Sairastunut omatunto...

* Jumalan sana on omantunnonkin yläpuolella, eikä omatunto ole ollenkaan varma mittari hyvän ja pahan välillä, kun totuudesta puhutaan Raamatun valossa.
* Omatunto on sidoksissa Jumalan lakiin, ja siksi se voi olla "sairaassa" mielessä ahdistava ja kantajaansa rassaava tuntemus.
* Kun ihminen tulee uskoon, hänen omatuntonsakin paranee, ja Jeesuksen Henki tulee tilalle, Pyhä henki on uskollisempi ja pysyy aina muuttumattomana, ohjaten hädän tullessa Kristuksen ristin turviin, siellä pääsee Kristuksen mielen kanssa yhteyteen, ja silloin yhteys Jeesukseen parantaa koko ihmisen.

Siis uskovaisellakin voi olla sairas omatunto?
Millä tavalla sitten addiktit voivat olla
sairaan omantunnon tuotoksia?

Jos ihminen esim.on onnellinen ja
nauttii elämästä?
Eikä hänellä ole riippuvuuksia.

Voi siis nauttia lasillisen viiniä
ilman omantunnon soimaa?
Tietysti valehteleva henkilö voi olla
omantunnon kovettaja,
ja silloin omatunto on sairas.

Sitä en käsitä
miten Jumala voi parantaa omantunnon,
niinkuin Mohikaani tuossa sanoo...?
Siis jos ihmisellä on herkkä mieli
niin ei tee sitten sellaisia asioita
joista omatunto soimaa...

Niin miksi omantunnon ylipäätään
pitäisi parantua..?

leahim kirjoitti:

Siis uskovaisellakin voi olla sairas omatunto?
Millä tavalla sitten addiktit voivat olla
sairaan omantunnon tuotoksia?

Jos ihminen esim.on onnellinen ja
nauttii elämästä?
Eikä hänellä ole riippuvuuksia.

Voi siis nauttia lasillisen viiniä
ilman omantunnon soimaa?
Tietysti valehteleva henkilö voi olla
omantunnon kovettaja,
ja silloin omatunto on sairas.

Sitä en käsitä
miten Jumala voi parantaa omantunnon,
niinkuin Mohikaani tuossa sanoo...?
Siis jos ihmisellä on herkkä mieli
niin ei tee sitten sellaisia asioita
joista omatunto soimaa...

Niin miksi omantunnon ylipäätään
pitäisi parantua..?

Jos lähtee liikkeelle siitä, että minkä tahansa ilmiön alueella on jatkumo,
jossa toisessa laidassa on toinen äärimmäisyys,
toisessa laidassa toinen äärimmäisyys
ja keskellä Jumalan tahtoma terve keskitie,
(esim saituus - Jumalan antama terve vastuullisuus ja anteliaisuus
- vastuuttomuus talousasioisaa)
niin kyllä niitä laitoja löytyy omantunnonkin alueella.

Eli se toinen laita on ylireagoiva omatunto,
esim. ihminen pelkää pilkannensa Pyhää Henkeä
ja käpristyy sitten tämän kauhun ympärille,
vaikkei oikeasti edes tiedä, kuka Pyhä Henki on
ja miten Hän toimii.

Toisaalta taas jollakin saattaa olla niin paatunut mieli,
että omatunto ei oikeastaan sairastakaan enää,
vaan se on amputoitu.
Eli olipa kuinka röyhkeä tahansa,
räyhätköönpä, pettäköönpä,
tehköönpä mitä tahansa, niin omatunto ei älähdäkään.
Kyllä siinä Jumalan ihmettä tarvitaan,
Jumalan parantavaa voimaa,
jotta omatunto alkaa toimia terveesti.
Lueskelin tuossa Doreen Irvinen kirjaa Olin noita
ja siinä Irvine raskaan lapsuuden läpikäyneenä totesi,
että vasta aikuisena Jumalan alkaessa vetää häntä puoleensa
hän ensimmäisen kerran tajusi, että hän on syntinen.
Siihen asti hän oli aina onnistunut ajattelemaan asiat
muiden ihmisten tai olosuhteiden syyksi.

Tuosta alkoholista vielä.
Kyllä kai se viitekehyksestä riippuu, minkä synniksi tuntee.
Luterilaisella puolella ei juomiseen pahemmin puututa,
herätysliikkeissä sen sijaan ollaan tarkempia.
Esim. helluntaiherätyksen kanta on se,
että ihmistä ei kasteta niin kauan,
kunnes hän on tehnyt pesäeron tupakan ja alkoholin kanssa.
Perusteluna alkoholonkäyttökieltoon on todennäköisesti se,
että liikkeen kautta on jatkuvasti noussut alkoholisteja
kuiville ja raittiit seurakuntalaiset ovat Jumalalle tavallaan
rukouspatteri näiden tosiongelmissa painivien nostamiseksi.
Jos yksi ja toinen ryypiskelisi,
ei varsinaisissa isoissa ongelmissa elävä
välttämättä tuntisi minkäänlaista omantunnon pistosta
tai tarvetta päästä irti viinasta, elleivät sitten läheiset
olisi huolestuneita.

Eli sikäli omatuntomme toimii osin viiteryhmän mukaan.
Tietty ryhmä sanktioi tietyt addiktiot, tietty ryhmä saattaa
pitää niitä ryhmään kuulumisen ehtona
(esim. nuorten ryhmissä valitettavan usein tupakka, viina)
ja joku ryhmä ei ota kantaa,
vaan jättää asiat vapaan tahdon asioiksi
reagoi vasta isojen ongelmien kohdalla.
Ja omatuntohan mukautuu.

Eli siinäpä se ongelma onkin,
oppia elämään sopivan aralla omallatunnolla,
jonka Jumala saa rukata haluamallaan tavalla.

sunnyriver kirjoitti:

Jos lähtee liikkeelle siitä, että minkä tahansa ilmiön alueella on jatkumo,
jossa toisessa laidassa on toinen äärimmäisyys,
toisessa laidassa toinen äärimmäisyys
ja keskellä Jumalan tahtoma terve keskitie,
(esim saituus - Jumalan antama terve vastuullisuus ja anteliaisuus
- vastuuttomuus talousasioisaa)
niin kyllä niitä laitoja löytyy omantunnonkin alueella.

Eli se toinen laita on ylireagoiva omatunto,
esim. ihminen pelkää pilkannensa Pyhää Henkeä
ja käpristyy sitten tämän kauhun ympärille,
vaikkei oikeasti edes tiedä, kuka Pyhä Henki on
ja miten Hän toimii.

