Vuosien mietinnän tuloksena olen tullut vääjäämättömästi siihen tulokseen, että kaikki uskonnot (ml. ateismi) ovat harhaa. Ne perustuvat vain siihen ilmiöön, että ihminen on alkanut älyllään ja mielikuvituksellaan kuvitella mitä elämä on ja sitten ahdistuu, kun ei saa pohdinnalleen vastausta. Ne ovat siis vain eräänlaisia tarinoita ja selityksiä älylliselle pohdinnalle ja pitäisi jättää vain siihen rooliinsa.
(Toki uskonnot ovat myös yhteiskunnallinen ja poliittinen ilmiö, mutta tarkoitan nyt uskontoja siinä roolissa, kun niistä haetaan merkitystä omalle elämälle.)
Kun tämän oivaltaa, että kaikki yritykset selittää omaa elämäänsä ovat jo lähtökohtaiseti tuomittuja epäonnistumaan ja tuottavat vain hyvin vajavaisia lopputuloksia, niin kaikki alkaa yllättäen näyttää ihan toisenlaiselta. Toisaalta ihminen kääntyy sisäänpäin ja alkaa kuunnella itseään hiljaisella äänellä ja toisaalta kokee suuren helpotuksen siitä, ettei mitään pelastusta tarvita. Kaikki pelastukset käyvät tarpeettomaksi, kun asioita alkaa nähdä ilman niiden älyllistä käsitteellistämistä. Kuolemaa ei ole kuin älyn aikaan sidotuissa käsitteissä. Tässä hetkessä ei ole kuolemaa.
Jos ette usko, kuvitelkaa masentunut luonnon eläin. Niiden harvinaisuus saattaa johtua siitä, että villieläimet eivät elä älyn kuvitelmissa, vaan toisin kuin me ihmiset, suorassa yhteydessä luontoon(sa).
Ainoa kestävä "totuus" löytyykin siis idän vanhoista uskonnoista, esim. buddalaisuudesta tai taolaisuudesta. Mutta sekin vain, kun muistaa kuuluisan zen-mestarin sanat: "Jos kohtaat (henkisellä) matkallasi Buddan, tapa hänet" Mitään oppia ei siis ole, on vain hiljaisuus ja ajatusten sivuun työntäminen. Kaikki opit ovat älyllisiä rakennelmia, mutta elämäntarkoitus löytyy älyn tuolta puolen, mielen hiljaisuudesta.
Loppuun pieni ja veikeä lainaus kirjasta "ei kuolemaa, ei pelkoa":
Shakespeare kysyi: "Ollako vaiko eikö olla - siinäpä kysymys"
ja Budda vastasi: "ollako vaiko eikö olla - siitä ei ole kysymys"
Mukavaa viikonloppua kaikille elämänpohtijoille!
(Toki uskonnot ovat myös yhteiskunnallinen ja poliittinen ilmiö, mutta tarkoitan nyt uskontoja siinä roolissa, kun niistä haetaan merkitystä omalle elämälle.)
Kun tämän oivaltaa, että kaikki yritykset selittää omaa elämäänsä ovat jo lähtökohtaiseti tuomittuja epäonnistumaan ja tuottavat vain hyvin vajavaisia lopputuloksia, niin kaikki alkaa yllättäen näyttää ihan toisenlaiselta. Toisaalta ihminen kääntyy sisäänpäin ja alkaa kuunnella itseään hiljaisella äänellä ja toisaalta kokee suuren helpotuksen siitä, ettei mitään pelastusta tarvita. Kaikki pelastukset käyvät tarpeettomaksi, kun asioita alkaa nähdä ilman niiden älyllistä käsitteellistämistä. Kuolemaa ei ole kuin älyn aikaan sidotuissa käsitteissä. Tässä hetkessä ei ole kuolemaa.
Jos ette usko, kuvitelkaa masentunut luonnon eläin. Niiden harvinaisuus saattaa johtua siitä, että villieläimet eivät elä älyn kuvitelmissa, vaan toisin kuin me ihmiset, suorassa yhteydessä luontoon(sa).
Ainoa kestävä "totuus" löytyykin siis idän vanhoista uskonnoista, esim. buddalaisuudesta tai taolaisuudesta. Mutta sekin vain, kun muistaa kuuluisan zen-mestarin sanat: "Jos kohtaat (henkisellä) matkallasi Buddan, tapa hänet" Mitään oppia ei siis ole, on vain hiljaisuus ja ajatusten sivuun työntäminen. Kaikki opit ovat älyllisiä rakennelmia, mutta elämäntarkoitus löytyy älyn tuolta puolen, mielen hiljaisuudesta.
