tiesin että menetän mieheni ja lasteni isäni,alkoholia kun et kuitenkaan voita...aina ajattelin kyllä kohta kuolee tohon touhuunsa kun ei loppua näkynyt ja sit pam puhelin soi ja poliisi ilmoittaa et hän on kuollut!elämäni pysähtyi ja pysähtynyt on edelleen.en kuitenkaan odottanut sen näin nopeesti tapahtuvan...mietin joka päivä meidän elämäämme ja sitä päivää kun poliisi soitti...en välillä usko vielläkään todeksi koko asiaa.tää on niin raskasta etten tiedä miten pääsen eteen päin ja mitä tehdä...on ikävä ja viha häntä kohtaa,miksi jätit yksin mut kasvattaan lapsemme?!tämä asia pyörii vaan päässäni.pahin oli hautajaiset,kävin katsomassa häntä ennen hautajaisia halusin nähdä hänet kuolleena että uskon että hän on kuollut ja pahinta oli nähdä oman lapsen murtuminen hautajaisissa.silloin mietin mitä pahaa olen tehnnyt että mun lapsia rangaistaan näin?!ihmiset sanovat et voin kuvitella miltä susta tuntuu,ei tiedä sen tietää sitten vasta kun kokee sen.on päiviä kun nauran ja iloinen mutta illalla viimeistään hän tulee mieleeni ja itken.onneks on hyviä ystäviä jotka jaksavat kuunnella samaa vuodatusta päivästä toiseen..
pahin on viellä edessä kun joudun kertomaan 1v lapsellemme missä isä on ,miksi isä kuoli?en tiedä mitä pitäs tehdä et jaksan nousta täältä surusta pois...
pahin on viellä edessä kun joudun kertomaan 1v lapsellemme missä isä on ,miksi isä kuoli?en tiedä mitä pitäs tehdä et jaksan nousta täältä surusta pois...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voihan, voihan. Toivottavasti ei ole ennustus omalle miehelleni. Fasismi ja militarismi yhdessä, givande problemet vai onko sittenkään? Kärpäsestä härkänen ja tavoitteena kuolema ja suru. Kunhan vain ei tarvitse koskea ihmiseen, mitä tahansa muuta... Jallah, jallah. Kuollessa tai kuolleena ei saa kosketella, se on inhottavaa.
en puhu halmeesta.vaan omasta menetyksestäni siitä on aikaa 2kk
juttelu auttaa jonkinverran ja tuolla on ketju nimeltään eteenpäin surussa ja rakkaudessa. Siellä on monia joilla on omat menetyksensä. Mukaan mahtuu mainiosti.
Kihlattuni kuoli yli 9kk sitten, taas palasin sinne sairaalaan pyörittelen mielessäni päivää yhä uudelleen ja uudelleen.
Jotenkuten alan olla jaloillani, mutta en ymmärrä tuota unta se voi tulla ajatuksina hereillä tai unena sama "uni" toistuu uudelleen ja uudelleen. En tiedä ehkä ennen kuuluin johonkin, nyt en minnekkään...