sessä tulisi olla, mutta harva tuntuu olevan selvillä siitä, mitä kristinoppi todellisuudessa merkitsee. Kuulemme kyllä täälläkin kovasti puhuttavan kristillisyydestä, ja jopa uskonpuhdistuksestakin. On tärkeää mielestäni sisäisesti selvittää. Niin kristillisissä kirkkoyhteisöissä kuin muissakin uskonnollisisa suunnissa kristinopin syvempi ja sen todellinen merkitys ja tarkoitus. Puhumme ja väittelemme paljon kristillisistä "opeista", unohtaen kuitenkin vain joskus mainiten Hänet, jota tässä kristillisessä maailmassa olemme tottuneet nimittämään maailman Vapahtajaksi - Jeesus Kristuksen. Kuka hän onoli ja mikä hänen asemansa on? Selviääkö se meille?
Joka on on alkanut kulkea omaa sisäistä henkistä tietä, ja on tullut oman sisäisen uskonsa puhdistajaksi. Sillä uskon vahvasti, että uskon todellinen puhdistus kirkollisista dokmaattisista opikappaleista ei tule, niistä ulkoisista keinoista joita kirkolliset oppisuunnat käyttävät jäsenistönsä ymmärryksen kääntämiseksi kirkkojen oppien kaavoja seuraamaan, joka on hienomuotoista väkivaltaa, vaan siten, että yksilö toisensa jälkeen herää näkemään omakohtaisesti totuuden. On äärettömän tärkeää, että ihminen saa vapaasti kaivata, ja vieläpä syvästi omaa itsetutkistelua - tässä niin sanotussa kristillisessä maailmassa, joka jo sinänsä herättää ajatustyötä. Onhan hyvin paljon ihmisiä: satoja miljoonia, jotka sanovat itseään kristityiksi, mutta kuinka moni heistä on todella tutkinut itse, mitä kristinusko on. Mitä se on jota hän pitää kristinuskona? - Eli miksi hän siihen uskoo, jos uskoo?
Tallaisia kysymyksiä pitäisi jokaisen "kristityn" tehdä itselleen joka päivä! Se olisi ainoa tapa päästä selville mitä kristinusko on. Sillä ei mikään niin lamauta ihmisen henkistä elämää, ja ponnistuksia ja pyrkimyksiä kuin se, että hän tyytyy pitämään jotakin teologista opikappaletta varmana, ja itsestään luonnollisena, jota ei tarvitse enempää ajatella. Me olemme vaipuneet hengessämme sellaiseen meitä henkisesti kiinnipitävään tottumukseen, kirkollisen oppijärjestelmän oikeaoppisuuteen, johon olemme sitoneet ajatuksemme/ymmärryksen.
Siksi meidän täytyy yhtä mittaa ponnistaa, ettemme jäisi mihinkään muotouskoon kuihtumaan. On selvää, että meidän täytyy sentähden yhtämittaa tehdä työtä itsemme kanssa, säilyttääksemme omakohtaisen vapauden, niin että löydämme asettamamme päämäärän, eli sen Kristinuskon joka tyydyttää sieluni kaipuun. Mitä kristinusko opettaa ihmisen jokapäiväisen elämän suhteen, mitä neovoja se antaa meille elämässä. Mitä rituaaleja, mitä seremonioita se käyttää, mitä menoja joista se sanoo, että ne auttavat ihmisiä, tai että ne ovat otollisia Jumalalle, ja siten täyttää Jumalallisen velvollisuutensa, kun hän suorittaa niitä seremonioita kun käy kirkossa.
Joka on on alkanut kulkea omaa sisäistä henkistä tietä, ja on tullut oman sisäisen uskonsa puhdistajaksi. Sillä uskon vahvasti, että uskon todellinen puhdistus kirkollisista dokmaattisista opikappaleista ei tule, niistä ulkoisista keinoista joita kirkolliset oppisuunnat käyttävät jäsenistönsä ymmärryksen kääntämiseksi kirkkojen oppien kaavoja seuraamaan, joka on hienomuotoista väkivaltaa, vaan siten, että yksilö toisensa jälkeen herää näkemään omakohtaisesti totuuden. On äärettömän tärkeää, että ihminen saa vapaasti kaivata, ja vieläpä syvästi omaa itsetutkistelua - tässä niin sanotussa kristillisessä maailmassa, joka jo sinänsä herättää ajatustyötä. Onhan hyvin paljon ihmisiä: satoja miljoonia, jotka sanovat itseään kristityiksi, mutta kuinka moni heistä on todella tutkinut itse, mitä kristinusko on. Mitä se on jota hän pitää kristinuskona? - Eli miksi hän siihen uskoo, jos uskoo?
