En ole löytänyt oikeastaan kunnollista vastausta kysymykseeni, jota tässä olen tovin jo pohtinut.
Myöhemmin elämässäni luultavasti ryhdyn kasvattamaan koiria (haen kennelnimen jne.) mutta kysymykseni liittyy näyttelyihin. Itse en ole kauhea näyttely ihminen, mutta onko koiria pakko käyttää näyttelyissä, jos kasvattaa niitä? Tietystihän se olisi hyvä, saisi hieman infoa että onko koiran ulkomuodossa jotain annettavaa jälkeläisilleen ym.
Onko mahdollista saada joku muu esittämään koira, koska itse jännnitän sitä niin hirveästi ja tuntuu kamalalta touhulta. :D
Kiitoksia vastauksista, jos niitä tulee ;)
Koiran kasvatus & kenneltoiminta
kasvattajaksiaikova
13
547
Vastaukset
- rohkeasti mukaan
Jos kasvattaa meinaat, olisi tietysti hyvä myös näyttelyttää koiria! Ja tottahan toki voit saada jonkun muun esittämään koirasi. Varmasti halukkaita juniorhandlereitä löytyy samoin kuin rodun harrastajista ihmisiä, jotka esittävät mielellään. Siitä vain tutustumaan näyttelytouhuun ja samalla rotusi harrastajiin. Parhaiten heihin tutustuu juuri näyttelykehän äärellä tai rotuyhdistyksen toiminnassa. Ja voin vakuuttaa, että aikasi katseltuasi näyttelyitä, uskaltaudut itsekin esittämään koirasi. Mutta muista, että näyttelymenestys ei ole tärkeintä vaan se, että tapaa näyttelyissä muita rodun harrastajia. Ikävä kyllä näitä kilpailuhenkisiä muiden koirien haukkujia kehien reunoilta löytyy, älä vain ryhdy sellaiseksi kasvattajaksi!
Haaveita ja hyviä suunnitelmia on hyvä aina olla, ja niiden toteutumisen eteen pitää tehdä työtä.
Kennelnimeä ei muuten voi vain hakea, vaan sen saadakseen on käytävä kasvattajakursseja ja mitä lie, en muista kaikkea kun olen itse niin vanha. Heh.
Ja toki, jos et itse halua esittää omia koiriasi näyttelykehässä, sen voi tietenkin tehdä ihan kuka vaan. Mutta sillä menetelmällä tulos tuskin on kovin hyvä. Näyttelyssä kun on tarkoitus tuoda esille koiran hyvät ominaisuudet: miten sellaiseen pystyisi joku, joka ei tunne rotua kunnolla eikä koiraa kunnolla. Itse en kyllä tiedä ensimmäistäkään kasvattajaa, joka ei olisi paitsi kasvattaja, myös paras mahdollinen omiensa, siis kasvattamiensa koiriensa esittäjä. Hyvät kasvattajat ovat lähestulkoon aina näyttelykehien ammattilaisia. Usko huviksesi, minä nimittäin tunnen melko monta kasvattajaa...
Ja mitä tuohon kasvattamiseen yleensäkin tulee, niin en kyllä pysty näkemään, miten kukaan voisi olla koirien kasvattaja tietämättä ja välittämättä mitään näyttelytoiminnasta. Voihan toki koira olla vaikkapa tottelevaisuusvalio ja saanut luonnetestistäkin erinomaisen tuloksen, mutta jos se ei rakenteeltaan ja ulkonäöltään ole lainkaan sitä, mitä sen rotunsa edustajana pitäisi olla, niin eihän se voi olla kovin sopiva kyseisen rodun jalostukseen sinunkaan mielestäsi, eihän?
Ja vaikka koiran rotu ei edellyttäisikään minkäänlaista luonnetestiä, niin johan näyttelykehässä asiallisesti esiintyminen on osoitus koiran yhteiskuntakelpoisuudesta ja oikeanlaisesta luonteesta. Jos se ärisee tuomarille, niin sehän saa hylätyn. Jos se kehässä yrittää hyökkäillä muiden koirien tai ihmisten kimppuun, se ei tule saamaan hyvää arvosanaa. Puhumattakaan siitä, että sen tulee satavarmasti olla kovin monien ja yksityiskohtaisten ominaisuuksien osalta rakenteeltaan ja ulkonäöltään rotumääritelmää vastaava.
Ja miten voit tietää, mikä on rotumääritelmäää vastaava ulkonäkö ja rakenteelliset ominaisuudet, jos et ikinä halua kuulla koirastasi kenenkään muun kuin itsesi mielipidettä? Ei sellaisella koiralla kovin suurta jalostusarvoa taida olla, jota yksikään ulkopuolinen asiantuntija ei ikinä ole arvioinut. Toki arvioijiakin on monenlaisia, kuten muitakin ammattilaisia ihmisten keskuudessa. Jotta saat viitteitä siitä, onko koirasi ulkopuolisten asiantuntijoiden mielestä rakenteeltaan ja ulkonäöltään rotumääritelmää vastaava, niin joudut varmastikin käyttämään koiraasi vähintään kymmenen kertaa näyttelyssä. Jos se saa joka kerralla laatuarvostelussa ERIn, eli erinomaisen, ja sijoittuu parhaan neljän koiran joukkoon, ja vaikkapa on vielä ROP tai VSP, niin se kertoo kyllä, että koirassa on oikeaa ainesta.
Ja jos se ei saa joka kerralla tai ainakin kahdeksalla kerralla kymmenestä ERIä, niin sitten joudumme jatkamaan keskustelua aiheesta, miksi kyseisen koiran perimää tästä huolimatta olisi aihetta jalostaa edelleen.
Vaan se on sitten jo ihan toinen juttu.- Kirjoitit paljon
asiaa, MUTTA koiran jalostaminen on paljon muutakin kuin ulkomuotoa. Ei koiran tarvitse saada kahdeksaa ERIä ollakseen jalostuskelpoinen. Myös EH:n koira on ihan jalostuskelpoinen jos se on terve ja luonteeltaan hyvä.
