Kaiken kaikkiaan me suomalaiset saamme kiittää onneamme siitä, että emme asu maassa, jossa ääriuskovaiset hihhulit pitävät valtaa. Jos eläisimme maassa, jossa helluntailaiset tai ylipäätään äärikristityt pitävät valtaa, olot maassamme muistuttaisivat Talibanien hallitsemaa Afganistania. Raamattu täynnä siviilien murhaamiseen yllyttävää tekstiä, ihmisvihaa ja sotaisan Jumalan ylistystä on ihan yhtä lailla polttoainetta uskonnolliselle vihalle kuin Koraani on muslimeille.
Maassamme olisi voimassa julkinen kivitystuomio milloin mistäkin "haureudesta" jos äärikristityt pitäisivät valtaa. Ristiinnaulittuja roikkuisi mätänemässä ristillensä joka puolella, kadut täyttyisivät ihmisistä joilta on katkaistu käsi tai kaivettu silmä päästä kuten Raamattu kehoittaa tekemään.
Kansalaisvapauksia ei olisi, vaan kirkko päättäisi mitä saa ajatella ja mitä ei. Noitavainot riehuisivat vähintään yhtä pahoina kuin keskiajalla inkvisition aikana.
Raamattu on kaikkea tätä, koska se on tarkoitettu aavikon beduiineille aikana josta on kulunut jo yli 2000 vuotta. Säännöt, normit, lait ja hallintotapakin on kerennyt muuttumaan. Raamattu on aikansa tuote ja aikaansa jäätynyt. Raamatulla ei ole nykypäivänä eläville enää mitään annettavaa. Raamatun sisältämä brutaali väkivalta ja kertomukset silkasta sadistisesta raiskaamisesta sekä kaupunkien tuhoamisesta ovat tänä päivänä barbariaa.
Silmä silmästä, hammas hampaasta ei ole lainsäädäntöä joka toimii nykypäivänä. Moderni ihminen on oppinut rankaisemaan rikollisia sakoilla ja vankeudella kiduttamisen sijasta. Ketään ei länsimaissa enää myöskään teloiteta kivittämällä hitaasti kuoliaaksi. Vain uskovaiset haaveilevat ajasta 2000 vuotta sitten ja sellaisesta maailmasta, jota esimerkiksi Talebanit koettivat rakentaa Afganistaniin. Jumalan valtakunta, jota hallitaan miekalla ja pitkällä parralla.
Raamattu siinä missä Koraanikin pitäisi kieltää lailla. Kumpikin "pyhä" kirja on polttoainetta uusille sodille, jatkuvalle kärsimykselle ja loputtomalle terrorismille. Nykyajan islamilainen terrorismi on sadistisen, läpensä pahan Jumalan miellyttämistä siinä missä ihmisuhreja vaatinut Kalin palvonta oli Intiassa tai ihmisten uhraaminen Atzteekkien tai Mayojen valtakunnissa.
Jumala on verenhimoinen supersadisti, arkkipedofiili ja murhaaja. Sitten typerät ihmiset vielä palvovat tällaista petoa, joka on kirjoituttanut kaksi pyhää kirjaa joiden nojalla maailma on käynyt sotaa enemmän tai vähemmän jatkuvasti jo yli 2000 vuotta. Eikä sotimiselle näy loppua.
Maassamme olisi voimassa julkinen kivitystuomio milloin mistäkin "haureudesta" jos äärikristityt pitäisivät valtaa. Ristiinnaulittuja roikkuisi mätänemässä ristillensä joka puolella, kadut täyttyisivät ihmisistä joilta on katkaistu käsi tai kaivettu silmä päästä kuten Raamattu kehoittaa tekemään.
Kansalaisvapauksia ei olisi, vaan kirkko päättäisi mitä saa ajatella ja mitä ei. Noitavainot riehuisivat vähintään yhtä pahoina kuin keskiajalla inkvisition aikana.
