Kirkkoonkuulumisvouhotus loppumassa

Kirkkoon kuuluvat ne jotka ajattelevat omaa nenäänsä pidemmälle. Kirkko on parempi tukijalka suomalaiselle kulttuurille kuin muu vaihtoehto.
Luterilainen, ortodoksinen ja katolinen kirkko ei ole maailmanlaajuisesti ajatellen huonoin vaihtoehto.

periaatteessa kuuluv kirjoitti:

Kirkkoon kuuluvat ne jotka ajattelevat omaa nenäänsä pidemmälle. Kirkko on parempi tukijalka suomalaiselle kulttuurille kuin muu vaihtoehto.
Luterilainen, ortodoksinen ja katolinen kirkko ei ole maailmanlaajuisesti ajatellen huonoin vaihtoehto.

eikä mikään tukijalka. Kirkko ei anna mitään tukea, vaan tarvii itse tukea, etuoikeuksia, tekohengitystä, pysyäkseen pystyssä.

dufd kirjoitti:

eikä mikään tukijalka. Kirkko ei anna mitään tukea, vaan tarvii itse tukea, etuoikeuksia, tekohengitystä, pysyäkseen pystyssä.

Kirkko on edelleenkin tukijalka. Parhaiten sen huomaa silloin, kun ihmisiä kohtaa suuri tragedia. Kuten olemme nähneet viime vuosina kautta maailman suurissa ja pienissä katastrofeissa, niin ihmiset kääntyvät niiden puoleen, joilla on vastauksia ja lohdutuksen sanoja. Kirkot ovat pullollaan rukoilevia ihmisiä, kirkot ovat täynnään vastauksia hakevia ihmisiä, kirkot ovat täynnään lohduttavia ihmisiä, ihmiset löytävät yhteisöllisyyden hengen - kirkoista.

On totta, että hyvinmenestyvä ihminen ei juurikaan kirkkoa tarvitse, mutta kun häntä kohtaa katastrofi, hän hakee apua kirkosta. Hän kääntyy iankaikkisia vastauksia ja totuuksia antavan kirkon puoleen ja saa lohdun ja vastaukset useimpiin kysymyksiinsä. Tästähän ovat attehihut aina riekkuneetkin, kun kirkko aina valmiina ja luotetavana organisaationa on ensimmäisenä lohduttamassa ja konkreettista tukea antamassa.

Kirkkoon kuuluvat ne, jotka kokevat yhteisöllisyyden tärkeäksi, ne, jotka kokevat inhimillisen kosketuksen elämässään tärkeäksi, ne, jotka hakevat vastauksia elämän suuriin kysymyksiin ja ne, jotka haluavat toimia lähimmäisen parhaaksi heitä tukien. Kirkko vastaa ihmisen yhteisöllisyyden tarpeeseen eikä jätä ketään etsivää yksin.

Kirkko on ihmisten yhteisö, jossa voi toimia ja olla avun kohteena. Ikiaikojen Jumala toimii kirkoissa ja Hän toimii myös siellä, missä kaksi tai kolme kokoontuvat Hänen nimessään, millä tarkoitan nyt myös ns. vapaita kristillisiä yhteisöjä, joissa kristillisen yhteisöllisyyden kokeminen on vielä voimakkaampaa kuin "virallisen tuntuisessa kirkossa".

Kristittyjen yhteisöt ovat tukijalka ihmisten elämässä, edelleenkin. Kulttuurimme pohjavire on edelleen kristinuskosta nouseva.

Tietenkin jos ihminen ei koskaan kirkkoa tarvitse eikä sen laajaa humaania toimintaa hyväksy, olkoon sitten kristillisen yhteisön ulkopuolella ja hakekoon sitten oman yhteisönsä. Joka tapauksessa ihminen on sosiaalinen olento, jonka tarpeita on myös kuuluminen joukkoon ja henkisen turvan saaminen nimenomaan yhteisöistä.

kasvattaja!!! kirjoitti:

Kirkko on edelleenkin tukijalka. Parhaiten sen huomaa silloin, kun ihmisiä kohtaa suuri tragedia. Kuten olemme nähneet viime vuosina kautta maailman suurissa ja pienissä katastrofeissa, niin ihmiset kääntyvät niiden puoleen, joilla on vastauksia ja lohdutuksen sanoja. Kirkot ovat pullollaan rukoilevia ihmisiä, kirkot ovat täynnään vastauksia hakevia ihmisiä, kirkot ovat täynnään lohduttavia ihmisiä, ihmiset löytävät yhteisöllisyyden hengen - kirkoista.

On totta, että hyvinmenestyvä ihminen ei juurikaan kirkkoa tarvitse, mutta kun häntä kohtaa katastrofi, hän hakee apua kirkosta. Hän kääntyy iankaikkisia vastauksia ja totuuksia antavan kirkon puoleen ja saa lohdun ja vastaukset useimpiin kysymyksiinsä. Tästähän ovat attehihut aina riekkuneetkin, kun kirkko aina valmiina ja luotetavana organisaationa on ensimmäisenä lohduttamassa ja konkreettista tukea antamassa.