Kyllä ERI:n koirallakin voi olla luonteessa toivomisen varaa. Vaikka koira ei olisi yhteiskuntakelpoinen eikä luonne ok, sen voi silti opettaa käyttäytymään näyttelykehässä. Mutta eihän ole tarkoitus että jalostaisimme pelkkiä näyttelykoiria, vaan terveitä ja hyväluonteisia, rotumääritelmän mukaisia koiria?
Se on toki totta, että jos koirasta ei ole minkäänlaista ulkomuototuomarin tekemää arviota, on olemassa vain kasvattajan oma mielipide siitä että hänen koiransa ovat ulkoisesti rotumääritelmän mukaisia. - paljon tärkeämpänä
Kirjoitit paljon kirjoitti:
asiaa, MUTTA koiran jalostaminen on paljon muutakin kuin ulkomuotoa. Ei koiran tarvitse saada kahdeksaa ERIä ollakseen jalostuskelpoinen. Myös EH:n koira on ihan jalostuskelpoinen jos se on terve ja luonteeltaan hyvä.
Kyllä ERI:n koirallakin voi olla luonteessa toivomisen varaa. Vaikka koira ei olisi yhteiskuntakelpoinen eikä luonne ok, sen voi silti opettaa käyttäytymään näyttelykehässä. Mutta eihän ole tarkoitus että jalostaisimme pelkkiä näyttelykoiria, vaan terveitä ja hyväluonteisia, rotumääritelmän mukaisia koiria?
Se on toki totta, että jos koirasta ei ole minkäänlaista ulkomuototuomarin tekemää arviota, on olemassa vain kasvattajan oma mielipide siitä että hänen koiransa ovat ulkoisesti rotumääritelmän mukaisia.pidän luonnetestiä sekä virallisia terveystutkimuksia (silmät, kyynärät, lonkat, sydän, polvet). Sillä vaikka koira olisi kuinka kaunis hyvänsä, se ei paljon auta jos se on sairas tai huono luonteeltaan. Ne sairaudet kun eivät aina näy päälle päin.
- aloittajaa
Itse en pidä ulkomuota nyt niin tärkeänä, terveys ja muut jutut on ekana. Osaan kyllä erottaa tietysti että mitä koiraa nyt ei ainakaan kannattaisi jalostukseen käyttää, jos se on aivan erinnäköinen kuin rotumääritelmässä kerrotaan.
"tiinamuorille" sitä vaan, että mielestäni katsot liika koiran ulkomuotoa, sain sellaisen käsityksen ettei terveydellä ja luonteella ole niin merkitystä > Kunhan koira miellyttää silmää.
Sain myös joistain viesteistä sellaisen käsityksen, että jotkin luulevat etten tiedä hölkäsenpöläystä koiran kasvatuksesta..
Mutta kiitoksia vastauksista :)Vaikka ketjun aloittaja jo lopettelikin, vastaan vielä, jos passaa…
Ilmeisesti pidän koiran terveyden tutkimista ja luonteen hyvyyttä niin itsestään selvinä edellytyksinä koiran edelleen jalostamiselle, että kirjoituksestani saattoi saada sen käsityksen, että ulkonäkö olisi minusta tärkeämpää kuin terveys. Ei tietenkään niin ole, terveys ja luonne ovat aina kriteeri numero yksi. Tässä harrastamassani rodussa eli basenjeilla esimerkiksi testataan kilpirauhasen vajaatoiminta, kuvataan kyynärpäät ja lonkat, vaikka nivelviat tässä alkukantaisessa rodussa ovatkin hyvin harvinaisia; seurataan säännöllisesti sokerin määrää virtsassa liuskatestein; silmät peilataan ensin pentuna ja sitten uudestaan virallisesti vanhempana. Tässä rodussa on menty jopa niin pitkälle, että koirilta testataan geeniperimä erään sokeritaudin tyyppisen vaivan suhteen (fanconi), ja nyt voidaan etukäteen tietää, mitkä kaksi (muuten joka suhteessa erinomaistakin yksilöä) eivät välttämättä sovikaan yhteen, vaan yhdistelmässä on riski että pennut / joku pennuista sairastuisi vanhempana fanconiin. Geenitestiä ei vielä voi tehdä Suomessa, vaan näytteet lähetetään Yhdysvaltoihin tutkittavaksi.
Halusin alkuperäisellä kirjoituksellani tuoda esille, että näyttelyt eivät ole pelkkä kauneuskilpailu, vaikka sellainen käsitys tuntuu tiukasti juttuneenkin joidenkin ihmisten mieliin. Ja toki myönnän, että ihminen on suuressa viisaudessaan jalostanut koiran useissa uusissa roduissa sairaaksi tai sairauksille alttiiksi. Vaan kun en itse sellaisista roduista ole yhtään kiinnostunut enkä niitä harrasta, niin ne pyrkivät aktiivisesti unohtumaan Tiinamuorin päästä, kuten muutkin ikävät asiat.
Sitten vielä täydennys näyttelytulosten merkityksestä. Se riittääkö EH jalostuskoiralle, riippuu tietenkin siitä, minkälaisia tavoitteita kasvattaja asettaa kasvatustyölleen. Otetaan nyt esimerkiksi tuo kahdeksan näyttelykäyntiä. Jos koira saa kaikilta kahdeksalta tuomarilta EH:n, pitäisin sitä merkkinä siitä, että koirassa todellakin on jokin selkeä rakenteellinen puute. EH tarkoittaa sitä, että koira on erittäin hyvä, mutta sen rakenteessa voi olla = todennäköisesti on jotakin sellaista pientä vikaa, mitä tavoitteellinen kasvattaja ei todellakaan halua jalostaa edelleen. Esimerkiksi koiralla voi olla liian suorat kulmaukset, huonosti asettuneet korvat, vääränlainen turkin laatu, ahtaat liikkeet, mittasuhteet eivät vastaa rotumääritelmää –vaikkapa selkä on liian pitkä jne. Eivätkä ne kaikki suinkaan ole vain ulkomuotoseikkoja, vaan moni tuontyyppinen vika voi vaikuttaa myös terveyteen.
