Mua väsyttää miks pitää olla niin heikko ja halukas tekemään kaikkea pahaa ja vastenmielistä, sellasta mitä en edes haluais tehdä? Jumala on olemassa ja uskon siihen, uskon Raamatun sellasena kun se on. Mikään sinne kirjotettu ei oo turhaa. Sen sanan noudattaminen on vaan niin vaikeaa.
Oon pitkään ollu sairas henkisesti ja fyysisesti. Sain vastauksen rukoillessani, että syy siihen että olen sairas on, koska teen syntiä. Uskon, että nyt on kyseessä yks ja tietty synti, joka on kun kirous mulle. On niin outoo, että teen asioita, joita en edes halua, mutta silti en voi lopettaa. Pelkään päästää niistä irti, koska sitten mulla ei oo kontrollia enää mihinkään. Mun elämä on ollu jo viis vuotta pelkkää alamäkeä. Nauraisin, jos viis vuotta sitten kuulisin missä jamassa oon. Uikutan jonnekkin nettiin omaa avuttomuuttani. Mulla oli joskus elämä josta pidin, kaikki oli helppoa ja mulla oli mitä tarvitsin. Nyt mulla ei oo jäljellä kun paskanen olo synnistä, josta en vaan pääse eroon. Ystävät karissu vuosien aikana, koska mulla ei oo ollu voimaa pitää suhteita yllä. Aina putoan uudestaan ja tuntuu, että kaikki työ on ollu ihan turhaa. Kaikki alusta ja se mihin tähtään on jossain niin kaukana, etten edes näe sinne.
Uskon, että ihminen ei yksin pystykään lopettamaan pahantekoa. Eikä ihmisen tarkotus ole päästä maan päällä synnistä vaan uskoa siihen, että Jeesus kuoli ristillä, jotta mun synnit, jotka on muhun pinttynyt kun paska puseroon, olis anteeksannettu. Jumala on armollinen, kärsivällinen ja hyvä. Saan elämäni kuntoon jos Jumala niin tahtoo. Jumala tahtoo, että olen uskollinen, mutten pysty, mul ei oo voimaa. Rukoillessa tuntuu, että saan voimaa, mutta kun elän taas hetken tässä maailmassa ajaudun omiin ajatuksiin ja oon kohta taas tekemässä kaikkea pahaa.
Olin ollu melkein kuukauden taas tekemättä syntiä, jota tällä hetkellä itsessäni inhoan eniten. Sitten vaan annoin periks enkä edes yrittäny. Nyt mul on ihan toivoton olo ja kaikki mitä rakensin on taas maan tasalla.
En halua palata elämään jossa ei ole Jumalaa. Oon nähny, ettei siel oo mulle mitään muuta kun kuolemaa ja en osaa elää siellä onnellisena. Jumalan sanasta kiinni pitäminen on niin vaikeaa, mutta en haluu muutakaan. Mä vaan niin toivon, että huolimatta synnistä jota teen Jumala armahtaa mut ja päästää mut mun sairaudesta. Mua väsyttää, kun tää sairaus vaikuttaa muhun joka asteella. Henkisesti, fyysisesti ja ennen kaikkea sosiaalisesti. Mun on vaikea sitoa mitään suhdetta koska tuntuu, ettei mua hyväksytä. Oon sairas ja se paistaa musta. Lääkärit ei pysty tarjoamaan mulle parantumista, Jumala voi ja toivon, että armossaan mut parantais. En voi luvata synnittömyyttä, koska se on mulle ihmisenä mahdotonta ja oon siitä tosi surullinen. Mitä mä edes voin luvata? En mitään. Muuta en voi kun uskoa Jeesukseen ja Jumalan armoon, mutta kun ei edes ole tarpeeksi uskoa.
