Suomen väkiluku nousi vuosien 1720 ja 1800 välisenä aikana reilusti yli kaksinkertaiseksi ja vieläpä ilman suurta suhteellista köyhyyttä. 1600- ja 1700-luvuilla luotiin ja uudistettiin valtiollisia rakenteita, mm. hallintokoneisto, kaupungit, koulu- ja yliopistolaitos, joiden perusteella myöhempi teollistuminen ja yhteiskunnallinen kehitys olivat mahdollisia.
Ruotsin ja Suomen kulttuuri-, talous- ja poliittishistoriallista aikakautta 1700-luvun jälkipuoliskolla nimitetään hyödyn ajaksi. Suomelle se merkitsi valistusajan ihanteiden tuloa yhteiskuntaan sekä ennen kaikkea teollisuustoiminnan kehittymistä. Valtion tuella perustettiin useita tehtaita. mm. kutoma-, tupakka-, sokeri-, paperi-, saha- ja lasiteollisuutta. Turussa toimi 1700-luvulla kaksi valtakunnan suurimpiin kuulunutta tupakkatehdasta. Laivojen rakentamisen alkoi Turussa v. 1732 perustetulla telakalla, josta kehittyi aikaa myöten kaupungin merkittävin teollisuudenala. Sen lisäksi parannettiin teitä, tehostettiin postinkulkua ja väestön varallisuus kasvoi. Vuonna 1749 Ruotsin valtakunnassa suoritettiin väestölaskenta ensimmäisenä maailmassa.
Tiedon merkitystä korostettiin tavoitteiden saavuttamisessa ja pyrittiin valtion ja kansalaisten hyvinvoinnin edistämiseen. Suomessa tieteen ja kulttuurielämän vaikuttajiin kuuluivat mm. Henrik Gabriel Porthan, Anders Chydenius ja Johan Gadolin. Viimeksi mainittu oli kansainvälisesti tunnettu kemisti jo elinaikanaan, ja hän on ainoa suomalainen jonka mukaan on nimetty alkuaine. Antti Lizelius nousi suomalaiskansalliseksi herättäjäksi ja toimitti 1776 ensimmäistä suomenkielistä sanomalehteä. Hän alkoi käyttää suomen kieltä myös kuntakokousten pöytäkirjoissa ja yritti opettaa kansalle tehokkaampia maanviljelys- ja karjanhoitomenetelmiä.
Jo 1600-luvulla puhuttiin suomalaisesta kansakunnasta, ja ensimmäiseksi selkeäksi suomalaisen nationalismin ilmentymäksi voidaan laskea vuonna 1703 ilmestynyt Daniel Jusleniuksen väitöskirja ”Suomalaisten puolustus”. Suomen kielen asema alkoi parantua vähitellen. Vuonna 1640 perustetulla Turun akatemialla oli suuri merkitys suomenkielentaitoisten pappien virkamiesten saamisessa, ja vuonna 1732 päätettiin, että Suomessa valittaisiin tuomareiksi vain suomenkielentaitoisia. Kaikki Turun akatemian professorit olivat syntyperältään suomalaisia 1800-luvun alussa.
Tämän kehityksen katkaisi Venäjän valloitus vuonna 1809. Suomen talous jäi Ruotsista jälkeen ja vanha kustaviaaninen hallintokulttuuri ja yläluokka säilyttivät asemansa. Samaan aikaan entisessä emämaassa tehtiin yhteiskunnallisia ja poliittisia uudistuksia ja vähitellen aloitettiin matka kohti hyvinvointivaltiota. Sen sijaan Suomesta oli tullut Venäjän keisarin alainen syrjäinen suuriruhtinaskunta. Kehitystä tapahtui, mutta se oli muihin Pohjoismaihin verrattuna hidasta ja jokaisesta uudistuksesta jouduttiin taistelemaan kynsin hampain (oma raha, suomen kielen asema).
Vertailu Suomen ja Norjan itsenäistymisen vaiheiden välillä on myös mielenkiintoinen. On aivan eri asia erota pienestä Ruotsista, kuin 130 miljoonan asukkaan keisarin johtamasta epädemokraattisesta suurvallasta. Norjalaiset saivat oman perustuslain ja kansanedustuslaitoksen (suurkäräjät) vuonna 1814. Ruotsalaisen käskynhaltijan virka lakkautettiin 1873 ja vuonna 1884 Norjaan valittiin ensimmäisen parlamentaarisen hallitus. Suomalaisia sen sijaan yritettiin venäläistää sortokausien aikana vielä 1900-luvun alussa.
Sananvapaudella on Suomessa pitkät perinteet. Säätyvaltiopäivät hyväksyi vuonna 1766 painovapauslain, suomalaisen valtiopäivämiehen, kirkkoherra Anders Chydeniuksen käynnistämän keskustelun johdosta. Kansalaisille tuli samalla myös mahdollisuus valvoa julkista vallankäyttöä, kun he saivat oikeuden mennä tutkimaan viranomaisten asiakirjoja niin halutessaan.
