Iltasanomat 24.10.2003:
"Nainen meni nelisen vuotta sitten hieman yli 20-vuotiaana rintojen suurennusleikkaukseen, jonka seurauksista hän kärsii edelleen. Nainen vertaili leikkausten hintoja ja päätyi espoolaiseen klinikkaan. Vaikeudet alkoivat heti naisen saavuttua leikkaukseen. Kirurgi tuli paikalle tunteja myöhässä puku päällä. Naiselle annettiin rauhoittavia ja puudutusaine tökittiin rintaan isolla piikillä.
- Jossain vaiheessa menetin tajuntani. Kun heräsin leikkauksen jälkeen ihan tokkuraisena, sairaanhoitaja heitti minut ulos, koska klinikka oli mennyt kiinni.
Seuraavaksi alkoi naisen vuosia kestänyt kipu- ja tulehduskierre. Toinen rinta oli leikkauksen jälkeen kipeä ja siinä oli pitkä haava, josta valui kudosnestettä ja keltaista limaa.
- Haavaa piti suihkutella ja siihen piti vaihtaa lappu kaksi kertaa päivässä. Se oli ällöttävää. Kaikki harrastukset ja saunominenkin oli kielletty. Jouduin syömään antibiootteja neljä kuukautta. Vasta useiden kuukausien odottelun jälkeen pääsin korjausleikkaukseen. Sen jälkeen haava umpeutui, mutta kivut eivät kadonneet. Tulehdus oli ja pysyi.
Vajaat kaksi vuotta sitten nainen ymmärsi tarvitsevansa kolmannen leikkauksen. Hän matkusti taas samalle klinikalle, mutta vastaanotto oli hyinen. Lääkäri suuttui ja sanoi naisen kipujen johtuvan mielenterveysongelmista. Hän lupasi kuitenkin leikata rinnat kolmannen kerran, mutta nainen ei enää luottanut häneen. Nainen päätti konsultoida alan huippuja ennen uutta leikkausta. Arviot olivat karua luettavaa: rinnat oli pilattu sisäpuolelta tekemällä liian suuri rintapussi ja rinnat olivat täysin väärin täytetyt. Nännit olivat väärissä kohdissa ja rinnoissa oli melkein 10 senttiä pitkät arvet. Nainen maksoi huippukirurgille yli 6 500 euroa saadakseen rintansa kuntoon. Prosessin aikana työkyvyttömänäkin olleelle naiselle neljän vuoden painajainen on tullut maksamaan tähän mennessä lähes 13 000 euroa.
- Rinnat ovat vieläkin niin pilalla, että joudun todennäköisesti menemään taas uuteen leikkaukseen. Olen jo nyt korviani myöten veloissa leikkausten takia."
"Nainen meni nelisen vuotta sitten hieman yli 20-vuotiaana rintojen suurennusleikkaukseen, jonka seurauksista hän kärsii edelleen. Nainen vertaili leikkausten hintoja ja päätyi espoolaiseen klinikkaan. Vaikeudet alkoivat heti naisen saavuttua leikkaukseen. Kirurgi tuli paikalle tunteja myöhässä puku päällä. Naiselle annettiin rauhoittavia ja puudutusaine tökittiin rintaan isolla piikillä.
- Jossain vaiheessa menetin tajuntani. Kun heräsin leikkauksen jälkeen ihan tokkuraisena, sairaanhoitaja heitti minut ulos, koska klinikka oli mennyt kiinni.
Seuraavaksi alkoi naisen vuosia kestänyt kipu- ja tulehduskierre. Toinen rinta oli leikkauksen jälkeen kipeä ja siinä oli pitkä haava, josta valui kudosnestettä ja keltaista limaa.
- Haavaa piti suihkutella ja siihen piti vaihtaa lappu kaksi kertaa päivässä. Se oli ällöttävää. Kaikki harrastukset ja saunominenkin oli kielletty. Jouduin syömään antibiootteja neljä kuukautta. Vasta useiden kuukausien odottelun jälkeen pääsin korjausleikkaukseen. Sen jälkeen haava umpeutui, mutta kivut eivät kadonneet. Tulehdus oli ja pysyi.
Vajaat kaksi vuotta sitten nainen ymmärsi tarvitsevansa kolmannen leikkauksen. Hän matkusti taas samalle klinikalle, mutta vastaanotto oli hyinen. Lääkäri suuttui ja sanoi naisen kipujen johtuvan mielenterveysongelmista. Hän lupasi kuitenkin leikata rinnat kolmannen kerran, mutta nainen ei enää luottanut häneen. Nainen päätti konsultoida alan huippuja ennen uutta leikkausta. Arviot olivat karua luettavaa: rinnat oli pilattu sisäpuolelta tekemällä liian suuri rintapussi ja rinnat olivat täysin väärin täytetyt. Nännit olivat väärissä kohdissa ja rinnoissa oli melkein 10 senttiä pitkät arvet. Nainen maksoi huippukirurgille yli 6 500 euroa saadakseen rintansa kuntoon. Prosessin aikana työkyvyttömänäkin olleelle naiselle neljän vuoden painajainen on tullut maksamaan tähän mennessä lähes 13 000 euroa.