Toisaalta taas jollakin saattaa olla niin paatunut mieli,
että omatunto ei oikeastaan sairastakaan enää,
vaan se on amputoitu.
Eli olipa kuinka röyhkeä tahansa,
räyhätköönpä, pettäköönpä,
tehköönpä mitä tahansa, niin omatunto ei älähdäkään.
Kyllä siinä Jumalan ihmettä tarvitaan,
Jumalan parantavaa voimaa,
jotta omatunto alkaa toimia terveesti.
Lueskelin tuossa Doreen Irvinen kirjaa Olin noita
ja siinä Irvine raskaan lapsuuden läpikäyneenä totesi,
että vasta aikuisena Jumalan alkaessa vetää häntä puoleensa
hän ensimmäisen kerran tajusi, että hän on syntinen.
Siihen asti hän oli aina onnistunut ajattelemaan asiat
muiden ihmisten tai olosuhteiden syyksi.

Tuosta alkoholista vielä.
Kyllä kai se viitekehyksestä riippuu, minkä synniksi tuntee.
Luterilaisella puolella ei juomiseen pahemmin puututa,
herätysliikkeissä sen sijaan ollaan tarkempia.
Esim. helluntaiherätyksen kanta on se,
että ihmistä ei kasteta niin kauan,
kunnes hän on tehnyt pesäeron tupakan ja alkoholin kanssa.
Perusteluna alkoholonkäyttökieltoon on todennäköisesti se,
että liikkeen kautta on jatkuvasti noussut alkoholisteja
kuiville ja raittiit seurakuntalaiset ovat Jumalalle tavallaan
rukouspatteri näiden tosiongelmissa painivien nostamiseksi.
Jos yksi ja toinen ryypiskelisi,
ei varsinaisissa isoissa ongelmissa elävä
välttämättä tuntisi minkäänlaista omantunnon pistosta
tai tarvetta päästä irti viinasta, elleivät sitten läheiset
olisi huolestuneita.

Eli sikäli omatuntomme toimii osin viiteryhmän mukaan.
Tietty ryhmä sanktioi tietyt addiktiot, tietty ryhmä saattaa
pitää niitä ryhmään kuulumisen ehtona
(esim. nuorten ryhmissä valitettavan usein tupakka, viina)
ja joku ryhmä ei ota kantaa,
vaan jättää asiat vapaan tahdon asioiksi
reagoi vasta isojen ongelmien kohdalla.
Ja omatuntohan mukautuu.

Eli siinäpä se ongelma onkin,
oppia elämään sopivan aralla omallatunnolla,
jonka Jumala saa rukata haluamallaan tavalla.

Kiitos,
Tuo oli hyvä ja selventävä vastaus!
Mutta en vieläkään ymmärrä
miksi Jumala PARANTAISI omantunnon,
ja miksi sen pitäisi parantua?

Jos se parantuukin niin
että se kovettuu,
niin silloinhan ei tunne mitään....

Siis Mohikaanin mukaan ymmärsin
että PARANNETTU omatunto ei soimaa,
teki sitten mitä hyvänsä...?

leahim kirjoitti:

Kiitos,
Tuo oli hyvä ja selventävä vastaus!
Mutta en vieläkään ymmärrä
miksi Jumala PARANTAISI omantunnon,
ja miksi sen pitäisi parantua?

Jos se parantuukin niin
että se kovettuu,
niin silloinhan ei tunne mitään....

Siis Mohikaanin mukaan ymmärsin
että PARANNETTU omatunto ei soimaa,
teki sitten mitä hyvänsä...?

Parannettu omatunto = puhdas omatunto.

Oikeanlainen omatunto ei soimaa ihmistä mahdottomasti kaikesta, vaan soimaa silloin, kun tehty teko on ollut oikeasti väärin. Oikeanlainen omatunto ei ole hiljaa, jos ihminen rikkoo jotain 10:stä käskystä.

JOKAINEN niitä rikkoo ajallaan ja tavallaan, mutta se meneekin sitten ihmisyyden piikkiin. Sitähän varten Jeesus lähetettiin tänne sovittamaan meidän ihmisten ja Jumalan välistä tuomiota, kun hurskainkaan ei kykene lakia noudattamaan pilkulleen. Yrittää toki voi käskyjä noudattaa ja kivahan se on jossain asiassa jopa onnistuakin. :o)

Itselläni omatunto on täysin sekaisin. Sen mittarin viisarit heiluvat tuulessa siihen malliin, että en voi siihen luottaa lainkaan. Välillä alkaa vaivata sellaiset asiat, etten saa nukuttua öitäni vääränmerkkisen vessapaperin takia ja toisinaan voin varastaa jotain tuntematta syyllisyyttä lainkaan. Parempi on järkeillä, yrittää parhaansa ja luottaa siihen, että Jeesus ei kuollut turhaan...

Ainoa hyvä puoli tuossa on se, että tajuan itsekin, että minun omatuntoni on ihan tillintallin. Aina en ole sitä tiennyt ja silloin oli vaikeita hetkiä...

Hetale kirjoitti:

Parannettu omatunto = puhdas omatunto.

Oikeanlainen omatunto ei soimaa ihmistä mahdottomasti kaikesta, vaan soimaa silloin, kun tehty teko on ollut oikeasti väärin. Oikeanlainen omatunto ei ole hiljaa, jos ihminen rikkoo jotain 10:stä käskystä.

JOKAINEN niitä rikkoo ajallaan ja tavallaan, mutta se meneekin sitten ihmisyyden piikkiin. Sitähän varten Jeesus lähetettiin tänne sovittamaan meidän ihmisten ja Jumalan välistä tuomiota, kun hurskainkaan ei kykene lakia noudattamaan pilkulleen. Yrittää toki voi käskyjä noudattaa ja kivahan se on jossain asiassa jopa onnistuakin. :o)

Itselläni omatunto on täysin sekaisin. Sen mittarin viisarit heiluvat tuulessa siihen malliin, että en voi siihen luottaa lainkaan. Välillä alkaa vaivata sellaiset asiat, etten saa nukuttua öitäni vääränmerkkisen vessapaperin takia ja toisinaan voin varastaa jotain tuntematta syyllisyyttä lainkaan. Parempi on järkeillä, yrittää parhaansa ja luottaa siihen, että Jeesus ei kuollut turhaan...

Ainoa hyvä puoli tuossa on se, että tajuan itsekin, että minun omatuntoni on ihan tillintallin. Aina en ole sitä tiennyt ja silloin oli vaikeita hetkiä...

tarinani.

Hetale kirjoitti:

Parannettu omatunto = puhdas omatunto.

Oikeanlainen omatunto ei soimaa ihmistä mahdottomasti kaikesta, vaan soimaa silloin, kun tehty teko on ollut oikeasti väärin. Oikeanlainen omatunto ei ole hiljaa, jos ihminen rikkoo jotain 10:stä käskystä.