Kun Suomi liitettiin autonomisena suuriruhtinaskuntana Venäjän valtakuntaan, entiset lait luvattiin säilyttää. Lupausta ei kuitenkaan täysin pidetty. Vuonna 1829 annettiin keisarillinen asetus sensuurista ja kirjakaupasta. Suomeen tuli Venäjän mallin mukainen ennakkosensuuri, johon kuuluivat sensuurikomiteat, paikallissensorit, sensuuriylihallitus ja vuodesta 1865 lähtien painoylihallitus. Ne tarkastivat kaiken julkaistavaksi aiotun ja maahan tuodun kirjallisuuden sekä valvoivat kirjastoja ja kirjakauppoja. Sananvapauden suhteen siirtyminen Venäjän valtaan tiesi Suomelle sadan vuoden taantumaa.
Oliko Venäjän valta Suomelle loppujen lopuksi siunaus vai kirous? Itsenäistyikö Suomi Venäjän ansiosta, vai Venäjästä huolimatta? Sen saa jokainen päättää itse.
http://myy.helia.fi/~king2000/content/vapauden_hyodyn_aikakausi.html
http://www.uwasa.fi/~sukkula/juhlakirja/salminen.html
http://www.turku.fi/kesvi/historia/huvihyoty.htm
http://www.tsv.fi/ttapaht/021/manninen021.htm
http://www.vapaasana.net/tulosta.php3?id=390
http://koti.welho.com/rsaarnia/materiaali/suomi/sortovuodet.htm
http://kemistikerho.ry.utu.fi/gadolin.htm
Ruotsin ja Suomen kulttuuri-, talous- ja poliittishistoriallista aikakautta 1700-luvun jälkipuoliskolla nimitetään hyödyn ajaksi. Suomelle se merkitsi valistusajan ihanteiden tuloa yhteiskuntaan sekä ennen kaikkea teollisuustoiminnan kehittymistä. Valtion tuella perustettiin useita tehtaita. mm. kutoma-, tupakka-, sokeri-, paperi-, saha- ja lasiteollisuutta. Turussa toimi 1700-luvulla kaksi valtakunnan suurimpiin kuulunutta tupakkatehdasta. Laivojen rakentamisen alkoi Turussa v. 1732 perustetulla telakalla, josta kehittyi aikaa myöten kaupungin merkittävin teollisuudenala. Sen lisäksi parannettiin teitä, tehostettiin postinkulkua ja väestön varallisuus kasvoi. Vuonna 1749 Ruotsin valtakunnassa suoritettiin väestölaskenta ensimmäisenä maailmassa.
Tiedon merkitystä korostettiin tavoitteiden saavuttamisessa ja pyrittiin valtion ja kansalaisten hyvinvoinnin edistämiseen. Suomessa tieteen ja kulttuurielämän vaikuttajiin kuuluivat mm. Henrik Gabriel Porthan, Anders Chydenius ja Johan Gadolin. Viimeksi mainittu oli kansainvälisesti tunnettu kemisti jo elinaikanaan, ja hän on ainoa suomalainen jonka mukaan on nimetty alkuaine. Antti Lizelius nousi suomalaiskansalliseksi herättäjäksi ja toimitti 1776 ensimmäistä suomenkielistä sanomalehteä. Hän alkoi käyttää suomen kieltä myös kuntakokousten pöytäkirjoissa ja yritti opettaa kansalle tehokkaampia maanviljelys- ja karjanhoitomenetelmiä.
Jo 1600-luvulla puhuttiin suomalaisesta kansakunnasta, ja ensimmäiseksi selkeäksi suomalaisen nationalismin ilmentymäksi voidaan laskea vuonna 1703 ilmestynyt Daniel Jusleniuksen väitöskirja ”Suomalaisten puolustus”. Suomen kielen asema alkoi parantua vähitellen. Vuonna 1640 perustetulla Turun akatemialla oli suuri merkitys suomenkielentaitoisten pappien virkamiesten saamisessa, ja vuonna 1732 päätettiin, että Suomessa valittaisiin tuomareiksi vain suomenkielentaitoisia. Kaikki Turun akatemian professorit olivat syntyperältään suomalaisia 1800-luvun alussa.
Tämän kehityksen katkaisi Venäjän valloitus vuonna 1809. Suomen talous jäi Ruotsista jälkeen ja vanha kustaviaaninen hallintokulttuuri ja yläluokka säilyttivät asemansa. Samaan aikaan entisessä emämaassa tehtiin yhteiskunnallisia ja poliittisia uudistuksia ja vähitellen aloitettiin matka kohti hyvinvointivaltiota. Sen sijaan Suomesta oli tullut Venäjän keisarin alainen syrjäinen suuriruhtinaskunta. Kehitystä tapahtui, mutta se oli muihin Pohjoismaihin verrattuna hidasta ja jokaisesta uudistuksesta jouduttiin taistelemaan kynsin hampain (oma raha, suomen kielen asema).
