Daavidin oksa oli _kristillinen_ seurakunta, joka erkaantui isommasta seurakunnasta omaksi kokonaisuudekseen ja alkoi odottaa maailmanloppua. Seurakunta tuhoutui tulipalossa ja FBI:n erikoisyksikön hyökkäyksessä sen jälkeen kun seurakunnassa oli alkanut panttivankitilanne, jonka seurakunnan johto itse loi. Kymmenet naiset, lapset ja miehet saivat surmansa tulipalossa ja/tai joukkoitsemurhassa. Seurakunnan toimintaan liittyi rituaalimurhia ja lasten raiskaamista.
Tapaus kokonaisuudessaan osoitteessa
http://www.uskontojenuhrientuki.fi/joukkoitsemurhat/
Tämä ei suinkaan ollut ainoa kristillisen seurakunnan aikaansaama terroristinen teko. Samanlaisia tai saman tyyppisiä paljon ihmishenkiä vaatineita tapauksia on muitakin. Liike Jumalan 10 käskyn palauttamiseksi teki sekin terroristisen omien jäsentensä joukkomurhan, jossa saattoi kuolla kaikkiaan 1000 ihmistä. Osa puukotettiin, osa myrkytettiin tai ammuttiin.
Tapaukset osoittavat miten vaarallinen karismaattinen uskon tulkinta on yhdistettynä Raamatun tekstien mukaisen maailmanlopun odotukseen. Käytännössä nämä lahkot noudattavat kristinuskoa kirjaimellisesti ja tottelevat Jumalan tahtoa.
Riskit tekijät
Uskonnolliseen terrorismiin on olemassa aina joukko riskejä, joiden yhdistyminen luo edellytykset joukkomurhan tapahtumiselle, selkeästi suurin riski on seurakunnan karismaattinen johtaja, jota lauma fanaattisia kannattajia pitää messiaana. Kaikkiaan terrorismiin on 8 riskiä tekijää:
1) maailman hylkääminen ja apokalyptinen visio maailmanlopusta,
2) karismaattinen johto, joka ei suvaitse kilpailijoita ja
3) joukko fanaattisia, johtajien visioille uskollisia kannattajia, joiden mielestä päämäärä pyhittää keinot. Mutta maailmassa on tuhansittain tällaisia uskonyhteisöjä, ja vain muutamat ajautuvat joukkomurhiin. Miksi juuri nämä?
4) salattu vallankäyttö kontrollin ulkopuolella.
5) Hylätessään maailman nämä yhteisöt myös eristäytyivät maailmasta ja kadottivat kosketuksen arkielämän realiteetteihin.
6) jäsenmäärän kääntyminen laskuun luo sisäisiä paineita. Erityisesti suuri määrä luopujia koettelee johtajan asemaa ja panee koko kultin tulevaisuuden vaakalaudalle.
7) Ulkoiset paineet syntyvät konfliktista ulkomaailman kanssa.
8) yhteisön johtajan persoonallisuus on otettava huomioon. Näiden kulttien johtajat eivät olleet raivohulluja mielipuolia. Mutta eipä heitä voi luonnehtia tasapainoisen henkilön perikuviksikaan. Jokin sisäinen haavoittuvuus ja tyytymättömyyden tunne ajoi heitä nostamaan itsensä toisten yläpuolelle, mikä oli tarpeen karismaattisen johtajamyytin muodostumiseksi, mutta samalla he altistuivat vainoharhaisuudelle.
Kristinuskossa on siis olemassa selkeästi ainekset syyskuun 11. päivän 2001 kaltaisiin katastrofeihin. Raamattu sinällään sisältää tappamiskäskyt, ennustukset maailmanlopusta ja motivaattorin vihaan sekä omia seurakunnan jäseniä että kaikkia ulkopuolisia ihmisiä kohtaan. Jokainen uskontoa äärimmäisesti tai "oikein" tulkitseva seurakunta on vaarallinen sekä omille jäsenilleen että ympäristölleen.
Suomen pitäisi muuttaa nykyistä kaiken uskonnollisuuden hyväksyvää kantaansa ja herätä ymmärtämään uskonnollisen vihasaarnaamisen riskit. Se on sinänsä sama saarnaako maailmanloppua ja pyhää sotaa islamilainen imaami vai jonkun kristillisen lahkon tai seurakunnan johtaja. Lopputulos on aina sama. Käytännössä seurakuntien ja uskonnollisten ryhmien saarnojen sisältöä ei valvo kukaan.