Tallaisia kysymyksiä pitäisi jokaisen "kristityn" tehdä itselleen joka päivä! Se olisi ainoa tapa päästä selville mitä kristinusko on. Sillä ei mikään niin lamauta ihmisen henkistä elämää, ja ponnistuksia ja pyrkimyksiä kuin se, että hän tyytyy pitämään jotakin teologista opikappaletta varmana, ja itsestään luonnollisena, jota ei tarvitse enempää ajatella. Me olemme vaipuneet hengessämme sellaiseen meitä henkisesti kiinnipitävään tottumukseen, kirkollisen oppijärjestelmän oikeaoppisuuteen, johon olemme sitoneet ajatuksemme/ymmärryksen.
Siksi meidän täytyy yhtä mittaa ponnistaa, ettemme jäisi mihinkään muotouskoon kuihtumaan. On selvää, että meidän täytyy sentähden yhtämittaa tehdä työtä itsemme kanssa, säilyttääksemme omakohtaisen vapauden, niin että löydämme asettamamme päämäärän, eli sen Kristinuskon joka tyydyttää sieluni kaipuun. Mitä kristinusko opettaa ihmisen jokapäiväisen elämän suhteen, mitä neovoja se antaa meille elämässä. Mitä rituaaleja, mitä seremonioita se käyttää, mitä menoja joista se sanoo, että ne auttavat ihmisiä, tai että ne ovat otollisia Jumalalle, ja siten täyttää Jumalallisen velvollisuutensa, kun hän suorittaa niitä seremonioita kun käy kirkossa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Täsmälleen noin!
Minkään kirkkokunnan oppia ei voi puhdistaa!
Ainoa usko, minkä puhdistamisen tulee kyseeseen on MINUN henkilökohtainen uskoni!
Ja sen puhdistuminen tapahtuu Kristuksen tuntemisen kautta kulkien samaa tietä kuin VAPAHTAJAMMEKIN teki.
7. Ja lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden.
8. Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden,
9. ja kun oli täydelliseksi tullut, tuli hän iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset,
10. hän, jota Jumala nimittää "ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan".
11. Tästä meillä on paljon sanottavaa, ja sitä on vaikea selittää, koska olette käyneet hitaiksi kuulemaan.
Jeesuksen seuraaminen tehdään eläen samaa periaatetta noudattaen OMASSA elämässämme kuin Jeesuskin teki omassaan. Emme tpoimi muiden uskoja seuraten, emmekä muista oppien, vaan Kristuksen kautta oppaanamme vain puhdas Raamatun Sana josta löytyvät kaikki opastukset meitä varten ilman yhdenkään kirkon saati lahkokunnan tulkintoja tai oppeja!
"Mitä on kristinusko? Kun käännymme kristinuskon vastustajien puoleen, niin heillä on välittömästi selitykset valmiina kristinuskon kaikkiin kolmeen puoleen valmiina. Ja meidän täytyy tunnustaa, että kun nuo vastustajat omantunnon tarkasti kuvaavat kristinuskoa näiltä eri kannoilta, niin he kuvaavat todellisuutta. Vaikka jonkun kristityn sydän kuinka nousisi vastaan, ei hän voi mitään siihen puolustukseksi sanoa. On aivan totta mitä nämä arvostelijat sanovat. - Kun kysymme heiltä: Mikä on Kristinuskon maailmankatsomus? Niin saamme kuulla, että kristinuskon maailmankatsomus on uskoa sellaiseen Jumalaan, Luojaan, hirmuhallitsijaan, tyranniin, joka luotuaan maailman, istuu jossain taivaassa, ja sieltä ankarasti arvostelee, tuomitsee ja rankaisee luomiaan ihmisiä.
kaikki ihmiset joutuisivat iankaikkiseen kadotukseen, sillä tämä Jumala on vanhurskaudessaan ylen kiivas, ellei hänellä olisi ihmeellistä Poikaa, joka vastoin Isän aivoituksia Rakastaa sanomattomasti ihmiskuntaa ja tahtoo sovittaa synnit. Sitä varten hän syntyi maailmaan ihmiskunnan keskelle, ja antoi ristiinnaulita itsensä, ja hänen verensä joka vuotaa, sovittaisi tuon hirmutyrannin taivaassa, että ihmiset sen perästä voisivat sada armon ja pelastua. - Tallainen ristiriitainen ja sekava maailmankatsomus on tämän päivän kristikunnalla. Ja kun he esittävät näitä "heidän totuuskysymyksiään. - Niin ja jotkut vielä hyvin satiirisesti, niin emme voi kuin yhtyä noiden vastustajien nauruun, koska meistä tuntuu, että näin hullusti asiat ovat.