- Rinnat ovat vieläkin niin pilalla, että joudun todennäköisesti menemään taas uuteen leikkaukseen. Olen jo nyt korviani myöten veloissa leikkausten takia."
Vastaukset 4
Vanhimmat
Juu, luota sinä vaan keltaisen lehdistön juttuihin. Heillähän on täysin sama taktiikka kuin sinulla: vääristellään, otetaan pieniä lausahduksia aivan toiseen asiayhteyteen että saadaan mahdollisimman shokeeraavia juttuja, kerrotaan puolitotuuksia jne.
Lehtijuttuihin kannattaisi suhtautua suurella varauksella. Ei pidä luulla, että jonkun ihmisen sanomiset laitettaisiin sellaisinaan lehteen. Toimittajat värittävät juttujaan mahdollisimman paljon, koska mitä kuohuttavampi juttu, sitä enemmän myyntiä. Vain sinisilmäinen hölmö uskoo Iltasanomien, Seiskan tms. juttuja.
Jos joku lehti kirjoittaisi jotakin, mikä ei ole totta, se joutuisi siitä vastuuseen ensinnäkin Julkisen sanan neuvoston ja Suomen journalistiliiton toimesta ja pahimmassa tapauksessa myös Suomen Oikeuslaitoksen toimesta.
Taas yksi esimerkki hyväuskoisesta naisesta, jonka rinnat pilattiin silikoneilla:
Katso!-lehti 07/2004
"Pirjo (40 v.) oli hankkinut silikonirinnat vuonna 1990. Vuosien kuluttua hänen rintansa olivat alkaneet roikkua uudelleen, ja hän päätti hakeutua uuteen leikkaukseen. Hän valitsi halvimman suomalaisen leikkauspaikan. Espoolainen klinikka oli toiminut jo 1990-luvulla, joten Pirjo ei epäillyt sen luotettavuutta.
- Ensitapaaminen klinikan omistavan lääkärin kanssa oli huhtikuussa kaksi vuotta sitten. Tuolloin hänen käytöksensä oli asiallista ja luottamusta herättävää. Sovimme leikkauspäivän, mutta tuntia ennen leikkausta sitä siirrettiin kolmella päivällä.
Lopulta leikkauksesta tuli totta, vaikkakin se viivästyi kahdella tunnilla. Edellisenä iltana Pirjo oli ottanut unilääkkeen, joten hän halusi tietää, oliko sillä vaikutusta varsinaiseen operaatioon. Leikkaus tehtiin paikallispuudutuksessa.
- En saanut häneltä rauhoittavaa vastausta, sillä lääkäri alkoi äristä, että "kyllä häneen voi luottaa". Kun leikkaus lopulta alkoi, sain kovemman lääkityksen. Otin vielä uudestaan puheeksi nauttimani unilääkkeen. Lääkärin pinna ei sitä kestänyt, vaan hän alkoi karjua minulle. Hän huusi minulle muun muassa: "Ole hiljaa ja kestä tämä, senkin narsistisika!". Ymmärrettävästi olin aivan järkyttynyt ja aloin itkeä.
Leikkauksessa mukana ollut sairaanhoitaja ei osannut suomea. Potilaan itku sai lääkärin entistä raivopäisemmäksi. Hän uhkasi, että itkun on loputtava, tai hän jättää leikkauksen kesken.
- Olin aivan hysteerinen, joten itkuni vain yltyi. Tässä vaiheessa toinen rintani oli avattu, mutta ei ommeltu kiinni. Lääkäri ilmoitti, että hän ei enää koskaan halua nähdä minua. Samalla hän häipyi leikkaussalista. Vasta kun sairaanhoitaja kävi hakemassa hänet takaisin, operaatio jatkui.
Kahden päivän kuluttua leikkauksesta vastaanottovirkailija poisti rintojen kääreet. Rinnat olivat kivuliaat ja niitä tykytti. Pirjo uskoo, että jos lääkäri olisi ollut paikalla, hän olisi huomannut alkavan tulehduksen. Potilas ei vielä tuolloin itse nähnyt rintojaan.
- Kipu vain paheni päivä päivältä. En saanut lääkäriä kiinni, ja vastaanottovirkailija totesi kivun kuuluvan asiaan. Kun leikkauksesta oli kulunut 11 päivää, oli aika poistaa tikit. Nyt lääkärikin oli paikalla, ja hän kehui rintoja hienoiksi. Haavojen kohdalle laitettiin liimateippi, joten en vieläkään nähnyt rintojani. Samana iltana olin ystävieni kanssa illallisella. Minua vastapäätä istunut henkilö sanoi, että puserossani on jokin tahra. Kun menin naistenhuoneeseen, huomasin, että kummastakin rinnasta tihkui teipin läpi mätää. Lopulta sain lääkärin kiinni, ja hän määräsi minulle antibioottikuurin.