Jos taas koira noilla kahdeksalla näyttelykäynnillään saa vaikkapa neljä EH:ta ja neljä ERIä, se kertoo seuraavaa: koira on erinomainen rotunsa edustaja ja sopii jalostuskoiraksi, mutta esimerkiksi tottumattomuus näyttelyiden tyyppisiin tilanteisiin ja harjaantumattomuus esiintymisessä ja esittämisessä vievät silloin tällöin arvosanan alemmaksi. Ja nyt pitää lukijan muistaa, että näyttelytulokset on rankingissa vasta kolmantena jalostussuunnitelmaa tehtäessä: ensin on todettu koira terveeksi ja hyväluonteiseksi, sitten se näyttelyssä saa myös asiantuntijoiden lausunnon rodunomaisuudestaan sekä rakenteeltaan että ulkonäöltään, ja perusluonnekin tulee siellä testatuksi, kuten jo aiemmin kirjoitin.
Vaan kuten jo sanoin, en voi nähdä enkä ymmärtää, että tavoitteellinen kasvattaja tyytyisi saamaan koiralleen puhtaat paperit vain sen terveydentilasta ja luonteesta. Tottakai tavoitteellisella kasvattajalla on halu tietää, miten hänen kasvattamansa terveet ja hyväluonteiset koirat sijoittuvat verrattuna muiden kasvattajien terveisiin ja rodunomaisiin koiriin.
Lienee vähän sama asia kuin totuus, jotta ruokahalu kasvaa syödessä. Mistä puolestaan tuli mieleen, jotta joko NYT saa ottaa nakkeja ja perunasalaattia?
*Röyh*
Pulskaa Uutta Vuotta kaikille!- *Koiruliini*
tiinamuori kirjoitti:
Vaikka ketjun aloittaja jo lopettelikin, vastaan vielä, jos passaa…
Ilmeisesti pidän koiran terveyden tutkimista ja luonteen hyvyyttä niin itsestään selvinä edellytyksinä koiran edelleen jalostamiselle, että kirjoituksestani saattoi saada sen käsityksen, että ulkonäkö olisi minusta tärkeämpää kuin terveys. Ei tietenkään niin ole, terveys ja luonne ovat aina kriteeri numero yksi. Tässä harrastamassani rodussa eli basenjeilla esimerkiksi testataan kilpirauhasen vajaatoiminta, kuvataan kyynärpäät ja lonkat, vaikka nivelviat tässä alkukantaisessa rodussa ovatkin hyvin harvinaisia; seurataan säännöllisesti sokerin määrää virtsassa liuskatestein; silmät peilataan ensin pentuna ja sitten uudestaan virallisesti vanhempana. Tässä rodussa on menty jopa niin pitkälle, että koirilta testataan geeniperimä erään sokeritaudin tyyppisen vaivan suhteen (fanconi), ja nyt voidaan etukäteen tietää, mitkä kaksi (muuten joka suhteessa erinomaistakin yksilöä) eivät välttämättä sovikaan yhteen, vaan yhdistelmässä on riski että pennut / joku pennuista sairastuisi vanhempana fanconiin. Geenitestiä ei vielä voi tehdä Suomessa, vaan näytteet lähetetään Yhdysvaltoihin tutkittavaksi.
Halusin alkuperäisellä kirjoituksellani tuoda esille, että näyttelyt eivät ole pelkkä kauneuskilpailu, vaikka sellainen käsitys tuntuu tiukasti juttuneenkin joidenkin ihmisten mieliin. Ja toki myönnän, että ihminen on suuressa viisaudessaan jalostanut koiran useissa uusissa roduissa sairaaksi tai sairauksille alttiiksi. Vaan kun en itse sellaisista roduista ole yhtään kiinnostunut enkä niitä harrasta, niin ne pyrkivät aktiivisesti unohtumaan Tiinamuorin päästä, kuten muutkin ikävät asiat.
Sitten vielä täydennys näyttelytulosten merkityksestä. Se riittääkö EH jalostuskoiralle, riippuu tietenkin siitä, minkälaisia tavoitteita kasvattaja asettaa kasvatustyölleen. Otetaan nyt esimerkiksi tuo kahdeksan näyttelykäyntiä. Jos koira saa kaikilta kahdeksalta tuomarilta EH:n, pitäisin sitä merkkinä siitä, että koirassa todellakin on jokin selkeä rakenteellinen puute. EH tarkoittaa sitä, että koira on erittäin hyvä, mutta sen rakenteessa voi olla = todennäköisesti on jotakin sellaista pientä vikaa, mitä tavoitteellinen kasvattaja ei todellakaan halua jalostaa edelleen. Esimerkiksi koiralla voi olla liian suorat kulmaukset, huonosti asettuneet korvat, vääränlainen turkin laatu, ahtaat liikkeet, mittasuhteet eivät vastaa rotumääritelmää –vaikkapa selkä on liian pitkä jne. Eivätkä ne kaikki suinkaan ole vain ulkomuotoseikkoja, vaan moni tuontyyppinen vika voi vaikuttaa myös terveyteen.
