Pappani kuoli kun olin 8-vuotias ja olen nyt 19-vuotta.. Huomasin vasta silloin kuinka tärkeä hän minulle oli ja kuinka olisin halunnut istua hänen syliinsä, niinkuin hän aina kysyi tulisinko syliin, mutta aina vain juoksin nauraen karkuun, haluten istua syliin. Muistelen joskus hänen ulkonäköään ja niitä hetkiä kun hän eli. Tämä kaikki on näin pitkän ajan jälkeen saanut minut näkemään pappastani unta. Oon nähny jo monena yönä peräkkäin pappasta unta ja aina aamulla kun herään muistan nämä unet ja tunnen kuinka ihanaa oisi jos hän eläisi vielä. Voisin soittaa sille ja kertoa kuulumisia ja kuinka tärkeä se minulle on. Haluaisin tutustua siihen paremmin ja olla hänen vierellään.
Ikävöin niin paljon, vaikka siitä on jo aikaa kun se kuoli. Joskus kun katselen taivaalle mietin mummuni sanomaa lausetta: ''sieltä se pappa katselee ja hymyilee hänen nuorimmalleen lapsenlapselleen, ja kuiskaa halataan kun tavataan.''
Voisinko uskoa siihen että taivaassa näkisin hänet taas... voisin halata ja tutustua häneen uudelleen. Uskonkin.
Ikävöin niin paljon, vaikka siitä on jo aikaa kun se kuoli. Joskus kun katselen taivaalle mietin mummuni sanomaa lausetta: ''sieltä se pappa katselee ja hymyilee hänen nuorimmalleen lapsenlapselleen, ja kuiskaa halataan kun tavataan.''
Voisinko uskoa siihen että taivaassa näkisin hänet taas... voisin halata ja tutustua häneen uudelleen. Uskonkin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.