JOKAINEN niitä rikkoo ajallaan ja tavallaan, mutta se meneekin sitten ihmisyyden piikkiin. Sitähän varten Jeesus lähetettiin tänne sovittamaan meidän ihmisten ja Jumalan välistä tuomiota, kun hurskainkaan ei kykene lakia noudattamaan pilkulleen. Yrittää toki voi käskyjä noudattaa ja kivahan se on jossain asiassa jopa onnistuakin. :o)

Itselläni omatunto on täysin sekaisin. Sen mittarin viisarit heiluvat tuulessa siihen malliin, että en voi siihen luottaa lainkaan. Välillä alkaa vaivata sellaiset asiat, etten saa nukuttua öitäni vääränmerkkisen vessapaperin takia ja toisinaan voin varastaa jotain tuntematta syyllisyyttä lainkaan. Parempi on järkeillä, yrittää parhaansa ja luottaa siihen, että Jeesus ei kuollut turhaan...

Ainoa hyvä puoli tuossa on se, että tajuan itsekin, että minun omatuntoni on ihan tillintallin. Aina en ole sitä tiennyt ja silloin oli vaikeita hetkiä...

Omatunto tillintallin! :=)))
Sanoitpas hyvin.....
Alkaa itsestänikin tuntua että näin on minullakin.

Kas kun on niin onnellinen ja tyytyväinen.
Omatunto ei soimaa ja on "siunattu"olo!
Näyttäisi siltä
että omallatunnollani ei ole
mitään asiaa...=))

Eikä sitä paina mikään.:=))

Hei!
Utele pois vaan.:=))
Ja vastaan:Siunattu olo juuri tällaisena kuin olen.
Sillä minunkin uskoni kelpaa Taivaanisälle.
Siksi hyvä olo.

Sinne hyvää uuttavuotta ja sitä siunattua oloa siullekin.
Jaetaan se puoliksi...
Taas sanon
että kuinka ihana on luonto.
Tulin juur pitkältä keppikävelyltä,
kiitin Jumalaa kaikesta!

Luonnossa pääsee luojaansa niin liki.
Voi hyvin ja iso HYMY.
T.leahim

Epäilevä.. kirjoitti:

tarinani.

Tulin uskoon noin 20 vuotta sitten ja se oli kyllä mahtavan ihanaa aikaa. Oli sellainen ilo, että halusi kaikille kertoa uskosta ja ihmettelin miksen aikaisemmin ollut tätä hoksannut. Jumala johdatti uskovan vaimonkin ja hänen kanssa rukoilimme sukulaistenkin puolesta ja sitten alkoi heitäkin tulla uskoon ja on jo paljon suvussa uskovia.
Ensin alkuun ennen sukulaisten uskoontuloa anoppini kehoitti tehdä sukulaisiini pesäeron kun eivät olleet uskossa ja tähän herätysliikkeeseen kuuluvia. Jatkuvasti epäiltiin isäni uskoa joka oli silloin jo uskossa ja luterilainen.
Tuntui pahalta kun kehoitettiin olemaan suvustani erossa vaikka samalla itse rukoilin sukuni puolesta ja ymmärsin evankeliumin menevän niin eteenpäin kun kerron ilosanomasta.

Menimme nopeasti naimisiin ja heti alusta alkaen anopilla oli vahva rooli tekemisissämme. Heillä ei ollut televisiota ja heti alkuun tehtiin selväksi etten ole oikea uskova jos en pääse irti teeveestä. Jätimme pois teeveen ja kyllä se oli ihan hyvä päätös kuitenkin koska olemme ilman pärjänneet.

Sitten tuli joulu ja meille oli aina lapsuudenkodissa tullut joulupukki ja vielä teini-iässäkin ollessa, mutta kun perheeseemme syntyi lapset niin joulupukkia ei meille saanut tulla koska anoppi oli taas hallitsevassa asemessa. Pidettiin ikäänkuin epäjumalanpalvelijana jos pukki tulee.

Nykyään kuitenkin anoppini poikien perheissä käy pukki ja yhden tyttärenkin ja he ovat myös uskossa. Näin ajat ihmeellisesti muuttuvat.

Anoppini on myös ollut näinä vuosikymmeninä katkeruuden sappea täynnä ja jatkuvasti toruu miestään menneistä synneistä seksuaalisuuden alueilla. Kun on tuota jatkuvasti kuunnellut niin tuntuu siltä, että ympäristökin muuttuu samanlaiseksi ja kaikki kieroutuu ja pohditaan mikä on oikein ja mikä väärin.
Sisarusten kesken on myös riitoja ja anteeksiantamattomuutta ja kuitenkin käyvät samassa pienessä seurakunnassa. Lisänä sekoittamassa on miniät.

Itselläni on tullut lankeamisia ja on vaikeaa päästä niistä yli ja uskoa Jumalan armo kohdalle kun ei ole ollut koko uskossaoloaikana hyvää maaperää kasvaa vaan on kylvetty rikkaruohoja.

Vaimoni on sanellut perheen tekemiset avioliiton alkuajoista lähtien ja alussa voimakkaana mukana oli anoppi. Itse ymmärsin, että miehen pitäisi olla perheen pää ja nuorenparin pitäisi erkaantua vanhempien ohjauksesta ja keskenään toimia perheessä.
Alusta alkaen myös minun sukulaiset eivät ole vaimoani kiinnostaneet, mutta omat kyllä. On ollut rasittavaa kun ei omien sukulaisten luona tule käytyä vaikka hekin ovat uskossa. Jos joskus käydään kerran pari vuodessa niin silloinkin äkkiä takaisin kotiin.

Halusin tämän kaiken kertoa koska olen sitä mieltä, että iloinen uskoontullutkin voidaan latistaa toisten uskovien taholta ja asettaa liian suuria taakkoja kannettavaksi ja sitten ihmetellään kun joku lankeaa taakkojen alla.

Kiitän kuitenkin Jumalaa, että olen vielä uskossa ja olen oppinut elämään välittämättä ihmisten mielipiteistä. Tärkeintä on luottaa Jumalaan vaikka tuolla toisessa kirjoituksessa epäilinkin omaa uskossaoloa ja olenko vielä pelastettu.

Hyvää Uutta Vuotta 2010 kaikille.

leahim kirjoitti:

Hei!
Utele pois vaan.:=))
Ja vastaan:Siunattu olo juuri tällaisena kuin olen.
Sillä minunkin uskoni kelpaa Taivaanisälle.
Siksi hyvä olo.

Sinne hyvää uuttavuotta ja sitä siunattua oloa siullekin.
Jaetaan se puoliksi...
Taas sanon
että kuinka ihana on luonto.
Tulin juur pitkältä keppikävelyltä,
kiitin Jumalaa kaikesta!

Luonnossa pääsee luojaansa niin liki.
Voi hyvin ja iso HYMY.
T.leahim

Jotkut sanoo, kun on käyneet vaikka Israelissa, että kuinka Jumala oli siellä erikoisen lähellä ja usein kuulee, että kyllä sinunkin olisi pitänyt olla siellä, kun Jumala oli niin voimakkaasti läsnä. Kyllähän ne Raamatun paikat siellä puhuttelee valtavasti ja niin luontokin ihan täällä Suomessa, Jumalahan puhuu luonnossakin.
Mutta Jumala on kuitenkin kaikkialla ihan yhtä vahvasti ja yhtä ihanasti ja voiko Jumala olla sen lähempänä ihmistä, kuin että Jeesus asuu meidän sydämessämme Pyhän Henkensä kautta. Ei tarvi mennä mihinkään erityiseen paikkaan kohtaamaan Jumalaa, vaan Hän on aina tässä minun sydämeni tasolla.