Jos taas koira noilla kahdeksalla näyttelykäynnillään saa vaikkapa neljä EH:ta ja neljä ERIä, se kertoo seuraavaa: koira on erinomainen rotunsa edustaja ja sopii jalostuskoiraksi, mutta esimerkiksi tottumattomuus näyttelyiden tyyppisiin tilanteisiin ja harjaantumattomuus esiintymisessä ja esittämisessä vievät silloin tällöin arvosanan alemmaksi. Ja nyt pitää lukijan muistaa, että näyttelytulokset on rankingissa vasta kolmantena jalostussuunnitelmaa tehtäessä: ensin on todettu koira terveeksi ja hyväluonteiseksi, sitten se näyttelyssä saa myös asiantuntijoiden lausunnon rodunomaisuudestaan sekä rakenteeltaan että ulkonäöltään, ja perusluonnekin tulee siellä testatuksi, kuten jo aiemmin kirjoitin.
Vaan kuten jo sanoin, en voi nähdä enkä ymmärtää, että tavoitteellinen kasvattaja tyytyisi saamaan koiralleen puhtaat paperit vain sen terveydentilasta ja luonteesta. Tottakai tavoitteellisella kasvattajalla on halu tietää, miten hänen kasvattamansa terveet ja hyväluonteiset koirat sijoittuvat verrattuna muiden kasvattajien terveisiin ja rodunomaisiin koiriin.
Lienee vähän sama asia kuin totuus, jotta ruokahalu kasvaa syödessä. Mistä puolestaan tuli mieleen, jotta joko NYT saa ottaa nakkeja ja perunasalaattia?
*Röyh*
Pulskaa Uutta Vuotta kaikille!Jos minun pitäisi valita haluanko suvun jatkajaksi hyväluonteisen luonnetestissä käyneen, terveeksi tutkitun EH:n koiran, vai tutkimattoman tai vaikkapa D-lonkkaisen, huonompiluonteisen ERI:n koiran, niin valitsen aivan varmasti ensiksimainitun. Se ERI ei paljon lohduta jos päässä viiraa ja on vaikkapa kakkosen polvet. Ne kun eivät näy aina ulospäin. Koiran voi opettaa käyttäytymään hienosti näyttelyssä, vaikka se olisi siviilissä esimerkiksi agressiivinen. Ja kun selaa koiranettiä, sieltä näkee että esimerkiksi jopa D/E lonkkaiset on saanut ERI:n.
Eli hyvään jalostuskoiraan tarvitaan paljon muutakin kuin laatumaininta ERI. Moni kakku päältä kaunis, vaan on silkkoa sisältä! tiinamuori kirjoitti:
Vaikka ketjun aloittaja jo lopettelikin, vastaan vielä, jos passaa…
Ilmeisesti pidän koiran terveyden tutkimista ja luonteen hyvyyttä niin itsestään selvinä edellytyksinä koiran edelleen jalostamiselle, että kirjoituksestani saattoi saada sen käsityksen, että ulkonäkö olisi minusta tärkeämpää kuin terveys. Ei tietenkään niin ole, terveys ja luonne ovat aina kriteeri numero yksi. Tässä harrastamassani rodussa eli basenjeilla esimerkiksi testataan kilpirauhasen vajaatoiminta, kuvataan kyynärpäät ja lonkat, vaikka nivelviat tässä alkukantaisessa rodussa ovatkin hyvin harvinaisia; seurataan säännöllisesti sokerin määrää virtsassa liuskatestein; silmät peilataan ensin pentuna ja sitten uudestaan virallisesti vanhempana. Tässä rodussa on menty jopa niin pitkälle, että koirilta testataan geeniperimä erään sokeritaudin tyyppisen vaivan suhteen (fanconi), ja nyt voidaan etukäteen tietää, mitkä kaksi (muuten joka suhteessa erinomaistakin yksilöä) eivät välttämättä sovikaan yhteen, vaan yhdistelmässä on riski että pennut / joku pennuista sairastuisi vanhempana fanconiin. Geenitestiä ei vielä voi tehdä Suomessa, vaan näytteet lähetetään Yhdysvaltoihin tutkittavaksi.
Halusin alkuperäisellä kirjoituksellani tuoda esille, että näyttelyt eivät ole pelkkä kauneuskilpailu, vaikka sellainen käsitys tuntuu tiukasti juttuneenkin joidenkin ihmisten mieliin. Ja toki myönnän, että ihminen on suuressa viisaudessaan jalostanut koiran useissa uusissa roduissa sairaaksi tai sairauksille alttiiksi. Vaan kun en itse sellaisista roduista ole yhtään kiinnostunut enkä niitä harrasta, niin ne pyrkivät aktiivisesti unohtumaan Tiinamuorin päästä, kuten muutkin ikävät asiat.
Sitten vielä täydennys näyttelytulosten merkityksestä. Se riittääkö EH jalostuskoiralle, riippuu tietenkin siitä, minkälaisia tavoitteita kasvattaja asettaa kasvatustyölleen. Otetaan nyt esimerkiksi tuo kahdeksan näyttelykäyntiä. Jos koira saa kaikilta kahdeksalta tuomarilta EH:n, pitäisin sitä merkkinä siitä, että koirassa todellakin on jokin selkeä rakenteellinen puute. EH tarkoittaa sitä, että koira on erittäin hyvä, mutta sen rakenteessa voi olla = todennäköisesti on jotakin sellaista pientä vikaa, mitä tavoitteellinen kasvattaja ei todellakaan halua jalostaa edelleen. Esimerkiksi koiralla voi olla liian suorat kulmaukset, huonosti asettuneet korvat, vääränlainen turkin laatu, ahtaat liikkeet, mittasuhteet eivät vastaa rotumääritelmää –vaikkapa selkä on liian pitkä jne. Eivätkä ne kaikki suinkaan ole vain ulkomuotoseikkoja, vaan moni tuontyyppinen vika voi vaikuttaa myös terveyteen.
