Olen niin kyllästynyt olemaan sinkku. Haluaisin suhteen ja mukavan miehen jonka kanssa vaikka katsella elokuvia lauantai-iltaisin sohvalla ja laittaa yhdessä ruokaa arki-iltaisin... Tiedän että pärjään yksin ja että voin laittaa ruokaa, syödä ja katsella televisiota yksinkin. Voisin jopa matkustella ympäri maailmaa yksin mutta ei tee mieli, en todellakaan halua elää elämäni yksin. Jonain päivänä haluan lapsia ja perheen, ja kohta kellokin tikittää jo kovaa, olen 27. Kaipaan rakkautta ja läheisyyttä, omaa rakasta.
Välillä tuntuu siltä, että nämä ajatukset häiritsevät elämääni. Jos katson vanhempien kanssa romanttista elokuvaa mietin vain miksi minä en tuollaista saa ja ilta on pilalla. Jos juttelen ystävien kanssa tulee usein mieleen että älä valita ettei sinulla ja poikaystävälläsi ole uuden vuoden suunnitelmia, voitte ainakin olla yhdessä vaikka kotona...mutta sinkun ei ole hirveän mukavaa viettää uutta vuotta yksin kotona. Jne. Katson ihmisissä yhä enemmän sitä, miten he kumppaninsa kanssa ovat, haluaisin tietää miten he tapasivat ja miten heidän suhteensa lähti liikkeelle. Jos joku sanoo sanan poikaystävä minulla alkaa raksuttaa. Ajattelen tätä asiaa paljon. En nyt ihan kirjaimellisesti tarkoita että en pysty ajattelemaan muuta, mutta huomaan usein että minulle tulee surullinen olo kun taas jollain tavalla minua muistutetaan siitä, että minulla ei ole sitä elämänkumppania josta haaveilen.
Tiedän että minun pitäisi vain elää yksin miettimättä sinkkuuttani, mutten kykene unohtamaan sitä toivetta, että haluaisin kiva parisuhteen. Olen työtön eli minulla on ihan liian paljon aikaa miettiä tällaisia asioita. En tapaa ihmisiä muualla kuin melkein baareissa, harrastuksissani ei ole miehiä ja kadulla ei ole tullut vastaan niin kiinnostavanoloista miestä että olisi edes käynyt mielessä alkaa jutella. En tiedä mistä kivan miehen edes voisin löytää. Baareissa tapaan miehiä, joista suurin osa on vastenmielisiä ja osa jotka ovat ihan ok ja ovat olevinaan kiinnostuneita mutta lopulta he eivät muuta halua kuin seksiä, ja vaikka seksikin on kivaa, oikea parisuhde olisi minulle kiinnostavampi. En usko nettideittailuun, minulle on tärkeää miten ihminen ON, eikä vain mitä hän paperille raapustaa...petyn vain valtavasti jos yritän sivuuttaa kaiken muun kuin kirjaimet. Pidän rennoista itsevarmoista miehistä, sellaiset ovat usein naistenmiehiä ja playereita. Ne joista kiinnostun eivät kiinostu minusta, ja toisin päin. Pakotan yleensä itseni treffeille jos minua pyydetään, vaikka mies ei minua kiinnosta, yritän antaa jokaisaelle mahdollisuuden. Mutta siitä ei koskaan mitään muuta tule kuin ahdistusta.
Oli vain pakko avautua tästä asiasta, onko kellään samaa fiilistä? Mikä avuksi? En varmaan pääse siitä ajatuksesta eroon, että haluaisin kivan parisuhteen, mutta saispa sen ajatuksen edes taka-alalle... Tai sitten jos tapaisi jonkun kivan miehen. Mutta missä ihmeessä ne liikkuvat.. Tulipahan vuodateltua :D
Saako sen sanoa?: en jaksa olla enää sinkku.
38
4658
Vastaukset
- Ot?s
"Pidän rennoista itsevarmoista miehistä, sellaiset ovat usein naistenmiehiä ja playereita. Ne joista kiinnostun eivät kiinostu minusta, ja toisin päin."
Taas kerran tätä. Oikeasti ei jaksa enää. - Tero Totuus
Eivät ne rennot playerit halua parisuhdetta, tai jos haluavat, niin haluavat sen menestyvät ja kauniin naisen kanssa. Siinä sulle totuus, joka ei tule muuttumaan. Voit vapaasti päättä, kuinka kauna jaksat juosta niiden perässä ja tapella tuulimyllyjä vastaan, mutta parisuhdetta et noin tule löytämään. Tämä ei ole mitään elokuvaa, jossa luokan vaatimattomin tyttö hurmaa kaikkein tavoiteillumman prinssin.
Toinen juttu: Kukaan ei tule koskaan korvaamaan sinulle niitä nuoruusvuosiasi, jotka olet viettänyt vain odotellen ja haaveillen miehestä. Ei koskaan. Jos et päätä itse elää elämääsi, et tule mitään kokemaankaan. Et voi tietää löydätkö tulevan puolisosi tänä vuonna, 10v kuluttua vai löydätkö koskaan. On ihan turha 5-10v kuluttua voivotella toisille, että miksi en silloin nuorempana elänyt ja kokenut asioita. Voit elää elämääsi vaikka haluaisitkin sen miehen. Jos se mies elämään tulee, niin sitten tulee.
Tietysti esim. se työttömyys vaikeuttaa mm matkustelemista, mutta eihän se parin löytyminenkään kaikkia ongelmia ratkaise. Olisit edelleen työtön. Vai luuletko että mies sitten maksaa kaikki matkanne jne? Ehkä kanttaisi nyt keskittyä kohdentamaan sitä omaa elämäntilannetta, vaikka niitä töitä metsästämällä. Mies tulee elämään kun tulee (jos tulee). - merkkinimi3123131
Noh voin todeta et samanlaisia ajatuksia pyöriny mun päässä tän joululoman ajan mut onneks kohta voi palata opiskelun pariin taas (joka sekin kyllä on kohta ohi) niin ehkä ei sit tuu murehdittua asiaa niin paljoa taas vähään aikaan :). Itse tosin olen mies.
- Mimosa.
"Taas kerran tätä. Oikeasti ei jaksa enää. "
mitä sinä et jaksa? Koska minäkään en jaksa :D
"Eivät ne rennot playerit halua parisuhdetta, tai jos haluavat, niin haluavat sen menestyvät ja kauniin naisen kanssa. Siinä sulle totuus, joka ei tule muuttumaan."
Nimenomaan, sitähän minä juuri kirjoitin. Voitko itse päättää kenestä kiinnostut ja kenestä et? En ole vaan onnistunut kiinnostumaan rumista piiloläskisuomalaisjunteista... Jos nyt minäkin saan yleistää sitten. Onko se siis tuulimyllyjä vastaan taistelemista jos yrittää tutustua kiinnostaviin ihmisiin? Siis ihan kiinnostuksesta kysyn mitä tarkoitat, katseletko itse mielelläsi rumia/tylsiä naisia/miehiä...? Eiköhän jokainen kiinnostu niistä, joista nyt kiinnostuu. Minua miellyttävät monenlaiset miehet, ei suoranaisen kauniit naistenmiehet, mutta itsevarmuus on tietysti kaunista ja sellaista saattaa usein löytyä juuri playereilta. Tällä hetkellä minua kiinnostaa valtavasti perustavallisen näköinen vanhempi mies jolla on vähän kaljamahaa mutta jolla on itsevarmuutta, ah niin kaunista. Mutta ei tästä taida mitään tulla.