Helposti joku ajattelee, että jos Jumala ihmistä rakastaa niin se hoitaa kaikki ongelmat ihan tosta noin vaan sormia näpsäyttämällä. Kyllä Jumala siihen pystyy, mutta on valinnu ihmisen pelastamista varten toisen tien. Pitää muistaa, että ihminen on itse syypää ongelmiinsa. Ihminen on se joka syntiin lankesi ja siitä on seurausta kaikki kärsimys ja kuolema. Nyt ihminen saa nöyrtyä ja palata Jumalan luokse, uskoa siihen, ettei tarvitse kuolla ja palaa helvetissä vaikka on tehnyt pahaa, sillä Jumala armossaan antoi Poikansa kuolla ristillä, jotta ihmiset olis lunastettu synnistä vapaiksi. Se vain täytyy uskoa.
Tuntuu niin toivottomalta, jos tässä maailmassa en tuu parantumaan ja joudun odottamaan kuolemaa sairaana. Oon nuori ja on paljon mitä haluaisin saavuttaa. Must olis kiva saada vaimo, lapsia, oma talo ja matkustella. Haluun vaan olla onnellinen ja kiitollinen siitä mitä mulla on. Oon kiitollinen siitä, että oon elossa ja että elämä on vielä kasassa, mutta en vaan pysty olemaan onnellinen. Tiedän, että paljon puuttuu. Tuntuu, että se kuuluis mulle, mutta tää maailma vie sen pois, koska myyn itteni synnille ja kaikelle pahalle mitä teen. En halua enää tehä syntiä, oon tosi väsyny. En halua vaan odottaa sitä, että kuolen ja vasta sitten näen onnen. Tiedän, ettei tässä maailmassa kukaan ole aina onnellinen, mutta muistan mitä mun elämä joskus oli. Olin pääosin onnellinen ja miks mun pitää kärsiä näin. Voi kun olisin vaan vapaa kaikesta. Jään vaan yksin odottamaan, että kaikki muuttuis. En pysty mitään muuttamaan ja mä oon tosi väsyny.
Oon pitkään ollu sairas henkisesti ja fyysisesti. Sain vastauksen rukoillessani, että syy siihen että olen sairas on, koska teen syntiä. Uskon, että nyt on kyseessä yks ja tietty synti, joka on kun kirous mulle. On niin outoo, että teen asioita, joita en edes halua, mutta silti en voi lopettaa. Pelkään päästää niistä irti, koska sitten mulla ei oo kontrollia enää mihinkään. Mun elämä on ollu jo viis vuotta pelkkää alamäkeä. Nauraisin, jos viis vuotta sitten kuulisin missä jamassa oon. Uikutan jonnekkin nettiin omaa avuttomuuttani. Mulla oli joskus elämä josta pidin, kaikki oli helppoa ja mulla oli mitä tarvitsin. Nyt mulla ei oo jäljellä kun paskanen olo synnistä, josta en vaan pääse eroon. Ystävät karissu vuosien aikana, koska mulla ei oo ollu voimaa pitää suhteita yllä. Aina putoan uudestaan ja tuntuu, että kaikki työ on ollu ihan turhaa. Kaikki alusta ja se mihin tähtään on jossain niin kaukana, etten edes näe sinne.
Uskon, että ihminen ei yksin pystykään lopettamaan pahantekoa. Eikä ihmisen tarkotus ole päästä maan päällä synnistä vaan uskoa siihen, että Jeesus kuoli ristillä, jotta mun synnit, jotka on muhun pinttynyt kun paska puseroon, olis anteeksannettu. Jumala on armollinen, kärsivällinen ja hyvä. Saan elämäni kuntoon jos Jumala niin tahtoo. Jumala tahtoo, että olen uskollinen, mutten pysty, mul ei oo voimaa. Rukoillessa tuntuu, että saan voimaa, mutta kun elän taas hetken tässä maailmassa ajaudun omiin ajatuksiin ja oon kohta taas tekemässä kaikkea pahaa.
