mutta jos taistelet ja torjut sisäistä huonoutta, se vahvistuu ja kieroutuu ja joudut esittämään hyvän ja täydellisen Jehovan todistajan roolia sydämenhyvyyden sijaan. Jeesus sanoi Tuomaan evankeliumissa (Kaikki apokryfisetkin kirjat ovat yhtä arvokkaita Jeesuksen opin todellisen ytimen kannalta. Emmehän voi antaa varhaisien kirkkoisien päättää puolestamme mikä oli oikea kirja ja mikä ei ja naivisti uskoa, että Jumala on täydellisen kirjan varmasti käsiimme antanut): ”Tulkaa sellaisiksi, jotka kulkevat ohi”. Lisäksi viljan kitkemättömyys vertauksen oikea tulkinta tukee käsitystä: älä kitke pahaa pois taistelun keinoin, ettei mene hyvää mukana: älä vastusta pahaa, vaan voita se! Kulje se ohi, älä taistele, sillä muuten se vahvistuu ja saat alituisesti taistella ja langeta. Toki ongelma vaivaa kaikkia muitakin ”vanhan liiton” uskonnollisia piirejä, jotka eivät ymmärrä rakkauden opetusta, vaan taistelevat itsensä uuvuksiin, tai koviksi kylmiksi ja tunteettomiksi.
Edellä mainittuun raamatun täydellisyyden uskomukseen on kiinnitettävä vakavaa huomioita (sillä Profeettojen, jotka siis olivat inhimillisiä ihmisiä, käsityksiin on selvästi sekoittunut paitsi heidän oman kulttuurinsa käsitysten aineksia, myös heidän omia värittyneitä tulkintojaan jumalallisesta tiedosta), samoin kuin käännösten ja tulkintojen muokkaamisiin käsitystä vastaavaksi. Herätkää tottumuksen unesta, sillä taluttajanne ei ole Jeesus, tai Raamattu…
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kaikki uskonnot ja kaikki jumalat on samaa roskaa mitä ei pidä ottaa tosissaan... uskot yhteen on pakko uskoa toiseen... ja joulupukkiin siinä ohessa...