Ehkä ymmärsit pointtini väärin, en ole ajatellut että kukaan maksaisi matkusteluni, eikä muutakaan. Voin hyvin elää yksin mutta kaipaan parisuhdetta. Voisin nytkin matkustaa jos haluaisin (ja tehdä kaikkea muutakin, ja niinhän minä teenkin) mutta tekisin nämä asiat mieluummin oman rakkaan kanssa. Eikä kavereilla ole aikaa matkustella kanssani kun viettävät jo lomat poikaystävien kanssa. Töitä haen koko ajan kiitos, sitäkään ei tule tilauksesta, mutta pointtini siinäkin on se, että on aikaa miettiä elämäänsä ja mitä siitä puuttuu ja tämä asia minulla nyt pyörii mielessä. Oletteko itse suhteessa, vai tyytyväisiä sinkkuuteen, kun noin hyökätte minun ajatusteni kimppuun?- Ready to shoot
Tekisi mieli ampua itsensä kun kuvittelee itsensä sinun sukkahousuihisi.
Minusta tuntuu että sinä olet se ruma/tylsä nainen.
Täytyy olla provo koska ei kukaan täysijärkinen kirjoittele tuollaisia.
Eiköhän ole selvä että suurin osa naisista etsii miehekästä (yleensä vanhempaa), rentoa ja itsevarmaa (jopa aggressiivista) jonka kautta saa seksuaalista hekumaa/kiihotusta.
Ohjelmoi pääsi uudelleen. Voi viedä vuosia mutta joku päivä tajuat asioista oikeasti jotakin.
Jos onnistuu joltakulta toiselta niin onnistuu sinultakin...tai sitten voit hyvin elää kuten elät nytkin. - Ot?s
Ready to shoot kirjoitti:
Tekisi mieli ampua itsensä kun kuvittelee itsensä sinun sukkahousuihisi.
Minusta tuntuu että sinä olet se ruma/tylsä nainen.
Täytyy olla provo koska ei kukaan täysijärkinen kirjoittele tuollaisia.
Eiköhän ole selvä että suurin osa naisista etsii miehekästä (yleensä vanhempaa), rentoa ja itsevarmaa (jopa aggressiivista) jonka kautta saa seksuaalista hekumaa/kiihotusta.
Ohjelmoi pääsi uudelleen. Voi viedä vuosia mutta joku päivä tajuat asioista oikeasti jotakin.
Jos onnistuu joltakulta toiselta niin onnistuu sinultakin...tai sitten voit hyvin elää kuten elät nytkin."mitä sinä et jaksa? Koska minäkään en jaksa :D "
Että jälleen kerran nainen, joka valittaa mutta kelpuuttaa vain YTM:n.
Kyllä, minuakin kiinnostavat oikeasti vain kauniit, hoikat ja naiselliset naiset. Mutta tiedostan, ettei minulla ole (Suomessa) mitään saumaa saada sellaista itselleni koskaan. Näin ollen ottaisin hyvillä mielin tavallisen näköisen, ei-mahdottoman lihavan ja ei-niin naisellisen naisen, jos vain sellaisen saisin, koska (Suomessa) oma tasoni ei riitä näille harvoille kauniille ja hoikille. Ongelma on vain siinä, että nämä oman (ja myös alemman) tasoiseni naisetkin kelpuuttavat vain sen "rennon itsevarman miehen, joka on usein naistenmies ja player" (lue: varakas, komea, menestyvä). - Mimosa.
Ot?s kirjoitti:
"mitä sinä et jaksa? Koska minäkään en jaksa :D "
Että jälleen kerran nainen, joka valittaa mutta kelpuuttaa vain YTM:n.
Kyllä, minuakin kiinnostavat oikeasti vain kauniit, hoikat ja naiselliset naiset. Mutta tiedostan, ettei minulla ole (Suomessa) mitään saumaa saada sellaista itselleni koskaan. Näin ollen ottaisin hyvillä mielin tavallisen näköisen, ei-mahdottoman lihavan ja ei-niin naisellisen naisen, jos vain sellaisen saisin, koska (Suomessa) oma tasoni ei riitä näille harvoille kauniille ja hoikille. Ongelma on vain siinä, että nämä oman (ja myös alemman) tasoiseni naisetkin kelpuuttavat vain sen "rennon itsevarman miehen, joka on usein naistenmies ja player" (lue: varakas, komea, menestyvä).YTM? Anteeksi mitä? En tiedä valitanko, ehkä valitan, lähinnä avaudun itseäni mietityttävästä aiheesta. Enkä missään vaiheessa sanonutkaan kelpuuttavani vain komeita, rikkaita ja menestyviä miehiä, sekö sai teidät noin kiihtymään. Mielestäni juuri kerroin millaisesta olen tällä hetkellä kiinnostunut. Totuus on kuitenkin se, että monesti kaikkein charmantein on juuri se mies jolla on ulkonäköä ja itsevarmuutta, mutta sen hän tietää itse ja niin tietää kaikki muutkin naiset, jolloin hänessä ei ole seurusteluainesta. Ja tämä koko juttu oli nyt vain sivuraide koko jutussani, eli siinä että olen kyllästynyt olemaan yksin ja on vaikea löytää toimivaa parisuhdetta.
Voin vaikka sinulle "Ready to shoot" olla se ruma/tylsä nainen, olen kyllä itse ihan sinut sen kanssa, kuka olen. Mutta kerro vaan miksi se, että minä kaipaan parisuhdetta saa sinut haluamaan ampua itsesi. Ja mihin minun pitäisi mielestäsi ohjelmoida pääni uudelleen? - dfgdfgdfg
Mimosa. kirjoitti:
YTM? Anteeksi mitä? En tiedä valitanko, ehkä valitan, lähinnä avaudun itseäni mietityttävästä aiheesta. Enkä missään vaiheessa sanonutkaan kelpuuttavani vain komeita, rikkaita ja menestyviä miehiä, sekö sai teidät noin kiihtymään. Mielestäni juuri kerroin millaisesta olen tällä hetkellä kiinnostunut. Totuus on kuitenkin se, että monesti kaikkein charmantein on juuri se mies jolla on ulkonäköä ja itsevarmuutta, mutta sen hän tietää itse ja niin tietää kaikki muutkin naiset, jolloin hänessä ei ole seurusteluainesta. Ja tämä koko juttu oli nyt vain sivuraide koko jutussani, eli siinä että olen kyllästynyt olemaan yksin ja on vaikea löytää toimivaa parisuhdetta.
Voin vaikka sinulle "Ready to shoot" olla se ruma/tylsä nainen, olen kyllä itse ihan sinut sen kanssa, kuka olen. Mutta kerro vaan miksi se, että minä kaipaan parisuhdetta saa sinut haluamaan ampua itsesi. Ja mihin minun pitäisi mielestäsi ohjelmoida pääni uudelleen?Kaikkeen voi vaikuttaa, myös siihen kenestä kiinnostuu. Pitää vain tosiaan 'ohjelmoida päänsä uudelleen' kuten joku tässä oivasti sanoikin. Itse olen tämän tehnyt tajuttuani sen että kaikille ei riitä täydellisiä ihmisiä ja että ulkoisesti vaatimaton ja olosuhteiden muovaamana huonomman itsetunnon saanut mies tai nainen voi olla sisäisesti paljon kiinnostavampi, syvällisempi ja yksinkertaisesti parempi ihminen kuin ne 'itsestäänselvät' tapaukset, eli komeat/kauniit ja itsevarmat. Avain on siinä että tavallisessakin vuorovaikutuksessa liittää yllättäviinkin kohteisiin ajatuksen 'olisiko hän hyvä seurustelukumppani', eli näkee potentiaalisena kumppanina nekin miehet ja naiset joihin ei tunne mitään vetoa ensisilmäyksellä. Järjelle pitää antaa enemmän ääntä ja tunteelle vähän vähemmän, kyllä se tunne siellä perässä yleensä seuraa ainakin niillä jotka ovat hyviä tunteidensa kontrolloinnissa.