Yks-tämmönen kirjoitti:

Jotkut sanoo, kun on käyneet vaikka Israelissa, että kuinka Jumala oli siellä erikoisen lähellä ja usein kuulee, että kyllä sinunkin olisi pitänyt olla siellä, kun Jumala oli niin voimakkaasti läsnä. Kyllähän ne Raamatun paikat siellä puhuttelee valtavasti ja niin luontokin ihan täällä Suomessa, Jumalahan puhuu luonnossakin.
Mutta Jumala on kuitenkin kaikkialla ihan yhtä vahvasti ja yhtä ihanasti ja voiko Jumala olla sen lähempänä ihmistä, kuin että Jeesus asuu meidän sydämessämme Pyhän Henkensä kautta. Ei tarvi mennä mihinkään erityiseen paikkaan kohtaamaan Jumalaa, vaan Hän on aina tässä minun sydämeni tasolla.

Hei Ykstämmönen!
Ja hyvät uudet vuodet!
Hyvin sanoit,
"minun sydämeni tasolla".

Ei voi tuon paremmin sanoa!

leahim kirjoitti:

Hei Ykstämmönen!
Ja hyvät uudet vuodet!
Hyvin sanoit,
"minun sydämeni tasolla".

Ei voi tuon paremmin sanoa!

sinullekkin Leahim.

leahim kirjoitti:

Kiitos,
Tuo oli hyvä ja selventävä vastaus!
Mutta en vieläkään ymmärrä
miksi Jumala PARANTAISI omantunnon,
ja miksi sen pitäisi parantua?

Jos se parantuukin niin
että se kovettuu,
niin silloinhan ei tunne mitään....

Siis Mohikaanin mukaan ymmärsin
että PARANNETTU omatunto ei soimaa,
teki sitten mitä hyvänsä...?

* "< Siis Mohikaanin mukaan ymmärsin
että PARANNETTU omatunto ei soimaa,
teki sitten mitä hyvänsä...? >" ?

* Oikeasti uskovaista ei enää vartioitse omatunto, vaan Pyhä Henki. Ja Hänestä sanotaan, että se on "arka lintu"! " Älkää murehuttako Pyhää Henkeä", "olkaa aina aralla tunnolla" ! Siksi Jumalan Henki on oikeudenmukaisempi, kuin lihassamme vaikuttava omatuntomme.
* Ajatteleppa tätä? Hitlerkin teki omantuntonsa mukaan oikein, samaten Stalin, ja kaikki maailman diktaattorit. Heidän omatuntonsa oli kuollut, tai kieroutunut omien lihallisen mielen aikaansaamista epäinhimillisistä teoista, kun ensin hyväksyivät ne jonkin aatteen tai muun nimissä mielessään oikeiksi. Näin voi siis omatunto olla " myytävissä", omien lihan himojen tyydyttämiseksi, saaden tuuditettua itsensä olemaan oikeassa.

* Ihmisellä ei ollut omaatuntoa alussa, sellaista ei tarvittu, koska ei ollut olemassa hyvää eikä pahaa, se tuli vasta lankeemuksen jälkeen, silloin heräsi ihmisessä omatunto, se joko syyttää, tai puollustaa, ja tämän mukaan tuomitsee Jumalakin sellaiset ihmiset, jotka eivät koskaan voi tulla uskoon, ovat siihen syyttömät, jos eivät esm. koskaan kuule evankeliumia, tai eivät ymmärrä sitä ottaa vastaan.
* Room.2: 11-16. "< Sillä Jumala ei katso henkilöön.
12. Sillä kaikki, jotka ovat ilman lakia ovat syntiä tehneet, ne myös ilman lakia hukkuvat, ja kaikki, jotka ovat lain alaisina ovat syntiä tehneet, ne lain mukaan tuomitaan;
13. sillä eivät lainkuulijat ole vanhurskaita Jumalan edessä, vaan lain noudattajat vanhurskautetaan.
14. Sillä kun pakanat, joilla lakia ei ole, (me kaikki , paitsi juutalaiset) luonnostaan tekvät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki.
15. Ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puollustavat heitä-
16. sinäpäivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan. ">

* Tuostahan käy selkeästi esille se, että jos syntiä tekee, sen Jumala tuomitsee, oli sitten ilman lakia tai lainalainen? Ei ole siis mitään eroistusta, onko kuullut evankeliumin vaiko ei, jos hyvin teet, omatunto ei sinua tuomitse, jos taas syyttömästi syytetään, omatunto myös silloin puollustaa.
* Olemme siis itse itsellemme laki. Jos tiedät tekeväsi väärin, teet syntiä, ja se on väärin, eikä siihen Jumala mielisty. Tämä sana on tarkoitettu uskovaisille. Ei uskovathan on kuolleessa tilassa hengellisesti, vasta Kristuksessa päästään laintuntoon ja lainalaisuuteen. Koska Jeesus kuolemallaan vapautti hengellisen ihmisemme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa !

* Jos omatuntomme ei syytä meitä, meillä on uskallus Jumalaan, ja vaikka olsikin, Jumala on suurempi, Hän voi paaduttaa kenet tahtoo, ja myös vanhurskauttaa kenet tahtoo. Tämä osoittaa sen, että Jumala on meidän omantuntomme yläpuolella. Palatkaamme siis sanoja mukanamme Jumalan luo, Kristuksen Jeesuksen kautta !

* Jeesuksella ei ole omaatuntoa lainkaan, Hän ei sitä tarvitse, Hänen ei koskaan tarvitse tehdä omia valintoja, Hän on täydellinen, ja Hänen kaikki, ajatukset ja teot, mitä sitte ikinään sano, ajattelee tai tekee, Hän on aina oikeassa ja oikeudenmukainen kaikessa.

#Kaikenlaiset riippuvuudet eli addektit (niinkuin asia hienosti ilmaistaan)#

Tarkoitit varmaan "addiktit" eli monikkomuotoa substantiivista addikti. Ehkä sanaa voidaan käyttää "myös sairaan omantunnon ilmenemismuoto(na)". Kirjallisuudessa en ole tavannut sanaa käytettävän esittämässäsi merkityksessä. Syyllisyyttä aiheuttaa addiktio itsessään, josta sitä kokeva ei pääse vapautumaan, vaikka tuntee vääränä tilansa, jossa elää.

leahim kirjoitti:

Kiitos,
Tuo oli hyvä ja selventävä vastaus!
Mutta en vieläkään ymmärrä
miksi Jumala PARANTAISI omantunnon,
ja miksi sen pitäisi parantua?

