Olenko tulossa uskoon?

Olen ilmeisesti hiffaamassa, mitä jumaluus itse asiassa on. Olen yleensä pyrkinyt selittämään kaiken itselleni tai muille puhtaasti tieteen kautta ja ajatellut, että kaikki on sattumaa, ei älykkään suunnittelun tuotosta. Ja että aivan kaikki asiat, kaikki ilmiöt, aivan kaikki, on selitettävissä tieteen avulla, vaikka tiede ei sitä tällä hetkellä pystyisikään selittämään. Olen ajatellut, että on sellaisia asioita, joita ihminen ei koskaan pysty käsittelemään jo puhtaasti aivojensa rakenteenkaan takia, sillä eläinhän ihminenkin on (joskin ällistyttävän pitkälle kehittyneillä aivoilla varustettu), mutta näillekin asioille on silti tieteellinen selitys, vaikkei nykyihminen niitä aivoillaan kykenisikään koskaan ymmärtämään. Siis vain tiedettä, ei mitään "yliluonnollista".

Mutta nyt kun olen ilmeisesti ymmärtämässä, että jumaluus voikin olla meissä kaikissa oleva viisaus - totuus -, joka pitää löytää, eikä mikään pilven reunalla istuva taikaukkeli. Tästä syystä minulle on tullut jonkinlainen halu nähdä itseni oman kehoni ulkopuolelta, eli siis nähdä oma sieluni irti ruumiistani. Sitten kuitenkin hetken päästä taas ajattelen, että ei ole sielua - on vain biokemiallisia prosesseja, kaikki selitettävissä tieteellä. Sellaisella tieteellä, mitä ihmisaivot eivät ehkä koskaan pysty hyödyntämään.

Onko tällaisten asioiden miettiminen merkki uskoon tulemisesta? En ole yleensä paljon miettinyt jumaluutta, voiko siis olla, että nyt olenkin tulossa puhtaaksi ateistiksi?
17204
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 17

Vanhimmat

Sellaisella tieteellä, mitä ihmisaivot eivät ehkä koskaan pysty hyödyntämään

kertoisitko tästä tieteestä mistä ihmisaivoit eivät ehkä koskaan pysty hyödyntämään olisi mielenkiintoista kuulla siitä kun en oli sellaisesta vielä kuullut

Äänestä
  • No jos ihmisen aivot evoluution myötä edelleen kasvaisivat ja kykenisivät ratkaisemaan ongelmia, joita nyt eivät pysty, niin silloinhan asia on näytetty tieteellisesti toteen. Mielestäni tiede ei ole vain ihmisestä riippuvainen ilmiö. Kaikki on selitettävissä loppupeleissä fysiikan ja luonnon lakien avulla, vaikka ihminen eläinlajina ei niitä nyt ymmärräkään. Ei kissakaan ymmärrä, että omistajan tarjoama vääränlainen ruokavalio lihottaa kissaa, silti se lihottaa kissaa, vaikka kissan omat aivot eivät sitä tajuakaan.

    Tällä logiikalla olen siis tähän asti mennyt.

    Äänestä

Buddhalaisia ajatuksia olet päähäsi saanut, eikä se ole mikään hihhuli-uskonto. Buddhalaisuushan ei varsinaisesti ole mikään uskonto, koska siinä ei uskota mihinkään ihmiset ulkopuolella olevaan pelastavaan jumalaan, vaan juuri tuohon ihmisestä itsestä löytyvään "voimaan".

Äänestä
  • ...eiväthän kaikki kristitytkään näe jumalaa pilven reunalla istuvana taikaukkona, vaan kaikkialla olevana korkeampana voimana. Kristityt ilmeiseti nimittävät sen löytämistä taivaaseen pääsyksi, buddhalaiset nirvanaksi. Moni kristitty voi varmaankin lähestyä asioita ja ihmisenä olemista hyvin "buddhalaisella" tavalla.

