Kävin aamulla ABC:lla ja huomasin, että olen paatunut hihhuli. En kuitenkaan minkään uskonnon, vaan työni ehdollistama tulkintojen orja, joka lokeroi todellisuutta kuin mikäkin raamattu-uskovainen.
ABC:n pihalla oli kyltti, jossa luki jotain pullakahvitarjouksista. Kyltin alalaidassa oli ketjun nettiosoite "www.abcasemat.fi". Jäin tuijottamaan osoitetta siinä seisoskellessa ja aloin väistämättä miettimään ihan tosissani, että mikä hiton "AB case-matriisi". Aivoni tuottivat tulkinnan "www. ab case mat .fi" ennenkuin tajusin, että kyse on ABC-asemista. Tiedän, olen sekaisin.
Tätä voidaan soveltaa raamattuun. Kun siellä lukee "He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä mitä Henki antoi heille puhuttavaksi", helluntailainen tai joku muu "elävän uskon" ylläpitäjä voi lukea "minun rakas jumalani" siinä missä asiaa toisesta näkökulmasta tutkiva voi lukea "vain itsesuggestio kannustaa ihmistä sekoilemaan tuolla tavalla kuvitelmiensa nimissä".
Kysymys kuuluukin, että kuinka todennäköinen on raamatun totuus, kun se lepää täysin niin kirjoituksessa kuin luvussakin tulkitsijansa harteilla verrattuna fyysisen maailmankaikkeuden "totuuteen", joka on olemassa ihmisen tulkinnoista riippumatta?
ABC:n pihalla oli kyltti, jossa luki jotain pullakahvitarjouksista. Kyltin alalaidassa oli ketjun nettiosoite "www.abcasemat.fi". Jäin tuijottamaan osoitetta siinä seisoskellessa ja aloin väistämättä miettimään ihan tosissani, että mikä hiton "AB case-matriisi". Aivoni tuottivat tulkinnan "www. ab case mat .fi" ennenkuin tajusin, että kyse on ABC-asemista. Tiedän, olen sekaisin.
Tätä voidaan soveltaa raamattuun. Kun siellä lukee "He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä mitä Henki antoi heille puhuttavaksi", helluntailainen tai joku muu "elävän uskon" ylläpitäjä voi lukea "minun rakas jumalani" siinä missä asiaa toisesta näkökulmasta tutkiva voi lukea "vain itsesuggestio kannustaa ihmistä sekoilemaan tuolla tavalla kuvitelmiensa nimissä".
Kysymys kuuluukin, että kuinka todennäköinen on raamatun totuus, kun se lepää täysin niin kirjoituksessa kuin luvussakin tulkitsijansa harteilla verrattuna fyysisen maailmankaikkeuden "totuuteen", joka on olemassa ihmisen tulkinnoista riippumatta?
Vastaukset 70
Vanhimmat
eiks vaan?
Ulospäin mä oon ihan tavallinen... tai en tavallinen, mutta en myöskään niin outo. Kattokaa nyt mitä mun päässä pyörii: Tää on jotenkin naurettavaa.
Mulla on omat ongelmani, suruni ja iloni. Kaikilla meillä ateisteilla on. Ja meitä on niin paljon. Tää maailma on vaan pieni pläntti jossain äärettömyydessä ja se on täynnä pieniä ihmisiä.
Me kaikki häslätään jotain joka päivä, liikutaan paikasta toiseen ja kaikki on muka niin helvetin tärkeetä vaikka ei kukaan tee täällä oikeastaan yhtään mitään!
Mä palloilen ympäriinsä ja auon päätäni. Kaikki tekee niin. Ja mun elämäni on kuitenkin se tärkein, isoin.
Minä, minä, minä. Mä, mää, mie. Eikö tää maailma pyöri minkään muun ympärillä? Eipä taida ja se taas johtuu siitä, että tää maailma on mun maailmani. Mä oon sitä ja sitä, musta tuntuu siltä ja siltä, mä näytän siltä ja siltä, mä haluan sitä ja sitä. Niinpä niin. Minä, minä, minä.
Nyt mä oon levoton. Mä oon ollu levoton jo montä päivää, monta viikkoo. Monta kuukautta. Monta vuotta? Ei, en niin kauaa. Mutta mitäs sitten, kun mä en enää ookkaan levoton...? Periaatteessa millään tässä maailmassa ei oo väliä, eikä merkitystä.
Me ollaan niinku muurahaisia, yritetään koko ajan kauheesti, mut ei kuitenkaan saada oikeestaan mitään aikaseks.
Ja ehkä huomenna joku astuu vahingossa meidän päälle. Sit kaikki oli turhaa, eikä täällä oo enää mitään.
Mä oon vaan yksi miljoonista, mutta mä oon kummallinen. Ajatteleeko kukaan "tavallinen" tällasta? Mun on vaikee kuvitella kavereitteni päähän tämmösiä ajatuksia... Oonko mä siis yksin?
ole yksin. Ja oikeelle palstalle oot tullu.
Nämä ajatukset eivät ole itsellenikään vieraita. On erittäin tervettä miettiä mitä tekee ja miksi. Mikä on itselleen tärkeää? Oletko miettinyt mikä sinulle itsellesi merkitsee jotain tai mitä pidät tärkeänä? Tehtävä ei ole helppo. Vastaus ei tule itsestään kuin kymmenen uutiset. Se vaatii työtä. Työskentely voi aiheuttaa hikeä. Työhön kuluu aikaa ja vaivaa. Se voi olla vaikeaa. Joskus voi tuntua hankalalta.
