Typerintä itseni tapauksessa on ettei kyllä ikinä kysytty haluaako järjestöön nimeltä jehovan todistajat, kun
olet syntynyt todistajaperheeseen niin kaikki tuli ainakin mulle täysin automaationa, vasta myöhemmässä iässä kun uskalsi tehdä ratkaisuja oman ajattelun nojalla ja siihen alttarille pistää kaveruussuhteet,sukulaiset(jos et siis koe ottavasi todistajuutta vastaan) niin kyllä väkisin parikymppisen ihmisen puntti tutisee!
ite jatkoin pakosta "totuudessa" kun en tietä eteenpäin nähnyt, onneksi näin narsistisesti sanottuna itselleni, että sain todellisia ystäviä "sieltä maailmasta" joka piti olla paholaisen vallassa.
Se mua vituttaa et haluaisin edelleen olla kaveri monien mm. linnakavereiden kanssa, mut ei, uskonto kieltää!
olet syntynyt todistajaperheeseen niin kaikki tuli ainakin mulle täysin automaationa, vasta myöhemmässä iässä kun uskalsi tehdä ratkaisuja oman ajattelun nojalla ja siihen alttarille pistää kaveruussuhteet,sukulaiset(jos et siis koe ottavasi todistajuutta vastaan) niin kyllä väkisin parikymppisen ihmisen puntti tutisee!
ite jatkoin pakosta "totuudessa" kun en tietä eteenpäin nähnyt, onneksi näin narsistisesti sanottuna itselleni, että sain todellisia ystäviä "sieltä maailmasta" joka piti olla paholaisen vallassa.
Se mua vituttaa et haluaisin edelleen olla kaveri monien mm. linnakavereiden kanssa, mut ei, uskonto kieltää!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Se vaatii voimaa, jos ikänsä on mukana ollut ja muuttaa ajatteluaan. Tavat elää muuttuu iän myötä aivan luonnollisesti ja "synniksi" ne tulevat joillekin jämähtäneille ilman muuta, mutta se että kaiken alleen kattavan ja alleen alistavan ajatuksen jahvesta, sun muusta ahdistavasta jumalkuvasta pystyy muuttamaan onkin jo paljon vaikeampaa. Voimia sinulle!
kyllä se tästä! Kun viel noi sukulaiset tajuis....!