Vertailu Suomen ja Norjan itsenäistymisen vaiheiden välillä on myös mielenkiintoinen. On aivan eri asia erota pienestä Ruotsista, kuin 130 miljoonan asukkaan keisarin johtamasta epädemokraattisesta suurvallasta. Norjalaiset saivat oman perustuslain ja kansanedustuslaitoksen (suurkäräjät) vuonna 1814. Ruotsalaisen käskynhaltijan virka lakkautettiin 1873 ja vuonna 1884 Norjaan valittiin ensimmäisen parlamentaarisen hallitus. Suomalaisia sen sijaan yritettiin venäläistää sortokausien aikana vielä 1900-luvun alussa.
Sananvapaudella on Suomessa pitkät perinteet. Säätyvaltiopäivät hyväksyi vuonna 1766 painovapauslain, suomalaisen valtiopäivämiehen, kirkkoherra Anders Chydeniuksen käynnistämän keskustelun johdosta. Kansalaisille tuli samalla myös mahdollisuus valvoa julkista vallankäyttöä, kun he saivat oikeuden mennä tutkimaan viranomaisten asiakirjoja niin halutessaan.
Kun Suomi liitettiin autonomisena suuriruhtinaskuntana Venäjän valtakuntaan, entiset lait luvattiin säilyttää. Lupausta ei kuitenkaan täysin pidetty. Vuonna 1829 annettiin keisarillinen asetus sensuurista ja kirjakaupasta. Suomeen tuli Venäjän mallin mukainen ennakkosensuuri, johon kuuluivat sensuurikomiteat, paikallissensorit, sensuuriylihallitus ja vuodesta 1865 lähtien painoylihallitus. Ne tarkastivat kaiken julkaistavaksi aiotun ja maahan tuodun kirjallisuuden sekä valvoivat kirjastoja ja kirjakauppoja. Sananvapauden suhteen siirtyminen Venäjän valtaan tiesi Suomelle sadan vuoden taantumaa.
Oliko Venäjän valta Suomelle loppujen lopuksi siunaus vai kirous? Itsenäistyikö Suomi Venäjän ansiosta, vai Venäjästä huolimatta? Sen saa jokainen päättää itse.
http://myy.helia.fi/~king2000/content/vapauden_hyodyn_aikakausi.html
http://www.uwasa.fi/~sukkula/juhlakirja/salminen.html
http://www.turku.fi/kesvi/historia/huvihyoty.htm
http://www.tsv.fi/ttapaht/021/manninen021.htm
http://www.vapaasana.net/tulosta.php3?id=390
http://koti.welho.com/rsaarnia/materiaali/suomi/sortovuodet.htm
http://kemistikerho.ry.utu.fi/gadolin.htm
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mielenkiintoinen ajatus: olisiko säätyvalta Suomessa tosiaan murtunut nopeammin, jos olisimme pysyneet Ruotsin yhteydessä. Ehkäpä yhteiskunnallinen kehitys Venäjän vallan alla tosiaan hidastui siinä määrin, että ruotsinkielinen yläluokka paradoksaalisesti pysyi johtavassa asemassa kauemmin kuin emä-Ruotsin hallitessa olisi tapahtunutkaan.
Ilman muuta itäisen hallintokulttuurin tulo maahamme oli kirous. Toisaalta ehkä Suomi hahmotettiin paremmin erilliseksi hallintoalueeksi tsaarin aikana.
Myös autonomian ajalla tapahtui myönteistä kehitystä: kansallinen herääminen, suomalaisen kirjallisuuden läpimurto jne. Toisaalta kansallisuusaate olisi varmaan saavuttanut Suomen yhtä hyvin Ruotsin alaisuudessa.
Venäjän valta taisi loppujen lopuksi koitua suomalaisten onneksi, sillä vaikka maatamme venäläistettiin loppui ainakin kiivas ruotsalaistaminen. Venäjä on aina koettu uhaksi, eikä se ole pystynyt muuttamaan suomalaista muuten kuin kohottamalla suomalaisen kansallistunnetta. Mutta miten lienee Ruotsin laita?
Ruotsihan tuhosi tietoisesti kaikkea Suomen varhaishistoriaan kuuluvaa 1500-luvulta 1700-luvulle. 1528 Kustaa Vaasa hävitti Kuusiston piispanlinnan vanhoine suomalaisasiakirjoineen. 1680 jälkeen ruotsalaiset keskustelivat suomalaisten joukkotuhonnasta. Sitä ei kuitenkaan pidetty tarpeellisena, koska suomalaisia pidettiin valtakunnan uskollisina alamaisina. Professori Nesselius vaati kirjoituksissaan 1708-11 Suomen ruotsalaistamista ja Suomen kansan ja kielen hävittämistä - vain Lappiin olisi voinut jättää joitain suomalaisia alueita suomalaisten elinkelvottomaksi jäänteeksi.
Nyt kun on päästy eroon pakkoruotsista, ei ole mitään syytä nostaa arvoon arvaamattomaan Ruotsin merkitystä Suomen itsenäistymisessä tai mitä rippeitä siitä olikaan jäänyt jäljelle Ruotsin vallan alta.
Suomi sai ensimmäisenä Euroopassa yleisen ja yhtenäisen äänioikeusjärjestelmän nimenomaan Venäjän vallan aikana.