Raamattu on kaikkea tätä, koska se on tarkoitettu aavikon beduiineille aikana josta on kulunut jo yli 2000 vuotta. Säännöt, normit, lait ja hallintotapakin on kerennyt muuttumaan. Raamattu on aikansa tuote ja aikaansa jäätynyt. Raamatulla ei ole nykypäivänä eläville enää mitään annettavaa. Raamatun sisältämä brutaali väkivalta ja kertomukset silkasta sadistisesta raiskaamisesta sekä kaupunkien tuhoamisesta ovat tänä päivänä barbariaa.
Silmä silmästä, hammas hampaasta ei ole lainsäädäntöä joka toimii nykypäivänä. Moderni ihminen on oppinut rankaisemaan rikollisia sakoilla ja vankeudella kiduttamisen sijasta. Ketään ei länsimaissa enää myöskään teloiteta kivittämällä hitaasti kuoliaaksi. Vain uskovaiset haaveilevat ajasta 2000 vuotta sitten ja sellaisesta maailmasta, jota esimerkiksi Talebanit koettivat rakentaa Afganistaniin. Jumalan valtakunta, jota hallitaan miekalla ja pitkällä parralla.
Raamattu siinä missä Koraanikin pitäisi kieltää lailla. Kumpikin "pyhä" kirja on polttoainetta uusille sodille, jatkuvalle kärsimykselle ja loputtomalle terrorismille. Nykyajan islamilainen terrorismi on sadistisen, läpensä pahan Jumalan miellyttämistä siinä missä ihmisuhreja vaatinut Kalin palvonta oli Intiassa tai ihmisten uhraaminen Atzteekkien tai Mayojen valtakunnissa.
Jumala on verenhimoinen supersadisti, arkkipedofiili ja murhaaja. Sitten typerät ihmiset vielä palvovat tällaista petoa, joka on kirjoituttanut kaksi pyhää kirjaa joiden nojalla maailma on käynyt sotaa enemmän tai vähemmän jatkuvasti jo yli 2000 vuotta. Eikä sotimiselle näy loppua.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos tutustuisit uskovaisiin kristittyihin, niin tuskin voisit kirjoittaa tuollaisia syytöksiä.
... tai niin... Tässähän olisi tietenkin fiksua ottaa käyttöön Stalin- ja Mao-kortit. Ottaa selvää Stalinin ja Maon kaikkein pahimmista teoista ja sitten väittää, että heidän tekonsa edustavat ateismia...
kun luin aloittajan vihaa uskovia kohtaan hehkuvaa kirjoitusta että jos hänen tavallaan ajattelevat ihmiset olisivat vallassa tässä maassa tai jossakin muussa maassa, SILLOIN OLTAISIIN HÄNEN KUVAAMASSAAN TILANTEESSA. Tuo Stalinin ja Maon esimerkki oli hyvä esimerkki ateistisesta hallitsijasta.
on elävän, toimivan kristillisyyden keskeisiä periaatteita.
Ensinnäkin on kaikkia ihmisiä koskeva yksilönvapaus. Jumala ei pakota uskomaan itseensä. Tästä selkeimpänä esimerkkinä mm. opetus nisusta ja lusteesta, Matt. 13:24-30. Jeesuksen sanat jakeessa 30: "Antakaa molempain kasvaa yhdessä..."
Toiseksi:
Vielä kristittynäkin ihmisellä on omantunnonvapaus.
Seurakuntakuri ei tarkoita yksilöllisyyden kaventamista eikä edellytä ajattelemaan kaikista asioista samalla tavalla. Tästä puhuu mm. Roomalaiskirje 14. luku.
Kristittyinä olemme sitoutuneet Jumalan sanaan ja seurakuntaan.