Loppuun pieni ja veikeä lainaus kirjasta "ei kuolemaa, ei pelkoa":
Shakespeare kysyi: "Ollako vaiko eikö olla - siinäpä kysymys"
ja Budda vastasi: "ollako vaiko eikö olla - siitä ei ole kysymys"
Mukavaa viikonloppua kaikille elämänpohtijoille!
Vastaukset 25
Vanhimmat
Jos itse yrittää tehdä itselleen uskon, tulisi pelkkä tapauskovainen. Sen takia olisi hyvä pyytää Jumalalta Jeesuksen nimessä että saisit uskon, niin se sinulle annetaan. Silloin ei tarvitse ihmetellä itse miten uskon voisi löytää, kun se annetaan sinulle.
Zen-Buddhalaisuudessa on, että niin kauan kuin ihminen pyytää jotain, hän luo kaaosta mieleensä ja ympäristöönsä.
Kristinusko (kuten muutkin uskonnot) johtaa mielen tasapainottomuuteen, mutta ihmiset haluavatkin paeta harhoihin, koska niitä voi ohjailla itseään miellyttävään suuntaan.
"Kristinusko (kuten muutkin uskonnot) johtaa mielen tasapainottomuuteen, mutta ihmiset haluavatkin paeta harhoihin, koska niitä voi ohjailla itseään miellyttävään suuntaan."
Olen samaa mieltä, mutta näkisin syyn olevan myös länsimaisessa tavassa rationalisoida kaikki. Meidät opetaan jo pienestä pitäen ajattelemaan ja ei-ajatteleminen on siten meille perin outo tapa kokea elämää. Sen oppiminen ei ole niin helppoa, siksi uskonnoista on tehty älyllisiä rakennelmia.
Minulle on itselleni tullut tasapainoisempi kuin kaaosmainen olo kun tulin uskoon, pääsin eroon vahvasta paniikkihäiriöstä, sen tunteen voi ymmärtää jos jollakin on jonkinasteinen paniikkihäiriö. Jumala toimii uskovaisten keskellä, minut parannettiin myös kolmoishermosärystä rukouksen avulla, ja tiedän että Jeesus kuulee kun Hänen nimessään rukoilee, ja olen saanut kysymyksiini vastaukset. Tiedän että olen tiellä joka vie taivaaseen, ja vaikka välillä on koettelemuksia, niin Raamatussa sanotaan, että Jumala on jo edeltäkäsin valmistanut niihin ulospääsytien. Minä sain uskon lahjaksi Jumalalta, ei sitä ihmisellä itsellään ole valmiina kun hän syntyy tähän maailmaan. Mutta se että saa uskon lahjaksi,on alkua sille kysymykselle: Otatko sinä Jeesuksen vastaan, ja olet valmis seuraamaan Häntä koko loppuelämäsi ajan, ja annatko Hänen rakastaa ja auttaa sinua? Ei tämä lahja ole tarkoitettu vain minulle, vaan kaikille jotka sitä pyytävät Jumalalta, sillä ei ole mitään väliä mitä olet tehnyt tai jättänyt tekemättä, ei Jeesus niihin katso, vaan hän katsoo sinuun. Hän poistaa sinun syntisi antamalla ne anteeksi, ja niitä ei sen jälkeen enää kukaan kysele taivaan porilla, eikä niistä tuomita. Vaikka sinun syntisi olisivat veriruskeat, tulevat ne villanvalkoisiksi.
sanoi Karl Marx.
Linkola sanoi kannattavansa uskontoja sentakia että se estää kehitystä ja kehitys turmelee luontoa.
Mukava kuulla, että kaksi suurta ajattelijaa ovat tuleet samaan johtopäätökseen. Tosin en kyllä oikein tiedä, mitä heillä on tarjota uskontojen tilalle, molemmilla kai enemmän tai vähemmän pakotettua (haluista) luopumista. Idän viisauksissa tuo luopuminen on taas vapaaehtoista ja siksi kestävää.
Se on kaita tie, ja se vie taivaaseen, ja vain harvat sen löytävät!
Ihminen voi elää ilman uskontojakin, ei sen puutteeseen kuole.
Pitää elämänohjeenaan "älä tee toiselle sitä mitä et itsellesi haluaisi tehtävän" ja muistaa Karman lain "mitä kylvät sitä niität".
oli tien kunto ja leveys mikä hyvänsä. Tai pikemminkin tuonpuoleiseen.
