Miten on ymmärrettävä jos on langennut synteihin, että eikö uskova saa enää anteeksi?
Joskus kun jonkun muun uskovan kanssa juttelee joka on ns. hyvä uskova niin hän voi todeta, että se ja se lankesi ja ei ole enää mitään muuta uhria eli ymmärrän tästä, että hän tarkoittaa ettei voi enää pelastua.
Onko näin, että Jumala hylkää?
Joskus kun jonkun muun uskovan kanssa juttelee joka on ns. hyvä uskova niin hän voi todeta, että se ja se lankesi ja ei ole enää mitään muuta uhria eli ymmärrän tästä, että hän tarkoittaa ettei voi enää pelastua.
Onko näin, että Jumala hylkää?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tänne kirjoitetaan sillä perusteella, että saadaan vastauksiakin.
Jumala ei hylkää vaan antaa anteeksi katuvalle--aina!
Tässä Raamattulinkki mistä voit etsiä lukemattomia
Jumalan antamia lupauksia.
Muistuttaisin siitä, että jokainen uskova tekee syntiä
enemmän tai vähemmän.
http://www.koivuniemi.com/cgi-bin/raamattuhaku
1.Samuelin kirja:
12:22 Suuren nimensä tähden Herra ei hylkää kansaansa, koska Herra on tahtonut tehdä teidät omaksi kansaksensa.
Psalmit:
94:14 Sillä Herra ei hylkää kansaansa eikä perintöosaansa heitä,
Olet näköjään jutellut 'synnittömän' uskovan kanssa. Jeesuksen ajan fariseuksetkin kuvittelivat olevansa synnittömiä, mutta mitä Jeesus sanoikaan heille: "Joka teistä on synnitön, se heittäköön ensimmäisen kiven" (eikä kukaan heittänyt, koska omatunto todisti heidät kaikki syyllisiksi).
Paavali ei kuvitellut olevansa synnitön. Hänkin tunsi tämän tilanteen:
Room 7: 18. Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; 19. sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen. 20. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu. 21. Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; 22. sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
23. mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on. 24. Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? 25. Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.
Jae 25 on mielestäni huonosti käännetty (koska kreikankielisessä alkutekstissä ei ollut välimerkkejä). Loogisesti sen pitäisi mennä näin: "kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? 25. Kiitos Jumalalle: Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta!"
Huomaa, että Paavali kirjoittaa heti tämän jälkeen:
"8:1. Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat."
Olen kamppaillut täsmälleen samojen asioiden kanssa. Seurakunnissa on nykyään paljon sellaista opetusta, joka sekoittaa Raamatun opetukseen ihmisten omia tulkintoja ja ahdistaa uskovia aivan turhaan. Jos tahdot jutella asiasta lisää, laita sähköpostia:
kempilainen(AT)operamail.com
Korvaa (AT) @-merkillä
"Miten on ymmärrettävä jos on langennut synteihin, että eikö uskova saa enää anteeksi?"
-------
Tosiasia on, miten kaikki uskovat ihmisetkin lakeavat syntiin eri tasoisesti ja erilaisiin synteihin. Siis ihminen tiedostaa tämän tilan.Taas eri asia on jatkaako hän synnissä elämistä, vai haluaako hän kasvaa pois tästä syntikäyttäytymisestään.Armohan on annettu ihmisille juuri siksi,- että ihminen mahdollistuisi kasvamaan pois tästä syntikäyttäytyisestään Tiit. 2:11.......14
Mutta, on paljon ihmisiä,- jotka eivät ymmärrä tätä kasvamista toisessa ihmisessä,- vaan monasti näkevät/ymmärtävät syntiin langenneen ihmisen ettei hän elä armossa. Jokainen rehellinen,- itseään tuntevca ihminen tiennee, miten ihmisellä mahdollistuu olemaan sellaisia kielteitä alueita,- ettei hön itse hallitse niitä. Vaikka tahto olisi,mutta ei voimaa sen toteuttamiseen kuten Paavali kuvaa hyvin lihallisen ja Hengellisen ihmisen olotilaa Room. 7:15.......25
Niin, ihminen helposti tuomitsee toisen ihmisen syntikäyttäytymisen,- mutta itse kokee samassa tilanteessa/tilassa elävänsä armossa ja armossa kasvaen. Tärkeintä ihmisellä on ymmärtää ja myöntää jokin syntikäyttäytyminen mielessään kielteiseksi asiaksi. Juuri tämä erittely on se merkittävin asia ajatellen armossa kasvamista/kin. Siis mikä on syntiä ja mikä ei.
sama henkilö joka kysyi samasta asiasta aikaisemmin?