Vaikka tänään se tarkoitus/päämäärä ei sinulle selviäkään ei se ole vakava asia. Ihminen ei tiedä heti uunista tullessaan kaikkea. Ei ole väärin etsiä sitä omaa paikkaa ja tarkoitusta. Joskus se voi löytyä yllättävästäkin suunnasta. Etsintä saattaa turhauttaa, mutta älä masennu. Olet vasta alkutaipaleella. Ei myöskään ole mitenkään väärin etsiä koko elämäänsä. Kokeilla kaikkea ja katsoa mikä on omaa ja mikä ei.
Kannattaa käyttää muita ihmisiä apuna suunnan etsimisessä. Muilta ihmisiltä saat heijastuspintaa omilla ajatuksillesi. Jos mietit vain itse voi olla, ettet saa hiottua omia mietteitäsi tarpeeksi teräviksi jotta voit muuttaa omat tavoitteesi toiminnaksi (ehkä tässä kuitenkin onnistut - en tiedä - tämä vain omana ajatuksenani).
Kyllä olet. Mutta eihän se ole koskaan ollut ollenkaan sinulle mikään ongelma?
Tosin me kaikki uskovat olemme aina vierelläsi, Mirka. Me kaikkihan rakastamme sinua niin kovasti.
Olkoon Jumala sielullesi armollinen.
Toivon todella sydämestäni ja kristittynä ihmisenä, että vihdoin tulisit uskoon-- ja kuvaannollisesti lähtisimme(tai jonkun muun johdattajasi kanssa) matkaan, käsi kädessä, sinä ja minä niin kuin kulkisimme kaksin kohti pimeää metsää. Ja tultuamme metsän siimekseen meidän pitäisi tulla vakuuttuneeksi siitä, että metsä ei enää olekaan niin pimeä, niin syvä, niin pelottava vaan turvallinen, ihana paikka, jonka ikuinen aurinko yhtäkkiä valaisee.
"Tosin me kaikki uskovat olemme aina vierelläsi, Mirka. Me kaikkihan rakastamme sinua niin kovasti."
Oletko varma, että jokainen uskovainen rakastaa? Eihän jokainen ole edes nähnyt kyseistä kirjoitusta? Vai määritteletkö uskovaisiksi kaikki jotka kyseistä viestin kirjottajaa rakastaa?
Jos et niin esitit yllä valheen.
Ootko se Mirka josta savonarolakin niin kovasti tykkää?
Oletko yksin? Olet ja et ole ja riippuu paljon sinusta itsestäsikin.
Tottahan se on, että suurin osa ihmisistä on täysin merkityksettömiä eivätkä saa elämässään aikaan mitään mikä vaikuttaisi mihinkään suurempaan ihmisten keskuudessa mitenkään. Kukaan ihminen tuskin saa koskaan aikaan mitään joka vaikuttaisi universumiin mitenkään.
Vaan jostain syystä täällä nyt palloillaan se muutama kymmenen vuotta.
Itsellä ainakin aikanaan helpotti oloa kun lopulta tajusi, että en ole mitään, en erikoinen, en minkään jumalan pikku koe. Olemma samaa maatuvaa materiaa kaikki, auktoriteettien pelko on turhaa.
Elän elämäni ja kannan vastuun tekemisistäni, siinä se.
En usko jumalaan tai mihinkään sellaseen mummi on lestadiolainen ja suku, mut ei perhe.. Raamatussa ei kerrota miten jumala synty ja millon se loi muut planeetat ja jos sil oli oma poika, mistä se tuli? Ja miks jumala loi mut jos se tietää kaiken ni miks se loi mut jos en usko siihen.. :s ? Ja minkä takia ihmiset ei oo löytäny taivasta jos se meidän yläpuolel ? (tiiän vähä pilkun viilaust, mut sellanen oon) :>
Olet varmaankin siinä murroskohdassa, jonka jälkeen sinulla on loppuelämäsi aikana enemmän tai vähemmän mustavalkoisesti kolme vaihtoehtoa:
1) Jatkat uskontojen tarjoamien "totuuksien" kyseenalaistamista, etsit tietoa ja huomaat valheet ja ristiriitaisuudet, ja tajuat olevasi ateisti/deisti/joku muu.
2) Lopetat kyseenalaistamisen ja elät vakaumustasi sen enempää ajattelematta, kuten Suomessa on yleisesti tapana.
3) Päätät uskoa valheisiin ja ristiriitaisuuksiin ja rupeat kehittämään uskoasi. Mm. rukoilu on täysin turhaa, kunnes määrätietoinen itsesuggestio alkaa tuottaa tulosta. Lopulta itsesi muokkaama mieli pystyy selittämään jokaisen valheen ja ristiriidan uskosi hyödyksi.
Juuri sinä päätät. Ei kirkko, uskovaiset, ateistit, sukusi tai vanhempasi.
Lukuhäriöllä?
"Kysymys kuuluukin, että kuinka todennäköinen on raamatun totuus, kun se lepää täysin niin kirjoituksessa kuin luvussakin tulkitsijansa harteilla verrattuna fyysisen maailmankaikkeuden "totuuteen", joka on olemassa ihmisen tulkinnoista riippumatta?"