Varsinkin naisilla on usein se harhaluulo ettei tunteisiinsa voi vaikuttaa mutta kyllä niihin pystyy, jos vain haluaa. Pitää vain katsella elämää ja ihmisiä uudesta näkökulmasta ja antaa mahdollisuus erilaisille ihmisille ja tämä ei tarkoita väkinäisille treffeille suostumista, vaan sitä että *päänsä sisällä* antaa mahdollisuuden itselleen ihastua näihin ihmisiin, eli asennoituu heihin vastaanottavaisesti ja siten että kiinnittää huomionsa hyviin puoliin.
Sulla on peruslähtökohdat ihan kunnossa kun jo tiedostat sen että ne miehet joista olet tähän asti haaveilleet eivät ole oikeasti hyvää seurustelumateriaalia, eli olet jo matkalla kohti positiivista asennemuutosta ja sitä kautta myös mahdollisuutesi löytää kumppani kasvavat valtavasti, kun vaatimuksesi liukuvat taaksepäin sillä Gaussin käyrällä (joka muuten myös loistava vertaus joltain). Ja tosiaan luepa enemmän keskusteluja täällä niin tajuat nämä YTM- ATM-jutut, itse järkytyin suuresti tajuttuani tälläisen ATM-ilmiön olemassaolon. Siitä näkökulmasta katsottuna viesteissäsi on jotain todella surkuhupaisaa, mutta en anna näitä neuvoja mitenkään ilkeämielisesti. Ei kenelläkään ole oikeutta sanoa millaisiin ihmisiin sinulla on *velvollisuus* ihastua, mutta olisi moraalisesti erittäin kunnioitettavaa, jos pystyisit avaamaan silmiäsi muillekin kuin yhdenlaisille ihmisille! Joka tapauksessa toivottavasti kumppani löytyy, kaikkea hyvää sinne :) - Anonyymi
Ready to shoot kirjoitti:
Tekisi mieli ampua itsensä kun kuvittelee itsensä sinun sukkahousuihisi.
Minusta tuntuu että sinä olet se ruma/tylsä nainen.
Täytyy olla provo koska ei kukaan täysijärkinen kirjoittele tuollaisia.
Eiköhän ole selvä että suurin osa naisista etsii miehekästä (yleensä vanhempaa), rentoa ja itsevarmaa (jopa aggressiivista) jonka kautta saa seksuaalista hekumaa/kiihotusta.
Ohjelmoi pääsi uudelleen. Voi viedä vuosia mutta joku päivä tajuat asioista oikeasti jotakin.
Jos onnistuu joltakulta toiselta niin onnistuu sinultakin...tai sitten voit hyvin elää kuten elät nytkin.Minulle saa kirjoittaa [email protected]
Veit sanat tarkalleen suustani, sanoit tarkalleen sen mitä omassa päässäni liikkuu. Vaikkakin olen 23 vuotias mies, matkailuseuraa etsimässä myös :)
- Ei keksi
Voi sanoa ääneen, ja sehän on hyvä, että tiedät, mitä kaipaat. Kun itseäni alkaa vaivata se, ettei ole suhdetta, yritän silloin muistella niitä muuttamaa pientä hyvää hetkeä, muille ehkä merkityksettömiä, mitä olen kuitenkin kokenut. Suurin suru ja kaipaus iskevät yleensä elokuvia katsoessa, ja sitten voinkin vetistellä sängyssä. Muiden suhteista saan nykyään harvoin suru fiiliksiä, vaan olen jopa iloinen toisen puolesta, että toinen saa kokea jotakin niin kaunista tai on löytänyt kumppanin josta todella pitää. Puhuit uudesta vuodesta, niin voitko mennä vanhempien tykö uudeksi vuodeksi, niin ei tarvitsisi olla kokonaan yksin?
Siitä, että menet treffeille, vaikka et ole kiinnostunut, niin en tiedä onko se välttämättä hyvä idea. Kuulostat kuitenkin mukavalta ja fiksulta, joten todennäköisesti löydät vielä etsimäsi, kunhan vain jaksat yrittää ja olla optimistinen.- kasvakaa aikuiseksi
Sanotaanko nyt niin että minä tiedän, en siis luule enkä kuvittele vaan siis tiedän.piste.
Kaikille ei vaan riitä niitä Tarzania ja Ritari-Ässiä etc... vaan jossain välissä on itse ymmärretävä elämän tarkoitus. Joskin Suomessa voi ihan hyvin elää elemänsä sinkkuna ja ihan hyvän elämänkin.
Olen työskennellyt yli 10:ssä maassa ja on maita jossa sinkku putoaa kokonaan yhteiskunnan ulkopuolelle, mutta pohjoismaissa he tulevat toimeen jopa perheellisiä paremmin, myös suuressa osaa euroopaa sinkut pärjää ihan ok.
En ymmärrä mikä siinä on naisilla niin vaikea ymmärtää että kaikkea on rajallinen määrä. Lähes ihan kaikkea voidaan kuvata gaussin käyrällä, eli on vain vähän hyvää, tosi paljon keskinkertaista ja sitten taas vähemmän tosi huonoa. Sama pätee ihmisiin. Jossain vaiheessa pitää vain ymmärtää ottaa sen minkä saa, koskee kaikkea elämässä, asuntoa, koulutusta, ruokaa, vaatteita, matkoja, ..... ja myös niitä miehiä.
Ja lopuksi täytyy sanoa ettei ne miehet kenenkää elämää muuta, heillä on omat jutut ja menot ja suunnitelmat ja haaveet ja naisella pitää olla myös omansa. Kyllä elämästä pitää nauttia täysin itse ilman miestä sillä ei se mies siitä mitään paratiisia tee vaan päinvastoin hänellä on myös omia halujaan ja suunnitelmiaan.
- Mimosa.
merkkinimi3123131 ja bablotus, kiva kuulla että täällä on kuitenkin pari ketkä tunnistaa itsensä! Tai en tiedä onko kivaa, ei meille, mutta niin. ;) Välillä nämä asiat nousee pintaan ja alkaa ärsyttää valtavasti tämä elämäntilanne. Muihin asioihin voi itse vaikuttaa mutta kun ei vain rakastu käskystä. Kuten täälläkin, ei ole helppo puhua asiasta enkä halua ottaa asiaa puheeksi seurustelevien kavereiden kanssa, joko saa paskaa niskaansa tai sitten saa vain kuulla että "nauti sinkkuudestasi ja varmasti tapaat sen oikean kohta!" Tai sitten tulee huonoja puolia parisuhteesta. Ne jotka ovat suhteessa harvoin haluavat keskustella sinkkuudesta, ei ne taida oikein ymmärtää. Kyllähän mä tiedän että asioilla on monta puolta, mutta minä tiedän kokemuksesta että olen kaikin kaikkiaan onnellisempi parisuhteessa ja olen kyllä ottanutkin kaiken irti sinkkuudesta nyt jo pari vuotta, nyt olisi aika muutokseen. Tsemppiä teille, ja kiitos kommenteistanne.
