Olen miettinyt viime päivinä vastuuta vääristä teoista. Ja sitä, onko vääriä tekoja oikeastaan olemassa. Asiat voivat olla niin erilaisia ihmisen silmin täällä maan päällä ja ikuisen sielun näkökulmasta toisella ymmärryksen tasolla. Onko näitä näkökantoja edes syytä sotkea ja verrata?
Pahoitteluni sekavasta ajatuksenjuoksusta, mutta se johtuu siitä, etteivät ajatukseni aiheesta ole jäsenneltyjä. En tiedä, mitä ajatella. Uskon esimerkiksi siihen, että aika on todellisuudessa vain illuusio, mutta koska se on meille ihmisille eläessämme fyysisessä kehossa todellinen, sitä on turha kyseenalaistaa arjessa. Viime aikoina olen käynyt ja lukenut keskusteluja vastuusta, enkä osaa muodostaa siitä mielipidettäni yhtä helposti.
Tarkoitan tilanteita, joissa vaikkapa yksi ihminen pahoinpitelee toisen. Tai parempi esimerkki on vaikkapa vanhempi tai puoliso, joka kohtelee kaltoin lastaan tai puolisoaan säännönmukaisesti pitkällä aikavälillä. Olen aina ajatellut - ja ajattelen kyllä vieläkin - että vastuu on aina väkivallan tekijän. Uhria ei voi eikä saa koskaan syyllistää. Tämä on selvä asia, ainakin ihmisinä eläessämme.
Mutta esimerkiksi Michael opettaa, että kaikki on valintaa ja että suunnittelemme suuren osan elämämme tapahtumista jo ennen syntymäämme. Onnettomuuksia ja vahinkoja sattuu, ja suunnitelmat muuttuvat, mutta sielu saattaa valita tarkoituksella haastavan elämän, johon kuuluu vaikkapa väkivaltaiset vanhemmat tai hyväksikäyttävä puoliso. Ilmeisesti sielu voi jopa tehdä toisten sielujen kanssa sopimuksia, joiden mukaan nuo toiset tulevat vahingoittamaan häntä tulevassa elämässä, jotta kyseinen sielu tai sielut oppisivat jotakin tarpeellista.
Kuulostaa aika julmalta. En ole sitä mieltä, että väkivallan tekijä voi perustella tekojaan sillä, että ”sielumme sopivat tästä ennen syntymäämme” tai ”uhrin sielu itse toivoi tätä ennen syntymäänsä” - heh, suorastaan huvittava ajatus - mutta kyllä se pistää miettimään pahuutta (?) ja sen syitä ihmiskunnassa. Olen aiemminkin ajatellut, että sielu voi valita vaikkapa elämän köyhyydessä oppiakseen siitä, mutta voiko sielu todella velvoittaa toisia sieluja vahingoittamaan itseään? Ajatus saa oloni epämukavaksi.
On selvää, että on tilanteita, joissa uhri ei ole tehnyt sopimuksia pahoinpitelystä, ja joissa pahoinpitelijä hankkii itselleen karmaa väkivallallaan. Olen kuullut aikuisen ihmisen sanovan asemastaan kauan jatkuneen väkivallan uhrina, että hän hyväksyy oman vastuunsa tilanteessa. Ehkäpä hän on sopinut tästä jo ennen syntymäänsä, ja ainakin oli hänen valintansa jäädä pahoinpitelijän läheisyyteen ja yrittää auttaa tätä. Niin, kaikki on valintaa, mutta ainakin Michael opettaa, että vahingollisesta tilanteesta voi myös lähteä pois. Mutta se on itsestä kiinni, omasta valinnasta.
Tavallaan voin hyväksyä tämän, mutta entä kun on kyse lapsista? Heillä ei useinkaan ole käytännön mahdollisuuksia valita itse kasvuympäristöään tai vanhempiaan eikä lähteminen ole yksinkertaista. On kamalaa ajatella, että ehkä kyseinen lapsi on itse valinnut tämän tien. Mielestäni kyse onkin siitä, että emme voi ajatella lapsen valinneen mitään, vaan hänen sielunsa. Lapsi haluaisi varmasti pois tilanteesta, ja on aina oikein auttaa häntä siinä, sillä sekin on valinta, ja mikään valinta ei ole väärin.
Taidan eettisestä dilemmasta huolimatta sisäistää periaatteen, jonka mukaan sielut saattavat suunnitella ja sopia elämänsä varrelle kauheuksia, mutta ymmärrän hyvin myös ihmisiä, jotka eivät voi hyväksyä tällaista filosofiaa ja ns. uhrin syyllistämistä. Vaikkei kyse mielestäni olekaan syyllistämisestä - ja jotkut ovat jopa sitä mieltä, ettei edes uhreja ole olemassa periaatteen tasolla. Ehkä näin, mutta mielestäni silloin, kun väkivaltaa tehdään ilman sopimuksia ja karmaa luoden, voidaan puhua ihan suoraan uhreistakin.