Kirkkoon kuuluvat ne, jotka kokevat yhteisöllisyyden tärkeäksi, ne, jotka kokevat inhimillisen kosketuksen elämässään tärkeäksi, ne, jotka hakevat vastauksia elämän suuriin kysymyksiin ja ne, jotka haluavat toimia lähimmäisen parhaaksi heitä tukien. Kirkko vastaa ihmisen yhteisöllisyyden tarpeeseen eikä jätä ketään etsivää yksin.

Kirkko on ihmisten yhteisö, jossa voi toimia ja olla avun kohteena. Ikiaikojen Jumala toimii kirkoissa ja Hän toimii myös siellä, missä kaksi tai kolme kokoontuvat Hänen nimessään, millä tarkoitan nyt myös ns. vapaita kristillisiä yhteisöjä, joissa kristillisen yhteisöllisyyden kokeminen on vielä voimakkaampaa kuin "virallisen tuntuisessa kirkossa".

Kristittyjen yhteisöt ovat tukijalka ihmisten elämässä, edelleenkin. Kulttuurimme pohjavire on edelleen kristinuskosta nouseva.

Tietenkin jos ihminen ei koskaan kirkkoa tarvitse eikä sen laajaa humaania toimintaa hyväksy, olkoon sitten kristillisen yhteisön ulkopuolella ja hakekoon sitten oman yhteisönsä. Joka tapauksessa ihminen on sosiaalinen olento, jonka tarpeita on myös kuuluminen joukkoon ja henkisen turvan saaminen nimenomaan yhteisöistä.

mukamas on? Rahaa ahnehtiva, vääräuskoisten oikea keidas. Hyväksytään homot, lesbot, sukupuoltaan vaihtanut pappi. Älä tule puhumaan tänne täyttä paskaa.

kasvattaja!!! kirjoitti:

Kirkko on edelleenkin tukijalka. Parhaiten sen huomaa silloin, kun ihmisiä kohtaa suuri tragedia. Kuten olemme nähneet viime vuosina kautta maailman suurissa ja pienissä katastrofeissa, niin ihmiset kääntyvät niiden puoleen, joilla on vastauksia ja lohdutuksen sanoja. Kirkot ovat pullollaan rukoilevia ihmisiä, kirkot ovat täynnään vastauksia hakevia ihmisiä, kirkot ovat täynnään lohduttavia ihmisiä, ihmiset löytävät yhteisöllisyyden hengen - kirkoista.

On totta, että hyvinmenestyvä ihminen ei juurikaan kirkkoa tarvitse, mutta kun häntä kohtaa katastrofi, hän hakee apua kirkosta. Hän kääntyy iankaikkisia vastauksia ja totuuksia antavan kirkon puoleen ja saa lohdun ja vastaukset useimpiin kysymyksiinsä. Tästähän ovat attehihut aina riekkuneetkin, kun kirkko aina valmiina ja luotetavana organisaationa on ensimmäisenä lohduttamassa ja konkreettista tukea antamassa.

Kirkkoon kuuluvat ne, jotka kokevat yhteisöllisyyden tärkeäksi, ne, jotka kokevat inhimillisen kosketuksen elämässään tärkeäksi, ne, jotka hakevat vastauksia elämän suuriin kysymyksiin ja ne, jotka haluavat toimia lähimmäisen parhaaksi heitä tukien. Kirkko vastaa ihmisen yhteisöllisyyden tarpeeseen eikä jätä ketään etsivää yksin.

Kirkko on ihmisten yhteisö, jossa voi toimia ja olla avun kohteena. Ikiaikojen Jumala toimii kirkoissa ja Hän toimii myös siellä, missä kaksi tai kolme kokoontuvat Hänen nimessään, millä tarkoitan nyt myös ns. vapaita kristillisiä yhteisöjä, joissa kristillisen yhteisöllisyyden kokeminen on vielä voimakkaampaa kuin "virallisen tuntuisessa kirkossa".

Kristittyjen yhteisöt ovat tukijalka ihmisten elämässä, edelleenkin. Kulttuurimme pohjavire on edelleen kristinuskosta nouseva.

Tietenkin jos ihminen ei koskaan kirkkoa tarvitse eikä sen laajaa humaania toimintaa hyväksy, olkoon sitten kristillisen yhteisön ulkopuolella ja hakekoon sitten oman yhteisönsä. Joka tapauksessa ihminen on sosiaalinen olento, jonka tarpeita on myös kuuluminen joukkoon ja henkisen turvan saaminen nimenomaan yhteisöistä.

Mulla on tästä kiistattomat arkeologiset todisteet. Että älä kuule mulle ala.