PS bablotus minne matkustetaan?!- Ot?s
"YTM? Anteeksi mitä?"
Lue enemmän tätä palstaa. Ehkä silloin sinullekin selviää, miten miesten ja naisten sinkuus eroaa toisistaan ja miltä kirjoituksesi näyttää näin miehen silmin luettuna. - kasvakaa aikuiseksi
sitten kun te kasvatte aikuiseksi ja ymmärrätte että maailman ei toimikkaan rakkaudella vaan siellä on takana jotain täysin muuta niin suosittelen että siinä vaiheessa elämää menette kumppanin kanssa lomalle joko Aitutakille tai Amazonin sademetsään viihdakko camppiin tai Afrikan luonnonsuojelupuistoon teltta safarille.
Noi 3 on nimittäin parasta mitä tällä maapallolla on tarjota, usko tai älä. Tosin kaikkein parhaat paikathan on aktiivi matkailujoiden "mansikkapaikkoja" eli niitä ei paljasteta mistään hinnasta internetissä sillä silloin paratiisi on mennyttä ja nämä paikat löydätte sitten ihan itse kumppanisi kanssa. Ja ne ei välttämättä tarvitse olla paratiisin kadotettuja palmusaaria viikon venematkan päässä keskellä ei missään...
- Mimosa.
Ei keksi: Hei kiitos, kivasti sanottu. Uusi vuosi meni ihan hyvin kavereiden kanssa sitten, ei siinä mitään, se oli vain esimerkki näistä asioista milloin tuntee olevansa niin sinkku eikä hyvässä mielessä. Enhän minä kulje ympäri surullinen ilme naamalla hokien miten paskaa on olla sinkku. Avaudun juuri siksi netissä ettei tarvitsisi tehdä sitä IRL :P
En tiedä onko hyvä idea mennä treffeille jos ei ole sellaista kipinää ollenkaan. Olen sen tehnyt mutta koskaan ei ole tullut mitään hyvää. Yritän olla avoin, ei niin nirso, yritän "kokeilla" sellaisiakin miehiä, joista en itse heti kiinnostu, siksi pakotan itseni tutustumaan sellaisiinkin miehiin. Kuitenkin se päättyy siihen että ahdistun vain ajatuksesta että minun "pitäisi" pystyä kiinnostumaan tuosta, mutten tunne mitään. Tosi harmillista. Mutta ehkä sitä kipinää ei vain saa aikaseksi jos ei ole ollut minkäänlaista kipinää alussakaan. En halua olla nirso, enkä edes tiedä olenko erityisen nirso, vähän tietysti niin kuin pitääkin. Kiitos kannustavista sanoista!- kohtalotoverisi
Hei Mimosa! Kirjoituksesi oli vähän surullinen ja aivan kuin minun elämästäni. Harmi että sait noilta palstan katkerilta vakiokirjoittelijilta niin aggressiivisia kommentteja. Sinähän vain kerroit ajatuksiasi. Kohtalotoverinasi minä olen huomannut, että tuollaisen sinkkuuteen kyllästymisen voi kääntää tarmoksi etsiä miestä. Olen saman ikäinen kuin sinä. Minulla alkoi olla kuvailemasi tunne noin vuosi sitten ja siitä on seurannut, että olen kuluneen vuoden aikana tavannut paljon enemmän potentiaalisia miehiä kuin aiemmin. Olen ihan itse luonut ne tilanteet itselleni pitämällä silmäni auki käydessäni ulkona, aloittamalla uuden harrastuksen, tutustumalla uusiin naisiin joiden kautta olen saanut kutsuja uusiin bileisiin (eli laajentamalla sosiaalista verkostoani) ym. Vielä en ole löytänyt poikaystävää mutta tilanne tuntuu paljon vähemmän epätoivoiselta kuin vuosi sitten. Koen myös että se auttaa, että minulla on muitakin sinkkukavereita, joilla on haku päällä ja joiden kanssa voin vertailla kokemuksia. Sinulle suosittelisin samoja: pyri laajentamaan kaveripiiriäsi, esim. pidä etkot ja kutsu myös kavereiden kaverit. Saatat saada jostain heistä uuden ystävän, jonka kautta piirisi laajenevat. Ei haittaa, vaikket löytäisi sydänystävää, kevyempikin kaveruus auttaa. Kokeile nettideittailua ihan kokeilumielessä esim. niin, että päätät tavata viisi miestä, ennen kuin hylkäät koko idean. Kokeilematta ei kannata hylätä sitä. Ja viimeinen neuvoni on tämä klassinen "uusi harrastus". Ei tietenkään pidä aloittaa mitään, mikä ei kiinnosta ollenkaan, mutta kai nyt jokaiselle löytyy JOTAIN kiinnostavaa. Toivottavasti ideoistani on jotain apua!
- åopiouyugjyhg
Moi! Mä ymmärrän, mullakin ajoittain on ollut sellaista, ja jossain vaiheessa oikein paljonkin. Ihmiset monesti ei tajua, ettei kaikki halua kuitenkaan "ketä tahansa", sehän on jo sen toisenkin huijaamista. Ja ihmisiä, joista oikeasti, siis ihan oikeasti, ei vaan yksinäisyytensä peittämiseksi, olisi sillä tavalla kiinnostunut, ei kuitenkaan ole kauheasti. Eli ymmärrän, ettei baarista oikeasti ole helppo löytää, ja tottakai, siis harrrastukset ja muut piirit lisäävät kyllä mahkuja, mutta eivät takaa mitään.
Joskus sinkkuuteen kyllästyykin. Itse muistelen aina silloin huonoja hetkiä parisuhteissa ja niitten pettymyksiä, oikein ryven niissä hetken: silloin muistan että on kuitenkin hyväkin olla sinkku :) Tosin, eihän se sitä hyvän suhteen ikävää poista, mutta lievittää kuitenkin. Itselle jotenkin on helpottavaa se, tieto, että huonomminkin voisi olla.
Lisäksi elämäni on kyllästetty kyllä tekemisellä. Ihan syystä (eikä se ole sinkkuus, vaan haluankin olla aktiivinen ja elää). On tavoitteellisia harrastuksia, opiskelen, ja siinähän sitä onkin. Minulla ei ole liikaa aikaa murehtia koko asiaa, joskus se silti yllättää. Mutta enpä tiedä, olen ollut nyt aika kauan sinkkuna ja kyllästyttää välillä niin paljon, että tekisi mieli hypätä seinää päin. Lähinnä se, että välillä ois kiva, kun ois oikeasti intiimi suhde, seksiä, läheisyyttä. Ois joku kenelle soittaa höpöjä, ja ois jotain pienempää suurempaa tunnetta. Läheisiä ystäviä mulla on kyllä pari ja tuttujakin, en mä yksinäinen sillai ole, vaikken koko ajan siis ehdi heitä näkemään... Enkä haluaisikaan. Viihdyn ihan hyvin yksinkin. Saan kuitenkin juttseuraa, kirjoittelen ja tapaan. Harrastuksissa ja opinnoissa tietenkin tapaa muita. Mutta sitten... Suhteessa on niin paljon hyvää.