Jos taas koira noilla kahdeksalla näyttelykäynnillään saa vaikkapa neljä EH:ta ja neljä ERIä, se kertoo seuraavaa: koira on erinomainen rotunsa edustaja ja sopii jalostuskoiraksi, mutta esimerkiksi tottumattomuus näyttelyiden tyyppisiin tilanteisiin ja harjaantumattomuus esiintymisessä ja esittämisessä vievät silloin tällöin arvosanan alemmaksi. Ja nyt pitää lukijan muistaa, että näyttelytulokset on rankingissa vasta kolmantena jalostussuunnitelmaa tehtäessä: ensin on todettu koira terveeksi ja hyväluonteiseksi, sitten se näyttelyssä saa myös asiantuntijoiden lausunnon rodunomaisuudestaan sekä rakenteeltaan että ulkonäöltään, ja perusluonnekin tulee siellä testatuksi, kuten jo aiemmin kirjoitin.
Vaan kuten jo sanoin, en voi nähdä enkä ymmärtää, että tavoitteellinen kasvattaja tyytyisi saamaan koiralleen puhtaat paperit vain sen terveydentilasta ja luonteesta. Tottakai tavoitteellisella kasvattajalla on halu tietää, miten hänen kasvattamansa terveet ja hyväluonteiset koirat sijoittuvat verrattuna muiden kasvattajien terveisiin ja rodunomaisiin koiriin.
Lienee vähän sama asia kuin totuus, jotta ruokahalu kasvaa syödessä. Mistä puolestaan tuli mieleen, jotta joko NYT saa ottaa nakkeja ja perunasalaattia?
*Röyh*
Pulskaa Uutta Vuotta kaikille!Jos vähän näytelmistä ja ulkonäköpuolesta ;D
EH=voidaan antaa koiralle,joka omaa rodulle tyypilliset piirteet,jolla on TASAPAINOINEN rakenne,ja joka on hyvässä kunnossa.Muutama vähäinen virhe voidaan sallia,mutta EI RAKENTEELLISIA virheitä.Tämä laatumaininta voidaan antaa vain TASOKKAALLE koiralle.
Eli EH:n koiran pitää olla jo melkoisen moitteetton ja nimenomaan rakenne kunnossa.Siksi eh on ( määrät,luokat vaihtelee) jokusessakin rodussa "riittävä" jalostussuosituksissa.
Loppupeleissä eh:n ja eri:n väi voi olla aika pieni.On esim.tuomareita,jotka helpommin antaa erin ja tuomareita,joilta se tippuu vähemmin.Ennenvanhaan eriä ylipäätään tuli vähemmin,ja voi sanoa,että eh oli melkein kun eri,koska niitä sinisiäkin käytettiin reippaammin.No,noissa voidaan tulla myös siihen,että tuomarin oma makukin voi ratkaista kumpaan kääntyy.Esim.pitää pienistä,niin helposti jättää erin pois isolta.Ja toisinpäin.Vaikka koiralla eriin ei olisi mitään selkeää (riittävästi selkeitä pikkuvikojakaan virheitä) palkinnon tiputukseen.Noin siis käytännössäkin.
Pienissä,harvinaisissa roduissa eriä tippuu myös herkemmin,kuin isoissa.Koska vertilupohjaa on jo nähtävillä isoissa enemmän,ja usein tuomarit enemmän niihin perehtyneitä.
Jos ajattelisi,että koiran pitäisi saada vain eriä,tai se olisi jalostuksen alaraja,niin geenipohja kapenisi entisestään.
Ja varsinkin siis,kun eh:n koiran pitäisi olla ilman suurempia vikoja,niin kaventaisi aivan liikaa.
Tärkeintä ulkomuotoa arvosteltaessa jalostuksen kannalta on se,ettei ole niitä nimenomaan terveyteen vaikuttavia haitallisesti seikkoja,ja tyyppi on riittävän hyvä.Ja siihen sitten valitaan sopiva kumppani,millä ei niitä samoja pikkuvikoja saa olla,eikä mielestäni lähisuvussakaan välttämättä.
Ja sitten virheitä kun mietitään,niin rotumääritelmien tulkinnoissa mainitaan niiden suuruus.Pikkuvirheissä ne sitten suhteutetaan koiran antoon muuten jalostuksessa.Ja huomioidaan jatkojalostuksessa.
Mutta ylipäätään,jalostus on kolmen summa.Luonne,terveys ja ulkonäkö.Ja ulkonäkö on se,missä eniten voidaan joustaa ja on sitä "joustamisenvaraa".
Ja näytelmät on yksi tapa seurata seurata ulkonäköä ja mittauttaa sitä.Ja kuuluu siis kasvattamiseen mielestäni.Jalostustarkastus on sitten vielä parempi,joita saisikin olla enemmän.*Koiruliini* kirjoitti:
Jos minun pitäisi valita haluanko suvun jatkajaksi hyväluonteisen luonnetestissä käyneen, terveeksi tutkitun EH:n koiran, vai tutkimattoman tai vaikkapa D-lonkkaisen, huonompiluonteisen ERI:n koiran, niin valitsen aivan varmasti ensiksimainitun. Se ERI ei paljon lohduta jos päässä viiraa ja on vaikkapa kakkosen polvet. Ne kun eivät näy aina ulospäin. Koiran voi opettaa käyttäytymään hienosti näyttelyssä, vaikka se olisi siviilissä esimerkiksi agressiivinen. Ja kun selaa koiranettiä, sieltä näkee että esimerkiksi jopa D/E lonkkaiset on saanut ERI:n.
Eli hyvään jalostuskoiraan tarvitaan paljon muutakin kuin laatumaininta ERI. Moni kakku päältä kaunis, vaan on silkkoa sisältä!Koiruliini kirjoitti:
"Hyvään jalostuskoiraan tarvitaan paljon muutakin kuin laatumaininta ERI. Moni kakku päältä kaunis, vaan on silkkoa sisältä! ERI ei paljon lohduta jos päässä viiraa ja on vaikkapa kakkosen polvet. Ne kun eivät näy aina ulospäin. Koiran voi opettaa käyttäytymään hienosti näyttelyssä, vaikka se olisi siviilissä esimerkiksi agressiivinen. Ja kun selaa koiranettiä, sieltä näkee että esimerkiksi jopa D/E lonkkaiset on saanut ERI:n."
