Richard Dawkins väittää, että maltilliset uskovaiset luovat kasvualustan fundamentalistien toiminnalle. Kyseessä on silloin nousevan fanatismin suojeleminen ja edesauttaminen, ja syyllistyminen rikokseen yhtälailla, vaikkei olisi jotain fundamentalistin temppua itse toteuttamassa. Tällöin syyllinen on koko yhteisö samalla tavalla fundamentalistin kanssa, koska se mahdollisti fundamentalismin synnyn, kehityksen ja nousun.
Jos pelkkä irrationaalisen uskon hyväksyminen vaalii fanatismia ja tämän takia uskon kunnioittamisen periaate pitäisi hylätä. Eli maltilliset uskovaiset jo tämän perusteella eivät ole vain osasyyllisiä fundamentalismiin, vaan yhtä syyllisiä fundamentalistien kanssa, koska he vaalivat fanatismin lievempää muotoa tarjoamalla kiihkomielisyydelle kasvualustan ja perustelun. He tosin itse suhtautuvat muihin kiihkottomasti, mutta saman uskon jakajina ovat silti yhtä irrationaalisia, itse asiassa typeriä. Mutta juuri kiihkottomuuden puute tekee heistä suvaitsevaisia toisenlaisille uskoille, itse asiassa oma maltillisuus kääntyy heitä itseään vastaan. Kiihkomielisyyden puute ajaa heidät nurkkaan, jolloin heistä ei ole torjumaan fundamentalistista fanatismia, mutta torjuakseen tämän, heidän itse pitäisi olla kiihkomielisiä, mikä taasen on fundamentalismia eikä suvaitsevaisuutta. He torjuvat itse itsensä ja ovat sisäisessä ristiriidassa. Tämän ristiriita torjutaan ja kielletään sitten umpimielisellä lässytyksellä.
Joten Dawkins on oikeassa, että uskon kunnioittamisen periaate tulee hylätä. Ajatusta on jatkettava pidemmällä loogisella päättelyllä. Huomio on suunnattava ateisteihinkin. Ateistien on edellä olevan takia hylättävä uskon kunnioittamisen periaate, sillä se antaa kasvualustan fanatismille. Suvaitseminen johtaa ääri-ilmiöiden esiinmarssiin. Ateistit ovat tehneet uskon hylkäämisen jo omalla kohdallaan ja se on positiivinen askel, näin täytyy tämän jälkeen toimia muidenkin uskojen kohdalla: Ne hylättävä eikä yhtäkään niistä pidä kunnioittaa, niitä on vastustettava aktiivisesti ja pyrittävä toimimaan paremman ja vapaan ajattelun sekä vapaan rauhallisen yhteiskunnan puolesta. Loogisella ja tieteellisellä ajattelulla on osoitettava uskontojen irrationaalisuus ja osoitettava maltillisuuden vaarallisuus. Yhteistyöstä uskontojen ja uskojen kanssa sanouduttava irti kokonaan, niitä kaikkia on kritisoitava. Uskojen kunnioittamisella syyllistyy itsekin fanatismin esiinmarssiin ja silloin olisi yhtä syyllinen kuin maltillinen hihhulikin. Tämän takia on katkaistava yhteydet uskojen edustajiin ja heitä kohtaan on osoitettava kritiikkiä. Kritiikillä pitää uskojen edustajien saada huomioi omaan itseensä ja uskon irrationaalisuuteen ja pyrittävä vapauttamaan heidät rationaalista ajattelua kahlitsevista mielikuvituksellisista saduista. Käytännössä tämä on yhteyksien katkaisemista kaikkiin hihhuleihin (myös itse tuntemiinsa) ja heidän kritisoimistaan, ei sen helpompaa ja kummempaa, arkea keventävää ja vapauttavaa.