Jos se parantuukin niin
että se kovettuu,
niin silloinhan ei tunne mitään....

Siis Mohikaanin mukaan ymmärsin
että PARANNETTU omatunto ei soimaa,
teki sitten mitä hyvänsä...?

Kyllä minä luulen, että siinä
uskovienkin omantunnon toiminnassa
hienosäätöä riittää tämän elämän ajan.
Taivaassa ehkä on toisin.

Sanotaan nyt vaikka uskovan rahakukkaron pelastaminen
:)
Eli Jeesus sanoo selvästi, että niin tilleistä ja mintuista
kuin kymmenyksistäkin on pidettävä huolta,
uhrejakin on hyvä antaa.
Mutta kyllä minä nyt väitän,
että monien suomalaisten rahakukkaro on vielä pelastumatta
ainakin osittain.
Eli siinä kohden jos Jumala saisi omaatuntoamme
justeerattua herkemmäksi,
niin heti saataisiin monta evankelistaa lisää Suomeen
ja monta lähetystekijää ulkomaille
ja Jumalan valtakunta leviäisi paljon,
paljon nopeammin...
En minä tuota esimerkkiä sen rahan takia antanut,
rahahan on toisarvoista,
ensiarvoista on oma rakkautemme Jumalaa,
toisiamme
ja kadotukseen menevää maailmaa kohtaan.

Mutta paljon meillä jokaisella on asioita,
joissa Jumala ei ole vielä saanut haluamaansa hallintavaltaa,
vaan pidämme ne tiukasti itsellämme.

Ja jos mennään takaisin ihmisen psyyken puolelle,
niin paljon on tosiaan liian herkän omantunnon
vaivaamia ihmisiä,
joilta jää Jumalan valtakunnan suuruus ja riemu nauttimatta
omissa Jumalan jo anteeksiantamissa syntimuistoissa peppuroidessa,
kun ei kuitenkaan ihminen pysty itse antamaan niitä anteeksi
niitä itselleen.
Ja kun suuri osa näistä esim. mieleen tulleista ajatuksista
on vielä vanhan vihtahousun syöttämiä,
eikä ihmisen omia ajatuksia,
niin parempi olisi vain jättää kaikki Jeesuksen päälle,
Hänhän syntimme ja epäilyksemme ristillä kantoi,
eikä sisukkaasti raahata syntisäkkiään
vuodesta toiseen.

Eräs vanha evankelista
(Pentti Ylirämi)
sanoi usein puheensa lopuksi:
Muistakaa pitää lyhyet tilivälit Jumalan kanssa!
Se tosiaan auttaa siihen,
että omatuntomme toimii Jumalan toivomalla tavalla,
emme anna saatanan tai toisten ihmisten pompottaa meitä,
vaan olemme vahvoja ja rakkaudellisia Kristuksessa,
sähisisipä saatana mitä tahansa
tai haukkuisivatpa ihmiset miten tahansa.
Silloin omatunto ei soimaa meitä mistään.
Olemme Kristuksessa
ja omatuntomme on puhdas, terve ja vahva.

Eli nimenomaan silloin tuntee,
niin kuin Jumala tuntee,
niin kuin Jeesus tuntee, niin kuin Pyhä Henki tuntee.

Monta kertaa esim. Pyhä Henki saattaa
näyttää etukäteen jonkin ihmisen mielentilan,
näyttää, että hän on kuin haukkuva koira
tai raateleva susi.
Kun tietää, mikä on Jumalan ja Raamatun mielipide
tällaisesta ihmisestä,
silloin hyökkäyksetkään eivät mene suojauksemme läpi,
vaan Jumalan Pyhä Henki
ja oikealla lailla arka omatunto suojaavat meitä.

Ja vastaavasti ennen jotakin tilannetta
saattaa tulla Jumalalta vain yksi sana
ja tiedät, mikä on pelin henki.
Esim. tässä eräänä päivänä tuli sana "Itsekkyyteen"
ja kyllä vain eräs ystävä toimi itsekkäästi eräässä
tilanteessa.
Eli hän ei pysynyt Kristuksessa, Kristuksen mielenlaadussa,
toiminut rakastavan omantuntonsa mukaan,
vaan meni itsekkyyteen.
Eikä siinä voi muuta tehdä kuin rukoilla,
että hän palaisi ajattelussaan Kristukseen,
hänen rakkauteensa.
Silloin hän toimisi terveesti Kristuksen rakkaudesta käsin
tuossakin asiassa.
Eli jos jatkumo on
paatunut omatunto - terve omatunto - yliherkkä omatunto,
niin olemme silloin Jumalan hallitsemalla keskikentällä.
:) :) :)

Hetale kirjoitti:

Parannettu omatunto = puhdas omatunto.

Oikeanlainen omatunto ei soimaa ihmistä mahdottomasti kaikesta, vaan soimaa silloin, kun tehty teko on ollut oikeasti väärin. Oikeanlainen omatunto ei ole hiljaa, jos ihminen rikkoo jotain 10:stä käskystä.

JOKAINEN niitä rikkoo ajallaan ja tavallaan, mutta se meneekin sitten ihmisyyden piikkiin. Sitähän varten Jeesus lähetettiin tänne sovittamaan meidän ihmisten ja Jumalan välistä tuomiota, kun hurskainkaan ei kykene lakia noudattamaan pilkulleen. Yrittää toki voi käskyjä noudattaa ja kivahan se on jossain asiassa jopa onnistuakin. :o)

Itselläni omatunto on täysin sekaisin. Sen mittarin viisarit heiluvat tuulessa siihen malliin, että en voi siihen luottaa lainkaan. Välillä alkaa vaivata sellaiset asiat, etten saa nukuttua öitäni vääränmerkkisen vessapaperin takia ja toisinaan voin varastaa jotain tuntematta syyllisyyttä lainkaan. Parempi on järkeillä, yrittää parhaansa ja luottaa siihen, että Jeesus ei kuollut turhaan...

Ainoa hyvä puoli tuossa on se, että tajuan itsekin, että minun omatuntoni on ihan tillintallin. Aina en ole sitä tiennyt ja silloin oli vaikeita hetkiä...

Olet tosiaan menossa eteenpäin,
kun paikallistat ongelman, tajuat missä mättää.
Hyvä merimerkki eteenpäin on Jumalan sana.
Sitä kun tasaiseen vähän kerrallaan lukee,
mieli alkaa vahvistua ja toimia Jumalan tahdon
mukaan, oikeudesta ja rakkaudesta käsin.
Ja tietysti rukous yksin
ja toisten Jumalaa rakastavien kanssa
vie myös eteenpäin.
Siunausta sinulle alkaneelle vuodelle!