    Äänestä

Otat henkistä steppiä ylöspäin eli kasvat henkisesti tiedostamaan suurempia asioita
ja koska et ole ennakkoluuloinen.... sinulle on tie avoin.....
SIlloin kun oppi tulee sisältäpäin ja kokemuksellisesti, voi olla myös varma ettei tule petetyksi.
Oman kehon näkeminen ulkoapäin antaa avaimet hengen maailmaan ja ymmärrät olevasi
henkiruumis olento. Ymmärrät että henkienergia voi todellakin ottaa materian muodon, voit asua
henkenä vaikka kissassa, mutta todeta samalla sen olevan kahlittua elämää ihmisen sielulle.....

Äänestä
  • ..."henkiruumisolento" olla kuitenkin vain kokonaisuus monimutkaisia biokemiallisia reaktioita, siis tieteellä selitettävissä?? Voiko ateisti pitää itseään "henkiruumisolentona"?

    Äänestä

  • kaappi-hihhuli vai? kirjoitti:

    ..."henkiruumisolento" olla kuitenkin vain kokonaisuus monimutkaisia biokemiallisia reaktioita, siis tieteellä selitettävissä?? Voiko ateisti pitää itseään "henkiruumisolentona"?

    Skeptikot ovat sitä mieltä, että kaikki on aivojen kemiaa, mutta vastatodistus on erittäin vahvaa.
    Äärimmäisen hyvä lääkärien vahvistama todiste on tilanne, missä nukutuksessa leikkaussaliin tuotu potilas kertoo jälkikäteen
    yksityiskohtaisia havaintoja lääkäreistä ja leikkaussalista. Ruumiista irtautumista voi harjoitella. Idän suuret gurut pitävät sitä
    jopa päivittäisenä harjoituksena

    Äänestä

  • kadun*nainen kirjoitti:

    Skeptikot ovat sitä mieltä, että kaikki on aivojen kemiaa, mutta vastatodistus on erittäin vahvaa.
    Äärimmäisen hyvä lääkärien vahvistama todiste on tilanne, missä nukutuksessa leikkaussaliin tuotu potilas kertoo jälkikäteen
    yksityiskohtaisia havaintoja lääkäreistä ja leikkaussalista. Ruumiista irtautumista voi harjoitella. Idän suuret gurut pitävät sitä
    jopa päivittäisenä harjoituksena

    ...voin luottaa, että se lääkäri puhui totta, koska eihän tuollaista voi tieteellisin kokein todistaa? Tai jos se onkin totta, ja sen voikin jonakin päivänä tieteellisin kokein todistaa ja toteuttaa laboratorio-olosuhteissa sen ruumiista irtautumisen?

    Äänestä

  • kaappi-hihhuli vai? kirjoitti:

    ...voin luottaa, että se lääkäri puhui totta, koska eihän tuollaista voi tieteellisin kokein todistaa? Tai jos se onkin totta, ja sen voikin jonakin päivänä tieteellisin kokein todistaa ja toteuttaa laboratorio-olosuhteissa sen ruumiista irtautumisen?

    >> että se lääkäri puhui totta, >laboratorio-olosuhteissa sen ruumiista irtautumisen?

    Äänestä

  • kadun*nainen kirjoitti:

    >> että se lääkäri puhui totta, >laboratorio-olosuhteissa sen ruumiista irtautumisen?

    Aivojen stimuloiminen ei varmaankaan tuota sellaista dataa, joka on salissa läsnä, mutta jota potilas ei itse kykene operaatiopöydältä näkemään.

    "Nämä asiat ovat niin kaukana ateistisesta ajattelutavasta
    että, ne jopa vihastuttavat."

    Ateistinen ajattelutapa on niin kaukana totuudesta, että sen yksin pitäisi selittää ateistinen vihastumistapa.

    Äänestä



Kannattaisiko nut mennä kyselemään uskisosastolle?

"Mutta nyt kun olen ilmeisesti ymmärtämässä, että jumaluus voikin olla meissä kaikissa oleva viisaus - totuus -, joka pitää löytää, eikä mikään pilven reunalla istuva taikaukkeli."

Ateisti ei noin ajattele. Hyvää jatkoa.

