En oikein lötänyt palstaa kysymykselleni mutta tämä on kai sinnepäin.
Eli haluaisinkin kysyä teiltä, rakkaat kanssaeläjät seuraavanlaisen kysymyksen:
Mikä on elämän tarkoitus ja mitä järkeä tässä kaikessa on?
En lähde arvostelemaan kenenkään olemassaolon perusteita, vaan haluaisin lähteä pohtimaan kaikkeuden arvoituksia ja syitä olemassaolollemme
teidän kaikkien kanssa, sillä jokaisella on näkökulma ja se on tärkeää. Itse olen kyllä elämää opiskellut sen eri kanteilta ja pitkään jo elänyt. Uskonnoista en ole totuutta löytänyt. En filosofioista enkä psykologioista. Gogito ergo sum, ajattelin erään filosofin sanoin. Mutta se ei sisältänyt koko totuutta. Miten siis lähestyä sitä?
En toivoisi vastauksia "kirjanoppineilta" aivopestyiltä ja hyväksikäytetyiltä uskontojen uhreilta jos eivät kykene ajattelemaan itse.
Sana on lähes vapaa.
Osallistukaa totuuden metsästämiseen!
Eli haluaisinkin kysyä teiltä, rakkaat kanssaeläjät seuraavanlaisen kysymyksen:
Mikä on elämän tarkoitus ja mitä järkeä tässä kaikessa on?
En lähde arvostelemaan kenenkään olemassaolon perusteita, vaan haluaisin lähteä pohtimaan kaikkeuden arvoituksia ja syitä olemassaolollemme
teidän kaikkien kanssa, sillä jokaisella on näkökulma ja se on tärkeää. Itse olen kyllä elämää opiskellut sen eri kanteilta ja pitkään jo elänyt. Uskonnoista en ole totuutta löytänyt. En filosofioista enkä psykologioista. Gogito ergo sum, ajattelin erään filosofin sanoin. Mutta se ei sisältänyt koko totuutta. Miten siis lähestyä sitä?
En toivoisi vastauksia "kirjanoppineilta" aivopestyiltä ja hyväksikäytetyiltä uskontojen uhreilta jos eivät kykene ajattelemaan itse.
Sana on lähes vapaa.
Osallistukaa totuuden metsästämiseen!
Vastaukset 16
Vanhimmat
tarkoitushakuinen kehitys on elämää
Elämän tarkoitus on ikävän karkoitus.
välissä L ja K.
http://www.ccafin.org/cgi-bin/yabb/YaBB.cgi
Tehdä itsensä tarpeettomaksi?
Elämä maanpäällä on opettelua luopumaan siitä mitä on lapsesta asti tuputettu ja sitten löytämään oma totuus, eli on yritettävä elää kyllin vanhaksi jotta tulee riittävän viisaaksi huomatakseen että on ollut huijauksen uhri koko ikänsä ja sitten antaa itsensä pudota syvään mustaan kuiluun jotta voisi löytää edes jotain jota muut eivät ole päähän tunkeneet. Elämä on pelosta irtipäästämistä ja kuoleman syleilemistä, katsomista onko kuolema tosi vai onko se vain pelko mielessä joka hallitsee kaikkea toimintaamme. Antaudu kuolemalle tekemättä itsemurhaa ja katso kuinka käy, kuoletko vai elätkö. Itsemurha päättää maallisen elämän, mutta voiko jotain kuolla mielessä niin että keho jää henkiin, siinä on elämän salaisuus.
Elämässä ei ole mitään järkeä, elämää ei voi ymmärtää järjellä vaikka kuinka yrittäisi. Sitä ovat yrittäneet sadat miljardit ihmiset tuhansia vuosia, onnistumatta, kuinka se olisi mahdollista nyt.
Elämän tarkoitus on tehdä se mikä on tehtävä, se on jokaisella hieman erilainen. Kukaan ei voi tehdä sitä samaa minkä joku toinen tekee tai on tehnyt. Elämä on vain elettävä yrittämättä ymmärtää sitä. Luopumalla kaikesta yrittämisestä, huomaat että kaikki vain tapahtuu ja ihmettelet kuinka se on mahdollista, sitä kuitenkaan ymmärtämättä, tunnet vain iloa siitä että näin on ja jatkat olemista siinä luopuneessa tilassa yrittämättä luopua mistään, olet vain luopunut kaikesta. Tämä on elämää ilman tarkoitusta, kuitenkin elämän tarkoitus toteutuu ja sinä ihmettelet sitä joka hetki, ymmärtämättä sitä.
Elämän tarkoitus on etsiä sitä,
ei löytää!
Kun tämän tajuaa, on jo hyvällä alulla elämän
opiskelussa.
Eat, survive, reproduce.
"Eat, survive, reproduce. "
No ei tämä ainakaan mikään tarkoitus ole, vaikka nuo ovatkin elämän edellytyksiä.
Jos seurataan luontoa, ja katsotaan, mitä siellä tapahtuu, niin sitähän se juuri on - kilpailua olemassaolosta. Parhaiten sopeutuneet pärjäävät, ja muut kuolevat sukupuuttoon. Millekkään luontaiselle eliölajille voi asettaa muuta tarkoitusta.