Epäilevä.. kirjoitti:

Tulin uskoon noin 20 vuotta sitten ja se oli kyllä mahtavan ihanaa aikaa. Oli sellainen ilo, että halusi kaikille kertoa uskosta ja ihmettelin miksen aikaisemmin ollut tätä hoksannut. Jumala johdatti uskovan vaimonkin ja hänen kanssa rukoilimme sukulaistenkin puolesta ja sitten alkoi heitäkin tulla uskoon ja on jo paljon suvussa uskovia.
Ensin alkuun ennen sukulaisten uskoontuloa anoppini kehoitti tehdä sukulaisiini pesäeron kun eivät olleet uskossa ja tähän herätysliikkeeseen kuuluvia. Jatkuvasti epäiltiin isäni uskoa joka oli silloin jo uskossa ja luterilainen.
Tuntui pahalta kun kehoitettiin olemaan suvustani erossa vaikka samalla itse rukoilin sukuni puolesta ja ymmärsin evankeliumin menevän niin eteenpäin kun kerron ilosanomasta.

Menimme nopeasti naimisiin ja heti alusta alkaen anopilla oli vahva rooli tekemisissämme. Heillä ei ollut televisiota ja heti alkuun tehtiin selväksi etten ole oikea uskova jos en pääse irti teeveestä. Jätimme pois teeveen ja kyllä se oli ihan hyvä päätös kuitenkin koska olemme ilman pärjänneet.

Sitten tuli joulu ja meille oli aina lapsuudenkodissa tullut joulupukki ja vielä teini-iässäkin ollessa, mutta kun perheeseemme syntyi lapset niin joulupukkia ei meille saanut tulla koska anoppi oli taas hallitsevassa asemessa. Pidettiin ikäänkuin epäjumalanpalvelijana jos pukki tulee.

Nykyään kuitenkin anoppini poikien perheissä käy pukki ja yhden tyttärenkin ja he ovat myös uskossa. Näin ajat ihmeellisesti muuttuvat.

Anoppini on myös ollut näinä vuosikymmeninä katkeruuden sappea täynnä ja jatkuvasti toruu miestään menneistä synneistä seksuaalisuuden alueilla. Kun on tuota jatkuvasti kuunnellut niin tuntuu siltä, että ympäristökin muuttuu samanlaiseksi ja kaikki kieroutuu ja pohditaan mikä on oikein ja mikä väärin.
Sisarusten kesken on myös riitoja ja anteeksiantamattomuutta ja kuitenkin käyvät samassa pienessä seurakunnassa. Lisänä sekoittamassa on miniät.

Itselläni on tullut lankeamisia ja on vaikeaa päästä niistä yli ja uskoa Jumalan armo kohdalle kun ei ole ollut koko uskossaoloaikana hyvää maaperää kasvaa vaan on kylvetty rikkaruohoja.

Vaimoni on sanellut perheen tekemiset avioliiton alkuajoista lähtien ja alussa voimakkaana mukana oli anoppi. Itse ymmärsin, että miehen pitäisi olla perheen pää ja nuorenparin pitäisi erkaantua vanhempien ohjauksesta ja keskenään toimia perheessä.
Alusta alkaen myös minun sukulaiset eivät ole vaimoani kiinnostaneet, mutta omat kyllä. On ollut rasittavaa kun ei omien sukulaisten luona tule käytyä vaikka hekin ovat uskossa. Jos joskus käydään kerran pari vuodessa niin silloinkin äkkiä takaisin kotiin.

Halusin tämän kaiken kertoa koska olen sitä mieltä, että iloinen uskoontullutkin voidaan latistaa toisten uskovien taholta ja asettaa liian suuria taakkoja kannettavaksi ja sitten ihmetellään kun joku lankeaa taakkojen alla.

Kiitän kuitenkin Jumalaa, että olen vielä uskossa ja olen oppinut elämään välittämättä ihmisten mielipiteistä. Tärkeintä on luottaa Jumalaan vaikka tuolla toisessa kirjoituksessa epäilinkin omaa uskossaoloa ja olenko vielä pelastettu.

Hyvää Uutta Vuotta 2010 kaikille.

Tutulta tuntuvat monet kohdat.
Itse olemme aikanamme tulleet uskoon tapaluterilaisen suvun piirissä ja meidät on suljettu
hyvin monen tilanteen ulkopuolelle, koska olemme "lahkolaisia", siis ei-toivottuja, ei-uskovia.
Anoppini takia itkin monet kerrat. Syytä oli kyllä sysissä ja sepissä. Lopulta erään
kerran, kun viimeisilläni synnytyspoltoissa itkin anoppini mielenlaadun takia, Jumala totesi vain:
"Minä teen hänestä ihanan isoäidin!" Ja niin Hän on tehnyt, kiitos siitä Jumalalle!
Muu suku pitää edelleen välimatkaa Jumalan rakkauteen ja pitää silti omaa seurakuntaansa ainoanan oikeana.
Asioidenhoitoyhteys silti on, hyvä niinkin.