Sanoisin, että 0%. Tosin tuohon vastauksen arvoon vaikuttaa se mikä on oma tulkintamaailma. Itselläni se on 0 mutta toisilla se voi olla 100%.
Surullista minusta on se, että useat uskonnolliset henkilöt eivät pysty näkemään tuota tekstiä mistään muusta kuin omasta viitekehyksestä. Esimerkiksi minä ymmärrän uskovaisia liiankin hyvin sillä pystyn kuvittelemaan itseni tilaan jossa uskoisin tuonpuoleiseen elämään ja miten se ehkä velvoittaisi muita toimiani (esimerkiksi pakottava tarve uskoa niin, että uhraisin totuuden uskonnon alttarille).
Toisaalta taas uskovaiset eivät pysty (uskalla) kuvitella millaista olisi olla ateisti. Mitä se todella tarkoittaisi. He eivät uskalla ottaa selvää ateistisista näkemyksistä siitä miten maailma todella toimii. He eivät pysty tutustumaan muihin maailmaan suhtautumistapoihin niin kauan, että havaitsisivat nekin eheiksi. He luulevat, että epäilemällä hetkeäkään he vaarantavat oman mielikuvitustaivaspaikkansa.
He eivät pysty koskaan lukemaan kylttiä "abc asemat". He lukevat ainoastaan ab-casemat. Heille olisi liian suuri menetys, ettei kyseinen taukopaikka olisikaan casema. Heille sen on aina oltava casema. Vaikka Asema olisikin oikea totuus. Kaikilla heillä on "Casema" lippalakit ja alennuskortit. Kaikki osaavat suoraan tilata "caseman" listalta oikeat tuotteet. Tutuille kerrotaan miten taas viime pyhänä pysähdyttiin "casemalle".
Jos joku ateisti tulee väittämään, että "pysähdyitte itseasiassa Asemalle" ei sitä voi uskovainen hyväksyä. "Mitä tekisin sunnuntaisin? Mihin laitan kaikki AB lippalakkini? Ystävänä käyvät casemalla. Minä en minnekään Asemalle mene. Asemat ovat jopa hassuja ja itseasiassa mahdottomia! Ateistitkin sitä paitsi hyötyvät casemista koska he käyvät niissä tankkaamassa autonsa.".
"Surullista minusta on se, että useat uskonnolliset henkilöt eivät pysty näkemään tuota tekstiä mistään muusta kuin omasta viitekehyksestä."
Olen samaa mieltä. Se tässä juuri mättääkin, kun tietää, ettei uskovaista saa mitenkään kyseenalaistamaan henkilökohtaisia uskomuksiaan, vaan hänen on havahduttava siihen itse.
"He eivät pysty koskaan lukemaan kylttiä "abc asemat". He lukevat ainoastaan ab-casemat. Heille olisi liian suuri menetys, ettei kyseinen taukopaikka olisikaan casema. Heille sen on aina oltava casema. Vaikka Asema olisikin oikea totuus. Kaikilla heillä on "Casema" lippalakit ja alennuskortit. Kaikki osaavat suoraan tilata "caseman" listalta oikeat tuotteet. Tutuille kerrotaan miten taas viime pyhänä pysähdyttiin "casemalle"."
Näin. He tulkitsevat ABC-aseman Casemaksi, ja se riittää heille vallan mainiosti. ABC-asema on heille se kylmä, moraaliton kokonaisuus, jossa on mukana myös saatanallinen, Casemasta eksyttävä AB.
mitä sinä ihmettelit, koska minä en nähnyt mitään kummallista tuossa osoitteessa. Eli asia on selvä. Minä osaan tulkita oikein ab-casen, sinä et.
Aivan. Olen "uskontoni" sokaisema ja ajattelen ensisijaisesti sen näkökulmasta, varsinkin kun olen jollain tavalla työelämässä. Työn opiskelu (vrt. raamatun tulkinta) on opastanut minut etsimään kirjoitetusta tekstistä todisteita ohjelmakoodista (vrt. todisteita jumalasta).
Meillä on siis eri lähtökohta, emme ole samalla viivalla. Minulle riittää mitä luen, enkä siksi hämmästele mitään. Luettu teksti on aivan selvää, kun ei turhaan mieti sen merkityksiä. Siitä tulee vaan pää kipeäksi. Antaa niiden miettiä, joita ei päänsärky haittaa. Koska minua sellainen haittaa, niin ab-case on ab-case ja jos noin on kirjoitettu, niin mitä väliä sillä on mitä se tarkoittaa. Ja voin minä sille sitäpaitsi antaa ihan minkä merkityksen haluan ja sinä voit tehdä samoin.
Näin se alkoi tämäkin päivä perimmäisten kysymysten äärellä:))
"Koska minua sellainen haittaa, niin ab-case on ab-case ja jos noin on kirjoitettu, niin mitä väliä sillä on mitä se tarkoittaa"
Olet minulle velkaa 100€. Maksa lahjoittamalla kyseinen summa SPR:lle.
Turha sitä on miettiä mitä tuo tarkoittaa! Näin on kirjoitettu.
Enkä maksa satasta millekään kilpailevalle firmalle!!
Niin mikä ei päde kaikkeen? (ja viestinnän nopeuttamiseksi seuraava kysymykseni olisi "mihin se sitten pätee?")
