Keväällä 1918 eteläisessä Suomessa toimi parisataa vallankumousoikeutta. Ne olivat punaisten perustamia yleisiä tuomioistuimia, joilla korvattiin aiempi tuomioistuinlaitos.
"Tutkijana minut yllätti se, kuinka paljon ne muistuttivat aiemmin vallinnutta järjestelmää. Eihän vallankumousoikeuksissa toki saanut mitään oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä, mutta niissä kuitenkin yritettiin toimia aika pitkälle kuten ennenkin", toteaa varatuomari Jukka Siro.
Varsinkin tavanomaisissa rikosasioissa vallankumousoikeuksien ratkaisukäytäntö muistutti hänen mukaansa varsin paljon vallankumouksella syrjäytettyjen tuomioistuinten käytäntöä.
Vallankumousoikeudet käyttäneet tilaisuutta hyväkseen poliittisia rikoksia ratkoessaan. Kysehän oli vastustajan eli valkoisten tuomitsemisesta.
Valkoisia tuomittiin lähinnä mielipiteittensä takia, muun muassa kuulumisesta suojeluskuntaan.
"Hämmästyttävää on, että valkoisille saatettiin antaa varoituksia, sakkoja tai ehdollisia vankeusrangaistuksia. Kuolemanrangaistuksia vallankumousoikeudet eivät langettaneet, sillä punaisessa laissa kuolemantuomio oli nimenomaan ja toistuvasti kielletty."
Jukka Siron väitöskirja Tuomiovalta kansalle tarkastettiin Helsingin yliopistossa lauantaina.
Vallankumousoikeudet aloittivat työnsä pian tammikuun lopun jälkeen. Tuomioistuintoiminnan ripeän käynnistämisen taustalla näkyy jännite radikaalien punakaartien ja maltillisempien punaisten siviilien välillä.
"Vallankumousoikeuksien keskeinen tehtävä oli päättää siitä, mitä punakaartien kiinni saamille valkoisille tehtäisiin. Ja koska valkoisten kohtaloa ei haluttu jättää ankarimpia tuomioita kannattavan armeijan (punakaartien) käsiin, tehtävää varten kehitettiin korvaava järjestelmä", Siro huomauttaa.
Nopeasti lähes jokaisessa punaisten hallussa olevassa kunnassa toimikin vallankumousoikeus, ja nämä oikeudet ehtivät ratkoa sodan loppuun mennessä lähes 3 000 oikeustapausta.
Puolet niistä oli tavanomaisia rikos-, riita- ja hakemusasioita, ja toisen puolen muodostivat poliittiset rikosasiat.
Ratkaistujen juttujen määrä on Siron mielestä suuri, varsinkin kun muistetaan, että vallankumousoikeudet synnytettiin tyhjästä.
"Tutkijana minut yllätti se, kuinka paljon ne muistuttivat aiemmin vallinnutta järjestelmää. Eihän vallankumousoikeuksissa toki saanut mitään oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä, mutta niissä kuitenkin yritettiin toimia aika pitkälle kuten ennenkin", toteaa varatuomari Jukka Siro.
Varsinkin tavanomaisissa rikosasioissa vallankumousoikeuksien ratkaisukäytäntö muistutti hänen mukaansa varsin paljon vallankumouksella syrjäytettyjen tuomioistuinten käytäntöä.
Vallankumousoikeudet käyttäneet tilaisuutta hyväkseen poliittisia rikoksia ratkoessaan. Kysehän oli vastustajan eli valkoisten tuomitsemisesta.
Valkoisia tuomittiin lähinnä mielipiteittensä takia, muun muassa kuulumisesta suojeluskuntaan.
"Hämmästyttävää on, että valkoisille saatettiin antaa varoituksia, sakkoja tai ehdollisia vankeusrangaistuksia. Kuolemanrangaistuksia vallankumousoikeudet eivät langettaneet, sillä punaisessa laissa kuolemantuomio oli nimenomaan ja toistuvasti kielletty."
Jukka Siron väitöskirja Tuomiovalta kansalle tarkastettiin Helsingin yliopistossa lauantaina.
Vallankumousoikeudet aloittivat työnsä pian tammikuun lopun jälkeen. Tuomioistuintoiminnan ripeän käynnistämisen taustalla näkyy jännite radikaalien punakaartien ja maltillisempien punaisten siviilien välillä.
"Vallankumousoikeuksien keskeinen tehtävä oli päättää siitä, mitä punakaartien kiinni saamille valkoisille tehtäisiin. Ja koska valkoisten kohtaloa ei haluttu jättää ankarimpia tuomioita kannattavan armeijan (punakaartien) käsiin, tehtävää varten kehitettiin korvaava järjestelmä", Siro huomauttaa.
Nopeasti lähes jokaisessa punaisten hallussa olevassa kunnassa toimikin vallankumousoikeus, ja nämä oikeudet ehtivät ratkoa sodan loppuun mennessä lähes 3 000 oikeustapausta.
Puolet niistä oli tavanomaisia rikos-, riita- ja hakemusasioita, ja toisen puolen muodostivat poliittiset rikosasiat.
Ratkaistujen juttujen määrä on Siron mielestä suuri, varsinkin kun muistetaan, että vallankumousoikeudet synnytettiin tyhjästä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Eivät kuitenkaan tuomineet punakaartien kuolemanpartioita valkoisten murhista, vaikka kuoleman tuomiot olivat kiellettyjä. Mikä sellainen vallankumousoikeus on?
Lainkuuliaisia kansalaisia tapettiin sadoittain punaisella terrorilla hallitussa etelä-Suomessa. Erityisesti vainottiin suojeluskuntalaisia tai sellaisiksi epäiltyjä. Tuomiot langettivat punakaartilaiset ilman sen kummempia seremonioita. Surmatut jätettiin siihen tai työnnettiin avantoon. Sotavangit ammuttiin yleensä heti.
Kuolemantuomioita jakelivat lisäksi punaiset rintamaesikunnat, paikalliset esikunnat tai laittomat kenttäoikeudet. Erilaiset lentävät osastot tekivät suuren määrän joukkomurhia.
Jo ennen sodan syttymista punaiset murhasivat 43 henkilö ja venäläinen sotaväki 10 päälle.
Murhattuja oli kaikkiaan yli 1600. Tarkoituksena oli pitää terrorilla kurissa väestön suuri enemmistö, joka oli punaisia vastaan. Niinpä murhatut olivat paljolti omistavaa ja johtavaa luokkaa kuten maanviljelijöitä, virkamiehiä, kauppiaita, pappeja, opettajia, upseereita,poliiseja jne. Toisaalta surmatuissa oli sadoittain työväkeen kuuluvia. Naisia, lapsia ja vanhuksia ei myöskään säästetty.
Nämä asiat on selvitetty Jaakko Paavolaisen, Marko Tikan, Tuomas Hopun sekä Jari ja Jouni Eerolan tutkimuksissa.
Kansallisarkiston tutkimusprojekti Suomen sotasurmat 1914-1922 antaa sisällissodan surmista varmasti luotettavimman tiedon ilman poliittisia päämääriä.
http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmaetusivu/stat2
Vuoden 1918 sodan sotasurmat kuolintavan ja osapuolen mukaan:
Kuolintapa - Punaiset - Valkoiset - Muut - Yhteensä
Kaatunut - 5199 - 3414 – 790 9403
Teloitettu, ammuttu, murhattu - 7370 - 1424 - 926 - 9720
Kaikki yhteensä 27038 - 5179 - 4423 - 36640
Kuka tähän ihan oikeasti uskoo.Punaiset tulivat,ryöstömurhasivat ja lähtivät saaliineen eteenpäin.Kun et ole meidän puolella olet meitä vastaan ja kuolo tuli.Fantasiat ovat fantasioita.
Loismaisen laitaporvaristonpoliittinen vihamielinen kiihkoilu kansallisella muhenäytelmällä 1918 ei vetoa meihin rehellisiin töitä paiskoviin suomalaisiin - työmiehiin.
Sisällissota on kansallisarkistossa ja muiden sivistyneiden ja AKATEEMISTEN tutkijoiden (ei äärioikeislaisen roskajoukon) toimesta käyty mahdolisimman tarkkaan läpi ja tiedot on kirjattua arkiston sivustoille.
Vuosina 1914-22 sotaoloissa surmansa saaneiden nimitiedosto
Avattu 5.3.2002 ja päivitetty 19.5.2004
Laitaporvariston ja muun roskaväen kiihkoilu ei kiinnosta!
http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmaetusivu/main
ei kestä puolueetonta tutkimusta. Epätoivoisesti yritetään terroristeista ja kapinallisista tehdä valehtelemalla viattomia uhreja.Sitä he eivät olleet, päinvastoin.
Lainkuuliaisia kansalaisia solvataan silmittömästi unohtaen kokonaan, että juuri VAPAUSSODAN perintö on se, mille koko yhteiskuntamme on rakennettu.
Tuoretta tutkimusta on vaikka kuinka paljon. Tuolla edellä on lueteltu joukko päteviä tutkijoita, joihin äärivasemmisto ei edes uskalla tutustua. Valheet kun paljastuvat.
Ei se lahtarin kertoma totuus ole välttämättä se ainoa oikea ja todellinen totuus asioista.
Saksan keisarikunnan ja Neuvosto-Venäjän solmittua Brest-Litovskissa rauhan 3. maaliskuuta 1918. Ja von der Goltzin Saksan Itämeren divisioona saapui 4. huhtikuuta Hankoon, missä sitä oli vastassa Venjän Suomen armeijan ylijohto.
Hangossa venäläinen sodanjohto luovutti saksalaisille vahvasti linnoitetut alueet ja rannikkotykistön lukkoineen. Ilman tätä ns. Hangon sopimusta yhdellä saksalaisella divisionaalla ei olisi ollut mahdollisuuksia valloittaa eteläisen Suomen miehitettyjä linnoitusalueita.
Jo loismaisen ääriporvariston propaganda "vapaussodasta" kertoo sen vihamielisestä asenteesta maamme työtä tekevää väestöä kohtaan: Vapaus mistä? Omista työläisistäkö kuten summittaiset tehdastyöläisten teloitukset Honkalahden ja Lavolan sahoilla Saimaan rannoilla kertovat? Honkanummella teloitettiin kaikki sahatyöläiset; Lavolassa joka toinen arvalla.
Kysymys ei voi olla vapaudesta Venäjän sorrosta, koska venäläiset joukot ja sen Itämeren laivasto poistuivat Suomessa järjestäytyneesti Brest-Litovskin rauhan ja sitä täydentäneen Hangon sopimuksen mukaisesti.
Brest-Litovskin rauhassa maaliskuussa 1918 Venäjä oli luovuttanut Saksan keisarikunnalle paitsi Suomen niin myös Baltian, Puolan ja Ukrainan - suuret aikaisemmin sen alaisuudessa olleet alueet.