Olen työkyvyttömyyseläkeläinen. Olen huomannut, että erotun muista (köyhistä) huomattavasti ulkoiselta olemukseltani lähinnä siten, että pukeutumistyylini on klassinen ja harkittu. Olen rekisteröinyt ympäristöstäni suhtautumisen erilaisuuden minuun: esimerkiksi kaupoissa tai muissa palvelutilanteissa minuun suhtaudutaan habitukseni perusteella kunnioittavasti ja palveluhaluisesti. Jyrkimmillään ero on ilmennyt sinuttelun vaihtumisena teitittelyyn: jonottaessani tavaratalon kassalla, edelläni ollutta asiakasta sinuteltiin rennosti; kun minun vuoroni tuli, myyjä vaihtoi teitittelyyn.
Ihmeen paljon ihmisen sosioekonomisesta asemasta tehdään vaistomaisia päätelmiä ulkoisen olemuksen perusteella, vaikka Suomessa, jossa pukeutumiskulttuuri on mitä on, tähän ei ole paljon aihetta. Enemmän kuin rahaa, sitä ekonomista asemaa, ulkoinen olemus heijastaa sosiokulttuurista samastumista - ellei sitten yksinkertaisesti esteettistä tajua. Kauneus sinänsähän ei ole Suomessa mikään arvo.
En aio köyhyydestäni huolimatta ryhtyä räjähtäneen oloiseksi.
Ihmeen paljon ihmisen sosioekonomisesta asemasta tehdään vaistomaisia päätelmiä ulkoisen olemuksen perusteella, vaikka Suomessa, jossa pukeutumiskulttuuri on mitä on, tähän ei ole paljon aihetta. Enemmän kuin rahaa, sitä ekonomista asemaa, ulkoinen olemus heijastaa sosiokulttuurista samastumista - ellei sitten yksinkertaisesti esteettistä tajua. Kauneus sinänsähän ei ole Suomessa mikään arvo.
En aio köyhyydestäni huolimatta ryhtyä räjähtäneen oloiseksi.
Vastaukset 14
Vanhimmat
kun töissä vielä ollessani kävin joskus kaupassa työvaatteissani. Tutut kaupan kassat eivät enää noteeranneet pukeutumistani miksikään, mutta etenkin vanhemmat naiset katselivat pitkin nenänvarttaan. Työvaatteeni kun olivat maali- ym tahraiset, samanlaiset kuin rakennus-alalla tms. Mummo sanoi aikoinaan että "rumat ne vaatteilla koreilee". En aina edes muistanut olevani työvaatteissa. Jos olisin mies asiassa ei olisi mitään kummallista, mutta naisen pitäisi olla aina siisti ja huoliteltu. Minulle kuitenkin riittää se että tiedän itse mikä minä olen, en välittänyt enkä välitä siitä mitä minusta ajatellaan. Tämä työvaatejuttu ei liittynyt köyhyyteen, mutta en ole köyhyydestäni huolimatta koskaan pukeutunut räjähtäneesti.
Köyhän PITÄÄ pukeutua huonosti ja olla KÖYHÄN NÄKÖINEN kun hakee avustuksia tai seisoo leipäjonossa!! Koska ihmiset PÄÄTTELEVÄT kaikkea ja OIKEUTESI hakea makaroonia ja kauraryynejä KYSEENALAISTETAAN jos et ole KÖYHÄN NÄKÖINEN. Sinua PAHEKSUTAAN!!
No, tuskin, mutta vaikkapa rahattomalla inkerinsuomalaisella mummolla normaaleine venäläisine talvivaatteineen (=turkikset) voi olla pöhöttyneiden suomalaisjuoppojen keinokuitujen huuruisessa leipäjonossa vaikeata... On niin vaikeata ymmärtää, että jos on Suomessa köyhä, on tosi juoppo ja surkea sääliteltävä paska.
Just näin. Mie hain myllypuron leipäjonosta aikoinaan särvintä aamusella. Kun päälle unohtui paremmat releet (se ainut puku kun hain kiinteistökusettajan duunia) jengi katto että mitä hittoo toi pukumies täällä hampuseeraa!!?? Vähän rajaa köyhät! Monen kalliit kuteet on luottokorteilla ostettu. Jos toisianne sorsitte edelleen leipäjonossa ja fattassa, niin siedättekin jäädä ilman tukea ja limppuu. Pprkl.
Tuo on totta mitä kerroit, leipäjonossa PITÄÄ näyttää köyhältä tai muuten sinua aletaa nälviä tai muuta ikävää, ajoin eka kertaa leipäjonoon vanhalla autolla ja sain haukut heti,"autolla vaan ajellaan ja leipäjonoon tullaan"....sen jälkeen ymmärsin mennä sinne pyörällä....Jonossa olevat seuraavat ja tarkkailevat toisiaan, kukaan ei saa liikaa poiketa totutusta köyhän ihmisen pukeutumisesta ja puheistaan...
olin niin eräästäkin tyylikkäästi pukeutuneesta naisesta supistiin että "tuoki täällä, miten se kehtaa, rikas ukko ja kaikkee..." Ulkona kuulin kun tämä tyylikäs nainen puhui jonkun ihmisen kanssa ja kertoi hakeneensa avustuskassin naapurilleen joka ei jalassaan olevan kipsin takia päässyt itse hakemaan. Että näinkin voi olla.