"Ja voin minä sille sitäpaitsi antaa ihan minkä merkityksen haluan ja sinä voit tehdä samoin."
Tämä ei onnistu ohjelmakoodin näkökulmasta.
Raamatun vapaan tulkinnan johdosta teksti (jumala) ei ole mitään, sillä se voi olla mitä tahansa. Ohjelmakoodin vapaan tulkinnan johdosta taas teksti (ohjelmakoodi) voi olla vain ohjelmakoodia tai virheellistä ohjelmakoodia.
Se pätee siihen, mihin minä päätän, että se pätee. Eikös se aina ole ollut niin. Kysy vaikka papeilta.
että on parempi, kun en mieti enempää. En en en lal lal lal laa.
Kirjoituksesi vaikuttaa ristiriitaiselta. Ensin toteat, että "niin ab-case on ab-case ja jos noin on kirjoitettu, " ja seuraavakasi toteat, että "Se pätee siihen, mihin minä päätän".
Eli loppujen lopuksi sillä ei ole väliä mitä on kirjoitettu koska sinä päätät?
Se miksi toteamuksesi näyttää minusta ristiriitaiselta on se, että ensin kommenttisi vaikuttaa siltä kuin uskoisit objektiiviseen totuuteen "koska niin on kirjoitettu" ja seuraavaksi vetoatkin subjektiiviseen totuuteen "mihin minä päätän".
Tämä on ristiriitaista siksi, että joskus objektiivinen ja subjektiivinen totuus on ristiriidassa ja maailmankuvaisi näyttää siltä, että pidät kuitenkin molempia totuutena. Vaatiiko tämä jotain vasemman ja oikean aivopuoliskon välistä uskonnollista pomputtelua vai miten tuossa tempussa onnistut?
Tulkinta on vapaa. :D
"Se miksi toteamuksesi näyttää minusta ristiriitaiselta on se, että ensin kommenttisi vaikuttaa siltä kuin uskoisit objektiiviseen totuuteen "koska niin on kirjoitettu" ja seuraavaksi vetoatkin subjektiiviseen totuuteen "mihin minä päätän"."
Olen oppinut tämän tempun papeilta. Poliitikot ovat myös aika taitavia tässä.
"Tämä on ristiriitaista siksi, että joskus objektiivinen ja subjektiivinen totuus on ristiriidassa ja maailmankuvaisi näyttää siltä, että pidät kuitenkin molempia totuutena. Vaatiiko tämä jotain vasemman ja oikean aivopuoliskon välistä uskonnollista pomputtelua vai miten tuossa tempussa onnistut?"
Ei se oikeastaan niin paljoa vaadi. Pitää olla jonkin verran luovuutta ja lisäksi luottaa siihen, että ihmisillä on lyhyt muisti.
"Ei se oikeastaan niin paljoa vaadi. Pitää olla jonkin verran luovuutta ja lisäksi luottaa siihen, että ihmisillä on lyhyt muisti."
Räjäytit minut nauruun. Kiitän loistavasta huumorista, joka tekee pilaa kaikkien hyväksikäytettyjen uskovaisten kustannuksella. Onko tämä jo niitä aiheita, jotka joutuvat tällä palstalla poistoon? :D
kunhan vaan yritin esittää kuinka ihmisten ajatusmaailmaa on helppo manipuloida. Sitä voi oikeasti puhua ihan puuta heinää ja ihan ristiriitaistakin juttua, mutta jos on edes jollain tasolla saavuttanut ihmisten luottamuksen, niin loppu paskanpuhuminen on ihan lastenleikkiä.
Ja jos joku, kuten MetaTenkka äsken, huomaa juttujen ristiriitaisuuden, niin täydellä höyryllä vaan eteenpäin moitteista piittaamatta. Juuri sillä tavalla papit ja poliitikot toimivat. Ne ei edes häpeä mitään!
Olet täysin oikeassa. Hyväuskoisuus on suuri ongelma.
"Ja jos joku, kuten MetaTenkka äsken, huomaa juttujen ristiriitaisuuden, niin täydellä höyryllä vaan eteenpäin moitteista piittaamatta. Juuri sillä tavalla papit ja poliitikot toimivat"
No minä tässä mietinkin, että vastaisinko vaiko enkö. Olin havaitsevinani sen verran kieltä poskessä.
Ongelma on kuitenkin edelleen validi. Miten suhtautua ihmisiin jotka esittävät asiansa kuten sinä tuossa aikaisemmin?
Pitäisikö heidän kommenttinsa ignoroida viimeisen ns. järkevän kommentin jälkeen?
Pitäisikö alkaa mollaamaan tai heittämään asia huumoriksi? Vai mikäs se oikea strategia olisi? (netissä)
Yleensä jos joudun uskisten kanssa keskusteluun uskosta (ihan kasvokkain) niin riippuu tapauksesta miten toimin. Kyllä siinä useimmiten käy niin, että jos toinen ei ihan hirveästi jankkaa (jolloin painan päälle täydellä höyryllä) niin minä vaan sanon joo tai jaa tai vaihdan puheenaihetta.
Silloin en varsinkaan armoa tunne, jos joku ihminen alkaa mollaamaan ateisteja moraalittomiksi.