Yhden illan juttuja mä en harrasta, niistä en saa mitään. Olen joskus kännipäissäni nykyäänkin pussaillut jonkun kanssa, vain siksi, että muistaisin mitä se on :D Mutta seksiä vieraan kanssa; yöks. Seksi itselleni on hyvää, vapautunutta ja hauskaa ja ihanaa vain jos kumppani on myös ystävä ja läheinen. Pelkästä seksistä en osaa nauttia. Ja haluan hyvää seksiä, en vaan panemista panemisen vuoksi.
Teen siis asioita yksinkin, paljonkin ja periaatteessa viihdyn ja olen paljosta kiitollinen ja paljon tyytyväinen. Mutta onhan ihmisellä se kaipuu silti. Mua nämä tekemiset ja muuten onnellinen elämä auttaa ja koen, että elän kyllä hyvin. Mutta minkäs sille tekee, että rakkautta kaipaa aina joskus, siis parisuhde-rakkautta, parisuhdetta ja seurustelua..? En tiedä, ei kai sille oikeasti kukaan mitään mahda, se vain täytyy hyväksyä.
Onneksi sulla on kevyesti aikaa tehdä lapsia vielä melkein kymmenen vuotta ja sen jälkeenkin pienesti suurenevalla riskillä. Onneksi sä olet vielä niin nuori, reilusti alle 30-vuotias: sehän on oikeasti todella nuori, kaikin puolin. Mutta se, että olet työtön antaa sulle liikaa aikaa. Sitä sun pitää alkaa myös käyttämään tehokkaasti, koska senkin tiedän, että työttömänä muutenkin helposti vaipuu liian negatiivisiin ajatuksiin, ja on todella: liikaa aikaa jo!! Tavoitteita, suunnnitelmia, ja kaikkea muuta. Koska täytyyhän sulla olla elämä mihin se rakas ottaa: ethän sä vaan kuvittele sen täyttävän koko maailmaasi... No et tietenkään. Sä voisit miettiä ura/työkuvioita, koska sitten kun sä saat niitä lapsia, sulla ois hyvä olla paketti kasassa. Sä voisit haastaa itsesi, koska sitten kun sulla on mies ja lapsia, sä et todennäköisesti vuosiin tee mitään kovin yllättävää. Sä voisit ajatella tämän ajan enemmän myös lahjana käyttää aikaa miten ehdit ja haluat. Sä voisit kehittää itseäsi, siis lukea, mietiskellä, tosiaankin; haastaa itsesi harrastuksilla, etsiä töitä todella aktiivisesti, mennä kursseille, no, kaikkea. Koska tuo että nyt vain murehdit, ei ole oikein hyvä, ja että tapaat miehiä vaan baareissa ei selkeesti toimi sulle.
No, sen enempää en osaa lohduttaa tai auttaa, jos tämäkään nyt yhtään lohdutti/auttoi.
Tsemppiä siis jatkoon. - Mimosa.
Kiitos kommenteista! Onkin hyvä idea laajentaa ystäväpiiriä. Olen tosiaankin viime aikoina yrittänyt lämmittää suhteita pinnallisiin ystäviinkin. Olen sitä kautta päässyt uusiin ympyröihin, mutta en ole niistä tavannut ketään minua oikein kiinnostavaa...Vaikka yhdeltä tuli treffikutsut ja toinen pelottavan paljon kirjoittelee ja haluaa jutella. Kunpa voisin ihastua heihin, nyt kun tarjolla olisi, mutta en tunne mitään vetovoimaa, ei ole minkäänlaista kemiaa, lähinna ahdistaa sellainen ajatus... En taida mennä treffeille... Joku sanoisi että pitäisi olla avoimempi, ei niin nirso, antaa kaikille mahdollisuus, ja niin olen yrittänytkin, mutta joka kerta todennut ettei sitä kipinää yhtäkkiä tule mikäli sitä ei alussakaan ollut yhtään...
Mistä tietää onko liian nirso sitten? En oikein usko että olisin LIIAN, vaikka minulla onkin taipumusta katsoa niitä kaikkien naisten piirittämiä playereitakin. Ei mua sliipatut bodarit kiinnosta, mutta nämä, joilla on puheen lahja ja sympaattinen ulkonäkö herättävät tietysti minussa niin kuin monessa muussakin naisessa kiinnostusta...
Eikä myöskään ole hyvä juttu näyttää, miten kovasti parisuhdetta kaipaa, epätoivohan ei ole kovin kaunista. Mielestäni en näytäkään, olen mielestäni iloinen ja rennon flirttaileva treffeillä, oikea catch :D Mutta jostain syystä he eivät ole loppujen lopuksi siitä samaa mieltä.
Mulla on jo harrastuksia, mistä olenkin tämän yhden tavannut. En edes tiedä mitä muuta voisin harrastaa, harrastukset (kurssit jne) ovat yleensä melko kalliita vielä.. Hyvä idea, mutta en oikein tiedä... Mitä voisi edes harrastaa? Maksan jo kahdesta harrastuksesta, ja (ilmainen) lenkkeily ei hirveästi lisää tuttavuuksia.
Olen kyllä suudellut ja harrastanut seksiä sinkkuna. Viime vuoden aikana olen tavannut muutaman kivan miehen, on ollut pussaamista ja hieman seksiäkin, ollaan käyty drinkeillä jne mutta koskaan ei oikeastaan mitään vakavaa. "Sekoilua" voisi sanoa, mutta sitten jossain vaiheessa hänestä ei enää kuulu mitään. Kaikki olen tavannut bileissä/baarissa (vaikka ainakin kaksi oli täysin selvin päin ;).
Olen pari kertaa suoraan baarista viettänyt (seksittömän) yön jonkun kanssa siksi että se silloin tuntui hyvältä. Yleensä ollaan tavattu muutaman kerran ja sitten ehkä vielä päädytty harrastamaan seksiä, mutta sitten koko juttu kuivuu kasaan. Tämä mies josta nyt olen kiinnostunut kehui kovasti yhteistä yötämme enkä usko sen pettyneen seksiin, olin itsekin ihan yllättynyt miten hyvää seksi voi olla. Mutta taas on kulunut aikaa eikä mitään kuulunut, olemme viime vuoden aikana tavattu vain muutaman kerran, ensin sattumalta ja sitten hänen aloitteesta.. Haluaisin kovasti tutustua häneen mutta pelkään että hänkin haluaa minusta vain seksiä. Olishan se muuten soittanut. Nojoo.
Mutta muut sinkkuystävät tosiaankin auttavat, kun asioista voi puhua avoimesti ja toinen ymmärtää ja kokenut ehkä saman. Mulla ei vain ole niitä juurikaan. Eli kiitos teille tärkeistä kommenteistanne!- trhhtrhty
"Mistä tietää onko liian nirso sitten?"
Siitä, ettei ole löydä miestä joka kelpuuttaa sinut ja jonka itse kelpuutat ajanjaksossa, jossa viimeistään haluaisit löytää tälläisen miehen.