Jos sitten kysymme heiltä, mitä on Kristinopin etiikka, niin he vastaavat: Jaa, se siveysoppi on tietysti juutalaisten vanha Mooseksen niin sanottu 10-käskyä. Nehän ovat kristinuskon siveysoppi. Ja niiden varaanhan on laitkin laadittu yhteiskunnissa. Kristillinen siveysoppi on vanhaa juutalaista siveysoppia.
Mutta tosin kyllä myöntävät he silti, että kristinuskossa puhutaan suuresta rakkaudesta kaikkia kohtaan. Siitähän on aina puhuttu, koska vaqpahtaja itse saarnasi ja puhui siitä. Mutta se on vain sellainen nihanteellinen oppi, jota kristityt eivät ole yrittäneetkään toteuttaa, paitsi ensimmäisenä kristillisenä apostolisena aikana. Tosiaan kaikki jotka historiaa tukivat ja tuntevat, myöntävät, että ensimmäisinä aikoina Kristikunnassa kristityt yrittivät toteuttaa tätä Rakkauden oppia. Mutta sitten huomattiin kuinka vaikea sitä on toteuttaa, koska ihmisten mieli oli yksinomaan kiintynyt aineellisen hyvinvoinnin tavoitteluun, ja muoto kristillisyys voitti Jeesuksen Kristuksen rakkauden opin.
[][][] Tosiaan kaikki jotka historiaa tukivat ja tuntevat, myöntävät, että ensimmäisinä aikoina Kristikunnassa kristityt yrittivät toteuttaa tätä Rakkauden oppia.
Mutta sitten huomattiin kuinka vaikea sitä on toteuttaa, koska ihmisten mieli oli yksinomaan kiintynyt aineellisen hyvinvoinnin tavoitteluun, ja muoto kristillisyys voitti Jeesuksen Kristuksen rakkauden opin. [][][]
Kun rakkaus on niin vaikeaa itsellleen kuolemista ja kuitenkin ainoa oikea johtaja, niin ehkä sen
armittavaisen paljastavan faktan hämärtämiseksi lisäämme jonkin tietyn ajattelun tai jäsenyyden
pelastavan. Niin ettei kaikki painoarvo olisikaan rakkauden töissä.
Kuitenkin viimeisellä tuomiolla meidät riisutaan hyvistä ja pahoista lihan töistä, liha nollataan.
Vaakakupissa painaa vain rakkaus. Eikä se ole mikään vaakakupit vaan yksinkertainen puntari,
joka ei huomioi sitäkään - miinustamalla - olemmeko syöneet possunlihaa tai kalaisaa Omega 3
rasvahappoa. Emme me rakkaustekoihinkaan voi vedota vaan Jeesushan meidän puolustajanamme
marssittaa esiin niitä (minun oli jano ... jne.) meidän hyväksemme ja saatamme yllättyäkin.
(Milloin me näimme sinut alastonna ja vaatetímme sinut ...jne,)
vain rakkauden työt.
>>>Joka on on alkanut kulkea omaa sisäistä henkistä tietä, ja on tullut oman sisäisen uskonsa puhdistajaksi>>
>>>Mitä se on jota hän pitää kristinuskona? - Eli miksi hän siihen uskoo, jos uskoo?>>>
Näkee että eremithin takana on ihminen, joka ymmärtää kristinuskon haasteen oikein ja syvällisemmin, ja siksi haluaa syvällisempää keskustelua. Haastelet muuten ihan oikeita asioita.
Avarakatseisuus, avoimuus ja podinta tuottaa oikeaa tilaa itsessämme. Togmien toisto, palvonta ja sen hiihhulointi ei jalosta yhtään mihinkään.
Tällä palstalla heittäydytään useinmiten togmien taakse ollakseen yhtä sen kanssa ja taistelemalla sen puolesta ollenkaan käsittämättä kristinuskon perimmäistä sisältöä ja tarkoitusta ikäänkuin elämä puuttusi( henki) kokonaan. Kristiuskon oikea sisältö on usko, toivo ja rakkaus, ja näihin lapsenomainen tarttuminen.
Kristus elävöittää ja haluaa olla kanssamme. Onko Kristus meissä?
Uskonnollisuudesta voi muodostua "elävän uskon" pahin vihollinen.
Room. 7:25
Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta!
Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.
Room. 8:9
Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu.
Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.