On joitain evankeliumin perusasioita, kristillisen opin alkeita jotka koskevat jokaista kristittyä ja joiden mukaan seurakuntaelämää kuuluu elää. Sitoutuessaan Jeesukseen ihminen sitoutuu Jumalan tahtoon. Koska meillä vielä kristittyinäkin on mahdollisuus totella sisimmässämme olevaa kapinallista luontoa (liha = itseään asioiden keskipisteenä pitävän ihmisen autonomia, taipumus toimia omien halujen mukaan) tarvitaan seurakuntakuria, mikä suojaa ihmistä häneltä itseltään, hänen lihallisuudeltaan ja syntihaluiltaan. Kristillisen hengen mukaisesti toteutettu seurakuntakuri ei johda vihan vaan päinvastoin rakkauden täyttämään elämään. Avioliiton ulkopuoliset seksisuhteet (mukaan luettuna esiaviollinen seksi) ei kuulu kristitylle. Tämä suojaa kristityn seksuaalisuutta ja perhe-elämää. Toinen asia mikä ei kuulu kristitylle on valehtelu. Tämä suojelee sydämen puhtautta että suhde Jumalaan ja lähimmäisiin voisi pysyä oikeana ja terveenä. Juopumus ei kuulu kristitylle. Ei myöskään väkivaltaisuus. Vihollisten kivittäminen ei kuulu kristitylle vaan hänen kuuluu antaa anteeksi ja siunata vainoajiaan:
"Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko... Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako... Jos mahdollista ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa."
Roomalaiskirje 12:14,17,18.
Kristillisyys ei siis tuhoa. Se suojelee. On huomattava että UT:n ohjeita kristityille ei ole annettu jumalattomien noudatettavaksi eikä heitä vaadita elämään kuten kristitty elää. On luonnollista että "maailman ihminen" elää niin kuin maailmassa eletään. Ei välttämättä niin kuin siat pellossa, hän voi elää hyvinkin moraalista ja inhimillisesti esimerkillistä elämää sen mukaan minkä tarpeelliseksi ja hyväksi kokee, mutta yhtä kaikki se on jumalatonta elämää koska on irrallaan Jumalasta, ei alistu eikä tahdokaan alistua Hänen kontrolliinsa.
On olemassa erilaisia seurakuntia eli kristillisiä yhteisöjä. Nämä painottavat oppikysymyksiä ja myös syntikäsityksiä erilaisin tavoin. Tärkeintä on mitä UT ja Pyhä Henki opettaa. Vaikka seurakunnan opetus keskeisiltä osiltaan eli evankeliumia koskien olisi terve, niin että kyseessä on kristillinen seurakunta, sen painotuksissa kuitenkin on eroa. Liittyessään seurakuntaan yksilökristitty hyväksyy kyseisen seurakunnan linjaukset sekä siellä vallitsevan seurakuntakurin. Ajan oloon hän voi muuttaa käsityksiään ja erota srk:sta mikäli katsoo ettei opetus tai seurakuntaelämä ole kyllin raamatullista tai kristillisen hengen mukaista. Eroamisen ei tulisi tapahtua lihallisessa loukkaantumisessa (esim. kun on nuhdeltu synnistä, silloin kuuluisi nöyrtyä ja tehdä parannus) mutta sellaisessakin tapauksessa eroaminen on mahdollista koska kristillisyyteen ei kuulu Koraanin oppien mukainen väkivalta.
Kristityn tulee siis hyväksyä ja kunnioittaa maailmassa olevien ihmisten OIKEUTTA omiin näkemyksiin silloinkin kun ei voi kunnioittaa itse NÄKEMYKSIÄ.
Seurakunnassa hänen tulee hyväksyä että Jumalan perheväkeen kuuluvilla on erilaisia käsityksiä ja raamatuntulkintoja (asioissa jotka eivät ole keskeisiä oppikysymyksiä) ja kunnioittaa ja rakastaa toisinajattelevia kohdellen heitä tasavertaisina veljinä ja siskoina Kristuksessa.
"Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa."
Kol.3:12-13.
"Vielä kristittynäkin ihmisellä on omantunnonvapaus."
Ja seuraavassa lauseessa sitä ei enää olekaan:
"Kristittyinä olemme sitoutuneet Jumalan sanaan ja seurakuntaan."
--------------------------------------
"Kristityn tulee siis hyväksyä ja kunnioittaa maailmassa olevien ihmisten OIKEUTTA omiin näkemyksiin silloinkin kun ei voi kunnioittaa itse NÄKEMYKSIÄ"
Toisten näkemyksiä pitää kunnioittaa mutta eri mieltä saa olla.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ihmisoikeusjulistus
http://fi.wikipedia.org/wiki/Uskonnonvapaus