Television kanssa on meilläkin ollut vaihtelevia aikoja, joskus tv on ollut, joskus ei.
Kerran isäntä oli laivalla ammattiliittonsa talvipäivillä ja jossakin kilpailussa oli palkintona tv.
Isäntä tietysti uskon miehenä rukoilemaan Jumalalta: "Anna minulle tuo tv."
Ja Jumalahan antoi... Ja oikeastaan se oli ihan hyväkin seuraavan vuoden: Isäntä itse oli Herran
hoidossa Raamattukoulussa, me pienten lasten kanssa Lapissa keskenämme ja monta kertaa
aamulla herätessä laitoin takkaan tulen, katselin valkenevaa aamua Muonionjoella ja mietin,
kumpikohan meistä ensin jäätyy, tuo joki vai minä. Silloin tv oli ihan hyvä henkireikä lapsille
ja ehkä minullekin, talvipakkasessa kun ei tullut paljoa naapuriinkaan mentyä.
Sitten tv oli pitkään poissa ja jossakin vaiheessa aloin kaivata sitä jälleen. Isäntä oli sillä kertaa
vastaan ja perusteli sitä sillä, että hän on sen verran heikkoluontoinen, että häneltä saattaisi mennä
tunti ja toinekin tv:n äärellä. Asia jäi kellumaan, kunnes Jumala joku yö kommentoi:
- Miehesi päättää tv:n hankinnasta, sinä päätät levyjen hankinnasta.
Nykyisin meillä on tv, muuttei digiboksia, eli katselemme mukavia perhe-elokuvia ja netistä seuraamme
tv7:aa. Suht koht hyvin toimiva systeemi. Mutta kyllä siinä tosiaan Herra antoi ymmärtää,
että isäntä on perheen pää...
Tuosta pukkeilusta vielä. Ei kai se maailmoja kaada.Toisaalta tässä joulun aikaan, kun seurakunnassa
oli paljon ihmisiä eri puolilta maailmaa, niin eräs heistä kertoi, että heillä on selkeästi tehty ero
joulupukin ja Santa Clausin välillä. Eli uskovissa perheissä on Santa Claus-perinne, jonka alkuperä on
muistaakseni Smyrnan piispassa, joka aikanaan salaa auttoi hyvin vaikeissa oloissa ollutta perhettä.
Tämä perinnehän ei sinänsä ole mitenkään epäilyttävä. Eri asia sitten on, jos lahjoista ja joulukuusesta kinkusta tulee joulun Herraa Jeesusta Kristusta tärkeämpi.
Me suomalaiset vain olemme kaapanneet joulupukin, yhdistäneet siihen vanhan maahiskultin,
nämä metriiset tontut, joilla kyllä on vastineensa Raamatussa, siellä puhutaan joissakin
esim. englanninkielisissä käännöksissä nimella maanalaiset tai goat-creature, eli vuohiolento.
Siinä on takana tietty henki, josta Jumala joskus opetti kertoen, että se saa aikaan epäsopua
ja sotkuisuutta niin fyysisesti kuin ihmisten väliinkin. Ja tällaista ilmiötä nyt ei uskovana ole
mitenkään hyödyllistä edistää.
Mutta niin kuin Raamattu sanoo: Tee niin tai näin, kunhan vain olet varma asiastasi.
Epävarmuus ja toisten tahtoon alistuminen tärkeissä asioissa silloin, kun tuntee itse sisimmässään toisin,heikentää meitä. (On tietysti myös paljon asioita, joissa sovun nimessä on parempi olla yhtä mieltä ja rukoilla Jumalalta toiselle mielenmuutosta). Ja jos on tosiaan sitten vielä sellaisessa uskonnollisessa liikkeessä, missä selvien Raaamatun totuuksien lisäksi monet ihmisen vapaaseen tahdonvaltaan kuuluvat asiat (Tv, joulupukki, meikkaaminen) on "lailla" määritelty noudatettavaksi, niin ihmisen omatunto tosiaan hämmentyy pahoin
ja pelastuksen ja Jumalan tahdon löytämisen ja seuraamisen ilo tahtoo kadota.
Joskus Jumala totesi, että katkeruus on verrattavissa alkoholismiin
ja välinpitämättämyys tupakanpolttoon.
eli kyllä meillä monesti on aihetta korjata näitä mielialamme syntejä ennen kuin
menemme muiden ulkoisia vajavaisuuksia tuomitsemaan. Ei toinen ole toista parempi Pyhän Jumalan kasvojen edessä!
Jumalan siunausta alkavalle vuodelle sinulle ja omillesi!

old_profile_42272 kirjoitti:

* "< Siis Mohikaanin mukaan ymmärsin
että PARANNETTU omatunto ei soimaa,
teki sitten mitä hyvänsä...? >" ?

* Oikeasti uskovaista ei enää vartioitse omatunto, vaan Pyhä Henki. Ja Hänestä sanotaan, että se on "arka lintu"! " Älkää murehuttako Pyhää Henkeä", "olkaa aina aralla tunnolla" ! Siksi Jumalan Henki on oikeudenmukaisempi, kuin lihassamme vaikuttava omatuntomme.
* Ajatteleppa tätä? Hitlerkin teki omantuntonsa mukaan oikein, samaten Stalin, ja kaikki maailman diktaattorit. Heidän omatuntonsa oli kuollut, tai kieroutunut omien lihallisen mielen aikaansaamista epäinhimillisistä teoista, kun ensin hyväksyivät ne jonkin aatteen tai muun nimissä mielessään oikeiksi. Näin voi siis omatunto olla " myytävissä", omien lihan himojen tyydyttämiseksi, saaden tuuditettua itsensä olemaan oikeassa.

* Ihmisellä ei ollut omaatuntoa alussa, sellaista ei tarvittu, koska ei ollut olemassa hyvää eikä pahaa, se tuli vasta lankeemuksen jälkeen, silloin heräsi ihmisessä omatunto, se joko syyttää, tai puollustaa, ja tämän mukaan tuomitsee Jumalakin sellaiset ihmiset, jotka eivät koskaan voi tulla uskoon, ovat siihen syyttömät, jos eivät esm. koskaan kuule evankeliumia, tai eivät ymmärrä sitä ottaa vastaan.
* Room.2: 11-16. "< Sillä Jumala ei katso henkilöön.
12. Sillä kaikki, jotka ovat ilman lakia ovat syntiä tehneet, ne myös ilman lakia hukkuvat, ja kaikki, jotka ovat lain alaisina ovat syntiä tehneet, ne lain mukaan tuomitaan;
13. sillä eivät lainkuulijat ole vanhurskaita Jumalan edessä, vaan lain noudattajat vanhurskautetaan.
14. Sillä kun pakanat, joilla lakia ei ole, (me kaikki , paitsi juutalaiset) luonnostaan tekvät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki.
15. Ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puollustavat heitä-
16. sinäpäivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan. ">

* Tuostahan käy selkeästi esille se, että jos syntiä tekee, sen Jumala tuomitsee, oli sitten ilman lakia tai lainalainen? Ei ole siis mitään eroistusta, onko kuullut evankeliumin vaiko ei, jos hyvin teet, omatunto ei sinua tuomitse, jos taas syyttömästi syytetään, omatunto myös silloin puollustaa.
* Olemme siis itse itsellemme laki. Jos tiedät tekeväsi väärin, teet syntiä, ja se on väärin, eikä siihen Jumala mielisty. Tämä sana on tarkoitettu uskovaisille. Ei uskovathan on kuolleessa tilassa hengellisesti, vasta Kristuksessa päästään laintuntoon ja lainalaisuuteen. Koska Jeesus kuolemallaan vapautti hengellisen ihmisemme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa !

* Jos omatuntomme ei syytä meitä, meillä on uskallus Jumalaan, ja vaikka olsikin, Jumala on suurempi, Hän voi paaduttaa kenet tahtoo, ja myös vanhurskauttaa kenet tahtoo. Tämä osoittaa sen, että Jumala on meidän omantuntomme yläpuolella. Palatkaamme siis sanoja mukanamme Jumalan luo, Kristuksen Jeesuksen kautta !

* Jeesuksella ei ole omaatuntoa lainkaan, Hän ei sitä tarvitse, Hänen ei koskaan tarvitse tehdä omia valintoja, Hän on täydellinen, ja Hänen kaikki, ajatukset ja teot, mitä sitte ikinään sano, ajattelee tai tekee, Hän on aina oikeassa ja oikeudenmukainen kaikessa.

Tuosta "Jeesuksella ei ole omaatuntoa lainkaan" olen kyllä eri mieltä.
Kun hän eli täällä maan päällä, hän oli 100 % ihmistä ja 100% Jumalaa,
eli kyllä hänellä ihmisen kiusaukset olivat. Ja kun on kiusaus,
on myös mahdollisuus valita ja tässä valinnassa omatunto
ja vapaa tahto tulevat peliin.
Jeesuksella oli omatunto, mutta hänen omatuntonsa oli Jumalalle täysin kuuliainen,
Jeesus halusi kaikessa tehdä taivaallisen Isänsä tahdon.

