Onko tuo nainen

Ainakin miljoona suomalaista on vailla kunnollista perusturvaa ja toimeentuloa köyhyysrajan alapuolella.

mustalainen vai somppu. Vai onko lebakko?
Kaarina Hazard

* Esittely
* Teokset
* Palkinnot
* Puheenvuoro
* Kirjailijakuvat

Kaarina Hazard (s. 1966) on tehnyt työtä toimittajana, suomentajana, näyttelijänä, käsikirjoittajana, opettajana, arvostelijana ja Metro-lehden ja Imagen kolumnistina. Parhaillaan hän kirjoittaa väitöskirjaa television luontodokumenteista. Puolueisiin hän ei kuulu, mutta jäsenyyksistä mainittakoon Journalistiliitto, Naisasialiitto Unioni sekä Iso- ja pienikenkäisten yhdistys. Hazard vieroo yhdistystoimintaa, mutta pitää porukoista. Harrastuksikseen hän mainitsee suomen ja Suomen.
Kontallaan

Teos



Suodatinjauhatuksen sukupolvi

Me 60-luvun puolivälissä syntyneet jos ketkä olemme väliinputoajasukupolvi - laimea ja mitäänsanomaton. Nihkeä, hailakka ja sisäisesti beessi.

70-luvulla kukkaansa puhjenneet ovat jo totisesti saaneet sijansa kansakunnan historiassa. 90-luvun laman lapsista ovat kiinnostuneet kaikki. Vaan kuka kyselee 80-luvulla paikkansa ottaneiden nuoruudenkuvista? Ei kukaan.

Punaviinisulkeiset ovat sukupolvikokemus. Kevytsiideri on sukupolvikokemus. Me haimme rouheiset nelostuoppimme tiskiltä, jonka yllä luki ”jokainen hakee juomansa itse.” Mitä siihen voisi tiivistää? Ei mitään.

Lautanen Guatemalan verta on sukupolvikokemus. Hurriganes on sukupolvikokemus. Dingo on sukupolvikokemus. HIM ja Nightwish ne vasta sukupolvikokemuksia ovatkin. Mitä me saimme? Se-yhtyeen ja Teddy and the Tigersin. Yhtä aikaa.

Kansakunnan eläviin arkistoihin dokumentoiduilta vappumarsseilta me myöhästyimme, kronikoissa huolellisesti listattujen kettutyttöjen edesottamuksiin me emme ehtineet. Missäs me mölisimme ja minkä tähden? Emme minkään. Koska meidän nuoruudessamme ei politiikkaa ollut.

Nämä edelliset julistivat julkilausumiaan kokosivun ilmoituksin sanomalehdissä, jotka eivät kainostelleet tunnustaa väriä. Nämä seuraavat supisevat toisensa kokoon kännyköiden massaviestein ja ryhmäsähköpostein. Mikä oli meidän keskinäisen interaktiomme kiihkeä sydän? Ilmoitustaulu.

Nämä edelliset pääsivät luovuuteensa kiinni mekaanisten kirjoituskoneiden romanttisessa rytmissä. Näiden seuraavien teknisen kommunikaatioavaruuden kirjain- ja numerolyhenteitä on vanhan turha edes yrittää listata. Mitä meillä oli? Sähkökirjoituskone. Hieman myöhemmin linnunpönttö-Mäkki.

Näillä edellisillä oli edelleen glamoröösit vinyylinsä ja näillä seuraavilla iPodinsa. Mitä meillä oli? C-kasetti ja mankan rec ja play –painikkeet.

Nämä edelliset vaativat yleistä ja yhtäläistä vallankumousta kaikille, nämä seuraavat huutelivat opintorahan korotusta henkilökohtaisen imagonrakennuksen pitkospuiksi. Me sen sijaan tanssimme Boy Georgen Karma Chameleonin tahtiin, jonka ideologinen anti tiivistyy kertosäkeessä näin: ”You come and go, you come and go”. Siinä palestiinalaishuiviin kiedotun nuoruutemme summa.

Niillä oli kylmä sota ja Vietnam. Näillä taas Bosnia ja Irak. Meidän thanatoksiseksi yllykkeeksemme jäi kolmenkymmenenviiden hengen rauhanmarssi sateisen pikkukaupungin apeassa syyshämärässä. Noista marsseista ei ole kirjoitettu artikkelikokoelmaa.

Niillä edellisillä oli haltioituminen ja patetia. Näillä seuraavilla on etäisyys ja ironia. Mitä meillä oli?

Meille tähdennettiin, että olimme aivan liian nuoria lisääntymään. Aina siihen kauniiseen aamuun saakka, jolloin otsikot äkkiä rienasivat rapistuvia munasolujamme. Me olemme sukupolvi, joka on tehnyt lapsensa joko liian aikaisin tai liian myöhään.

Kun me astuimme näyttämölle, oli LSD jo mennyt eikä ekstaasista vielä tiedetty mitään. Mitä meille jäi? Imppaus. Meidän sukupolvemme tavoitteli aistiharhoja erikeeperillä.

Kansallismaun historiaan on kirjattu appelsiinien ja banaanien juhlava saapuminen Turun, Hangon ja Kotkan satamiin. Nyt neuvolavihoissa puhutaan luontevasti mangon tuomisesta imeväisen ruokavalioon. Mikä oli meidän kulinaristinen huippuhetkemme? Ananasviipaleet. Ja hieman myöhemmin siivu kiiviä. Meidän kasvisvaihtoehtomme oli metsästäjänleike, josta jauhelihapihvi oli jätetty pois.

Niille aikaisemmille pitsa oli välimerellinen ruokalaji. Näille jälkimmäisille pitsa on hilseilevien nörttien säälittävä yöllinen ape. Meille pitsa on….pitsa.

Nämä edelliset ponnistivat mummujensa ternimaidon, uunijuuston ja lehmän lämpimän kyljen yhteisistä muistoista, jotka on huolella tallennettu Marttojen kokoomateoksiin ja Kalevalaisten naisten arkistoihin. Näiden seuraavien reaaliaikaiset smoothie-kokemukset kootaan tuoreeltaan wikipedioihin. Mikä oli meidän laktuaalinen kontribuutiomme? Pastöroitu ja homogenisoitu jogurtti. Kuka kirjoittaisi sen historian?