Tuota tuota. Mitenkähän koiran voi opettaa käyttäytymään näyttelyissä hienosti, jos se siviilissä eli oikeasti on agressiiivinen? Kerro tämä minulle, niin minusta tulee paras koirakuiskaaja ikinä:-))
Ja toki, jos näyttelyyn tuodaan nuori D/E-lonkkainen koira, niin eihän se vielä siinä tilanteessa ja iässä näytä mitenkään vammaiselta eikä liiku muita huonommin. Lonkka- ja kyynärnivelviat sekä muut vastaavat nivelvaivat ilmenevät ongelmina vasta vanhemmalla iällä. Juuri siksihän lonkkia ja muita niveliä kuvataan, että kasvattajat / koiria ostavat älyäisivät olla käyttämättä / ostamatta perimältään huonoja koiria! Tämä asia kuuluu siis kirjaamiini kriteereihin nro yksi: terveystiedot.
-Äläkä sie Koiruliini minua syyllistä, jos joku kasvattaja vähät välittää jalostuskoiransa lonkkakuvaustuloksista, tai kyseisen pentueen pennunostajat eivät myöskään asiaa tajua. D/E:n lonkat eivät tietenkään saa olla este koiran osallistumiselle näyttelyihin tai juoksukilpailuihin tai tottelevaisuuskisoihin tai agilityradalle, luolakokeisiin, ihmisten ja huumeiden etsintään. Vai pitäisikö sinusta niin olla?
Off-Topic:
Tämä koirien supertarkka terveysseuranta on muuten eräässä mielessä hieman huvittava juttu. Ensimmäistäkään täysivaltaista ihmistä ei nimittäin ikinä ole kielletty tai estetty lisääntymästä, vaikka hänen perimänsä ei todellakaan olisi kovin hyvä. Tai vaikka se olisi ihan selkeästi todella huono. Onko siis niin, että rodunjalostus on huono juttu, jos se koskee ihmistä? Ja hyvä juttu, jos se koskee vaikkapa koiraa?
*Raaps raaps*
Lieneekö tässä terveys / jalostusseurantafilosofiassa jokin ristiriita? Nyt on mentävä laittamaan iso laamanvillainen mietintämyssy päähän. Jospa se auttaisi edes johonkin vaivaan. Tällä menolla koirat ovat nimittäin kohta fiksumpia ja terveempiä kuin keskivertoihmiset. Ja minä ressukka olen kuvitellut ja vähän pelännytkin possujen vallankumousta. Tyyliin George Orwellin Animal Farm. Kohta se vissiin on täällä. Mutta ehkä ne eivätkään ole possuja, vaan koiria, jotka tulevat ja ottavat meät ihimiset haltuunsa. Niillä kun on parempi, tutkittu sekä seulottu perimä .- 3336666333366
molossi kirjoitti:
Jos vähän näytelmistä ja ulkonäköpuolesta ;D
EH=voidaan antaa koiralle,joka omaa rodulle tyypilliset piirteet,jolla on TASAPAINOINEN rakenne,ja joka on hyvässä kunnossa.Muutama vähäinen virhe voidaan sallia,mutta EI RAKENTEELLISIA virheitä.Tämä laatumaininta voidaan antaa vain TASOKKAALLE koiralle.
Eli EH:n koiran pitää olla jo melkoisen moitteetton ja nimenomaan rakenne kunnossa.Siksi eh on ( määrät,luokat vaihtelee) jokusessakin rodussa "riittävä" jalostussuosituksissa.
Loppupeleissä eh:n ja eri:n väi voi olla aika pieni.On esim.tuomareita,jotka helpommin antaa erin ja tuomareita,joilta se tippuu vähemmin.Ennenvanhaan eriä ylipäätään tuli vähemmin,ja voi sanoa,että eh oli melkein kun eri,koska niitä sinisiäkin käytettiin reippaammin.No,noissa voidaan tulla myös siihen,että tuomarin oma makukin voi ratkaista kumpaan kääntyy.Esim.pitää pienistä,niin helposti jättää erin pois isolta.Ja toisinpäin.Vaikka koiralla eriin ei olisi mitään selkeää (riittävästi selkeitä pikkuvikojakaan virheitä) palkinnon tiputukseen.Noin siis käytännössäkin.
Pienissä,harvinaisissa roduissa eriä tippuu myös herkemmin,kuin isoissa.Koska vertilupohjaa on jo nähtävillä isoissa enemmän,ja usein tuomarit enemmän niihin perehtyneitä.
Jos ajattelisi,että koiran pitäisi saada vain eriä,tai se olisi jalostuksen alaraja,niin geenipohja kapenisi entisestään.
Ja varsinkin siis,kun eh:n koiran pitäisi olla ilman suurempia vikoja,niin kaventaisi aivan liikaa.
Tärkeintä ulkomuotoa arvosteltaessa jalostuksen kannalta on se,ettei ole niitä nimenomaan terveyteen vaikuttavia haitallisesti seikkoja,ja tyyppi on riittävän hyvä.Ja siihen sitten valitaan sopiva kumppani,millä ei niitä samoja pikkuvikoja saa olla,eikä mielestäni lähisuvussakaan välttämättä.
Ja sitten virheitä kun mietitään,niin rotumääritelmien tulkinnoissa mainitaan niiden suuruus.Pikkuvirheissä ne sitten suhteutetaan koiran antoon muuten jalostuksessa.Ja huomioidaan jatkojalostuksessa.
Mutta ylipäätään,jalostus on kolmen summa.Luonne,terveys ja ulkonäkö.Ja ulkonäkö on se,missä eniten voidaan joustaa ja on sitä "joustamisenvaraa".