- Kun liimateipit otettiin pois, olin aivan shokissa rintojeni muodoista ja auenneista haavoista. Lääkäri vähätteli ongelmaa ja väitti tilanteen muuttuvan, kunhan haavat umpeutuisivat. Samalla hän lupasi tehdä korjausleikkauksen.
Antibioottikuuri ei auttanut, vaan leikkausarvet avautuivat entisestään, ja rinnat jatkoivat märkimistä.
- Tätä jatkui kolme kuukautta, eli koko kuuman kesän 2002. En voinut elää normaalia elämää, vaan pysyin kotona ja suihkuttelin rintojani 6 - 8 kertaa päviässä. Samalla putsasin niitä vanupuikoilla. Kipu rinnoissa oli erittäin kova, enkä voinut kunnolla edes kävellä.
Tässä vaiheessa Pirjon korviin oli jo kantautunut huhuja, joiden mukaan lääkärillä olisi vakavia henkilökohtaisia ongelmia. Siitäkin huolimatta Pirjo päätti uskaltautua korjausleikkaukseen. Uusintaleikkauksen ajankohtaa sovittaessa Pirjosta tuntui, että lääkäri suorastaan vältteli häntä. Alun perin lokakuulle sovittu leikkaus siirtyi joulukuuhun.
- Menin sovittuun tapaamiseen, jossa piti tehdä leikkaussuunnitelma. Hyvin pian huomasin, että lääkäri olikin ihan sekavassa tilassa. Hän oli kuin muissa maailmoissa, ylienerginen ja touhukas. Kun huomautin lääkärille asiasta, hän uhkasi päättää yhteistyömme. Vastasin hänelle, että soittaisin poliisit paikalle toteamaan miehen työkunnon. Tästä pelästyneenä lääkäri alkoi sovitella riitaamme.
Kun leikkauspäivä koitti, lääkäri käyttäytyi agressiivisesti ärjyen henkilökunnalle. Jälleen lääkäri myös jätti potilaansa yksin pitkäksi aikaa. Tuolloin potilaalle oli jo annettu esilääkitys. Lopulta Pirjo lähti etsimään lääkäriä löytäen hänet istumasta vastaanottoaulasta. Saman tien potilas ja lääkäri ajautuivat suukopuun.
- Vastaanottovirkailija seurasi tilannetta naistenhuoneesta sanoen, että minun ei pitäisi ärsyttää lääkäriä. Oli kuulemma parempi olla hiljaa, sillä lääkäri kärsi selkäsäryistä.
Sama kuvio toistui tämänkin leikkauksen jälkeen. Ompeleiden läpi tihkui edelleen nestettä. Pirjo ei taaskaan saanut lääkäriä kiinni, mutta vastaanottovirkailija antoi hänelle klinikalta näyteantibiootteja kuumeeseen.
Syksyllä 2003 Pirjo varasi ajan korjausleikkakseen helsinkiläisestä sairaalasta.
- Kun lääkäri näki rintani, hän suorastaan raivostui. Lääkäri kertoi hoitaneensa lähiaikoina kolmea saman espoolaisen klinikan potilasta ennen minua. Heitä kaikkia oli käsitelty yhtä ammattitaidottomasti.
Pirjon rinnoista otetuista valokuvista näkyy, että espoolaisen klinikan lääkäri oli kursinut Pirjon rinnat kasaan muutamalla harvalla pintatikillä. Sen seurauksena haavat aukesivat pian ja alkoivat vuotaa mätää. Valokuvissa nännipihasta huomaa, kuinka mätänemisprosessi söi lihaskudosta. Pirjolla on edessään vielä yksi korjausleikkaus helsinkiläisessä sairaalassa. Se tehdään huhtikuussa 2004. Pirjo oli leikkauksien jälkiseurauksien takia työkyvyttömänä puolitoista vuotta.
Johanna Vibe -niminen nainen kertoi Katso!-lehden numerossa 44/2003, kuinka sama kirurgi pilasi hänenkin rintansa."
Karmeaa, nyt ei varmaan kukaan ota silikoneja enään :D
"Pop-tähti ja malli Hannah Graaf kertoi silikoneistaan Iltasanomissa. Nyt viisi vuotta ensimmäisen silikonileikkauksen jälkeen hän katuu ratkaisuaan syvästi. Hän on ollut jo uusintaleikkauksessakin. Kokemuksiensa perusteella hän ei suosittele silikoneja kenellekään. Hänen mielestään medialla on suuri mahdollisuus vaikuttaa siihen, että nuoret naiset eivät turmelisi omia vartalojaan.
- Tiedän monia naisia, jotka ovat joutuneet vaikeuksiin jälkeenpäin. Se on suuri askel, ja sitä voi joutua katumaan. Luulin että silikonien kanssa voisin paremmin ja saisin lisää itsetuntoa. Niin ei kuitenkaan käynyt."