Suomi tarvitsee myös terrorismin torjuntaan erikoistuneet nopean toiminnan joukot joita ei ole katsottu tarpeelliseksi perustaa edes syyskuun 11. päivän 2001 jälkeen.
Tapaus kokonaisuudessaan osoitteessa
http://www.uskontojenuhrientuki.fi/joukkoitsemurhat/
Tämä ei suinkaan ollut ainoa kristillisen seurakunnan aikaansaama terroristinen teko. Samanlaisia tai saman tyyppisiä paljon ihmishenkiä vaatineita tapauksia on muitakin. Liike Jumalan 10 käskyn palauttamiseksi teki sekin terroristisen omien jäsentensä joukkomurhan, jossa saattoi kuolla kaikkiaan 1000 ihmistä. Osa puukotettiin, osa myrkytettiin tai ammuttiin.
Tapaukset osoittavat miten vaarallinen karismaattinen uskon tulkinta on yhdistettynä Raamatun tekstien mukaisen maailmanlopun odotukseen. Käytännössä nämä lahkot noudattavat kristinuskoa kirjaimellisesti ja tottelevat Jumalan tahtoa.
Riskit tekijät
Uskonnolliseen terrorismiin on olemassa aina joukko riskejä, joiden yhdistyminen luo edellytykset joukkomurhan tapahtumiselle, selkeästi suurin riski on seurakunnan karismaattinen johtaja, jota lauma fanaattisia kannattajia pitää messiaana. Kaikkiaan terrorismiin on 8 riskiä tekijää:
1) maailman hylkääminen ja apokalyptinen visio maailmanlopusta,
2) karismaattinen johto, joka ei suvaitse kilpailijoita ja
3) joukko fanaattisia, johtajien visioille uskollisia kannattajia, joiden mielestä päämäärä pyhittää keinot. Mutta maailmassa on tuhansittain tällaisia uskonyhteisöjä, ja vain muutamat ajautuvat joukkomurhiin. Miksi juuri nämä?
4) salattu vallankäyttö kontrollin ulkopuolella.
5) Hylätessään maailman nämä yhteisöt myös eristäytyivät maailmasta ja kadottivat kosketuksen arkielämän realiteetteihin.
6) jäsenmäärän kääntyminen laskuun luo sisäisiä paineita. Erityisesti suuri määrä luopujia koettelee johtajan asemaa ja panee koko kultin tulevaisuuden vaakalaudalle.
7) Ulkoiset paineet syntyvät konfliktista ulkomaailman kanssa.
8) yhteisön johtajan persoonallisuus on otettava huomioon. Näiden kulttien johtajat eivät olleet raivohulluja mielipuolia. Mutta eipä heitä voi luonnehtia tasapainoisen henkilön perikuviksikaan. Jokin sisäinen haavoittuvuus ja tyytymättömyyden tunne ajoi heitä nostamaan itsensä toisten yläpuolelle, mikä oli tarpeen karismaattisen johtajamyytin muodostumiseksi, mutta samalla he altistuivat vainoharhaisuudelle.
Kristinuskossa on siis olemassa selkeästi ainekset syyskuun 11. päivän 2001 kaltaisiin katastrofeihin. Raamattu sinällään sisältää tappamiskäskyt, ennustukset maailmanlopusta ja motivaattorin vihaan sekä omia seurakunnan jäseniä että kaikkia ulkopuolisia ihmisiä kohtaan. Jokainen uskontoa äärimmäisesti tai "oikein" tulkitseva seurakunta on vaarallinen sekä omille jäsenilleen että ympäristölleen.
Suomen pitäisi muuttaa nykyistä kaiken uskonnollisuuden hyväksyvää kantaansa ja herätä ymmärtämään uskonnollisen vihasaarnaamisen riskit. Se on sinänsä sama saarnaako maailmanloppua ja pyhää sotaa islamilainen imaami vai jonkun kristillisen lahkon tai seurakunnan johtaja. Lopputulos on aina sama. Käytännössä seurakuntien ja uskonnollisten ryhmien saarnojen sisältöä ei valvo kukaan.
Suomi tarvitsee myös terrorismin torjuntaan erikoistuneet nopean toiminnan joukot joita ei ole katsottu tarpeelliseksi perustaa edes syyskuun 11. päivän 2001 jälkeen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.