Ja näytelmät on yksi tapa seurata seurata ulkonäköä ja mittauttaa sitä.Ja kuuluu siis kasvattamiseen mielestäni.Jalostustarkastus on sitten vielä parempi,joita saisikin olla enemmän.Ei ne tuomarit mitään guruja ole,mun RAKENNEPUUTEINEN (kulmaukset puuttuu/tai siis tosi heikot edessä ja takana surkeat liikkeet) kuitenkin koira on Suomen ja Ruotsin Valio =) ja on sillä A-lonkat ja 0-etupää,mutta en mä silti sitä jalostukseen käyttäs!
- *Koiruliini**
tiinamuori kirjoitti:
Koiruliini kirjoitti:
"Hyvään jalostuskoiraan tarvitaan paljon muutakin kuin laatumaininta ERI. Moni kakku päältä kaunis, vaan on silkkoa sisältä! ERI ei paljon lohduta jos päässä viiraa ja on vaikkapa kakkosen polvet. Ne kun eivät näy aina ulospäin. Koiran voi opettaa käyttäytymään hienosti näyttelyssä, vaikka se olisi siviilissä esimerkiksi agressiivinen. Ja kun selaa koiranettiä, sieltä näkee että esimerkiksi jopa D/E lonkkaiset on saanut ERI:n."
Tuota tuota. Mitenkähän koiran voi opettaa käyttäytymään näyttelyissä hienosti, jos se siviilissä eli oikeasti on agressiiivinen? Kerro tämä minulle, niin minusta tulee paras koirakuiskaaja ikinä:-))
Ja toki, jos näyttelyyn tuodaan nuori D/E-lonkkainen koira, niin eihän se vielä siinä tilanteessa ja iässä näytä mitenkään vammaiselta eikä liiku muita huonommin. Lonkka- ja kyynärnivelviat sekä muut vastaavat nivelvaivat ilmenevät ongelmina vasta vanhemmalla iällä. Juuri siksihän lonkkia ja muita niveliä kuvataan, että kasvattajat / koiria ostavat älyäisivät olla käyttämättä / ostamatta perimältään huonoja koiria! Tämä asia kuuluu siis kirjaamiini kriteereihin nro yksi: terveystiedot.
-Äläkä sie Koiruliini minua syyllistä, jos joku kasvattaja vähät välittää jalostuskoiransa lonkkakuvaustuloksista, tai kyseisen pentueen pennunostajat eivät myöskään asiaa tajua. D/E:n lonkat eivät tietenkään saa olla este koiran osallistumiselle näyttelyihin tai juoksukilpailuihin tai tottelevaisuuskisoihin tai agilityradalle, luolakokeisiin, ihmisten ja huumeiden etsintään. Vai pitäisikö sinusta niin olla?
Off-Topic:
Tämä koirien supertarkka terveysseuranta on muuten eräässä mielessä hieman huvittava juttu. Ensimmäistäkään täysivaltaista ihmistä ei nimittäin ikinä ole kielletty tai estetty lisääntymästä, vaikka hänen perimänsä ei todellakaan olisi kovin hyvä. Tai vaikka se olisi ihan selkeästi todella huono. Onko siis niin, että rodunjalostus on huono juttu, jos se koskee ihmistä? Ja hyvä juttu, jos se koskee vaikkapa koiraa?
*Raaps raaps*
Lieneekö tässä terveys / jalostusseurantafilosofiassa jokin ristiriita? Nyt on mentävä laittamaan iso laamanvillainen mietintämyssy päähän. Jospa se auttaisi edes johonkin vaivaan. Tällä menolla koirat ovat nimittäin kohta fiksumpia ja terveempiä kuin keskivertoihmiset. Ja minä ressukka olen kuvitellut ja vähän pelännytkin possujen vallankumousta. Tyyliin George Orwellin Animal Farm. Kohta se vissiin on täällä. Mutta ehkä ne eivätkään ole possuja, vaan koiria, jotka tulevat ja ottavat meät ihimiset haltuunsa. Niillä kun on parempi, tutkittu sekä seulottu perimä .Tunnen/ tiedän monta koiraa jotka käyttäytyvät näyttelyssä aivan moitteettomasti ja jotka seisovat kuin patsas mutta joilla on "siviilissä" jokin ei-toivottu luonteenpiirre. Itsellänikin on kaksi: toinen räyhää tietyille vieraille koirille (ei tee sitä näyttelyssä). Ja toinen ei antaisi kotioloissa läheskään kaikkien ihmisten koskea itseensä, mutta näyttelyssä ei välitä vaikka tuomarit kopeloi.
Koiralle on hyvin helppoa opettaa tietynlainen "näyttelykäytös", jos sitä pennusta saakka treenaa.
Koirien terveysseuranta on kaikkea muuta kuin huvittava juttu. Eikä sitä millään muotoa voi verrata ihmisten lisääntymiseen! Ainakin länsimaissa ihmiset sentään voivat itse valita lisääntymiskumppaninsa, rotukoirat eivät! *Koiruliini** kirjoitti:
Tunnen/ tiedän monta koiraa jotka käyttäytyvät näyttelyssä aivan moitteettomasti ja jotka seisovat kuin patsas mutta joilla on "siviilissä" jokin ei-toivottu luonteenpiirre. Itsellänikin on kaksi: toinen räyhää tietyille vieraille koirille (ei tee sitä näyttelyssä). Ja toinen ei antaisi kotioloissa läheskään kaikkien ihmisten koskea itseensä, mutta näyttelyssä ei välitä vaikka tuomarit kopeloi.
Koiralle on hyvin helppoa opettaa tietynlainen "näyttelykäytös", jos sitä pennusta saakka treenaa.