Netissä tilanne on ihan toinen. Vaikka riippuu se silloinkin siitä, millainen tyyppi on sekopäisyyksiä kirjoittelemassa. Huumori on hyvä keino, mutta ei sillä ole mitään käyttöä silloin, jos vastapuoli on huumorintajuton. Ja kuten useimmat ovat huomanneet, niin uskovaiselle ei kannata useimmiten järkeä puhua.
Mutta jos kokonaan jättää huomiotta, niin eipä siitäkään keskustelua synny. Vaikeaa on tämä:)
"Netissä tilanne on ihan toinen. Vaikka riippuu se silloinkin siitä, millainen tyyppi on sekopäisyyksiä kirjoittelemassa"
Olen sitä miettinyt myös siltä kannalta, että jos pystyy kirjoittamaan tarpeeksi terävästi voisikohan se saada edes joidenkin ihmisten oman ajattelun heräämään niin, että he tajuaisivat omat harhansa ja liittyisivät ajattelevien joukkoon?
jos noin olisi, mutta olen melko pessimistinen sen suhteen. Perustelen sen sillä, että tänne kirjoittavat ukikset ovat aktiivisia uskiksia, eivät he täällä muuten kirjoittelisikaan. Eli heillä on siis vakaumus sillä tavalla jo itseen niitattuna, että heitä ei juurikaan heilutella uskosta pois.
Jos tänne eksyisikin sellaisia ihmisiä, joita ei uskonasiat juurikaan kiinnosta, mutta kokevat kuitenkin uskovansa jonkinlaiseen jumalaan, niin asia voisi olla toinen. Mutta, miksi he tänne edes tulisivat? Joku tavallinen kirkollisveronmaksaja, joka ajattelee olevansa jumalaan uskova, mutta ajattelu ei etene suuntaan eikä toiseen, ei tänne edes tule lukemaan meidän viisaita juttuja:))
Eli saavutettavuus on se ongelma.
Minullekin tuotti vaikeuksia tavuttaa oikein ruotsinkielen sanat "Kake-lugn" ja "Simbas-säng" (kakel-ugn, sim-bassäng).
Jos olisin Jor Bock, olisin kai pitänyt loputtomiin kiinni omasta sanatulkinnastani.
kaakeliuuni ja uima-allas kääntyy helposti ihan toisiksi sanoiksi. Mutta mikä on Simbas? Sen merkkinen sänkykö?
Simba oli ainakin Disney-elokuvan Leijonanpentu nimeltään.
:)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Simba
:D
Sanat menevät sekaisin joskus, kun lukee nopeasti.
Ei meinaa millään tajuta mitä joku yrittää sanoa. Mutta yleensä on ollut kyse uskonnollisista teksteistä, joten ei se ihan yks yhteen tuon kanssa mene.
Yksi ällöttävimpiä ja typerimpiä rituaaleja mitä tiedän, on juhlajumalanpalvelukset sen jälkeen, kun on tapahtunut joku ihmishenkiä vaatinut onnettomuus. En millään tajua mitä niiden ihmisten päässä liikkuu, jotka menevät palvelemaan kaikkivaltiasta jumalaa (johon siis itse uskovat) joka on juuri aiheuttanut sen, että läheiset ovat kuolleet. Olen ihan ymmärryssokea tuossa kohtaa.
"Olen ihan ymmärryssokea tuossa kohtaa."
Sitä, miksi kirkkoon pitää mennä kuuntelemaan "jumalan" ylivoimaisesta "armosta" onnettomuuksien ja vääryyksien jälkeen, en minäkään todellakaan ymmärrä. Kai siellä anellaan, että kuolleiden "sielut" välttyisivät "helvetiltä" ja saarnataan sitä, miten ihmisen moraalittomuus on ajanut maailman sellaiseksi, että jo turistibussitkin syöksyvät jumalan kädestä vuoristoteiltä kuolemaan.
Mutta mitä tuohon kirkossakäyntiin tulee uskon näkökulmasta, kun uskovaisella on ikuinen elämä mielessä, itseään syyllistävä omatunto raapimassa sisintä, todellisuudentaju hukassa ja kristillinen etiketti taskussa, niin ei kai siihen yhtälöön enää muuta mahdu. Kädet ristiin, silmät kiinni, omatunto puntariin ja mielikuvitus lentoon. Hop.
"Mutta mitä tuohon kirkossakäyntiin tulee uskon näkökulmasta, kun uskovaisella on ikuinen elämä mielessä, itseään syyllistävä omatunto raapimassa sisintä, todellisuudentaju hukassa ja kristillinen etiketti taskussa, niin ei kai siihen yhtälöön enää muuta mahdu. Kädet ristiin, silmät kiinni, omatunto puntariin ja mielikuvitus lentoon. Hop"
- Mutta ei ne kaikki mitään oikein oikein hihhuleita ole, vaan niissä kirkonmenoissa on ihan tavallisia kirkkoon kuuluvia ei-niin-uskovaisia ihmisiä. Minä tiedän, koska olen jutellut sellaisten kanssa. Kuinka ne voivat mennä laulamaan jotain virsiä ja jumalanylistysjuttuja, kun on kaveri kuollut?
Moni on varmasti siellä juuri tapakulttuurin takia (etiketti). Sitä ei katsota joissain piireissä hyvällä, jos jättää "tärkeän" tilaisuuden väliin (omatunto). Jotkut eivät varmasti ole kiinnostuneita tai edes halua ottaa osaa koko touhuun, mutta luulevat tekevänsä oikein ja ansaitsevansa sillä jonkin ulkoisen palkinnon (todellisuudentaju).