Äänestä
  • ...ateistiksi pitää syntyä, sellaiseksi ei voi päätyä kuvailemani kaltaisen pohdiskelun kautta?

    Äänestä

  • kaappi-hihhuli vai? kirjoitti:

    ...ateistiksi pitää syntyä, sellaiseksi ei voi päätyä kuvailemani kaltaisen pohdiskelun kautta?

    Jotenkin nyt tuntuu että et edes ole tosissasi, minkä ikäinen olet?

    Äänestä

"jumaluus voikin olla meissä kaikissa oleva viisaus - totuus -, joka pitää löytää"

Kysyit oletko tulossa uskoon. Uskoon mihin? Kuvaamasi kaltaisia ajatuksia kuulee varsin usein myös kristityiksi tunnustautuvilta, mutta sehän ei tarkoita että kyseessä olisi kristillisen uskon mukainen totuus. Kristinuskoon kuuluu tavaton armo ja Pyhän Hengen vuodattamisen myötä tällaistakin mitä mainitsit, mutta täytyy pitää ero antikristillisiin oppeihin, joiden mukaisesti olisimme itse jumalia/jumala. Noista harhaopeista kerrotaan Raamatussa heti sen alkulehdiltä alkaen ja suurin osa ekumeniaa harrastavista tahoista pyrkii tällä lusiferistisella hutulla vain sotkemaan kristillistä sanomaa.

"vain tiedettä, ei mitään "yliluonnollista"
Tiedeuskosta puhuminen on vaikeaa, mutta tärkeää. Se ei ole sitä siksi etteikö asioita voisi kertoa niin kuin ne ovat, vaan siksi että tosiasioista kertominen aiheuttaa toisessa niin helposti ankaran torjuntareaktion.

Yritän silti.

Tieteen koko ideologia vaikuttaa hengästyttävän vastaansanomattomalta. Tuntuu siltä kuin sen sanoma on rakentaa faktoista uusia faktoja ja etsiä uusia - tuottaa tietoa, tai vähintäänkin parasta mahdollista saatavilla olevaa senhetkistä tietoa. Olemme oppineet, että tiede on itsensä korjaavaa ja ajan myötä objektiivista. Valitettavasti tämä opinkappale on vain uskomus. Kaiken tuotetun tiedon taustalla on aina vähintään yksi agenda. Se riittää siihen että tiedettä pyritään käyttämään näille agendoille työrukkasena. Totuuden sekä valheen edistäjille löytyy omat kannattajansa, ja kummatkin pyrkivät vaikuttamaan myös tieteeseen. Oma lukunsa on se suuri joukko, jotka ymmärtämättömyyttänsä tukevat jompaa kumpaa, ja vaikuttavat kollektiiviseen mielipiteeseen ja totuuskäsitykseen. Näille me kaikki olemme alttiita. Vaikka jokaiseen totuuteen voi vastata valheella ja totuudenetsijä voi kokea neuvottomuutta loputtomien väitteiden ja vastaväitteiden suossa, niin ainakin on mahdollisuus tarkastella mistä tiede lähtee liikkeelle ja miten uskollinen se on omille periaatteillensa.

Jätän siis yksittäiset esimerkit tieteen nimissä tuotetusta disinformaatiosta kaikesta sellaisesta, joka vaikuttaa valtavasti totuuskäsitykseemme myös uskonasioiden suhteen. Perustelen valintaani tuolla minkä jo mainitsin eli välttääkseni intomielisimmät valehtelijat loputtomine väitteineen ja vaatimuksineen, joilla ei lopultakaan ole muuta merkitystä kuin tarkoitus viedä asiaa ohi aiheen.