Koirien terveysseuranta on kaikkea muuta kuin huvittava juttu. Eikä sitä millään muotoa voi verrata ihmisten lisääntymiseen! Ainakin länsimaissa ihmiset sentään voivat itse valita lisääntymiskumppaninsa, rotukoirat eivät!Helposti ovat tervepäiset koirat opetettavissa. Vaan miksi joku henkilö, joka kertomasi mukaan on osannut opettaa koiralleen näyttelykäyttäytymisen perusteet todella hyvin, ei muka osaisikaan opettaa koiraansa käyttäytymään arkielämässä omassa kotona yhtä hyvin? ---Eiköhän ole kyse pelkästään siitä, että koiran koulutukseen ja johtamiseen ei ole tavallisessa arkielämässä kiinnitetty tarpeeksi huomiota, on ainoastaan panostettu näyttelyissä käyttäytymiseen. Tällaisessa tapauksessa ei todellakaan ole kyse siitä, että koiralla olisi jokin ei-toivottu luonteenpiirre, vaan siitä, että koiran omistajalla ei ole riittänyt halua eikä intoa kouluttaa koiriaan myös siviilissä käyttäytymään kunnolla, vaikka tuota näyttelykoulutusta hän on osannutkin antaa ihan ok. 'Motivaatio' ja 'Johdonmukaisuus' eivät ole pelkästään koiran koulutukseen kuuluvia tavoitteita, vaan kuten kirjoituksestasi kävi ilmi, myös koiran omistajan ja kouluttajan on ne sisäistettävä omaan toimintaansa koiran ohjaajana toivomaansa tavoitteeseen päästäkseen. Olkoon kyseessä sitten vaikkapa arkikäyttäytyminen tai agility.
Mitä taas tulee tuohon ihmisten lisääntymisen kontrolloimattomuuteen tulee, niin miksi sitä ei voisi tai saisi verrata koirien jalostamiseen? Siksihän juuri halusin heittää vertaukseksi off-topic herjan: ihmiset voivat vapaasti lisääntyä ja vapaasti valita lisääntymiskumppaninsa, olipa kyseinen yhdistelmä tai lisääntymistä suunnitteleva yksilö miten sopimaton tahansa jatkamaan sukuaan. Ihmisille ei aseteta lähestulkoon mitään kriteerejä: oletpa sitten mitä vaan perinnöllisiä tauteja tai monessa sukupolvessa rikollisia geenejä kantava, älyn pohjanoteeraus yms jne, niin mehän humaanisti annamme kaikkien kukkien vapaasti lisääntyä. Nyt on kaiken lisäksi ohitettu se ajanjakso ihmisen historiassa, jolloin luonto asetti edes jonkinlaiset rajat ihmisenkin lisääntymiselle. Nyt ei enää tarvita riittävää määrää älyä ja nokkeluutta tai fyysistä kyvykkyyttä pysyä omin voimin hengissä edes puolta päivää. Meillähän on hyvinvointiyhteiskunta ja demokratia sekä hoitotakuu.
Kenenkäs vastuulla tässä järjestelmässä on, että nuo Orwellin kirjassa kuvatut siat eivät pääse valtaamaan tätä meidän maailmaa?- tuloksiin..
3336666333366 kirjoitti:
Ei ne tuomarit mitään guruja ole,mun RAKENNEPUUTEINEN (kulmaukset puuttuu/tai siis tosi heikot edessä ja takana surkeat liikkeet) kuitenkin koira on Suomen ja Ruotsin Valio =) ja on sillä A-lonkat ja 0-etupää,mutta en mä silti sitä jalostukseen käyttäs!
Näyttelyiden tuloksia EI SAA kattoa ihan vain titteleitä töllöttämällä. Meidänkin rodussa on valiota valion perään sellaisillakin koirilla, jotka eivät vastaa rotua ollenkaan. Koira on vain viety sellaisille tuomareille, jotka eivät tunne rotua hyvin tia tykkäävät koirasta, joka poikkeaa muista rodun edustajista. Hmn...
Eli seuraa tuomareita, millä käyty. Kysele usealta kasvattajalta, mitkä ovat rodulle hyvät tuomarit. Mitä ne tuomarit on antaneet koiralle. Meilläkin nämä edellä mainitut esim. koirat on kans, ee, ltv. jv, mv jne valioita, mutta mutta... yhdeltäkään rotua oikeasti tuntevalta tuomarilta eivät ole saaneet T tai HYL parempaa. :D Että repikää siitä huumoria! ja nämäkö sitten ovat hyviä jalostuskoiria?? pskat sanon minä. Vaikka terveystulokset ja luonnetestit on hyvät, ja näyttelytulokset priimaa, niin pskaa ne vaan on tuottanu ja tuleevat sitä tekemään.Nämä tämmöset koirat sitten vievät sitä rotua huonoon suuntaan... Kun ei osata kattoo asioita niiden oikeista kulmista.
Ja näissä "super ihq" koirissa kun on viellä sekopäisyyttä mukana, joka ei esiinny, kun omistaja osaa hienosti vältellä paikkoja/koiria, jotka sen hyökkäyksen voisi laukasta, niin eipä tule moiset ilmiöt julki.
Jalostus ja kasvatustyössä pitää oikeasti olla tarkka, ei saa vain töllöttää tuloksia.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Medvedev: Suomi tuhoutuu ydinsodassa ensimmäisenä
Venäjän ydinaseilla on lyhyin matka Suomeen, joten ydinsodassa Suomi tuhoutuu heti sodan alkuminuuteilla, muilla mailla4141206- 641106
- 61842
- 61795
Onko se loukkaavaa
Kun joka kerta tuijotan sun peppua. En mahda sille mitään, että se vangitsee katseeni. Pohdin vain että ei minusta ole k100703Hotellille löytyi ostaja....
Tämän päivän Kainuun Sanomissa oli uutinen, että pesänhoitajan mukaan Hotelli Kainuu myydään ensiviikolla. Hieno homma,16702- 72684
Onko kaivattusi seinäruusu?
Kun hän saapuu paikalle, huomaako kukaan, vai kääntyvätkö päät? Onko se hyvä vai huono juttu? Oletko sinä huomattu vai49661- 26653
- 60645