Etkö ole jo saanut vastauksia? Minun vastaukset tuossa ketjussa ovat vieläkin voimassa.
Eivätkö vastaukset riitä? Mikä on vielä epäselvää?
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8729031
linkistä:
"Epävarma.. 29.12.2009 23:17 Vastauksia: 27 Lukukertoja: 112 TEKSTIKOKO: Viestien esitystapa:
lankeaa synteihin ja mitkä ovat ne synnit jotka vievät uskovan kadotukseen jos lankeaa?
Olen paljon miettinyt sitä, että olenko vielä pelastettu. Monet voivat vastata, että kun tunnustat syntisi ja kadut niin saat armahduksen, mutta onko se sitä opetusta, että "kerran uskossa, aina uskossa"?
Miten voi päästä kokonaan eroon riippuvuudesta ja kysymys kuuluu siis, että kun noin 20 vuotta sitten tulin uskoon, mutta näiden vuosien aikana olen langennut niin onko armo menetetty? Onko turhaa uskoa jos on jo kadotettu? Jumala ei ole vastannut vaikka olen pyytänyt. "
Vastaan:
Jumala ei katso siihen miten kauan olet ollut uskossa eikä siihen
miten monta kertaa olet langennut eikä siihenkään mihin syntiin?
Jumala katsoo sydämeen ja ennekaikkea Jeesuksen, oman Poikansa
sovitustyöhön.
Jokaisella ihmisellä on ne omat heikkoutensa ja jotkut eivät
koko uskonelämänsä aikana pääse kokonaan irti riippuvuuksistaan.
En tarkoita sitä, että se sallisi syntien jatkamisen, vaan sitä että
Jumala kyllä ymmärtää luotuaan ja antaa anteeksi
vaikka tuhat kertaa jos uskova vain vilpittömästi katuu.
On vain niin että monet kärsivät lankeemuksistaan
ja elävät itseään syyttäen läpi elämän.
Mutta Jumala ei syytä vaan meillä on puolustaja Jumalan
luona, Jumalan Henki Jeesuksessa Kristuksessa.
Lopuksi:Kehoittaisinkin lukemaan sanaa, sillä Jumala harvoin vastaa
millään "erikoisella tavalla".
Hänen tapansa on puhua Sanassaan: Raamatussa, sieltä jokainen voi löytää
lohdutusta, rohkaisua ja kehoitusta.
Uskovat puhuvat joskus asioista joita he eivät ymmärrä.
Ei ihme että Raamattu varottaa kovin monia ryhtymästä opettajaksi.
Ei pitäisi puhua Jumalan totuutena asiaa jota ei ymmärrä.
Kaikkien uskovien puheita ei kannata ottaan niin vakavasti.
Uskova voi olla lain alla. Sellainen uskova pyrkii viemään toisetkin uskovat lain alle.
Hän ei hyväksy sitä vapautta jossa hän näkee armosta armossa elävän uskovan elävän.
lain alaista uskovaa ei kannata kuunnella. Hänet erottaa siitä että hänen puheensa
ahdistavat vilpitöntä uskovaa. Yleensä lain alla elävä uskova ei saa saarnata julkisissa kokouksissa.
Pyhä Henki tuo vapauden, ei ahdistavaa oloa.
2 Kor 3:17 "Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus."
Itselläni on kokemusta lain alaisesta uskovasta jolla oli saarnakuume.
Koska hän ei saanut saarnata kokouksissa, hän käytti kahvipöytäkeskusteluja saarnastuolinaan.
Olin vasta tullut kirkkaasti uskoon. Olin vapaa ja onnellinen kahvin nauttija.
Eräässä kahvipöytäkeskustelussa tuo lakihenkinen uskova väitti minulle että kahvin juontini on
syntiä koska minä olen riippuvainen kahvista.