Ihminen on vain itsestään tietoinen ja poikkeuksellisen älykäs eläin. Minusta olisi naurettaavaa asettaa ihmislajille muita ensisijaisia tavoitteta kuin selvitä hengissä. Toki mm. biodiversiteetin suojelu voisi olla toinen mahdollinen. Nämä ajatukset ovat aika julmia, mutta ei niille ole oikein rationaalisia vastaväitteitäkään. Julmisi ne tekee se, että ihmislajin selviämiseen riittää hyvinkin 10-20 miljoonaa ihmistä.
Ihmisyksilön(minunkin) kannalta tavoite on vähän eri. Hänen ensisijainen tavoitteensa on myös säilyä hengissä. Tämä tavoite on monesti ristiriidassa ihmislajin tavoitten kanssa.
Ei pitäisi ajatella ja kirjoittaa yhtä aikaa, tai ainakin pitäisi lukea, mitä on kirjoittanut.
1. Milekkään eläin lajille(ihmisen jalostamia eläinlajeja lukuun ottamatta) ei voida asettaa muita tavoitteita kuin hengissä selviäminen.
2.Samoin ihmiselle sekä lajina että yksilönä.
3. Sen jälkeen, kun ihminen on varmistanut säilymisensä, hänen pitää varmistaa biodiveristeetin säilyminen. Tässä logiikka ei ole yhtä selvä kuin lajinsäilymisen varmistamisessa. Biodiversiteetin säilyttäminen voidaan kuitenkin nähdä, lajin säilymistä edistävänä tekijänä.
4. Ihmislajin säilymiseen riittää hyvinkin 10-20 miljoonan yksilön populaatio. Pieni populaatio olisi myös selviämisen kannalta parempi. Siksi yli suuren populaation ylläpito on vastoin ihmisen tarkoitusta.
5. Koska yksilönkin tarkoitus on säilyä elossa, syntyy ristiriita. Kumpi on tärkeämpää lajin vai yksilön säilyminen?
Nyt taisin esittää sen selvemmin, ja yksityiskohtaisemmin.
on elämä itse. Itsetarkoitus siis.
Tämä kaiketi tarkoittaa sitä, ettei elämällä ole mitään erityistä tarkoitusta.
Minäkin olen pohtinut elämän tarkoitusta ja tullut siihen tulokseen että sillä ei varsinaista tarkoitusta olekaan. Elämä on lahja. Se pitäisi ottaa myös vastaan sellaisena. Sitä ei tarvitse ansaita millään tavalla. Siitä ei tarvitse kiittää ketään. Sitä ei tarvitse elää jollakin tietyllä tavalla elääkseen oikein.
Elämä on kuin lasten leikkikenttä jonne meidät on laskettu leikkimään. Tarkoitus olisi lasten lailla riemuiten ottaa ilo irti elämästä.
Jostakin syystä ihmisen on vaikea mieltää tälläistä ehdotonta ehdottomuutta. Keksitään erilaisia tapoja ansaita päivittäinen leikkihetki vaikkapa raahaten kiviä leikkikentän päästä päähän. Vaaditaan muitakin kovaan ääneen raahaamaan niitä kiviä.
Polvistutaan leikkikentän reunaan huutamaan kiitosta leikkihetkestä sinne jonnekin ulkopuolelle. Vaaditaan muitakin toimimaan samalla tavalla.
Lopulta koko leikkikenttä unohtuu ja elämä onkin täynnä noita hulluja päähänpistoja. Sitten mietitään ihan tosissaan että mitä meidän täällä karusellien ja kiipeilytelineiden keskellä olikaan tarkoitus tehdä.
Sekään ei vielä riitä vaan siitäkin ruvetaan riitelemään. Teurastetaan miljoonia leikkitovereita kiistelyn lomassa.
Ne jotka jossakin nurkassa vielä leikkivät laitetaan nopeasti kuriin. Eihän tuo tuollainen käy päinsä lainkaan. Niistä kavereista keskustellaan kiihkeästi tuomitsevaan sävyyn.
Mutta tämäkin kaikki on vain yksi leikki leikkien joukossa. Sitäkin saa leikkiä.
Mutta kuinka moni sitä leikkisi jos tietäisi ja tuntisi voivansa valita?
että se on 48!
Sinua kiinnostava kirjoitus löytyy sellaisilta sivuilta, joiden osoite (älä pelästyu) on:
http://www.Jeesus-on-Herra.com
Kirjoituksen otsikko on Uskonto vai Jeesus / Weijo Lindroos. Se on selkeästi uskonnon ja kirkkojen vastainen.
Että tutkippa.
Haluaisit keskustella elämän tarkoituksesta mahdollisimman monelta kantilta mutta haluat rajata osan ajatuksista pois.
Tuolla tyylillä ei totuudet löydy jos valmiiksi pistää ehtoja.
Olen asiaa pohdittuani tullut siihen tulokseen että elämän pohjimmainen tarkoitus on muuttaa. Ei siis muuttaa paikasta toiseen, vaan muuttaa tätä maailmaa. Jokainen uusi ihminen on erilainen kuin häntä ennen tulleet ja hänen jälkeensä tulevat. jokainen ihminen vaikuttaa jotenkin ympäristöönsä, niin eläviin kuin elottomiinkin asioihin. Pohjimmiltaan tämä maailma on rakennettu niin, että jopa asioiden säilyttäminen ennallaan vaatii asioiden muuttamista...
Toinen asia sitten on miten asioita muuttaa. Siihen voi vaikuttaa jonkin verran jokainen ihminen itse valinnoillaan, mutta lopulta kukaan ei voi nähdä ennalta kaikkia tekojensa seurauksia.