Jos pelkkä irrationaalisen uskon hyväksyminen vaalii fanatismia ja tämän takia uskon kunnioittamisen periaate pitäisi hylätä. Eli maltilliset uskovaiset jo tämän perusteella eivät ole vain osasyyllisiä fundamentalismiin, vaan yhtä syyllisiä fundamentalistien kanssa, koska he vaalivat fanatismin lievempää muotoa tarjoamalla kiihkomielisyydelle kasvualustan ja perustelun. He tosin itse suhtautuvat muihin kiihkottomasti, mutta saman uskon jakajina ovat silti yhtä irrationaalisia, itse asiassa typeriä. Mutta juuri kiihkottomuuden puute tekee heistä suvaitsevaisia toisenlaisille uskoille, itse asiassa oma maltillisuus kääntyy heitä itseään vastaan. Kiihkomielisyyden puute ajaa heidät nurkkaan, jolloin heistä ei ole torjumaan fundamentalistista fanatismia, mutta torjuakseen tämän, heidän itse pitäisi olla kiihkomielisiä, mikä taasen on fundamentalismia eikä suvaitsevaisuutta. He torjuvat itse itsensä ja ovat sisäisessä ristiriidassa. Tämän ristiriita torjutaan ja kielletään sitten umpimielisellä lässytyksellä.
Joten Dawkins on oikeassa, että uskon kunnioittamisen periaate tulee hylätä. Ajatusta on jatkettava pidemmällä loogisella päättelyllä. Huomio on suunnattava ateisteihinkin. Ateistien on edellä olevan takia hylättävä uskon kunnioittamisen periaate, sillä se antaa kasvualustan fanatismille. Suvaitseminen johtaa ääri-ilmiöiden esiinmarssiin. Ateistit ovat tehneet uskon hylkäämisen jo omalla kohdallaan ja se on positiivinen askel, näin täytyy tämän jälkeen toimia muidenkin uskojen kohdalla: Ne hylättävä eikä yhtäkään niistä pidä kunnioittaa, niitä on vastustettava aktiivisesti ja pyrittävä toimimaan paremman ja vapaan ajattelun sekä vapaan rauhallisen yhteiskunnan puolesta. Loogisella ja tieteellisellä ajattelulla on osoitettava uskontojen irrationaalisuus ja osoitettava maltillisuuden vaarallisuus. Yhteistyöstä uskontojen ja uskojen kanssa sanouduttava irti kokonaan, niitä kaikkia on kritisoitava. Uskojen kunnioittamisella syyllistyy itsekin fanatismin esiinmarssiin ja silloin olisi yhtä syyllinen kuin maltillinen hihhulikin. Tämän takia on katkaistava yhteydet uskojen edustajiin ja heitä kohtaan on osoitettava kritiikkiä. Kritiikillä pitää uskojen edustajien saada huomioi omaan itseensä ja uskon irrationaalisuuteen ja pyrittävä vapauttamaan heidät rationaalista ajattelua kahlitsevista mielikuvituksellisista saduista. Käytännössä tämä on yhteyksien katkaisemista kaikkiin hihhuleihin (myös itse tuntemiinsa) ja heidän kritisoimistaan, ei sen helpompaa ja kummempaa, arkea keventävää ja vapauttavaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Dawkins on oikeassa tässä asiassa, oikein turiset. Jos hihuilta kysyy jotain, niin vastaukseksi tulee lässytystä ja yninää, jota ei kukaan jaksa kuunnella. Vakavasti otettavasta asiasta kirjoittelet kyllä!
Se on itse asiassa hämmästyttävää, miten suuren suvaitsemattomuuden keskellä joutuu elämään. Siksi on tärkeää huomioida Dawkinsin perusteltu väite uskomaltillisten kritisoimisesta. Juuri maltillisesta hihhuoinnista on suvaitsemattomuus peräisin ja usea ateisti ei huomaakaan, miten itse syyllistyy maltillisen uskon suosimiseen elämänpiirissään ja siten tulee syylliseksi suvaitsemattomuuden lisääntymiselle. Tämä on vakavasti otettava pohdittavaksi.