Olin ollu melkein kuukauden taas tekemättä syntiä, jota tällä hetkellä itsessäni inhoan eniten. Sitten vaan annoin periks enkä edes yrittäny. Nyt mul on ihan toivoton olo ja kaikki mitä rakensin on taas maan tasalla.
En halua palata elämään jossa ei ole Jumalaa. Oon nähny, ettei siel oo mulle mitään muuta kun kuolemaa ja en osaa elää siellä onnellisena. Jumalan sanasta kiinni pitäminen on niin vaikeaa, mutta en haluu muutakaan. Mä vaan niin toivon, että huolimatta synnistä jota teen Jumala armahtaa mut ja päästää mut mun sairaudesta. Mua väsyttää, kun tää sairaus vaikuttaa muhun joka asteella. Henkisesti, fyysisesti ja ennen kaikkea sosiaalisesti. Mun on vaikea sitoa mitään suhdetta koska tuntuu, ettei mua hyväksytä. Oon sairas ja se paistaa musta. Lääkärit ei pysty tarjoamaan mulle parantumista, Jumala voi ja toivon, että armossaan mut parantais. En voi luvata synnittömyyttä, koska se on mulle ihmisenä mahdotonta ja oon siitä tosi surullinen. Mitä mä edes voin luvata? En mitään. Muuta en voi kun uskoa Jeesukseen ja Jumalan armoon, mutta kun ei edes ole tarpeeksi uskoa.
Helposti joku ajattelee, että jos Jumala ihmistä rakastaa niin se hoitaa kaikki ongelmat ihan tosta noin vaan sormia näpsäyttämällä. Kyllä Jumala siihen pystyy, mutta on valinnu ihmisen pelastamista varten toisen tien. Pitää muistaa, että ihminen on itse syypää ongelmiinsa. Ihminen on se joka syntiin lankesi ja siitä on seurausta kaikki kärsimys ja kuolema. Nyt ihminen saa nöyrtyä ja palata Jumalan luokse, uskoa siihen, ettei tarvitse kuolla ja palaa helvetissä vaikka on tehnyt pahaa, sillä Jumala armossaan antoi Poikansa kuolla ristillä, jotta ihmiset olis lunastettu synnistä vapaiksi. Se vain täytyy uskoa.
Tuntuu niin toivottomalta, jos tässä maailmassa en tuu parantumaan ja joudun odottamaan kuolemaa sairaana. Oon nuori ja on paljon mitä haluaisin saavuttaa. Must olis kiva saada vaimo, lapsia, oma talo ja matkustella. Haluun vaan olla onnellinen ja kiitollinen siitä mitä mulla on. Oon kiitollinen siitä, että oon elossa ja että elämä on vielä kasassa, mutta en vaan pysty olemaan onnellinen. Tiedän, että paljon puuttuu. Tuntuu, että se kuuluis mulle, mutta tää maailma vie sen pois, koska myyn itteni synnille ja kaikelle pahalle mitä teen. En halua enää tehä syntiä, oon tosi väsyny. En halua vaan odottaa sitä, että kuolen ja vasta sitten näen onnen. Tiedän, ettei tässä maailmassa kukaan ole aina onnellinen, mutta muistan mitä mun elämä joskus oli. Olin pääosin onnellinen ja miks mun pitää kärsiä näin. Voi kun olisin vaan vapaa kaikesta. Jään vaan yksin odottamaan, että kaikki muuttuis. En pysty mitään muuttamaan ja mä oon tosi väsyny.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuule, uskotko, että Jeesuksen veri riittää. Ajattele, että Jeesus on verensä vuodattanut kaikkien edestä ja kaiken synnin tähden, aivan kaiken. Nytkö Jeesuksen veri sitten sun kohdallasi loppuisi. Ei, vaan se riittää sinulle myös.