Takaisin tieteen periaatteisiin. Tieteen tärkein tehtävä on palvella totuutta. Tieteestä myös sanotaan, että se on naturalistista. Jo tässä vaiheessa voi todeta kuinka ongelmia on luvassa mikäli totuus ei olekaan kaikilta osin naturalistinen. Tässä vaiheessa naturalistit pyrkivät viemään keskustelun siihen miten metodologia vaikeutuu, samoin tulosten tulkinta, mikäli yliluonnollisen joutuisi huomioimaan. Esimerkiksi tarjotaan varsin usein olkinukkeargumentaation mukaisia asiattomuuksia - ja sellaisina ne myös voidaan sivuuttaa. On silti syytä huomata miten voimakkaasti nuo olkinuket vaikuttavat ajatteluumme. Ne vääristävät totuuskäsitystämme, koska tällä tavoin muka syy ja seuraus lakkaisivat olemasta vallitsevia käytänteitä universumissamme. Huomattakoon siis miten yliluonnollisen huomioiminen ei olekaan totuuden palvelemisen vastaista, kun huomioidaan Raamatun mukainen ajatus siitä kuinka Jumala on järjestyksen eikä epäjärjestyksen luoja.

Kiinnostuksesi hengellisiin asioihin on orastamaan päin. Tasapainoilet ajatuksella onko syytä alkaa pohdiskelemaan näitä sen enempää ja haluat pitää harkintasi - siis olla hihhuloitumatta. Hyvä niin. Hihhuloitumista tosin on myös palstan useimpien ateistien noudattama malli olla ajattelematta sen enempiä. He haluavat pitää maailmankuvansa sopivan pienenä vain voidakseen sitä järjellänsä käsitellä. Mikäli he ajattelisivat yhtään pidemmälle, he joutuisivat laillasi kohtaamaan sen ajatuksen mitä uskovaiset jälkikäteen kutsuvat uskonhypyksi. Se käytännössä tarkoittaa sen tunnustamista ettei omalla järjellänsä voi saada lopullista otetta siitä miten asiat ovat, mutta myös tämän tunnustamista ja kurottautumista Jumalan puoleen. Tämä oman pienuuden tunnustaminen ja Jumalan etsiminen on uuden alku. Se on nöyryyttä, joka ei ehkä vielä ole alitajuista kummempaa, mutta järki-ihminen toki haluaa löytää myös nuo kätketyt ajatuksensa.

Äänestä

Kyllä, olet tullut uskoon. Onnittelut, olet nyt puhdas buddhalainen!

Ja sitten pois ateistipalstalta, hei hei!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


kaappi-hihhuli vai? kirjoitti:

Olen ilmeisesti hiffaamassa, mitä jumaluus itse asiassa on. Olen yleensä pyrkinyt selittämään kaiken itselleni tai muille puhtaasti tieteen kautta ja ajatellut, että kaikki on sattumaa, ei älykkään suunnittelun tuotosta. Ja että aivan kaikki asiat, kaikki ilmiöt, aivan kaikki, on selitettävissä tieteen avulla, vaikka tiede ei sitä tällä hetkellä pystyisikään selittämään. Olen ajatellut, että on sellaisia asioita, joita ihminen ei koskaan pysty käsittelemään jo puhtaasti aivojensa rakenteenkaan takia, sillä eläinhän ihminenkin on (joskin ällistyttävän pitkälle kehittyneillä aivoilla varustettu), mutta näillekin asioille on silti tieteellinen selitys, vaikkei nykyihminen niitä aivoillaan kykenisikään koskaan ymmärtämään. Siis vain tiedettä, ei mitään "yliluonnollista".

Mutta nyt kun olen ilmeisesti ymmärtämässä, että jumaluus voikin olla meissä kaikissa oleva viisaus - totuus -, joka pitää löytää, eikä mikään pilven reunalla istuva taikaukkeli. Tästä syystä minulle on tullut jonkinlainen halu nähdä itseni oman kehoni ulkopuolelta, eli siis nähdä oma sieluni irti ruumiistani. Sitten kuitenkin hetken päästä taas ajattelen, että ei ole sielua - on vain biokemiallisia prosesseja, kaikki selitettävissä tieteellä. Sellaisella tieteellä, mitä ihmisaivot eivät ehkä koskaan pysty hyödyntämään.

Onko tällaisten asioiden miettiminen merkki uskoon tulemisesta? En ole yleensä paljon miettinyt jumaluutta, voiko siis olla, että nyt olenkin tulossa puhtaaksi ateistiksi?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu