esiaviollisesta

Entiset suhteet kuuluvat menneisyyteen, jos ei aivan nuoreta asti ala seurustella niin normaalille ihmiselle kertyy kokemusta myös seksin saralla.
Toisaalta se on hyväkin, ei sitten tarvitse haikailla elämätöntä nuoruuttaan ja miettiä mitä kaikkea ilman on saattanut jäädä.
Meillä molemmilla on ollut paljon kokemuksia aikaisemman elämämme varrelta, myös seksin suhteen.
Koskaan se ei ole häirinnyt kumpaakaan, päinvastoin, osaa arvostaa aitoa tunnetta ja rakkautta.

tullut kumppani ei todellakaan vertaile puolisoaan niihin muihin vaan jättää sen tekemättä.
Ja jos on tullut uskoon nuorena niin uskova säästää itseään sille tulevalle puolisolle, se on vain normaalia.

"Jos omaat mustasukkaisen luonteen etsi itsellesi sellainen puoliso, joka on säästänyt itseään avioliittoa varten".
Mustasukkainen ihminen keksii syyt mustasukkaisuuteen itse.

"Mikään ei revi pahemmin, kuin kumppanin entiset seksisuhteet. Ne ei jätä rauhaan millonkaan."
Jos noin on, niin kyseessä on sairaalloinen mustasukkaisuus, siis sairaus, tai heikko itsetunto. Aviopuoliset valitsevat toisensa, koska niin haluavat. Tietenkin, jos puoliso otetaan ennen kuin on harrastettu seksiä, voi tietysti yllätyksiäkin tulla. Puhumalla pitäisi ratketa kaiken seksinkin saralla.

Avioliitot solmitaan nykyään 25-30 vuotiaana. Typerää ja luonnotonta ajatella, että ihmiset olisivat ilman seksiskokemuksia noin vanhaksi. Eikö pitäisi olla kiinnostunut siitä, että kumppani on tyytyväinen seksiin ja että itsekkin nauttii?
Miksi muuten luulet, että seksi olisi ollut edellisten kanssa parempaa?

Mielenkiintoinen näkemys, jota en itse ole tainnut tulla koskaan ajatelleeksi. En ole mustasukkaista sorttia, mutta täytyy myöntää, että jos kumppanillani olisi ollut muita suhteita ennen minua, suhtautuisin seksuaaliseen kanssakäymiseen hänen kanssaan eri tavalla, ja jos itselläni olisi ollut muita suhteita, sekin varmasti vaikuttaisi suhtautumiseeni häneen.

Ihanteellista on se, että ihmisellä on vain yksi kumppani elämänsä aikana. Uusi avioliitton on ok, jos kumppani kuolee, mutta avioeroa Jumala ei tunnusta. Tämä asia on Raamatun pohjalta harvinaisen selkeä, yhtä selkeä kuin homoseksuaalisuuden hyväksymättömyys Silti homoista kristityt paasaavat enemmän. Miksiköhän?

Irtosuhteet taas ovat parhaimmillaan merkki kypsymättömyydestä, pahimmillaan välinpitämättömyydestä ja suoranaisesta pahuudesta.

Et siis kykene antamaan ihmisille oikeasti anteeksi heidän tekojaan ja pyydät muita toimimaan samoin. Asiasta toiseen; Kirkoissa tai maistraateissa saatu virallinen hyväksyntä kahden ihmisen avioliittolupauksille ei ole pätevänpi kuin Luojamme, Jumalamme, taivaallisen Isän edessä annettu.
Hänhän kyllä näkee ihmisen sydämeen, mutta joku pappi tai jokin muu virkamies ei varmasti näe.
Entisajan Sanassa muuten sanottiinkin jotakin tähän tyyliin: Sen jonka Jumala yhdistää sitä älköön ihminen erottako. Tuo on myös sinua tarkoittavaa.

Mielestäni ilman muuta kannattaa kokeilla seksiä ainakin sen henkilön kanssa, jonka kanssa aikoo pysyvään suhteeseen.

Ei sukupuolielämä muutenkaan ole mikään tabu. Kaksi toisaan kunnioittavaa ja arvostavaa ihmistä voi harrastaa seksiä haluamallaan tavalla ihan ilman avio- tai avoliittoa, jos vain haluavat.

Ihmisillä on erilaisia mieltymyksiä ja erilaiset tarpeet. On aika karua, jos vasta parisuhteen rekisteröimisen jälkeen huomaa, ettei sovitakaan yhteen!

Muistakaa, että vaikka raamattu pitääkin vaimoa miehen omaisuutena samoin kuin muuta karjaa, kukaan ihminen ei voi omistaa toista! Avioliitossakin puoliso on kumppaninsa kanssa siksi, että haluaa sitä. Ei pakosta.

Valitettavasti jotkut ihmiset yrittävät ja joskus onnistuvatkin pitämään pakolla puolisonsa "herran nuhteessa", mutta niin ei saisi olla. Silloin alistetun pitäisi nousta alistajaansa vastaan ja lähteä omille teilleen.