Molemmat siteeraamasi viisaudet ovat uskontojen luomaa viisautta.
...tai pikemminkin joutuvat, jos ihmiseltä itseltään kysytään.
pitäisi ymmärtää ne ilman uskontojakin.
On tietenkin myönnettävä että varsinkin idän uskonnoissa on paljon viisutta.
ollaanko siellä ikuisesti?
Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat.
Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.
Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia.
Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita?
Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä.
Miten sielu käsittää ajan? Voi olla että toisin kuin lihallinen ruumis. Kuoleman jälkeen sielu haluaa päästä mahdollisimman hyvään paikkaan, mutta minne sinä olet menossa?
joka on minulle sopiva, ei tietenkään parhaille paikoille, niille pääsevät vain todella vanhat sielut.
ajatusta...
"Tosin en kyllä oikein tiedä, mitä heillä on tarjota uskontojen tilalle, molemmilla kai enemmän tai vähemmän pakotettua (haluista) luopumista. Idän viisauksissa tuo luopuminen on taas vapaaehtoista ja siksi kestävää."
Siis pitääkö uskontojen tilalla olla jotakin? Kansanedustajamme KD:n puheenjohtaja Päivi Räsänenkin oli haastattelussa vähän aikaa sitten sitä mieltä, että uskontotyhjiötä täytetään islamilaisilla ja niin Ei hänen mielestään tulisi tehdä. Miksi kristityt eivät ymmärrä, että "uskonto on vaaraksi muille", kuten Richard Dawkinskin toteaa. Taitaa hän olla siinäkin oikeassa ja P.R. taas väärässä todistamalla että kristinusko on se kaikkein OIKEIN uskonnoista, joista EI minus ole yhtäkään OIKEATA uskontoa.
Mitä eroa on että kristityillä odottaa kuollessaan "paratiisi" tai itsemurhan tehdessään kadotus ja islamilaisilla odottaa 7 neitsyttä taivaassa? Kyllä mä näkisin että islamilaisuus on paljon hienompaa näin ollen miehen näkökulmasta ajatellen. :)
"Siis pitääkö uskontojen tilalla olla jotakin?"
Pitää. Kysymys on hieman sama kuin pitääkö joka maassa olla armeija. Pitää, koska muuten tyhjiö täytyy jonkun muun armeijalla. Teoriassa näin ei tarvitsisi olla, mutta ihminen haluaa turvata armeijalla fyysisen elinpiirinsä. Uskonto on ikään kuin psyykkinen armeija, suoja tunkeilevia ajatuksia vastaan. Tästä vinkkelistä tiede on nykyajan uskonto, joskin siitä puuttuu monet muut uskonnon piirteet.
Ihmisluontoon kuuluu turvan hakeminen selittämättömiä ja pelottavia ajatuksia vastaan (esim. kuolema) ja jos tämän turvan hakeminen uskonnosta kielletään, niin se haetaan jostain muualta, ideologiasta, huumeista, ääriliikkeistä, alituisesta suorittamisesta (= yritys olla ajattelematta koko asiaa.) tai viinasta ja psyykelääkkeistä.
"Miksi kristityt eivät ymmärrä, että "uskonto on vaaraksi muille""
Uskonto on yhtä vaarallinen kuin armeija, riippuu täysin käytöstä.
Olet oikeassa, uskonnon tilalle tarvitaan jotain, ymmärrys. Kaikki uskonnot ovat pohjimmiltaan ymmärrystä, jonka päälle on vain kerääntynyt uskomuksia ja oletuksia yksittäisten ihmisten ajatusten pohjalta. Ihmisellä on outo paha tapa yrittää nähdä itsensä oletuksena maailmasta erillisenä, irtonaisena osana. Ja tietysti tämä on vaikuttanut myös siihen että erilaisia uskontoja kehittynyt. Omasi sitten minkä tahansa maailmankatsomuksen tahansa, yhdestä asiasta kaikki ovat aina samaa mieltä; koko ihmiskunta on saanut alkunsa samasta asiasta, samoin kuin pohjimmiltaan koko maailmakin on ollut. Vain tämän kaiken alun nimi, määritelmä ja ominaisuudet vaihtelevat eri uskontojen kesken.