Ajattele esim Paavalia, kuinka hän tuli uskoon. Ei ollut Paavalilla synnintuntoa ei katumusta, ei hän etsinyt. Paavali vain vihassaan vainosi seurakuntaa. Ja sitten Herra pysäytti hänet. Ei hän tuntenut Herraa laisinkaan, mutta silti Herra pelasti hänet. Paavali sanoi olevansa syntisistä suurin, koska vainosi seurakuntaa. Syntisistä suurin onkin se, joka opettaa väärin Jumalasta. Mutta ajattele, että Paavalikin on pelastettu, syntisistä suurin on pelastettu. Paavali sanoi, että yhden minä teen. Unhottaen kaiken sen, mikä on takana ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessä. Tee sinäkin juuri näin.
Muistatko, kun Jeesus Raamatussa kohtasi ihmisiä, jotka tahtoivat Häneltä jotakin, niin Jeesus sanoi ensin; Katso Minuun. Kaikkein tärkeimmät sanat Jeesus sanoi heti alussa. Katso Minuun.
Jeesus sanoo nytkin sinulle; Katso Minuun. Älä katso itseesi, älä sitä omaa huonouttasi. Katso vain Jeesukseen. Älä syytä itseäsi. Et sinä itsellesi mitään voi. Luovuta kaikki taistelusi Herralle, Hän taistelee puolestasi. Sinä olet Jumalan kylvömaa ja vaikka se onkin sellainen savinen ja kovakin, niin sinun ei pidä arvostella Jumalan kylvömaata.
Omassa voimassa ei kannata taistella ollenkaan. Luovuta kaikki Jeesukselle. Kaada kaikki se moska Hänen päällensä ja sano; Herra minä olen omassa voimassa taistellut ja yrittänyt ja sitten epäonnistunut ja masentunut. Ota Herra sinä nyt kaikki tämä kantaaksesi.
Seitsemästi vanhurskas kaatuu ja Jumala hänet jälleen nostaa. Tuo Jumalan täydellisyyden luku 7. Tarkoittaa siis sitä, että ei ole ketään niin syntistä, ei ketään niin epätäydellistä ihmistä, etteikö Jumala voisi hänet täydellisesti pelastaa. Niin Hän sinutkin pelastaa, joka olet Jeesuksen oma. Jumalan Rakkaudessa ei ole mitään hylkäämistä, ei koskaan. Jumala ei voi hylätä sinua, koska jos Hän sinut hylkäisi, niin Hänen pitäisi hylätä oma Poikansa ja jopa itsensä, jos Hän sinut hylkäisi, joka olet Jeesuksen oma.
Katso vain Jeesukseen.
Monet on pelästyneet tätä Raamatun kohtaa:
Joh. 15:2
Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän.
Asia ei ole ihan noin, vaan alkukielestä käännettynä se menee jotenkin näin:
Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, Isä nostaa ja kantaa ja Hän puhdistaa sen, että se kantaisi runsaamman hedelmän.
Jumala ei siis karsi sinua Kristusrungosta pois. Jumala ei sinua hylkää. Annettu uhri on täydellinen ja se riittää. Sitten on tietysti, jos joku ei halua Kristusrungossa pysyä, vaan irrottautuu ja kääntää selkänsä Jeesukselle, niin tälläinen oksa kuivettuu. Mutta sinua Hän ei hylkää, koska tahdot Hänessa pysyä ja se riittää, Jeesuksen veri riittää. Ole siunattu Jeesuksen Kristuksen nimessä.
Isä Jumala Jeesuksen Kristuksen tähden antaa kaikki sinun syntisi anteeksi.
http://www.jukkapartala.fi/saarnat/DS400017.mp3
on niin kamala, että kun sen kerran tekee on taas aivan pohjalla?