Tykkään jostain syystä ajatella, että kirkoissa käy vain hihhuleita, mutta noita mainitsemiani motiiveja voi kyllä soveltaa tapauskovaisiinkin. :D
Jos oikein tiivistetään, niin voisi sanoa, että moni istuu kirkossa puhdasta hyväuskoisuuttaan.
niin vaikea sanoa, mitä he ihan oikeasti ajattelevat. Olen ollut kirkossa hautajaisissa ja aina on ollut tosi tympeä ole, kun porukka on kuin lauma idiootteja, jotka nousevat ylös ja istuvat alas jonkun etiketin mukaan.
Tiedätkö, että on joskus tehnyt mieli huutaa, että ettekö te idiootit tajua yhtään kuinka teitä kusetetaan.
Nyt ei onneksi tarvitse enää osallistua mihinkään kirkollisiin hautajaisiin. Äidin hautajaiset olivat viimeiset sellaiset.
tai siksi, että niin "kuuluu" tehdä.
Jokainen tekee tietysti kuten itse haluaa, mutta on jotenkin masentavaa, että vielä nykypäivänä ihmiset maksavat tuosta kusetuksesta jollekin oy kirkko ab:lle. Minä en tajua miksi ne niin tekevät. Tiedän sellaisia ihmisiä, jotka maksavat kirkollisveroja, vaikka eivät ole missään tekemisissä kirkon kanssa, eivätkä käy edes joulukirkossa. Mitä järkeä siinä on?
"niin vaikea sanoa, mitä he ihan oikeasti ajattelevat."
Emme tietenkään voi tietää. Tiedän sen oikein hyvin, kunhan huutelen puskasta.
"Tiedätkö, että on joskus tehnyt mieli huutaa, että ettekö te idiootit tajua yhtään kuinka teitä kusetetaan."
Liiankin tuttua... Joudun vielä ehkä osallistumaan moniin hautajaisiin. En ole puheväleissä uskovaisiin sukulaisiini, mutta olen aika varma, että heidän puolestaan tulee kutsuja hautajaisiin. Koko ajatus kirkosta johtamassa "sielun ikuisuuteen sinetöivää toimitusta" no puistattava, kun kyse on pelkästä ruumiista, jonka "kunnioituksen" nimissä häpäistään koko ihmiskunnan itsekriittisyys. Odotan vain niitä muistotilaisuuksia ja vapaita sanoja ko. ihmisestä.
Ei siinä ole mitään järkeä. Jos ne pari sataa euroa vuodessa heittää vaikka Amnestylle, auttaa maailmaa paljon konkreettisemmin. Kirkko haluaa vain valtaa ja uusia aitauksia lampailleen.
"En ole puheväleissä uskovaisiin sukulaisiini, mutta olen aika varma, että heidän puolestaan tulee kutsuja hautajaisiin."
- Sama juttu. Niitten natinoitten jälkeen, kun perukirjoitukset oli ohi, sanoin että antaa olla, ei tarvitse olla yhteydessä. Väkinäistä se siihenkin asti oli ollut.
"Koko ajatus kirkosta johtamassa "sielun ikuisuuteen sinetöivää toimitusta" no puistattava, kun kyse on pelkästä ruumiista, jonka "kunnioituksen" nimissä häpäistään koko ihmiskunnan itsekriittisyys. Odotan vain niitä muistotilaisuuksia ja vapaita sanoja ko. ihmisestä."
- Sepä se. Me olemme molemmat tehneet tiettäväksi, että meidän kummankaan kuoleman jälkeen ei mitään hautajaisia pidetä. Jotkut kekkerit ehkä, mutta ei mitään typeriä muistotilaisuuksia. Siitä voi tietysti jommankumman sukulaiset ottaa nokkiinsa, mutta mitä me niistä.
Pari sataa olisi ihan kiva summa kantaa kirjakauppaan:) Ostin tänään Enqvistin Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat ja siihen ajattelin huomenna syventyä. Aika kallis, mutta voi itä rahansa turhempaankin laittaa.
Varmasti hyödyllistä luettavaa, joten et heittänyt rahoja hukkaan.
Olen viimeisimpinä hankkinut Jumalharhan ja Julian Jaynesin "The origin of consciousness in the breakdown of the bicameral mind". Varsinkin tuo Jaynesin kirja saa leuan loksahtamaan auki, sillä sen hypoteesi kaksikameraisesta mielestä perusteluineen on samalla tavalla mullistava kuin Darwinin vastaava Lajien Synnyssä omana aikanaan.
"Me olemme molemmat tehneet tiettäväksi, että meidän kummankaan kuoleman jälkeen ei mitään hautajaisia pidetä."
Jees. En ole vielä ottanut selvää, miten voin hautauttaa ruumiini. Hautaus on jokatapauksessa kaiketi pakollinen, ellei sitten ruumista tuhkauteta. Voiko ruumiin hävittämiseen anoa jotain erityislupaa, jos vaikka haluan, että minut pilkotaan pieniksi paloiksi ja palaseni ammutaan tykillä metsään maatumaan?
mutta tuo tykkihomma tuskin menee aneluista huolimatta läpi. Voit lahjoittaa ruumiisi tutkimuskäyttöön, jolloin homma on ilmainen,
http://www.ts.fi/teemat/terveys/83595.html
http://www.city.fi/artikkeli/Testamenttaa+ruumiisi+l%E4%E4ketieteelle/2628/
voit myös luovuttaa elimesi muille siirrettäväksi
http://fi.wikipedia.org/wiki/Elinluovutuskortti
Jos jäännöksesi luontoon haluat, niin tuhkaus on ainut mahdollisuus. Ne saa maanomistajan luvalla sirotella vaikka metsään. Tai pellolle, mereen, tuntureille, ihan mihin vaan.