Ongelma on se että itsekkäästi keskitymme siihen miten muut näkemykset eroavat omastamme. Tähän liittyy pitkälti ihmisen rajoittunut tapa käsittää asioita joka näkee asiat vain oikeana ja vääränä, hyvänä ja pahana. Universaalisti on vain olemassa se mikä on totta ja sitten on olemassa yksittäisen ihmisen tulkinta, käytännössä arvauksen tasoinen päätelmä. Eikä sillä että mikä tulkinta kelläkin ole väliä sillä ne kaikki ovat yhtä paljon oikeassa kuin ne ovat väärässäkin. Tämä on seikka joka meidän pitää ymmärtää, yksikään maailmankatsomus ei kumoa toista, vaan ne pitävät kaikki paikkansa.
"Universaalisti on vain olemassa se mikä on totta ja sitten on olemassa yksittäisen ihmisen tulkinta, käytännössä arvauksen tasoinen päätelmä."
Olen hyvin samaa mieltä kanssasi. Lisäisin vielä, että on olemassa myös kollektiivinen tulkinta, joka elää kulttuurissa, eli ihmisyhteisössä. Eli tavallaan jokainen yksilö joutuu valitsemaan kolmesta vaihtoehdosta; todellisuus, oma tulkinta, kollektiivinen tulkinta (=uskonto). Ja koska yksilö on usein heikko ja pelkää yhteisöstään hylätyksi tulemista, hän valitsee tuon uskonnon. Nykytiede tuntee ilmiön nimellä ryhmäpsykologia.
Nuo kaksi ensimmäsistä valintaa johtavat helposti yksinäisyyteen, mutta ovat ainoita, joihin voi pohjata kestävän vakaumuksen. Uskontoon uskominen edellyttää taas omasta vakaumuksestaan luopumista, ja sopeutumista enemmistön tahtoon. Tällainen ihminen on hyvin altis hyväksikäytölle, kun on alisteinen auktoriteeteille.
"Eikä sillä että mikä tulkinta kelläkin ole väliä sillä ne kaikki ovat yhtä paljon oikeassa kuin ne ovat väärässäkin. Tämä on seikka joka meidän pitää ymmärtää, yksikään maailmankatsomus ei kumoa toista, vaan ne pitävät kaikki paikkansa."
Totta. Se, mikä kumoaa on, kun yritetään saada itselleen varmuus omasta tulkinnasta vertaamalla sitä muiden tulkintaan. Tällainen oman vakaumuksensa "todistaminen" muiden tulkinta kumoamalla, kielii vain huonosta uskosta siihen. Aito vakaumus ei tarvitse ihmisen ulkopuolisia todistuksia.
"Joka tietoa lisää, se tuskaa lisää". Totta. Siksi olisikin ehkä onnellisempaa olla esim. talitiainen. Vaikka omat murheensa silläkin.
(Jeesuksen sanoja Raamatusta) Yksikään hyvä puu ei tee kelvotonta hedelmää eikä yksikään kelvoton puu hyvää hedelmää. Hedelmästään jokainen puu tunnetaan. Eihän orjantappuroista koota viikunoita eikä piikkipensaasta poimita rypäleitä. Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvyyden varastosta esiin hyvää, paha ihminen tuo pahuutensa varastosta esiin pahaa. Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu.
kun Jeeus Kristus tulee elämäsi Herraksi, silmäsi avautuvat ja alat elää ja nähdä. Olet siis vielä hengellisesti pimeydessä ja kuollut.
Jumalan sana on niin vahva ettei sitä vastaan pysty ihminen sanomaan, se on kumoamaton. Mutta ihmisellä on ollut aikojen alusta kyky lisätä siihen omia elementtejään, luoda oma alitodellisuus. Tämä siksi että aikanaan olisimme tarpeeksi kypsiä tutustumaan totuuteen. Kaikki mitä maailmassa on Jumalan totuutta pohjimmiltaan, sen päällä vain ihmisen itse luoma totuus meitä hämmentämässä. Kaikki uskonnot ja tavat tarkastella maailmaa, ovat kaikki totta. Pitää vain riisua ihmisen sana ja jäljelle jää pelkästään Jumalan totuus. Emme voi loputtomasti keskittyä lukuisten tarinoiden eroihin ja itsekkäästi puolustaa omaa versiotamme. Sillä totuus löytyy niistä piirteistä jotka ovat yhteisiä, löytyvät jokaisesta uskomuksesta. Vain siten voimme päästä lähemmäs Jumalaa, löytämällä harmonian. Jumala on harmoniaa, täydellistä ymmärrystä. Ja sen tulisi olla myös tavoite ihmisen jokaisen.