Tuntuu vähän siltä ettei palstalle harhailleet krisselit oikein ymmärrä näiden kahden eroa joten tiivistetääns:
Usko on ihmisen ymmärrys todellisuudesta. Jos koko elämänsä erakkona elänyt ihminen uskoo vaikka että luontoa ohjaa iso kurpitsa, niin se on hänen uskonsa. Usko on siis ihmisen ITSENSÄ rakentama todellisuuden kuva.
Uskonto on oman todellisuudenkuvan tyrkyttämistä muille. Oletetaan että tämä erakko törmää tuppukylään ja alkaa opettamaan kylän lapsille hänen todellisuudenkuvastaan. Lapset omaksuvat tämän kuvan ja kuvittelevat että tuulenkuiske onkin ison kurpitsan röyhtäisy. Kuvittele jos tähän liitettäisiin jotain pakollisia kurpitsan uhraustalkoita tälle erakolle, vain koska hän sanoisi että näin tulee tehdä. Tervetuloa uskontoon.
Miksi USKONTO on väärin? Koska ihmisen todellisuuden hahmottamiskyky perustuu objektiivisiin todistuksiin, ei se silloin saa olla riippuvainen yksilön näkemyksestä, vaan tulee olla jokaisen verifioitavissa. Jos jokainen maailman ihminen kulkisi yhden yksilön uskon mukaan, niin me emme koskaan voi tavoitella totuutta. Vain hylkäämällä muiden uskomukset, voimme alkaa rakentamaan omaamme.
Totuus on että vain harva ihminen uskaltaa rakentaa omaa uskomusta. Mennään massan mukana, uskotaan kaikkea mitä sanotaan, myönnän että syyllistyn tähän itse monessakin asiassa. Sitten jos tulee jokin vastaan murskaava todiste(kuten ei joulupukkia) niin se hylätään. Myönnetään hölmö uskomus ja jatketaan elämässä eteenpäin. Miksei näin tehdä? Koska et ole enää kyvykäs muodostamaan omia uskomuksiasi. Sinä et ole koskaan harjoittanut moista, koska sinut aivopestiin luopumaan siitä. Kaikki on sinulle valmiina annettu ja jos sinulta ottaa lautasen pois alta, niin kaikki mitä sinulla on putoaa lattialle. Liian kova kolahdus jollekkin joka ei osaa elää ilman. Aletaan pelkureina noukkimaan maasta niitä tiedonsirpaleita, jotka eivät olekkaan enää itsestään selviä. Teipataan ne kiistämällä yhteen ja teeskennellään että lautanen on ehjä. Sitten nämä rikkoutuneet purkautuvat tänne palstalle kun eivät osaa käsitellä ongelmiaan.
Tämä siis kaikki omaa teoriointiani. Saatan olla väärässä, ja jopa hullu.
Usko on ihmisen ymmärrys todellisuudesta. Jos koko elämänsä erakkona elänyt ihminen uskoo vaikka että luontoa ohjaa iso kurpitsa, niin se on hänen uskonsa. Usko on siis ihmisen ITSENSÄ rakentama todellisuuden kuva.
Uskonto on oman todellisuudenkuvan tyrkyttämistä muille. Oletetaan että tämä erakko törmää tuppukylään ja alkaa opettamaan kylän lapsille hänen todellisuudenkuvastaan. Lapset omaksuvat tämän kuvan ja kuvittelevat että tuulenkuiske onkin ison kurpitsan röyhtäisy. Kuvittele jos tähän liitettäisiin jotain pakollisia kurpitsan uhraustalkoita tälle erakolle, vain koska hän sanoisi että näin tulee tehdä. Tervetuloa uskontoon.
Miksi USKONTO on väärin? Koska ihmisen todellisuuden hahmottamiskyky perustuu objektiivisiin todistuksiin, ei se silloin saa olla riippuvainen yksilön näkemyksestä, vaan tulee olla jokaisen verifioitavissa. Jos jokainen maailman ihminen kulkisi yhden yksilön uskon mukaan, niin me emme koskaan voi tavoitella totuutta. Vain hylkäämällä muiden uskomukset, voimme alkaa rakentamaan omaamme.
Totuus on että vain harva ihminen uskaltaa rakentaa omaa uskomusta. Mennään massan mukana, uskotaan kaikkea mitä sanotaan, myönnän että syyllistyn tähän itse monessakin asiassa. Sitten jos tulee jokin vastaan murskaava todiste(kuten ei joulupukkia) niin se hylätään. Myönnetään hölmö uskomus ja jatketaan elämässä eteenpäin. Miksei näin tehdä? Koska et ole enää kyvykäs muodostamaan omia uskomuksiasi. Sinä et ole koskaan harjoittanut moista, koska sinut aivopestiin luopumaan siitä. Kaikki on sinulle valmiina annettu ja jos sinulta ottaa lautasen pois alta, niin kaikki mitä sinulla on putoaa lattialle. Liian kova kolahdus jollekkin joka ei osaa elää ilman. Aletaan pelkureina noukkimaan maasta niitä tiedonsirpaleita, jotka eivät olekkaan enää itsestään selviä. Teipataan ne kiistämällä yhteen ja teeskennellään että lautanen on ehjä. Sitten nämä rikkoutuneet purkautuvat tänne palstalle kun eivät osaa käsitellä ongelmiaan.
Tämä siis kaikki omaa teoriointiani. Saatan olla väärässä, ja jopa hullu.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Usko on Jumalan lahjoittama usko ihmiselle, eikä sitä voi ihminen itse tehdä eikä ansaita.
Tapauskovainen on ihminen, joka käyttäytyy kirkossa muiden tapaan, tekee kaiken niinkuin muutkin, mutta sitten saattaa arvostella jonkun ulkomuotoa tai jotain tyhmää asiaa, joka ei liity mitenkään uskovaisen juttuihin jos on vähäänkään lukenut oppiakseen Raamattua. Hänellä ei ole sydämmen uskoa, vaikka hänen pitäisi sitä pyytää, että elävä usko Jumalaan voi edes alkaa. Vain Jumala voi lahjoittaa uskon!
Samaa mieltä kuin nimimekki "ei millään pahalla!"