Syntiset eivät näe tosi ongelmia

>>Tälläisten asioittenko parissa Tikkurila näpertelee??
Onko aivan totta??>>

Kyllä se totta on. Tämä lahko haluaa hioa käskyvallassaan olevista palkattomista työntekijöistään aina vaan tehokkaampia ihmisten käännyttäjiä. Sitä varten on olemassa lähes 300-sivuinen kirja (Palveluskoulu, 2002).
Tässä ote tuosta kirjasta, oikein kuvaava esimerkki julistajien hiomisesta lahkotyötä varten:

"Tuottaako joidenkin Raamatussa esiintyvien nimien lausuminen sinulle vaikeuksia? Perussääntönä on, että nämä nimet lausutaan niin kuin ne kirjoitetaan. Siten esimerkiksi sanojen Abraham, farao ja Israel ensimmäinen vokaali lausutaan lyhyenä (ei: Aabraham, faarao, Iisrael). Toisinaan niissä – samoin kuin muissakin vierassanoissa – esiintyy myös esimerkiksi kirjaimia b, d, f ja g, joiden ääntäminen ei aina luonnistu suomalaiselta vaivattomasti. Niihin on syytä kiinnittää huomiota, jotta puhe olisi huoliteltua." (be-FI, 2002 s. 91)

Tuossa kirjassa käydään siis yksityiskohtaisesti läpi puhetekniikan eri osa-alueita, ja niihin liittyviä harjoituksia käsitellään kokouksissa viikoittain. Kirja sisältää mm. sellaisia lukuja kuin "oikea ääntäminen", "sujuva esitys", "sopiva tauotus", "ajatusten oikea painottaminen", "pääajatusten korostaminen", "äänenvaihtelu", "eleet ja ilmeet", "katseyhteys", "luonnollisuus", "asiallinen ulkoasu", "varmuus", tehokas johdatus raamatunkohtiin", "sananvalinta", "ex-tempore -esitys", "keskustelumaisuus", "äänen laatu", "toistaminen korostuksen vuoksi" ja "teeman kehittely".

Lisäksi Jt-järjestön käytössä on toinen kirja (Puhu perustellen, 1985, 1994, 2003), joka keskittyy yksityiskohtaisesti kädestä pitäen ja aihe aiheelta neuvomaan, mitä julistajan tulee missäkin keskustelun vaiheessa ovenavaajalle sanoa.

Voisi siis varsin perustellusti sanoa Jehovan todistajien olevan vahvasti OHJELMOITUJA uusien jäsenten rekrytoijia. Tulosta täytyy lahkon tietenkin tehdä, jotta sitten voitaisiin säännöllisin väliajoin ihastella (mahdollisia) kasvuprosentteja; tällaistahan se liiketoiminta on. Tässä kyseisessä toiminnassa kummallista on vaan se, että työntekijät vieläpä lahjoittavat lahkolle rahaa siitä ilosta, että saavat tehdä sille ilmaista työtä.

Kannustimena tähän toimii tietenkin se jo yli 130 vuotta "aivan edessämme" ollut paratiisi. Toki usein jo pelkkä yhteisössä saatava sosiaalinen arvostus toimii oivallisena porkkanana julistajan tavoitella tienraivausta tai muuta "palveluksensa laajentamista". Kuukausittainen raportointivelvollisuus taas pitää laiskemmatkin julistajat edes jotenkin aktiivisina. Ikävänä uhkana nimittäin on saada itselleen leima "epäsäännöllinen julistaja", jos ei osallistu lahkotyöhön kokonaisen kuukauden aikana. Jos taas ei osallistu kolmeen kuukauteen, saa astetta vakavamman leiman "toimeton". Tällaisia ei seurakunnassa juuri arvosteta, ja sitä ei voi olla huomaamatta.