Minä olen miettinyt noita kristinuskon teesejä: tekeekö ihminen todella jotain syntiä ja rikkoo siksi jonkun korkeamman olennon tahtoa vai onko uskonto väärin luonut syniksi semmoiset asiat, jotka luonnostaan kuuluvat ihmiselle? Jos synniksi määritettäisiin kävely kahdella jalalla neljän raajan sijaan niin pitäisikö tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että kulkee kahdella jalalla ja uskovaiset konttaa hitaasti eteenpäin?
Olen 25 vuotias nuori mies. 5 vuotta sairastanut mielenterveys ongelmia. Ongelmat alkoivat paniikkihäiriöstä. Sitä ennen olin täysin terve. 5 vuotta olen kärsinyt masennuksesta ja tuntunut että elämä on täysi vitsi ja olen tullut tähän maailmaan vaan kärsimään. Olen tehnyt syntiä synnin jälkeen enkä itsekään tiedä miksi tein niitä vaikka en edes halunnut. No tuossa pari viikkoa sitte viiltelin vähän itseäni ja jouduin sairaalaan. Pääsin kuitenkin samana iltana pois sieltä. Sen jälkeen elämäni on muuttunut täysin. Olen hyväksynyt jumalan itseeni ja elämä tuntuu taas paremmalta. Aloin uudestaan käyttämään masennuslääkkeitä jotka olin lopettanut 3 kuukautta sitten. Jaksoin jopa mennä yliopiston pastorin kanssa juttelemaan elämän tärkeistä asioista. Jotenkin tuntuu että sen sairaala reissun jälkeen olen muuttunut uudeksi ihmiseksi. Käytän nykyään alkoholia kohtuudella. Ennen se oli pelkkää ryypiskelyä. Nyt olen vähän enemmän sosiaalinen, eikä enää pelota omat teot niin paljoa. Olen ottanut opinnot ja työnhaun tosissaan. Elämä tuntuu nyt paremmalta kuitenkin.
Toivottavasti löydät hyviä ystäviä joiden kanssa voit keskustella ongelmistasi. Uskonto on myös tärkeää. Käy myös juttelemassa lääkärin kanssa ongelmistasi. Voit saada lääkityksen kuntoon sillä. Kyllä se elämä siitä valoisammaksi muuttuu. Koita pärjätä.
Muista, ettet koskaan ole yksin ja ainoa joka taistelee samojen asioiden parissa.
Meitä on monia.
Synti rassaa meidän kaikkien Herraa seuraavien mieliä ja sieluja.
Ketjun ensimmäinen kirjoittaja nimimerkillä "yks-tämmöinen" kirjoitti kauniisti, totuuden sanoja! Katso JEESUKSEEN, Häneen! Hän tietää että sinä olet heikko ja syntinen, hän tietää sen, mutta SILTI Hän rakastaa sinua. Hän rakastaa sinua niin paljon, että antoi oman henkensä sinun puolestasi!
Kuule mitä Jeesus itse kertoi Jumalan valtakunnasta:
"Taivasten valtakunta on kuin peltoon kätketty aarre. Kun mies löysi sen, hän peitti sen uudelleen maahan, ja sitten hän iloissaan myi kaiken minkä omisti ja osti sen pellon."
sekä:
"Taivasten valtakunta on myös tällainen. Kauppias etsi kauniita helmiä. Kun hän löysi yhden kallisarvoisen helmen, hän myi kaiken minkä omisti ja osti sen."
Jeesus on se kauppias, sinä olet se helmi, Hän rakastaa sinua niin paljon, että oli valmis luopumaan kaikesta sinun puolestasi! Hän kuoli sinun puolestasi! Olet Hänelle niin rakas.
Hän tuntee sinut, tietää sinut, Hän tietää mitä ihmisessä on, ei ihminen jaksa omin voimin. Kauniit ovat ne sanat mitä Herra sanoi, "Katso minuun"! Anna elämäsi ohjakset kokonaan Hänelle, ota elämäsi ohjeeksi nämä sanat "Tapahtukoon Sinun tahtosi, ei minun".
Siunausta!