Noin yksinkertaista se on :)
Lisäksi OMA määritelmäni on se että jos hyvin nopeasti tapaamisen jälkeen tuomitsee toisen epäkiinnostavaksi, eli vaikkei vielä kunnolla tunne toista, niin se on mielestäni liikaa nirsoilua (koska se tapahtuu epäluotettavan ensivaikutelman, ei sisimmän, perusteella). - Ei keksi
Et kuulosta ollenkaan nirsolta, ja voiko asian tiimoilta olla edes nirso. Kysymys on kuitenkin sinusta, ja siitä mitä haluat ja olet hakemassa. Ajattelisin, ettei kaikille tarvitse antaa mahdollisuutta jos toinen ei herätä kiinnostusta, ja on ihan hyvä kertoa itselle tärkeät asiat, eli tehdä selväksi toiselle kuinka tärkeäksi kokee parisuhteen, koska näin välttyy helpommin molemmin puolisilta väärinkäsityksiltä ja ”ajan tuhlaamiselta”. Kaveripiirillä on tosiaan vaikutusta. Jos kaveripiirissä on vain paljon varattuja pareja, niin sellaisen seurueen kanssa ei aina välttämättä tutustu uusiin potentiaalisiin ihmisiin (niitä ei ole, tai ulkopuoliset voivat luulla varatuksi). Kiitos muutoin itsellesi, että jaksoit kertoa ajatuksistasi ja kokemuksistasi, ja hyvää vuoden jatkoa.
- hurmureiden kanssa
Tuntuu että sinulla on ollut niin paljon irtosuhteita noiden kaikkein tavoitelluimpien naistenmiesten kanssa, että olet turruttanut pään, muuttunut tunnekylmäksi ja et enää kovin herkästi ihastu tavallisiin miehiin.
Kannattaa lopettaa tuollaiset yhdenillanjutut muutamaksi vuodeksi, niin sitten ehkä jo ihastut ja kipinää alkaa löytyä tavallisen parisuhdekelpoisenkin miehen kanssa.
- deft
Erittäin hyvin sanottu. Miltei kaikki :)
Olen itse samaa vuosikertaa, mutta rumempaa sukupuolta.
Ja kyllä... olen seurustellut aiemmin. Toisaalta, kummankin kerran jälkeen niistä raaskii mainita vain "entisenä elämänä". Mitä lie se sitten tarkoittaakaan syvemmällä tasolla.
Mikäli ymmärsin (todella) oikein sen mitä tahdoit sanoa, niin minusta tuntuu niiiiiiin samalta. Ei se, että ei yksin osaisi olla, vaan se, että miksen saa jakaa asioita jonkun toisen kanssa. Vaikka sitten lopun elämääni. Se turhauttaa, vaan ei lamaannuta. Seksikin on ihan kivaa, noin niin kuin yhtenä asiana elämässä, muttah...hmm...se sellainen sielujen kohtaaminen, mikä laittaisi hymyilemään niin, että näyttäisi varmasti vajaa-älyiseltä, se se vasta olisi hienoa.
Kerran romantikko, aina romantikko, luulemma :)
Vielä siitä, että missä "kivat miehet" liikkuvat:
Missä tahansa. Oikeasti. Ne jyvät pitäisi (puolin-ja-toisin) osata erottaa akanoista, mutta sitä taitoa ei voi harjauttaa koska jokainen on yksilö. Nojoo, ei tuossa nyt suuremmin ollut järkeä, mutta jos sen joku ymmärsi niin hyvä. - ksjosja9d99u
en jaksa lukea kaikkia viestejä läpi..mutta aloitus olisi voinut tulla myös itseltäni, ihan samanlaisia ajatuksia pyörii päässä..pitänyt alottaa pari uutta harrastusta vanhojen lisäksi ja suunnitella koko ajan jotain tekemistä ettei se yksin olo ahdistaisi niin paljoa :D itselläni vielä 3 sinkkukaveria, onneksi. mutta mitäs jos nekin pian pariutuu..sitten olen ihan yksin :( sekin on epäreilua että muut kaverini saa sen miehen kenet haluaakin ja itse ei saa..tai jos saa niin typeryyttään pilaa senkin jutun.
- Angeliinal
Moi
Näistä viesteistä on nyt kohta vuosi...onko tilanne kenties jonkun kohdalla muuttunut? Itse olen ollut sinkkuna kolme ja puoli vuotta ja välillä hakkaan päätäni seinään. Uskon kuitenkin, että kyllä minut vielä joku poimii, ehkä ei tänään mutta huomenna. Olen oppinut viimeisen vuoden aikana olemaan yksinkin ja ei se haittaa, kivaa on rakastaa itseäkin vain. Kausiittain sitten tulee ne epätoivon tunteet, miksei miksei kuinka monta pettymystä tässä vielä pitää kokea ennen kuin se nappaa...No eihän sitä tiedä ja tälläkin hetkellä on kaksi miestä kiikarissa (on muuten uusi tilanne, että kaksi miestä on jäänyt mieleeni), no tilanteet purkautuvat ajallaan ja katsotaan sitten. Yritän vain kuitenkin uskoa rakkauteen silti, jonain päivänä se yllättää ja jonain päivänä sinkkuilut on ohi. Muuten tilanne on sinänsä ehkä onnellinen, että minulla on sinkkuystäviä ja tuemme toisiamme koko ajan. Tsemppiä kaikille ja olisi tosiaan mukava kuulla muiden tilanteesta nyt, sehän antaa meille sinkuille lisää toivoa! :)
- SAnfkjsnfsnskjdfnskj
Minusta sinä olet harvinaisen tervesieluinen ihminen; paatumaton - etten sanoisi. Siksi hyvin mielenkiintoinen.
Terveisin,
Mies- Angeliinal
Viestiketjun aloittajaako tarkoitat? Täytyy sanoa, että tänään on juurikin tuollainen "tekee mieli hakata päätä seinään"-fiilis mutta kun luin oman tekstini se kumma kyllä piristi. On se hyvä, että on välillä niin hyviä ja sitten niitä huonompia päiviä...Mutta niitä tarinoita olsi edelleen mukava kuulla, onko tilanteet muuttuneet? :)
- kJNSJDknjkndskjdsds
Angeliinal kirjoitti:
Viestiketjun aloittajaako tarkoitat? Täytyy sanoa, että tänään on juurikin tuollainen "tekee mieli hakata päätä seinään"-fiilis mutta kun luin oman tekstini se kumma kyllä piristi. On se hyvä, että on välillä niin hyviä ja sitten niitä huonompia päiviä...Mutta niitä tarinoita olsi edelleen mukava kuulla, onko tilanteet muuttuneet? :)
Jep, tarkoitin viestiketjun aloittajaa. Minusta on hyvin inhimillistä kaivata toista ihmistä (siis yleensäkin) eikä sotkeentua vain omahyväisesti itseensä. On mielestäni tervesieluisuuden merkki kaivata kumppania, tahtoa olla yhdessä, merkitsevä ihminen toiselle - vaikkei muulle maailmassa olisikaan.
Monesti tuntuu että tätä kaipuuta morkataan ja piilotellaan maailmassa aivan kuin se olisi vamma tai kyseessä olisi riippuvuus - yhtä hyvin (minun näkökulmastani) pitäisi mukamas hävetä tai pitää vääränä sitä että on nälkä tai jano.
Mä olen ihan varma että ihmisillä on luonnostaan vaisto rakastaa toistaan. Sen vaiston toteuttaminen on normaalia ja toivottavaa ja on ihan ok tuntea pahaa oloa ellei pääse sitä toteuttamaan. Ehkä taas jonain päivänä, jos vaan uskallan. Ihmisillä kun on julmakin puolensa... - Mimosa.
kJNSJDknjkndskjdsds kirjoitti:
Jep, tarkoitin viestiketjun aloittajaa. Minusta on hyvin inhimillistä kaivata toista ihmistä (siis yleensäkin) eikä sotkeentua vain omahyväisesti itseensä. On mielestäni tervesieluisuuden merkki kaivata kumppania, tahtoa olla yhdessä, merkitsevä ihminen toiselle - vaikkei muulle maailmassa olisikaan.