Onneksi emme voi kovin helposti tietää, milloin on kyse ”uhrin” valitsemasta väkivallasta ja milloin häneen kohdistuneesta pahoinpitelystä ilman sopimuksia. Parasta ja helpointa on tuomita kaikki väkivalta ja tukea sen uhreja. Ihmisen näkökulmasta ja käytännön tasolla väkivalta on aina väärin ja vastuu aina sen harjoittajalla. Korkeampaa filosofiaa voi pyöritellä periaatteista puhuttaessa. Elämien välissä toisella tietoisuuden tasolla maailmankuvamme on uskoakseni täysin erilainen, ja sitä on vaikeaa, ehkä mahdotonta, yrittää ymmärtää ihmisenä.
Rauhallista ja väkivallatonta vuotta 2010!
Pahoitteluni sekavasta ajatuksenjuoksusta, mutta se johtuu siitä, etteivät ajatukseni aiheesta ole jäsenneltyjä. En tiedä, mitä ajatella. Uskon esimerkiksi siihen, että aika on todellisuudessa vain illuusio, mutta koska se on meille ihmisille eläessämme fyysisessä kehossa todellinen, sitä on turha kyseenalaistaa arjessa. Viime aikoina olen käynyt ja lukenut keskusteluja vastuusta, enkä osaa muodostaa siitä mielipidettäni yhtä helposti.
Tarkoitan tilanteita, joissa vaikkapa yksi ihminen pahoinpitelee toisen. Tai parempi esimerkki on vaikkapa vanhempi tai puoliso, joka kohtelee kaltoin lastaan tai puolisoaan säännönmukaisesti pitkällä aikavälillä. Olen aina ajatellut - ja ajattelen kyllä vieläkin - että vastuu on aina väkivallan tekijän. Uhria ei voi eikä saa koskaan syyllistää. Tämä on selvä asia, ainakin ihmisinä eläessämme.
Mutta esimerkiksi Michael opettaa, että kaikki on valintaa ja että suunnittelemme suuren osan elämämme tapahtumista jo ennen syntymäämme. Onnettomuuksia ja vahinkoja sattuu, ja suunnitelmat muuttuvat, mutta sielu saattaa valita tarkoituksella haastavan elämän, johon kuuluu vaikkapa väkivaltaiset vanhemmat tai hyväksikäyttävä puoliso. Ilmeisesti sielu voi jopa tehdä toisten sielujen kanssa sopimuksia, joiden mukaan nuo toiset tulevat vahingoittamaan häntä tulevassa elämässä, jotta kyseinen sielu tai sielut oppisivat jotakin tarpeellista.
Kuulostaa aika julmalta. En ole sitä mieltä, että väkivallan tekijä voi perustella tekojaan sillä, että ”sielumme sopivat tästä ennen syntymäämme” tai ”uhrin sielu itse toivoi tätä ennen syntymäänsä” - heh, suorastaan huvittava ajatus - mutta kyllä se pistää miettimään pahuutta (?) ja sen syitä ihmiskunnassa. Olen aiemminkin ajatellut, että sielu voi valita vaikkapa elämän köyhyydessä oppiakseen siitä, mutta voiko sielu todella velvoittaa toisia sieluja vahingoittamaan itseään? Ajatus saa oloni epämukavaksi.
On selvää, että on tilanteita, joissa uhri ei ole tehnyt sopimuksia pahoinpitelystä, ja joissa pahoinpitelijä hankkii itselleen karmaa väkivallallaan. Olen kuullut aikuisen ihmisen sanovan asemastaan kauan jatkuneen väkivallan uhrina, että hän hyväksyy oman vastuunsa tilanteessa. Ehkäpä hän on sopinut tästä jo ennen syntymäänsä, ja ainakin oli hänen valintansa jäädä pahoinpitelijän läheisyyteen ja yrittää auttaa tätä. Niin, kaikki on valintaa, mutta ainakin Michael opettaa, että vahingollisesta tilanteesta voi myös lähteä pois. Mutta se on itsestä kiinni, omasta valinnasta.
Tavallaan voin hyväksyä tämän, mutta entä kun on kyse lapsista? Heillä ei useinkaan ole käytännön mahdollisuuksia valita itse kasvuympäristöään tai vanhempiaan eikä lähteminen ole yksinkertaista. On kamalaa ajatella, että ehkä kyseinen lapsi on itse valinnut tämän tien. Mielestäni kyse onkin siitä, että emme voi ajatella lapsen valinneen mitään, vaan hänen sielunsa. Lapsi haluaisi varmasti pois tilanteesta, ja on aina oikein auttaa häntä siinä, sillä sekin on valinta, ja mikään valinta ei ole väärin.
Taidan eettisestä dilemmasta huolimatta sisäistää periaatteen, jonka mukaan sielut saattavat suunnitella ja sopia elämänsä varrelle kauheuksia, mutta ymmärrän hyvin myös ihmisiä, jotka eivät voi hyväksyä tällaista filosofiaa ja ns. uhrin syyllistämistä. Vaikkei kyse mielestäni olekaan syyllistämisestä - ja jotkut ovat jopa sitä mieltä, ettei edes uhreja ole olemassa periaatteen tasolla. Ehkä näin, mutta mielestäni silloin, kun väkivaltaa tehdään ilman sopimuksia ja karmaa luoden, voidaan puhua ihan suoraan uhreistakin.