Ok. Elimeni laitan luovutukseen kyllä. Miksei samantien koko kehoa tutkimukseen.
No niin, nyt se sitten alkaa taas. Espoossa pidetään tänään hartaus tuon ampumavälikohtauksen ansiosta, ja jopa piispa osallistuu siihen. Ihmiset valuvat sinne rukoilemaan viattomien sielujen puolesta, vaikka todellisuudessa he voisivat tehdä jotain konkreettista tilanteen selvittämiseksi. Oksettavaa.
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1846011
Taas kerran tullaan mässäilemään "kriisiterapian" nimissä ja samalla ylistämään Jumalan armoa ja arvostelukykyä tuomioissaan.
"Espoon piispa Mikko Heikka ja Leppävaaran kirkkoherra Kalervo Salo osallistuvat iltapäivällä hartaushetkeen Sellon vieressä sijaitsevassa lastenkappeli Arkissa.
Seurakunta on avannut Leppävaarankadulla sijaitsevan Arkin yleisön käyttöön, ja päivystävä pappi on tavattavissa siellä kello 18:aan saakka.
Leppävaaran kirkko on avoinna tänään kello 24:ään saakka lukuunottamatta yksityistilaisuutta, joka on kello 15.30-17. Kirkossa on Tuomasmessu kello 22.30 alkaen."
- Ja mikä mahtaa olla saarnan aihe? Miksi oi miksi, sinä jumala, kaikkivaltias ja hyvä, annoit tämän tapahtua?
Ei kai sentään?
Mutta ei sitä koskaan tiedä, vaikka joku taivaankappale possauttaisi Telluksen tuhannen päreiksi ennen sovittua tuhkausta. Jäisipä ainakin yksi ylimääräinen toiminto pois.
Ei taivu mieli enklantia lukemaan. Kaksikamerainen mieli?
Ei valitettavasti ole suomeksi käännetty.
En lähde purkamaan tuota ideaa sen enempää, mutta päällimmäisenä Jaynes pyrkii teoksessaan näyttämään, että ihminen olisi ollut nykyisellä tavalla itsetietoinen vasta n. 3000 vuotta. Tätä ennen hänen näkemyksensä mukaan ihmisellä oli "kaksikamerainen mieli", jossa oikea aivopuolisko, eli "jumala", käski vasenta, kuuntelevaa aivopuoliskoa toimimaan, eikä (silloin normaali) ihminen kyennyt tulkitsemaan oikeaa aivopuoliskoa osaksi itseään. Teos käsittelee tätä erittäin monipuolisesti mm. kulttuurin kautta ja myös sitä, mikä mursi tämän mielen ja herätti ihmisen itsetietoisuuteen.
Jaynesin mukaan esim. skitsofrenia on vasta modernin mielen oire, jossa mieli palautuu takaisin tähän kaksikameraiseen malliin, jossa mahdolliset kuuloharhat tulevat oikeasta aivopuoliskosta ihmisen itse sitä tiedostamatta. Tuosta on ihan hyvä tiivistelmä Wikipediassa (valitettavasti englanniksi): http://en.wikipedia.org/wiki/Bicameralism_(psychology)
sen verran netistä itsekin hain. Ja ihan suomeksi.
Mikä puolisko aivoista minulla nyt mahtaa olla käytössä, vai onko mikään, kun takkuaa niin pirusti. Piti sitä Enqvistiäkin lukea, mutta kun ei jaksa.
"En lähde purkamaan tuota ideaa sen enempää, mutta päällimmäisenä Jaynes pyrkii teoksessaan näyttämään, että ihminen olisi ollut nykyisellä tavalla itsetietoinen vasta n. 3000 vuotta. Tätä ennen hänen näkemyksensä mukaan ihmisellä oli "kaksikamerainen mieli", jossa oikea aivopuolisko, eli "jumala", käski vasenta, kuuntelevaa aivopuoliskoa toimimaan, eikä (silloin normaali) ihminen kyennyt tulkitsemaan oikeaa aivopuoliskoa osaksi itseään."
- Pitäisi lukea koko kirja (suomeksi) jotta ymmärtäisin mitä tuossa oikeasti tarkoitetaan ja mihin tietoihin tuo väite perustuu. 3000 vuotta on kuitenkin lyhyt aika ihmisen historiassa.
Hei, nimim. orko.