Raamatusta pohjaa (uskonkirjat.netistä 33/38 -käännös)
Hepr. 2:18
Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa.

Hepr. 4:15
Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.

Hyvää, siunattua uutta vuotta sinulle!
:) :) :)

>>Omatunto on aina terve>>

No olen hieman erimieltä. Omatunto voi sairastella ja pirstaloitua varsinkin henkisesti sairaalla ihmisellä, jolloin kokee omatunnon tuskia mitättömistäkin asioista.
Ihminen tarvitsee sielunhoidon lisäksi myös lääkärin apua.

old_profile_39738 kirjoitti:

>>Omatunto on aina terve>>

No olen hieman erimieltä. Omatunto voi sairastella ja pirstaloitua varsinkin henkisesti sairaalla ihmisellä, jolloin kokee omatunnon tuskia mitättömistäkin asioista.
Ihminen tarvitsee sielunhoidon lisäksi myös lääkärin apua.

olla saastainenkin, niin kuin Raamatussakin sanotaan, mutta se "omatunto" ei olekkaan enää se Jumalan ääni ihmisessä joka todistaa meille olemmeko oikeassa tai väärässä. Se oikea omatunto on siis vaiennettu ja saastainen omatunto on tilalla. Se on aina oma valinta kuullakko omantunnon ääntä vai ei.
Asia erikseen on henkisesti sairas ihminen, joka ei ymmärrä tehneensä väärin.

Jaak. 4:17

Joka siis ymmärtää tehdä sitä, mikä hyvää on, eikä tee, hänelle se on synniksi.

Tämän voi kääntää toisinkin päin.
Joka ei ymmärrä tehdä sitä, mikä on oikein, niin se ei ole hänelle synniksi.
Ja tässä ei nyt kukaan terve ihminen voi vedota siihen, että ei ymmärtänyt. Jumala sydänten tutkija tietää kaiken ja näkee kuka ymmärtää ja kuka ei.

Yks-tämmönen kirjoitti:

olla saastainenkin, niin kuin Raamatussakin sanotaan, mutta se "omatunto" ei olekkaan enää se Jumalan ääni ihmisessä joka todistaa meille olemmeko oikeassa tai väärässä. Se oikea omatunto on siis vaiennettu ja saastainen omatunto on tilalla. Se on aina oma valinta kuullakko omantunnon ääntä vai ei.
Asia erikseen on henkisesti sairas ihminen, joka ei ymmärrä tehneensä väärin.

Jaak. 4:17

Joka siis ymmärtää tehdä sitä, mikä hyvää on, eikä tee, hänelle se on synniksi.

Tämän voi kääntää toisinkin päin.
Joka ei ymmärrä tehdä sitä, mikä on oikein, niin se ei ole hänelle synniksi.
Ja tässä ei nyt kukaan terve ihminen voi vedota siihen, että ei ymmärtänyt. Jumala sydänten tutkija tietää kaiken ja näkee kuka ymmärtää ja kuka ei.

* Omatunto ei ole Jumalan ääni sydämessämme ! Se on lihassamme oleva " meknismi", joka annettiin jäljestäpäin, ei kuulu ihmisen alkuperäiseen ominaisuuteen, vasta Aadamin lankeemus toi sen sismpäämme. Omatunto voi sallia ihan mitä vaan, siippuen persoonastamme, eikä siis voi olla Jumalan ääni. Se vaan kuuluu ihmisen sismpään, muutoin olisimme hukassa, mitä arempi ja mitä kuuliaisempi on sen näänelle, sen paremmin ihminen luonnollisessa tilassaan voi. Luonnollinen on uudestisyntymätön.

old_profile_42272 kirjoitti:

* Omatunto ei ole Jumalan ääni sydämessämme ! Se on lihassamme oleva " meknismi", joka annettiin jäljestäpäin, ei kuulu ihmisen alkuperäiseen ominaisuuteen, vasta Aadamin lankeemus toi sen sismpäämme. Omatunto voi sallia ihan mitä vaan, siippuen persoonastamme, eikä siis voi olla Jumalan ääni. Se vaan kuuluu ihmisen sismpään, muutoin olisimme hukassa, mitä arempi ja mitä kuuliaisempi on sen näänelle, sen paremmin ihminen luonnollisessa tilassaan voi. Luonnollinen on uudestisyntymätön.

12 Sillä kaikki, jotka ilman lakia ovat syntiä tehneet, ne myös ilman lakia hukkuvat, ja kaikki, jotka lain alaisina ovat syntiä tehneet, ne lain mukaan tuomitaan;
13 sillä eivät lain kuulijat ole vanhurskaita Jumalan edessä, vaan lain noudattajat vanhurskautetaan.
14 Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki
15 ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä-
16 sinä päivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan.

Yks-tämmönen kirjoitti:

olla saastainenkin, niin kuin Raamatussakin sanotaan, mutta se "omatunto" ei olekkaan enää se Jumalan ääni ihmisessä joka todistaa meille olemmeko oikeassa tai väärässä. Se oikea omatunto on siis vaiennettu ja saastainen omatunto on tilalla. Se on aina oma valinta kuullakko omantunnon ääntä vai ei.
Asia erikseen on henkisesti sairas ihminen, joka ei ymmärrä tehneensä väärin.

Jaak. 4:17

Joka siis ymmärtää tehdä sitä, mikä hyvää on, eikä tee, hänelle se on synniksi.

Tämän voi kääntää toisinkin päin.
Joka ei ymmärrä tehdä sitä, mikä on oikein, niin se ei ole hänelle synniksi.
Ja tässä ei nyt kukaan terve ihminen voi vedota siihen, että ei ymmärtänyt. Jumala sydänten tutkija tietää kaiken ja näkee kuka ymmärtää ja kuka ei.

No sanoisin että kaikkea ei pidä yrittää Raamatun avulla tulkita. Ei Raamattu kerro kaikkea. Omatunnon vaivat liittyvät mielenterveyden puolelle. Jeesus auttaa, mutta niin myös tekee lääketiede omalla paikallaan.

old_profile_42272 kirjoitti:

* Omatunto ei ole Jumalan ääni sydämessämme ! Se on lihassamme oleva " meknismi", joka annettiin jäljestäpäin, ei kuulu ihmisen alkuperäiseen ominaisuuteen, vasta Aadamin lankeemus toi sen sismpäämme. Omatunto voi sallia ihan mitä vaan, siippuen persoonastamme, eikä siis voi olla Jumalan ääni. Se vaan kuuluu ihmisen sismpään, muutoin olisimme hukassa, mitä arempi ja mitä kuuliaisempi on sen näänelle, sen paremmin ihminen luonnollisessa tilassaan voi. Luonnollinen on uudestisyntymätön.

Niin just Jumala loi ihmiseen omatunnon sekin osin turmeltui "lankeemuksessa", mutta ihmisessä voi omatunto sairastua vakavemmin erilaisten henkisten sairauksien seurauksena. Eikös vain?