RKP:n rakkikoira, palkkakirjoittaja on moneen otteeseen vakuuttanut että Ruotsi ei miehittänyt koskaan Suomea ja suomalaiset olivat tasa-arvoisia ruotsalaisten ja loisten, rantaruotsalaisten kanssa.
Samoin, että Venäjän miehitys oli pahempi kuin Ruotsalainen " onnellinen aika".
Jälleen KERRAN svkokveruloitsija puhuu silkkaa soopaa...
"Historia on vaikea asia – ja nykyisyys
Turun Sanomat 9.1 2010 01:29:18
Kylläpä oli kirjoitus mielipideosastolla (5.1.2010)! Virheellisesti todettiin, että Ruotsin vallan alaisuudessa (jota ei kuulemma ole koskaan ollutkaan) suomenkieliset ja ruotsinkieliset elivät tasa-arvoisina. Näinkö historiaa vähitellen kirjoitetaan uudestaan?
Juuri viime viikolla television historiadokumentissa asiantuntijat totesivat, miten heikko asema suomenkielisillä omassa maassaan on Ruotsin vallan aikana ollut. Eikä ruotsinkielinen vähemmistö edelleenkään ole sanoutunut irti vanhoista freudenthalilaisista periaatteistaan. Kaikki tämä meidän suomenkielisten pitäisi vain niellä, ja ajatella, että kaipa se sitten näin on.
Kirjoituksessa todetaan, että Suomi on kuulunut kiinteänä ja tasavertaisena alueena Ruotsin kuningaskuntaan. Muodollisesti kyllä, mutta mikä onkaan todellisuus? Otan vain erään esimerkin opetusalalta. Vuonna 1724 annettiin ”koulujärjestys”, joka määräsi opetuskieliksi ruotsin ja latinan. Suomen kielellä ei ollut siis mitään oikeuksia. Kun suomalaiset yrittivät 1738-1739 valtiopäivillä saada suomen kielen asemaan kohennusta, valtioneuvoston pöytäkirjaan oli tehty reunamerkintä: ”Luetaan siinä olevien monien ihmeellisten pyyntöjen vuoksi.” Tietenkään mitään parannuksia ei saatu aikaan. Se siitä tasavertaisuudesta.
Moisala toteaa Suomen Venäjään liittämisestä mm.: ”Virkakieleksi jäi ruotsi ja maassa puhuttiin laajasti myös suomea.” Siis ikään kuin suomea olisi puhunut vähemmistö, jota nyt sentään oli laajasti. Tosiasiassa Suomessa ei enimmilläänkään ole ollut ruotsinkielisiä kuin noin 18 prosenttia, ja nykyinen määrähän on jo alle viisi prosenttia, kun Ahvenanmaata ei oteta mukaan. Ja näistäkin rannikolla ja saaristoissa asuvista vajaasta viidestä prosentista lähes kaikki osaavat suomea. Siitä huolimatta koko Suomessa on osattava palvella ruotsiksi, ja yli viiden miljoonan suomalaisen on opeteltava koulutuksen kaikilla asteilla useimmille täysin turhaa ruotsin kieltä. Pakkoruotsi on myös selvä este tärkeitten suurien kielien nykyistä laajemmalle opiskelulle.
Kirjoittajan mielestä termi suomenruotsalaiset on jotenkin omituinen. Eikö se ole yhtä osuva kuin Rkp:n nimi, Ruotsalainen kansanpuolue, Svenska folkpartiet, joka nimi ei siis ole ruotsinkielinen tai ruotsinkielisten kansanpuolue? Osa maamme ruotsinkielisistä pitää todella itseään rodullisestikin suomenkielisistä poikkeavina, parempina tietenkin.
Ruotsiin pääasiassa 1960-luvulla muuttaneet ruotsinsuomalaiset ovat tuon artikkelin kirjoittajan mukaan ”erikoinen ryhmä, josta osa ei vielä vuosikymmenten jälkeenkään osaa puhua nykyisen kotimaansa kieltä”. Milloinkahan vuosisatoja Suomessa asunut ruotsinkielisten ryhmä oppii ja hyväksyy nykyisen kotimaansa yli 90 prosentin enemmistön kielen?
Olli Porra"
Tämä RKP:n anonyymi PALKKARAKKI ei koskaan ole kyennyt tätäkään valhettaan osoittamaan mitenkään todeksi, varsinkin kun todellisuus on ollut ihan toista.
Kyllä Suomelle oli onneksi että ruotsalaisMIEHITYS päättyi 1809 !
Samoin, että Venäjän miehitys oli pahempi kuin Ruotsalainen " onnellinen aika".
Jälleen KERRAN svkokveruloitsija puhuu silkkaa soopaa...
"Historia on vaikea asia – ja nykyisyys
Turun Sanomat 9.1 2010 01:29:18
Kylläpä oli kirjoitus mielipideosastolla (5.1.2010)! Virheellisesti todettiin, että Ruotsin vallan alaisuudessa (jota ei kuulemma ole koskaan ollutkaan) suomenkieliset ja ruotsinkieliset elivät tasa-arvoisina. Näinkö historiaa vähitellen kirjoitetaan uudestaan?