Kyselet Raamatun totuudesta ja kuinka se voi olla totta, kun sitä jokainen lukija tulkitsee omista näkökulmistaan käsin. On hyvä muistaa, että Raamattu ei ole tietokirja, vaan ensi sijassa kertoo uskosta Jumalaan ja siitä miten ihmiset ovat Jumalan ymmärtäneet ja kokeneet omassa elämässään ja ylipäätään historiassa. Raamatun kirjoissa on eri ikäisiä kertomuksia ja eri kirjoittajien kertomuksia. Itseäni auttaa ymmärtämään se, kun otan huomioon eksegeettiset näkökohdat. Ymmärrän paremmin mitä jossain kohdassa on yritetty selittää, kun tiedän esim. tekstin syntyhistoriasta ja funktiosta jotakin. Kaikki kohdat Raamatussa eivät ole samanarvoisia ja eri tekstit eivät ole myöskään ristiriidattomia. Silti Raamatusta löytyy tärkeät ydinkohdat, jotka ovat tärkeimpiä ja luovuttamattomia. Usein auttaa jo kun kysyy, mikä on meille kristityille tärkeintä ja pitää sitä avainasiana.
Merja-pappi
Nyt on joku vetänyt vähän liikaa Pyhää Henkeä siellä takahuoneessa.
Lukeeko tossa logossa Kirkko kuulolla vai Kirkko luulolla?
Jos et käyttänyt hakua löytääksesi näin vanhan viestin niin onko saatana ottanut läppärisi haltuun niin että jokin troijalainen ohjasi sinut tälle saastaiselle paholaisen viestipalstalle jossa ihan ensimmäiseksi näkyi 6 vuotta vanha viesti?
Taitaa olla niin, että sakastin nurkasta on löytynyt muutama pullollinen ja kun kirkolliset pyhät ovat tältä vuodelta ohi, niin eikun tyhjentämään.
Tuo Merja-papin kirjoitus tuntuu niin tutulta etttä on varmaan vain kopypeistattu.
Tässä hänelle lukemista ihan tosielämästä:
http://eroakirkosta.fi/static/ek-tilastot/
"Silti Raamatusta löytyy tärkeät ydinkohdat, jotka ovat tärkeimpiä ja luovuttamattomia. Usein auttaa jo kun kysyy, mikä on meille kristityille tärkeintä ja pitää sitä avainasiana."
Jotkut kohdat ovat siis teille "tärkeitä" mutta meitä muita kiinnostaisi enemmän ovatko ne totta.
Tässä toistui jälleen se luterilaisten pappien peruskaava: Selitit ensin miten Raamattu kaikkine virheineen on käytännössä epäluotettava. Ja sen jälkeen epäonnistuit selittämään mitenkään miksi pitäisi olettaa että jotkut tietyt kohdat sen epäluotettavuuden keskellä olisivatkin jotain muuta.
Eli kun oikein ohjeistit kysymään niin minä nyt sitten kysyn:
Mitkä kohdat teille on niitä avainasioita ja erityisesti MIKSI? Mikä on se peruste jolla tunnistatte ja tiedätte että ne ovat jotain muuta kuin sitä samaa inhimillistä virheellistä tekstiä?
Mitä ihmettä! Joku papin pölvästi vastailee ikivanhoihin keskusteluihin??!!
Seonnut?
Nostakaa mielummin ihmisiä kuolleista, ja antakaa vanhojen viestiketjujen levätä rauhassa.
Tämänkin kristinuskon noitatohtorin koulutukseen yhteiskunta on heittänyt satojatuhansia euroja. Mielikuvitusjumalan tutkimiseen ja palvomiseen... järjetöntä
Ateisteille ei kelpaa, jos ei vastata, eikä heille kelpaa sekään, että vastataan.
"Usein auttaa jo kun kysyy, mikä on meille kristityille tärkeintä ja pitää sitä avainasiana."
Huomatkaa erityisesti että jos ette selitä mistä tiedätte jonkun kohdan olevan totta, niin ylläoleva lause tarkoittaa, että käskette ihmisten vain uskomaan teihin. Ei siis Raamattuun vaan teihin, ihmisiin. Ikäänkuin te ilman sen kummempia perusteita olisitte totuuden lähde.
Koska luterilaiset selvästikään eivät usko Raamattuun sellaisenaan, niin luterilaisuuden ydin on nähtävästi siinä että luterilaiset uskovat toisiin luterilaisiin, he taas seuraaviin jne. Ja lopulta kukaan ei tiedä kehen uskotaan. Ja vielä vähemmän miksi uskotaan.
Kyllä kysymyksiin saa vastauksia.
Se on vain ajan kysymys.
Se ei ole vainajan kysymys.
Tule siis ABC:n pihaan.
Seon: kurvaa ravintolaan syömään vainajan lihaa.
Hampurilaispika, Lehtipihvisika tai Jeesuksenliha. Kaikkea täältä saa.
S-Bonuskortti muistakaa, Jeesuksenlihapyörykät tilatkaa. Viikon etu!
Ateistilla on kaikki väärennettyä. Varsinkin Jeesuksen liha.
Niinpä. . Mihin voi enää uskoa. Itse vaikka koin ihmeellisiä asioita. ..huomaan menettäneen uskoni. Kun elämä on pelkkää kärsimystä. Sairaudesta toiseen. Kivusta kärsimykseen. En ole "hihhuli" roiku n Jeesuksen viitan liepeessä kiinni. Vain se voi minut pelastaa. . Syntini kuorma on niin vahva. Olen rikkonut kaikkia käskyjä vastaan. Jokainen hetki on minussa. Olen tappanut! Kukaan muu ei voi minua auttaa. Kunpa olisinkin ikatolilainen. Voisin saada ynnin päästön. Mutta en ole.niin kuin Jeesus sanoi..Minä kuolen synteihini. Kuka siitä edes välittää! !?? Minä välitän! Sinusta !