Hänen mielestään minä en saa antaa minkään hallita itseäni. Kahvi hallitsee minua koska en voi olla
ilman sitä. Näin hän väitti.
Koska asia kiusasi minua, päätin tehdä itselleni kokeen. Olin kaksi viikkoa juomatta kahvia. En saanut mitään vieroitusoireita. Minulla ei ollut edes kahvinhimoa tuona aikana. Eräänä aamuna sitten päätin keitää kahvit koska olin todistanut itselleni että en ollut
riippuvainen kahvista. Tämän jälkeen olen nauttinut kahvista hyvällä omallatunnolla.
Uskovat puhuvat joskus asioista joita he eivät ymmärrä.
Ei ihme että Raamattu varottaa kovin monia ryhtymästä opettajaksi.
Ei pitäisi puhua Jumalan totuutena asiaa jota ei ymmärrä.
Kaikkien uskovien puheita ei kannata ottaan niin vakavasti.
Itselläni on kokemusta lain alaisesta uskovasta jolla oli saarnakuume.
Koska hän ei saanut saarnata kokouksissa, hän käytti kahvipöytäkeskusteluja saarnastuolinaan.
------
Mutta, arvostatko jaikal yleensä tavallista ihmisten välistä seurustelua ja siihen liittyvää keskustelua.Pidätkö aiona tarkkailussa kuka opettaa ja kenelle ja millä tasolla ja onko hänellä lupa ja keneltä. Kait varmaan jaikal ymmärrät, mitebn ,- jopa tärkeää on joakisen ihmisen kokea vapautta tuoda ymmärryksensä kautta asioita esille. En ymmärrä miten tähön tarvitsee oikein lupa Jumalalta. Taas kokonaan eri asia on seurakunnassa työkseen tekevä paimen.
Itse pidän erittäin tärkeänä ihmisten välistä avointa keskustelua ja asioiden pohtimista ymmärryksensä mukaan. Ymmärtänet, miten esim. parisuhteessa tai yleensäkkin ihmisten välisissä suhteissa tai seurakunnassa ongelmat todella laajenee,- jos ihmiset eivät puhu ymmärryksensä' mukaan tai jos joitain ihmisiä pyritään vaientamaan.
*
Itselläni on kokemusta lain alaisesta uskovasta jolla oli saarnakuume.
-----
Muuten koetko, että sinulla on "sisäinen tarve" tarkkailla tätä asiaa. Koetko hänet uhkaksi kuin "vuoren valloituksessa".
ja lukenut vastaukset ja ihan noin haluaisin uskoa, mutta kun noin voisi vain olla käytännössä ja ei vain täällä kirjoitettuna. Kun juttelee uskovien (vanhimmistoveljet, sisaret, saarnaajatkin) kanssa niin nelkein aina törmää siihen toteamukseen ettei sillä ja sillä ole enää mitään muuta uhria ja mahdollisuutta.
Oi jos käytännössä tulisikin niitä vaastaan jotka ajattelisivat samoin kuin täällä kirjoitetaan.
Kun jatkuvasti kuulee vain päivittelyä ja tuomitsemista niin siksi itselläkin on epävarma olo monesti.
Tuohon Paavalin toteamukseen sen verran sanoisin, että Paavali oli Jumalan valittu ja tuskinpa hän lankesi suurempiin synteihin ja sen takia se ei kuitenkaan ole sama asia kuin jos joku nykypäivänä lankeaa. Eikös Paavali todennut myös, että "minä syntisistä suurin", mutta tokkopa nyt Paavali mikään suuri syntinen ollut. Jos jonkun hätävalheen joskus kertoi niin se ei tee suurinta syntistä.
Paavali oli Saulus Tarsolainen nimeltään aikaisemmin ja silloin hän vainosi uskovia ja ehkäpä tapattikin heitä, mutta kun Jumala pelasti niin hänen elämänsä muuttui. Jos olisi uskossa ollut suurin syntinen niin ei varmaankaan olisi saanut jatkaa apostolina vaan ehkäpä olisi välittömästi kivitetty.
Eli siis Paavali eli uskon todeksi.
Mutta kaikesta huolimatta haluaisin uskoa, että minullakin on vielä pelastus.