Väärä parannus

Edellä luetellut rippisäännökset ovat ihmisoppia, jossa Jumalan armon ja Kristuksen täydellisen lahjavanhurskauden sijasta rakennetaan autuus ihmistekojen ja tunteiden varaan.

Väärä parannus tai väärä parannussaarna ei tee tyhkjäksi oikeaa parannusta ja oikeaa parannussaarnaa. On olemassa oikea parannus, parannus, joka on tehtävä ja joka toteutuu Jumalan sanan voimasta. Vaikka pelastus on armosta, se ei silti tarkoita sitä, etteikö ihmisen olisi tultava tuntemaan syntinsä. Jopa sana "armosta" edellyttää kääntäen, että ihminen on täydellisesti syntinen ja että hänen on se tunnustettava. Muuten emme puhu pelastuksesta yksin armosta Kristuksen tähden. Tämä puoli tahtoo unohtua näissä keskusteluissa. On ajateltava, että laki saa aikaan sen, mitä se sanoo ja antaa sen mitä se tarjoaa, eli parannuksen ensimmäisen osan, katumuksen. Usko syntyy katumuksessa, näin toteaa kirkkomme Tunnustuskirjat. Luther kuvaa oikeaa Jumalan sanasta nousevaa parannusta hengelliseksi. Mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että emme ole tekemisissä tekojen kanssa tai asioiden kanssa, jotka olisivat meidän ratkaistavissa. En pysty poistamaan syntiä itsestäni, en syyllisyyttä. Helvettiä en pysty omin voimin välttämään, en mahda saatanalle mitään. Kuolema tulee ja ottaa minut, tein mitä tein. Samoin Jumalan vihan edessä olemme täysin avuttomia. Emme voi luoda sydämeemme itse rakkautta, uskoa tai kristillistä toivoa. Emme pääse taivaaseen tai tavoita Pyhää Henkeä itsellemme omin keinoin. Lakikin on hengellinen, henki, joka vaatii puhdasta sydäntä, joka tutkii ajatukset, himot, pienet sanat, eleet ja käyttäytymisen.

Luther:

"46. Samoin Kristuskin Johanneksen Evankeliumin 16. luvussa (Joh. 16:8. jakeessa) sanoo Pyhän Hengen — parannussaarnalla — nuhtelevan maailmaa synnin tähden jne. Tällaista parannusta ei, niinkuin yllä sanottiin, järki kykene opettamaan, vielä vähemmin omine voiminensa aikaansaamaan, vaan sitä täytyy saarnata, niinkuin Kristus tässä sanoo, yli järjen, ymmärryksen ja viisauden käyvänä ilmaisemuksena, niinkuin pyhä Paavalikin Roomalaiskirjeen 1. luvussa (Room. 1:18. jakeessa) sitä nimittää taivaalliseksi ilmestykseksi sanoessaan: "Jumalan viha ilmestyy taivaasta». Mikään järki, kukaan lainoppinut ei sano minulle, että minä olen syntinen, Jumalan vihan ja kadotustuomion alainen silloin, kun olen varastamatta, ryöstämättä, aviota rikkomatta, vaan ne sanovat minulle, että minä olen hurskas, kunniallinen mies, jossa kenelläkään ei ole mitään nuhdeltavaa eikä moitittavaa, jopa lisäksi pyhä munkki. Ken ottaisi uskoaksensa, että minä tämmöisellä erinomaisella elämälläni, mikäli olen vailla uskoa, ansaitsen ainoastaan Jumalan vihan ja moisella kauniilla jumalanpalveluksella ja ankaralla harjoituksella, johon olen ryhtynyt ilman Jumalan sanaa, omasta mielijohteestani, harjoitan pelkkää kauhistavaa epäjumalanpalvelusta, näin itse tuomiten itseni syvemmälle helvetin kadotukseen kuin muut, julkisyntiset?"

Parannus on tehtävä, ja se toteutuu, niin kuin Jumalan sana yleensä toteutuu. Eihän ehtoollisestakaan kysytä, miten "tämä on minun ruumiini" on mahdollista, miten leipä voi olla Kristuksen ruumis. Se vain tapahtuu. Kääntymyksessä ihmisen tulee tulla ja kääntyä lapsen kaltaiseksi, sellaiseksi, joka ei voi enää turvata mihinkään, joka ei löydää yhtään mistään lohdutusta, ei voimaa vastustaa Jumalaa. Yleensä tapahtuu, että ihminen kääntyy vasta pakon edessä, kuopan pohjalla, silloin, kun kaikki omat ja kaiken maailman konstit on käytetty ja kokeiltu loppuun

Luther:.

"49. Katsohan, tämä on oikean parannussaarnan ensimmäinen kohta. Se ei ainoastaan nuhtele jotakin roskajoukkoa, jota maailmakin ja lakimiehet syntisiksi nimittävät — vaikka heitäkin on vakavasti nuhdeltava —, vaan se käy kadotustuomioin juuri sellaisten kimppuun, jotka maailman silmissä ovat kaikkein hurskaimpia ja pyhimpiä — vaikkakin vailla sekä oman syntinsä että Kristuksen tuntemista —, tekemättä katumuksesta meidän omaa, omilla ajatuksillamme toteutettua tekoa, sillä sellainen katumus käsittää ainoastaan muutamia irrallisia tekoja: siinä ihmisen ensin täytyy kauvan etsiskellä ja mietiskellä, millä tavalla, milloin ja kuinka usein hän on tehnyt syntiä, vaikka totta on, että se voi saada alkunsa yhdestä ainoasta synnistä, esimerkiksi siten, että Daavidia nuhdeltiin aviorikoksesta ja murhasta; vaan se käsittää koko elämän, se paiskaa sinut kerta kaikkiaan kuin taivaasta tulevalla ukonnuolella Jumalan vihan alle, selittää sinut helvetin lapseksi ja kauhistaa sydämesi, niin että maailma käypi sinulle lopen ahtaaksi.

50. Teepä siis seuraava erotus. Se parannus, joka vielä kuuluu omien tekojemme piiriin, esimerkiksi oma katumuksemme, ripittäytymisemme ja hyvittämisemme, sijoitettakoon lakimiesten tai lastenkoulujen huostaan — siellä avittakoon kurinpitoa ja ulkonaista harjoitusta —, mutta ehdottomasti se erotettakoon oikeasta, hengellisestä katumuksesta, jonka vaikuttaa Jumalan sana, missä ja milloin se on sattuaksensa sydämeen: sydämen täytyy väristä ja vapista Jumalan vakaata ja kauhistavaa vihaa, tuskaltaan tietämättä, mikä neuvoksi."

Kirkkopostilla. II

Jouluista, ERITTÄIN jouluista - ja paavilaista. Juuri tuotahan meille vaatimuksella, ajoittaan falsettiin kohonneella Vanhan Aatamin äänellä OM:n toimesta opetettiin. Niin jouluna Gällivaresta, kuin loppiaisena Turusta.