Kiinnostavaa mutta suomalais-virolaisissa tutkimuksessa on ilmennyt, että Virossa lapset pitivät äitiä kauniina, kun taas Suomessa äidillä voi olla monia ominaisuuksia, muttei kauneus ei ole ensimmäisiä... Ihmeellistä, koska lapsenhan tulisi aina olla tyytyväinen äitinsä, äiti on äiti, näyttäköön miltä tahansa.!Ovatko siis pienet lapsetkin jo imeneet itseensä sikäläisen vulgäärikapitalismin Virossa? Vai suomalaiset rumuuden ja köyhäilyn ihannoinnin Suomessa?
Hä?
Suomessa on hyve sanoa että minulla on lapsia enkä sen vuoksi jaksa/ehdi kiinnittää ulkoiseen olemukseeni huomiota.
Sehän ei pidä paikkaansa, joka haluava voi näyttää viehkolta jos vain on tahtoa.
Asun hyvin pienessä kaupungissa ja aikoinaan tänne alkoi tulla virolaisia naisia. Annas kun he menivät kaupungin ainoaan tanssiravintolaan, nousi hirveä mökkelö suominaisten jäätyä pöytiinsä murjottamaan.
Virokaunottaret saivat tanssia itsensä läkähdyksiin.
Suomiäidin pitää olla muumityylinen, hajuton, mauton, mutta pehmeä ja pullantuoksuinen.
Virkanaiselle sallitaan jo tyylikkyyttä, pullatuoksuinen tietysti.
Suomiäiti viestii olemuksellaan lähikaupassa ränsistyneellä ulkomuodollaan että hänelle on tärkeintä koti/perhe.
Mutta hiljaa on tulossa muutos eurooppalaiseen tyyliin meilläkin. Ehkä.
Virolainen nainen on sekä pehmeä ja pullantuoksuinen että kaunis ja alistettu.
En suosittele kenellekään naiselle taloudellista tai muutakaan riippuvuutta miehestä. Vestigia terrent!
Onhan sanonta, "että teen siivouksen kuin venäläinen nainen", joka tarkoittaa, että pesen lattiat mattojen välistä ;)
Kyllähän virolainen nainen on kaunis ja huoliteltu, kun vertaa tavalliseen suomalaiseen naiseen. Katsokaa joskus dokumentteja virolais naisen kodista, niin kummasti muuttuu mielipiteet. Suomalainen nainen pitää kodin puhtaana.
Voidaakin kysyä, että onko se tärkeämpää, että nainen näyttäisi hyvin pukeutuneelta ja laitetulta ja koti olisi jokin sikoläätti?
Toinen asia on se, että suomalainen mies ei voi kestää sitä, että hänen vaimonsa on hyvin pukeutunut ja kaunis, se mustasukkaisuus.
Muidoin näin sellaisen näyn, että lapsen äiti oli niin laitettu ja muodikkaissa vaatteissa. Lapsesta ei voinut sanoa samaa, lapsella oli likaiset ja rikkinäiset vaatteet yllä. Tälläinen pistää kyllä silmään.
Itse jäin myös työkyvyttömän eläkkeelle 45-vuotiaana, koska työnteko keskijohdossa ei napannut. Ja masennuksesta sun muista mentaalihommista saa eläkkeen melko helposti; pari vuotta ensin kuntoutustukea ja sitten eläke loppuiäksi. Suomi on vahan polho maa...
Mutta tyylistä. Minun silmääni pistää varattomien pukeutuminen surupukuun. Eli toppatakeista lähitien kaikki on mustaa. Eihän ihminen mustuuden kitaan häviä. Suomalainen kai häpeää köyhyyttä ja työttömyyttä. Ja ihan tasan turhaan! Idiootteja ne jotka aamuisin loskaisissa busseissa töihin päräyttävät. Siis laittakaapa syrjäytyneet jatkossa värikästä kuosia ylle kun meette Alepaan, niin mieliala kohenee muillakin kuin teillä mustanpuhuvilla variksilla. Kohta pitäisi säätää suruvero, kun pilaatte maiseman.
Joo, mutta musta ei mene muodista pois, ikäänkuin aina tyylikäs.
Jos tajuat. Väreistä tietää missä vuodessa muodissa mennään. Mustaa voi virkistää huiveilla, päähineillä, kivoilla laukuilla jne.
Älä katsele varattomia jos silmiin sattuu!
''''Jyrkimmillään ero on ilmennyt sinuttelun vaihtumisena teitittelyyn: jonottaessani tavaratalon kassalla, edelläni ollutta asiakasta sinuteltiin rennosti; kun minun vuoroni tuli, myyjä vaihtoi teitittelyyn.''''
Taidat olla vähän höhlä. Eiköhän tuo sinuttelun muuttuminen teitittelyksi johtunut siitä, että myyjä arvioi sinut niin ikivanhaksi, että tarttee teititellä. Tai sitten edelläoleva asiakas oli myyjän tuttu.
Somalit ovat köyhiä ja sen lisäksi vitun rumia ja pahanhajuisia. YÄK saatana.