Onneksi emme voi kovin helposti tietää, milloin on kyse ”uhrin” valitsemasta väkivallasta ja milloin häneen kohdistuneesta pahoinpitelystä ilman sopimuksia. Parasta ja helpointa on tuomita kaikki väkivalta ja tukea sen uhreja. Ihmisen näkökulmasta ja käytännön tasolla väkivalta on aina väärin ja vastuu aina sen harjoittajalla. Korkeampaa filosofiaa voi pyöritellä periaatteista puhuttaessa. Elämien välissä toisella tietoisuuden tasolla maailmankuvamme on uskoakseni täysin erilainen, ja sitä on vaikeaa, ehkä mahdotonta, yrittää ymmärtää ihmisenä.
Rauhallista ja väkivallatonta vuotta 2010!
Vastaukset 30
Vanhimmat
mukavaa tekstiä, mutta kenen tekemää? (pitää aina ilmoittaa)
pakko laittaa nimeä eikä saakkaan huuhaajuttuunsa!!!!
Voisit laittaa lähdetiedon juttuihisi. Autan taas:
http://pallasathenen.helmiblogit.mtv3.fi/2009/12/29/vastuu/
Eipä sillä ole muita omia juttuja kuin paska ja perujutut.
on se vaan myönnettävä.
kun et osaa edes kirjoittaa ja olet noin katkera?
hetkensä?
kopioimaan niin paljon juttuja. Mounlex on ässä kopioimaan!
ja kirjoittaa mahtavat omat tarinansa.
jokapaikassa kotkia? Ilmeisesti näet aina kun sinua alkaa vituttamaan
puolivaloillahan Kotka ajaa. Tai ei edes niilläkään enää.
mutta kun oli väärin kirjoitettu niin Kotkahan silloin on useimmiten kyseessä.
tykkää paska- ja pieruhuumorista, heille ne jutut varmaan maistuu.
Kun on netissä 24/7, kyllä juttuja kopioitavaksi löytyy.
vituttaa, anna vituttaa, kyllä se menee ohitse. Ota mallia Kotkasta, se nauraa teille.
lainkaan paska- tai pieruhuumoria vaan aivan muuta. Mounlex tekee töitä niin ei voi olla netissä 24/7. Kotka on.
ja kotka vain itkee ja tekee adresseja. Veerasta tuntuu tulevan yhtä typerä. Siinä se on sekopäinen teini.
ihan samaa mieltä. Molemmat ovat pahimman luokan luusereita ja häiriköitä.
asia onkin kun tarkemmin ajattelee.
ei mounlex ei ole töissä. Mistä sellaista olet saanut päähäsi? Olet joko mounlex tai mounlex on valehdellut sullekkin. Jos mounlex sanoo hyvää päivää, älä usko sitä. On se niin kiero yksilö, pahin narsisti, mitä huuhaa on historiansa aikana nähnyt. Itsensä kanssa juttelu ei ole kiellettyä, mutta on se aika koomista. Mounlex hallitsee senkin. Huippujätkä!
satavarmasti eikä ole lainkaan narsisti. Kotka on. Ja Veera.
uskoit.
Veeraa, ilmeisesti sinulla on ollut jokin pakkomielle ottaa selvää hänestä? Onko sinulla muita harrastuksia, kuin heittää paskaa huuhaalla yöt ja päivät? Onhan se harrastus sekin. Ottaa nyt selkään Kotkalta päivästä toiseen ja heittää huuhaalla paskaa. Oma on valintasi.
mounlex ehtii olemaan töissä? Kun katsoo sen kirjoittamien viestien lähetysaikoja, yötä päivää täällä kirjoittelee. Vai onko mounlexille huuhaalle kirjoittelu työtä? Ei se minulle kuulu, vaikkei töissä oliskaan, kuluu kait se aika täälläkin toisille kirjoittajille vittuillessa.
eikä se kyykytä kuin Kotkaa.
typerä lapsi se Veera. Kukaan ei koskaan ole saanut Kotkalta selkään vasn sille nauretaan.
elo on lyhyt!
sen kopioijat tajuaisivat.
Omiakin vois laittaa, vai mitä?
kannattaako täällä enään rakentaan. yksi elämä, toisesta emme tiedä. se aika mikä meille luodaan tai se aika minkä itsellesi teet. kannattaako tänne jättää jalan jäljen. se jälki joka kuitenkin pyyhkiytyy pois. koska kuolema on loputon.
Väitteesi ja ajatuksesi ovat silloin ok. Jos ei ole Jumalaa ja mitään suunniteltua tarkoitusta olemassaolollemme niin periaatteessa eihän meillä silloin ole mitään vastuuta - joskus kaikki kuolemme, emme ole kenellekään tilivelvollisia jos vahingoitamme toisiamme ym.