Monesti tuntuu että tätä kaipuuta morkataan ja piilotellaan maailmassa aivan kuin se olisi vamma tai kyseessä olisi riippuvuus - yhtä hyvin (minun näkökulmastani) pitäisi mukamas hävetä tai pitää vääränä sitä että on nälkä tai jano.
Mä olen ihan varma että ihmisillä on luonnostaan vaisto rakastaa toistaan. Sen vaiston toteuttaminen on normaalia ja toivottavaa ja on ihan ok tuntea pahaa oloa ellei pääse sitä toteuttamaan. Ehkä taas jonain päivänä, jos vaan uskallan. Ihmisillä kun on julmakin puolensa...Moi, pitkästä aikaa :) Löysin sattumalta vanhan ketjuni. Eipä ole paljon muutoksia tällä saralla tullut. Olen kuitenkin nyt löytänyt hyvän työpaikan ja sillä tavalla elämä on muuttunut, mutta elän edelleen sinkkuna. Välillä se häiritsee enemmän, välillä vähemmän. Viime aikoina ei ole tullut baareissakaan kauheasti hengailtua, enkä edelleenkään tapaa uusia miehiä juurikan missään muualla, treffeillä kävin viimeksi joskus kesällä muistaakseni...
Tuntuu siltä että mun ikäiset miehet ovat jo parisuhteessa, ja niitten harvojen sinkkujen joukosta en ole onnistunut löytämään sopivaa. En nyt tiedä kuka on kenelle ATM ja YTM ja olenko minä mikä kirjainyhdistelmä. Minusta kiinnostaa edelleen eniten ne normi miehet joilla on pilke kuitenkin silmäkulmassa ja arvostavat itseään. En itsekään piiloudu tai katso kuin varpaitani ihmisten surassa, taikka pyytele itseäni anteeksi, ihan tavallinen iloinen ihminen olen, ja sellaisen kaipaan rinnalleni myös. Mielestäni minua ei siis tarvitse syyttää siitä, että tavoittelen jotain mitä en voi ikinä saada. En halua mallia, mutta en myöskään lyö päätäni seinään sellaisen ihmisen kanssa, jota kohtaan en tunne yhtään mitään (muuta kuin vastenmielisyyttä). Haluan sellaisen miehen joka sytyttää jotain minussa. Ei tarvitse olla rakkautta ensisilmäyksellä, mutta jotain siinä täytyy olla, jonka päälle rakentaa, josta ottaa selvää.
Edelleen joskus pelottaa jossain kaukana sisälläni, että jään yksin, etten koskaan saa sitä perhettä mitä olen aina toivonut. Se on kuitenkin hyvin mahdollista, ja yritän tottua ajatukseen että niin ehkä käy. Toivon kuitenkin edelleen että saisin jakaa elämäni miehen kanssa. En voi ymmärtää että normaali kiva nätti nainen kuin minä jäisi loppuelämäksi yksin. But who knows.
Mitäs te muut!? - Ei keksi
Mimosa. kirjoitti:
Moi, pitkästä aikaa :) Löysin sattumalta vanhan ketjuni. Eipä ole paljon muutoksia tällä saralla tullut. Olen kuitenkin nyt löytänyt hyvän työpaikan ja sillä tavalla elämä on muuttunut, mutta elän edelleen sinkkuna. Välillä se häiritsee enemmän, välillä vähemmän. Viime aikoina ei ole tullut baareissakaan kauheasti hengailtua, enkä edelleenkään tapaa uusia miehiä juurikan missään muualla, treffeillä kävin viimeksi joskus kesällä muistaakseni...
Tuntuu siltä että mun ikäiset miehet ovat jo parisuhteessa, ja niitten harvojen sinkkujen joukosta en ole onnistunut löytämään sopivaa. En nyt tiedä kuka on kenelle ATM ja YTM ja olenko minä mikä kirjainyhdistelmä. Minusta kiinnostaa edelleen eniten ne normi miehet joilla on pilke kuitenkin silmäkulmassa ja arvostavat itseään. En itsekään piiloudu tai katso kuin varpaitani ihmisten surassa, taikka pyytele itseäni anteeksi, ihan tavallinen iloinen ihminen olen, ja sellaisen kaipaan rinnalleni myös. Mielestäni minua ei siis tarvitse syyttää siitä, että tavoittelen jotain mitä en voi ikinä saada. En halua mallia, mutta en myöskään lyö päätäni seinään sellaisen ihmisen kanssa, jota kohtaan en tunne yhtään mitään (muuta kuin vastenmielisyyttä). Haluan sellaisen miehen joka sytyttää jotain minussa. Ei tarvitse olla rakkautta ensisilmäyksellä, mutta jotain siinä täytyy olla, jonka päälle rakentaa, josta ottaa selvää.
Edelleen joskus pelottaa jossain kaukana sisälläni, että jään yksin, etten koskaan saa sitä perhettä mitä olen aina toivonut. Se on kuitenkin hyvin mahdollista, ja yritän tottua ajatukseen että niin ehkä käy. Toivon kuitenkin edelleen että saisin jakaa elämäni miehen kanssa. En voi ymmärtää että normaali kiva nätti nainen kuin minä jäisi loppuelämäksi yksin. But who knows.
Mitäs te muut!?Täällä ollaan myös sinkkuna, eikä mitään uutta auringon alla. Baarissa tullut käytytä viimeksi marraskuussa pikkujouluissa, ja seuraava kerta olisi ensi kuussa. Fiilikset olleet ihan hyvät, eikä sinkkuus ole juurikaan vaivannut.
- piupaupoks
Mimosa. kirjoitti:
Moi, pitkästä aikaa :) Löysin sattumalta vanhan ketjuni. Eipä ole paljon muutoksia tällä saralla tullut. Olen kuitenkin nyt löytänyt hyvän työpaikan ja sillä tavalla elämä on muuttunut, mutta elän edelleen sinkkuna. Välillä se häiritsee enemmän, välillä vähemmän. Viime aikoina ei ole tullut baareissakaan kauheasti hengailtua, enkä edelleenkään tapaa uusia miehiä juurikan missään muualla, treffeillä kävin viimeksi joskus kesällä muistaakseni...
Tuntuu siltä että mun ikäiset miehet ovat jo parisuhteessa, ja niitten harvojen sinkkujen joukosta en ole onnistunut löytämään sopivaa. En nyt tiedä kuka on kenelle ATM ja YTM ja olenko minä mikä kirjainyhdistelmä. Minusta kiinnostaa edelleen eniten ne normi miehet joilla on pilke kuitenkin silmäkulmassa ja arvostavat itseään. En itsekään piiloudu tai katso kuin varpaitani ihmisten surassa, taikka pyytele itseäni anteeksi, ihan tavallinen iloinen ihminen olen, ja sellaisen kaipaan rinnalleni myös. Mielestäni minua ei siis tarvitse syyttää siitä, että tavoittelen jotain mitä en voi ikinä saada. En halua mallia, mutta en myöskään lyö päätäni seinään sellaisen ihmisen kanssa, jota kohtaan en tunne yhtään mitään (muuta kuin vastenmielisyyttä). Haluan sellaisen miehen joka sytyttää jotain minussa. Ei tarvitse olla rakkautta ensisilmäyksellä, mutta jotain siinä täytyy olla, jonka päälle rakentaa, josta ottaa selvää.
