Katumus ja synnintunnustus

... rippi-isä, miksi et juttele hänen kanssaan ja kysy häneltä? Juuri sitä varten rippi-isät ovat olemassa. Entäs jos tällä palstalla joku heittää Sinulle täyttä puppua ja Sinä sitten uskot häntä? Jos Sinulla on rippi-isä niin hän todennäköisesti tuntee Sinut ja elämäsi paremmin kuin tämän palstan vastaajat. Suosittelen vakavasti, että puhut asioistasi ja elämästäsi juuri rippi-isäsi kanssa.

Katsoppa:

http://personal.inet.fi/private/tsasouna

ja

http://personal.inet.fi/private/tsasouna/Sakramentit/katumuksen_sakramentti.htm

Kiitos vallan mainiosta linkistä Jere! : )

Mitään nyrkkisääntöä katumuksen sakramentin määrään ei ole, mutta tässä joitakin ajatuksia siitä:

1) 1970-luvulle asti myös Suomessa oli tapana käydä synnintunnustuksella AINA ennen ehtoollisen osallisuutta. Tämä "pakko" poistettiin sittemmin piispallisella paimenkirjeellä SILLÄ EHDOLLA, että ortodoksilla on säännöllinen ja toistuva ehtoollisyhteys.

2) Nykyisin esimerkiksi Valamon luostarissa veljestö käy synnintunnustuksella viidesti vuodessa, kerran jokaisessa pitkässä paastossa sekä Suuressa paastossa kaksi kertaa. On kohtuullisen paljon jos maallikot kävisivät synnintunnustuksella näinkin usein.

3) Kirkossa kehotetaan jatkuvaan synninkatumukseen. Tämän hengen mukaisesti ei voi käydä liian usein synnintunnustuksella. Papit ovat sitä(kin) varten. Ja todellakin, rippi-isän tehtävä on tutkia tarkasti sieluntilaa ja antaa neuvoja myös tässä esitettyihin kysymyksiin. Ei pappia voi näissä asioissa liikaa vaivata, koska juuri tämä on hänen työtään, "seurakuntalaistensa myötäeläjänä ja kanssakärsijänä".

Metropoliitta Johannes sanoo kirjassaan Lähimäiset mm. näin : "Jos tiedämme, että alkusana on mielenmuutos, kuvaan tulee myös myönteistä tavoitteellisuutta. Rikkomuksen tunnustaminen on vain osa tapahtumien kulkua. Mielenmuutos on sinänsä jotakin myönteistä. Ei ole kyse siitä, että vain kadutaan jotakin tunteenomaisesti, vaan siitä, että todella ajatellaan uudella tavalla. Pyritään uuteen elämänasenteeseen. Se on paljon enemmän kuin pelkkää rikkomusten luettelemista. Jos asetamme rinnakkain katumuksen ja mielenmuutoksen, niin käsitämme, että mielenmuutos on sisällöltään paljon laajempi." (s.61)

Sitten siitä uskalluksesta mennä tunnustamaan. Ajatushan on että rippi-isä olisi sielunhoitaja, henkilö, jolle voit syvimmistä asioistasi kertoa. Ripittäytymisen tulisi olla sielunhoidollinen keskustelu ja sihen tulisi siksi myös varata aikaa.

Hyvää jatkoa Suureen Paastoon toivottaa Priskilla

Hei kiitos vastauksista.
Ilmeisesti on niin, että en ole vielä päässyt mielenmuutokseen saakka ja siksi synnintunnustukselle meno tökkii.
Riittääkö tässä sitten säännöllinen liturgiaan ja ehtoolliseen osallistuminen? Täytyy ehkä kypsytellä vielä tekosiaan ja kuullostella itseään.
Mielestäni tällä palstalla on korkea tasoista keskustelua siksi juuri tänne kyselyni kohdensin,
Sääli vaan että fundat ovat tännekin pesiytyneet.

Pääsiäisen odotuksessa
Kyselijä

Hyvä Kyselijä! Neuvon sinua menemään synnintunnustukselle. Ellei sinulla ole ennestään rippi-isää, pyydä tai valitse sellainen itsellesi. Mikäli olet kokematon synnintunnustuksella kävijä, voit pyytää rippi-isää kyselemään sinulta asioista. Näin rippi-isät tekevät mm. lasten synnintunnustuksilla. Synnintunnustukselle meno voi tuntua rankalta myös kymmeniä vuosia sakramenttia noudattaneelta ja niinhän sen pitääkin olla. Palkkio sen sijaan on mahtava tunne, joka hipoo Taivasten Valtakunnan lästänoloa elämässä. Muista, että rippisalaisuus on ehdoton ja jakamaton. Se jää vain sinun, rippi-isän ja Jumalan tietoon.