G.I. Joe: The Rise Of Cobra

Vuosi oli 1988 ja olin tuolloin 10 vuotias. Olimme lomalla ja äitini kehoitti minua valitsemaan muutaman lehden luettavakseni. Ilmeisesti jotta en koko ajan valittaisi kuinka tylsää minulla on. Selailin kaupan lehtivalikoimaa ja valitsin itselleni Masin, Karvisen ja sitten vielä ensimmäisen numeron sarjakuvalehdestä nimeltä Action Force. Se vaikutti mielenkiintoiselta. Olihan kannessa joukko hassusti pukeutuneita piirroshahmoja räiskimässä pyssyillään niin maan perkeleesti.

Action Force on tietenkin nimi jolla G.I. Joeta julkaistiin Suomessa. Animaatiosarja kun pyöri taivaskanavilla, niin se ei samalla tavalla tehnyt itseään tykö. Minä kuten niin monet ikäiseni kasvoimme Myrskykissojen, He-manin, G.I. Joen, Transformersien, Bravestarrin ja Denverin seurassa, niinpä oli välttämätöntä katsoa tämäkin elokuva.
En toki odottanutkaan mitään älyllistä elokuvaa, mutta kuitenkin jotain jota parhaiten kuvaisi sanapari ultracool. Ohjaajaksi valittu Stephen Sommers jo itsessään oli tae siitä, ettei elokuva tule olemaan mikään Seitsemäs Sinetti, mutta kenties elokuva olisi viihdyttävä.
G.I. Joen traileri oli kyllä niin uskomatonta kakkaa, että välttelin elokuvan katselua tähän asti.

Nyt kun elokuva nähty, niin voin rehellisesti todeta.
Luoja, tapa minut nyt!

Minä luen vielä nykyäänkin vanhoja Action Force/G.I. Joe-lehtiä, joten tyhmät juonet joissa hassuihin pukuihin pukeutuneet hassunnimiset ihmiset heiluttelevat miekkojaan ja ampuvat seulaksi helikoptereita eivät vaivaa minua, mutta tämän elokuvan kohdalla ne vaivaavat kuin leipuri naapurinsa naamaa.

Mountain Dew-ohjuksia joita Robocopit koettavat saada takaisin hyviksien käsiin? Ammutaan sädeaseilla ja ammutaan sädeaseilla.
Siinä oli tämän elokuvan juoni.

Kun sarjakuvaelokuvia tehdään, niin ymmärrettävästi kaikkea ei haluta siirtää elokuvaan sellaisenaan. Joten kun Ryhmä-X:n puvut muutettiin elokuvassa nähdyiksi yhtenäisiksi mustiksi nahka-asuiksi, niin se oli ymmärretävä muutos. Joten kun sama tapahtui G.I. Joessa niin se oli tälläkin kertaa looginen siirto, mutta ei hitto, kun osa elokuvan puvuista olisi enemmän kotonaan Priscillan aavikolla. Miksi ihmeessä Snake Eyesin pukuun on tehty se suu? Batmanin nännit iloitsisivat tästä.
Ja Snake Eyesista puhuttaessa. Koska elokuva sijoitettiin jonnekin lähitulevaisuuteen niin jo pelkästään sen takia oli ymmärrettävää, että hänen alkuperäistarinaansa oli muutettu, mutta kun lähes kaikki oli erilaista. Samanlainen muutos oli tehty lähes jokaisen hahmon kohdalla ja pahimmillaan nämä tekivät oikein pahaa katsoa. Tässä tietenkin on nyt äänessä sarjakuvan ystävä jonka silmissä G.I. Joe-elokuva ei juuri muistuta alkuperäänsä kuin nimensä verran.

En spoilaa elokuvaa. Seuraavat viittauksetkin ovat pääosin suunnattu sarjakuvasta pitäneille.
Zartan. Mitä hittoa?
Duke ja Baroness. Mitä hittoa?
Scarlett. Mitä hittoa?
Cobra Commander. MITÄ HITTOA!? Miksi Cobra Commander on Mindbender, mutta Mindbender on Mindbender. Ja elokuvassa esitetty Cobra Commanderin ja Baronessin linkki toisiinsa. Pää räjähtää.
Jotenkin tuntuu että G.I. Joe-elokuva onkin tarkoitettu joksikin muuksi, mutta sitten on vain päätetty vaihtaa hieman nimiä ja abrakadabra, G.I. Joe.
Osa elokuvassa esitetyistä seikoista on kuulemma alunperin tarkoitettukin Stephen Sommersin toteutumattoman elokuvan juonikuvioihin. G.I. Joe tuntuukin liiaksi jämäpaloista koostetulta, mikä on sinänsä huvittavaa kun eihän tässä ole, eikä tarvitsekaan olla muuta kuin paha heppu vastaan hyvä heppu.

No, kaipa se sentään on visuaalisesti hieno ja niin vauhdikas ettei jää aikaa ajatella.
Jälkimmäinen noista pitää ainakin osittain paikkaansa, sillä elokuva tosiaan on vauhdikas. Hieman kuin ekstaasissa oleva härkä. Se menee kyllä eteenpäin hirveällä vauhdilla, mutta tolkku puuttuu täysin.
Elokuvan efektit ovat pääosin tosi kökköjä. Tällä elokuvalla on taatusti ollut suht' iso budjetti, miksi se siis näyttää joltain Nintendo 64:n peliltä?
Tämä elokuva toimii taatusti paremmin heille jotka eivät ole kasvaneet sarjakuvan seurassa, sillä tässä elokuvassa hukataan oikeastaan joka ainoa idea joka toimi sarjakuvamuodossa. Vaikka elokuva jo nimellään viittaa alkuun jolloin esimerkiksi Snake Eyesin ja Storm Shadowin valitsemat puolet ovat vastakkaiset, niin silti olisi ollut huomattavasti miellyttävämpää jos elokuva olisi noudattanut enemmän sarjakuvassa esiintynyttä Snake Eyes-Storm Shadow-Zartan-tarinaa.
Mutta vaikka unohtaisi täysin sarjakuvalähteen, niin ei G.I. Joeta voi hyvällä tahdollakaan kutsua hyväksi elokuvaksi. Se on joka suuntaan hosuva hysteerikko joka on laittanut liikaa meikkiä naamalleen ja luulee että Channing Tatum on Jumala.

Eihän tässä edes kehtaa puhua elokuvan näyttelijöistä, tekee mieli vain ottaa sarjakuvat hyllystä ja puhaltaa pölyt vanhoista kaseteista.

Elokuva vielä antaa ymmärtää että lisää on luvassa.
Yo Joe!
No Joe.

Pidin kyllä yhdestä asiasta. Cobra Commanderin ääni oli aika cool.

Nanomiittipommi sulatti aivosoluni.

* / *****