Edelleen joskus pelottaa jossain kaukana sisälläni, että jään yksin, etten koskaan saa sitä perhettä mitä olen aina toivonut. Se on kuitenkin hyvin mahdollista, ja yritän tottua ajatukseen että niin ehkä käy. Toivon kuitenkin edelleen että saisin jakaa elämäni miehen kanssa. En voi ymmärtää että normaali kiva nätti nainen kuin minä jäisi loppuelämäksi yksin. But who knows.
Mitäs te muut!?Eli useampi vuosi sinkkuutta takana vaikka alle 30-vuotias nainen olenkin. Sinkkuus on välillä kyllästyttänyt ja vihastuttanut paljon, jota olen koittanut purkaa ajattelemalla, että minulla on vain ollut pirun huono tuuri miesten/seurustelusuhteiden kanssa, kun niitä ei löydy.
Kun puolestaan on alkanut ahdistaa se, että miksi kukaan ei tunnu minua kiinnostavan, niin olen ajatellut että tarvitaan vain se yksi oikea hetki ja yksi oikea ihminen, ja se olisi siinä. Koitan jaksaa romanttisesti uskoa tuohon yhteen hetkeen ja yhteen ihmiseen ja että se vielä kohdalleni tulee, koska mielestäni omista mieltymyksistä ei pidä parisuhdeasioissa tinkiä. Epärehellisyyys itselleen/haluilleen/toiveileen ja martyyri-asenne ei tuo mitään hyvää tullessaan.
- mies 28 v
Muuten hyvä kirjoitus, itselläni 28-vuotiaana miehenä samoja ajatuksia mutta tuo:
"En usko nettideittailuun, minulle on tärkeää miten ihminen ON, eikä vain mitä hän paperille raapustaa...petyn vain valtavasti jos yritän sivuuttaa kaiken muun kuin kirjaimet."
Sivuutat nettideitit epäloogisella syyllä. Pakkohan nettideiteissä on aloittaa siitä että jokainen kirjoittaa profiiliinsa jotain itsestään jonka jälkeen ihmiset ottaa yhteyttä ja sen jälkeen tavataan oikeasti.
Tuo perustelusi olla käyttämättä nettideittejä on sama kuin jos sanoisit ettet usko tapaamiseen oikeassa elämässä, koska ensin näet ihmisestä vain ulkokuoren etkä sitä mitä hän on luonteeltaan. - Mimosa.
Mies 28 v: Hyvä pointti kyllä tuo, että samalla tavalla sivuutan jotain kun tutustun ihmiseen sen perusteella miltä se vaikuttaa reaalielämässä. Minusta on kuitenkin hyvin tärkeää, miten ihminen on, miten liikkuu, miten hymyilee, miten kantaa itseään (eikä siis vain kasvojen piirteet tms). Pelkään että pelkkien viestien perusteella näkee ihmisestä niin vähän ( näkee parannellun version), että se johtaa harhaan ja sitten petyn valtavasti kun tapaan ihmisen luonnossa. Minulle on pari kertaa kauan sitten käynyt näin, olen ollut sitä mieltä että tyyppi voisi olla kiinnostava viestien perusteella, mutta tavatessamme järkytys oli kova kun toinen oli ihan erilainen (huonossa mielessä) kuin viesteistä oli saanut kuvan. Ja täytyy myöntää että edelleen tuntuisi epätoivoiselta löytää joku nettitreffeiltä. Moi äiti tapasin Jarmon treffipalstalta..voi ei.. Olen varmaan tyhmä ja vanhanaikainen, mutta se ei todellakaan tuntuisi kivalta. Ja kyllä, ymmärrän että mahdollisuuteni ovat tästä syystä pienemmät kuin niiden, jotka nettideittailevat. Täytyy miettiä asiaa taas, pystyisinkö silti ehkä siihen.
Juuri tällä hetkellä teen niin paljon työtä etten ehdi miettiä miten paljon kivempaa olisi olla kaksin kuin yksin. Silti toivon että joskus tapaisin jonkun mukavan tyypin. Tietysti työntekokin estää viettämästä paljon aikaa kaupungilla/baarissa/salilla tapaamassa ihmisiä, ja töissä en oikein tapaa uusia ihmisiä. Viime aikoina tapaamiani miehiä ei ole kiinnostanut suhde tai tapailu, seksi olisi kylläkin kelvannut. Ehkä sinkkuja on 10 vuoden päästä enemmän kuin koskaan, kun ihmiset eivät ehdi asettua aloilleen, enää ei TARVITSE olla suhteessa, seksiä ja lapsia (?!) saa yksinkin, eikä aikuistua oikein koskaan tarvitse nyky-yhteiskunnassa. Yksilöllisyys, juhliminen, seikkailut tuntuu olevan monelle elämän tärkeimpiä asioita, ja kun/jos nämä miehet 40 vuotiaina heräävät siihen, että olisi kiva perustaa perhe ja mennä naimisiin, minä olen jo liian vanha. Toivottavasti totuus ei kuitenkaan ole näin raaka. :) - Jennie-84
Mulla on ihan tasan samat ajatukset kuin sullakin. itsekin olen täyttämässä 27v. Kaverit kaikki seurustelee ja raskaana taikka juuri synnyttäneet. Ei ole edes ketään kenen kanssa lähteä ulos, elli sitten itsekseen mene :( töissä käyn ja treenaan paljon. siinäpä se elämä sitten on :D Eli et ole yksin ongelman kanssa.. Tsemppiä =)
- Anonyymi
Ite en ala enää suhteeseen,kun se eroaminen on sit vaikeaa ja vaarallista.
- Anonyymi
Kivoja ajatuksia aloittajalla mutta naiset haluaa vain jännämiehiä ja jännämiehen kanssa illat ei ole romanttisia muistakaa se. Luultavasti itkette usein kun jännämies haukkuu teitä ja kohtelee paskasti.
- Anonyymi
Mitäs olet valinnut elämääsi vain jännä-jaanoja jotka on jättänyt sut jännämiesten takia. Olisit valinnut kiltin ja kunnollisen naisen vierellesi niin ei olisi lähtenyt. Oma vikasi kun et tapaile vain kilttejä ja kunnollisia naisia.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Persut eivät ole kertoneet euronkaan edestä säästökohteita
Mutta änkyttävät kysellä niistä muilta jatkuvasti. Vaikuttaa ettei persuilla ole kykyä omaan ajatteluun ja päätöksenteko2743415Työeläkeloisinta Suomen suurin talousongelma
Työeläkeloisinta maksaa vuodessa lähes 40 miljardia euroa, josta reilut 28 miljardia on pois palkansaajien ostovoimasta.1031713Israel euroviisujen 2.
Israel sai taas eniten yleisöääniä. Suomesta täydet 12 pistettä, poliittinen ”ammattiraati” antoi 0 pistettä. Hyvä Is2091324- 721309
- 621174
Mun mielestäni on tosi loukkaavaa
Nainen, että luulet palatan typeriä, sekavia ja ilkeitä viestejä mun kirjoittamiksi. Mä en ole katkera, epätoivoinen, ra1991097Odotettu tulos Taivalvaaran hiihtokeskuksen osalta
"MCS Finland Oy on ilmoittanut Taivalkosken kunnalle 30.4.2026, että se irtisanoo Taivalkosken kunnan ja MCS Finland Oy:521029- 63991
Maalaisliiton nuorilta paljon puhuva idea
Taas vongataan lisää tukea... kehdosta hautaan! Maalaisliiton nuoret aka Keskustanuoret haluaa Suomeen valtiollisen dei17858- 42847