Juuri viime viikolla television historiadokumentissa asiantuntijat totesivat, miten heikko asema suomenkielisillä omassa maassaan on Ruotsin vallan aikana ollut. Eikä ruotsinkielinen vähemmistö edelleenkään ole sanoutunut irti vanhoista freudenthalilaisista periaatteistaan. Kaikki tämä meidän suomenkielisten pitäisi vain niellä, ja ajatella, että kaipa se sitten näin on.
Kirjoituksessa todetaan, että Suomi on kuulunut kiinteänä ja tasavertaisena alueena Ruotsin kuningaskuntaan. Muodollisesti kyllä, mutta mikä onkaan todellisuus? Otan vain erään esimerkin opetusalalta. Vuonna 1724 annettiin ”koulujärjestys”, joka määräsi opetuskieliksi ruotsin ja latinan. Suomen kielellä ei ollut siis mitään oikeuksia. Kun suomalaiset yrittivät 1738-1739 valtiopäivillä saada suomen kielen asemaan kohennusta, valtioneuvoston pöytäkirjaan oli tehty reunamerkintä: ”Luetaan siinä olevien monien ihmeellisten pyyntöjen vuoksi.” Tietenkään mitään parannuksia ei saatu aikaan. Se siitä tasavertaisuudesta.
Moisala toteaa Suomen Venäjään liittämisestä mm.: ”Virkakieleksi jäi ruotsi ja maassa puhuttiin laajasti myös suomea.” Siis ikään kuin suomea olisi puhunut vähemmistö, jota nyt sentään oli laajasti. Tosiasiassa Suomessa ei enimmilläänkään ole ollut ruotsinkielisiä kuin noin 18 prosenttia, ja nykyinen määrähän on jo alle viisi prosenttia, kun Ahvenanmaata ei oteta mukaan. Ja näistäkin rannikolla ja saaristoissa asuvista vajaasta viidestä prosentista lähes kaikki osaavat suomea. Siitä huolimatta koko Suomessa on osattava palvella ruotsiksi, ja yli viiden miljoonan suomalaisen on opeteltava koulutuksen kaikilla asteilla useimmille täysin turhaa ruotsin kieltä. Pakkoruotsi on myös selvä este tärkeitten suurien kielien nykyistä laajemmalle opiskelulle.
Kirjoittajan mielestä termi suomenruotsalaiset on jotenkin omituinen. Eikö se ole yhtä osuva kuin Rkp:n nimi, Ruotsalainen kansanpuolue, Svenska folkpartiet, joka nimi ei siis ole ruotsinkielinen tai ruotsinkielisten kansanpuolue? Osa maamme ruotsinkielisistä pitää todella itseään rodullisestikin suomenkielisistä poikkeavina, parempina tietenkin.
Ruotsiin pääasiassa 1960-luvulla muuttaneet ruotsinsuomalaiset ovat tuon artikkelin kirjoittajan mukaan ”erikoinen ryhmä, josta osa ei vielä vuosikymmenten jälkeenkään osaa puhua nykyisen kotimaansa kieltä”. Milloinkahan vuosisatoja Suomessa asunut ruotsinkielisten ryhmä oppii ja hyväksyy nykyisen kotimaansa yli 90 prosentin enemmistön kielen?
Olli Porra"
Tämä RKP:n anonyymi PALKKARAKKI ei koskaan ole kyennyt tätäkään valhettaan osoittamaan mitenkään todeksi, varsinkin kun todellisuus on ollut ihan toista.
Kyllä Suomelle oli onneksi että ruotsalaisMIEHITYS päättyi 1809 !
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuo oli hauska juttu, kun sveko ihmetteli ruosuja heidän kielitaidon puutteeestaan.
Tosiaan! Pata kattilaa soimaa. Tai vielä pahemmin.
Ruosut ovat asuneet vain yhden sukupolven ajan Ruotsissa, mutta surut kymmeniä Suomessa.
Kuinka voi erehtyä päästämään tuollaisen sammakon suustaan ja ampua omaan jalkaan?
"Vuonna 1724 annettiin ”koulujärjestys”, joka määräsi opetuskieliksi ruotsin ja latinan."
Tuosta tulee nyt hieman sellainen harhakuvitelma kuin koulutus olisi ylipäänsäkään ollut jonkinlainen koko kansan oikeus. Sitähän se ei ollut, vaan harvojen ja valittujen (lue: säätyläisten) oikeus. Vielä 1700-luvun puolivälissä oli Suomen oppikouluissa ja Turun akatemiassa kirjoilla vain suurin piirtein 1750 poikaa ja nuorukaista kun maan väkiluku oli noihin aikoihin 421 000 henkeä. Siis vähemmän kuin viisi promillea väestöstä oli koulutuksessa. Kannattaa muistaa, että lasten ja nuorten suhteellinen osuus väestöstä oli silloin huomattavan paljon suurempi kuin nykyään.
Mitä tulee ruotsin kielen asemaan korkeimmassa koulutuksessa niin ensimmäinen ruotsinkielinen väitöskirja hyväksyttiin Turun akatemiassa vasta vuonna 1749. Tieteen kieli oli siis latina.
Kansanopetus, jota kirkko hoiti, sensijaan oli kansankielistä. 1700-luvun lopussa jokaisessa seurakunnassa toimi jonkinlainen kirkon järjestämä alkeisoppilaitos. Lapset osallistuivat niissä annettuun opetukseen tosin vain muutamia viikkoja vuodessa.