Itse laitoin vähän aikaa sitten seurakuntayhteyden poikki. Syy oli se, kun katsoin ruksalla ympärilleni, niin näin paljon ns. uskokullattuja "uskovia". Taisin itsekkin kuulua tuohon ryhmään, koska olen aina ollut uskon kanssa hyvin epävarma. Olen ollut epävarma juuri tuosta syystä, että liikkupa sitten uskovien tai uskosta osattomien keskuudessa he eivät juurikaan poikkea toisistaan. Samat kaksinaamaisuudet (annetaan ymmärtää toista ja tehdään toista selän takana kun kukaan ei näe). Ihan samat jutut kuin maailmassa ja ne väittää olevansa vakaasti uskossa. (Ivallisia sanoja seläntakana ja halutaan koroittaa itsensä jollekkin jalustalle, ollakseen hieman muita parempi) Kukaan ei ole ruksalla viittiny aukoa päin naamaa, mutta tuollainen seläntakana puhuminen ei ole hyvästä.
Eräskin nuori joka on opiskellut pari vuotta raamattukoulussa osasi sujuvasti valehdella päin naamaa sellaiseen kysymykseen johon olisin ystävältä ja uskon veljeltä odottanut totuuden mukaista vastausta. Itse siedän paljon ilkeitä sanoja, valehtelua ja muuta, mutta tua oli oman uskon taipaleeni viimeinen pisara. Jotenkin vain jäi kaikumaan päässä hänen lause jonka hän kerran sanoi "Ihmisiähän me uskovatkin vain ovat".
Jotenkin tuntuu, että joitakin uskovia puhuttelee ( Valta/paremmuus/itsekkyys/raha....) ihan liikaa. Eikä ajatella miten omat teot tai sanomiset vaikuttaa toisiin. Jos ei löydy kun pahaa sanottavaa, joka loukkaa toista, niin miksi sellaista on pakko päästää ulos suustaan.
Jotenkin jäi näistä uskon kuvioista paha maku suuhun, kun olen kuullu mitä kulisseissa tapahtuu ja puhutaan. Tietenkin siellä seassa on muutava tosi uskova, jotka osaavat elää ilman sitä raadollista puolta.
Kuvaisin uskovia raadollisiksi. Vaikka seurakuntalaisia kutsutaan "perheeksi", niin en kokenut sitä niin lämpimällä tavalla. Päätös, että jätin nuo seurakuntakuviot tapahtui helposti, koska elämäni ei muuttunut lainkaan sen päätöksen jälkeen. Samanlaisia ihmisiä on maailma täynnä (ahneita, itsekkäitä, panettalevia, valehtelevia, epäluotettavia, oman edun tavoittelijoita...) osa enemmän ja osa vähemmän.
Eräskin nuori joka on opiskellut pari vuotta raamattukoulussa osasi sujuvasti valehdella päin naamaa sellaiseen kysymykseen johon olisin ystävältä ja uskon veljeltä odottanut totuuden mukaista vastausta. Itse siedän paljon ilkeitä sanoja, valehtelua ja muuta, mutta tua oli oman uskon taipaleeni viimeinen pisara. Jotenkin vain jäi kaikumaan päässä hänen lause jonka hän kerran sanoi "Ihmisiähän me uskovatkin vain ovat".
Jotenkin tuntuu, että joitakin uskovia puhuttelee ( Valta/paremmuus/itsekkyys/raha....) ihan liikaa. Eikä ajatella miten omat teot tai sanomiset vaikuttaa toisiin. Jos ei löydy kun pahaa sanottavaa, joka loukkaa toista, niin miksi sellaista on pakko päästää ulos suustaan.
Jotenkin jäi näistä uskon kuvioista paha maku suuhun, kun olen kuullu mitä kulisseissa tapahtuu ja puhutaan. Tietenkin siellä seassa on muutava tosi uskova, jotka osaavat elää ilman sitä raadollista puolta.
Kuvaisin uskovia raadollisiksi. Vaikka seurakuntalaisia kutsutaan "perheeksi", niin en kokenut sitä niin lämpimällä tavalla. Päätös, että jätin nuo seurakuntakuviot tapahtui helposti, koska elämäni ei muuttunut lainkaan sen päätöksen jälkeen. Samanlaisia ihmisiä on maailma täynnä (ahneita, itsekkäitä, panettalevia, valehtelevia, epäluotettavia, oman edun tavoittelijoita...) osa enemmän ja osa vähemmän.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Jokainen uskova on tullut uskoon niistä omista kuvioistaan. Kenellä mitäkin menneisyydessä, rikkinäisyyttä, mielenterveysongelmia jne. Uskoon tuleminen ei tee uskovista synnittömiä tai enkeleitä niin kuin olet itsekin huomannut. Uskovan ei ole edes tarkoitus alkaa muutella omaa elämäänsä vaan tarkoitus on että Jumalan Pyhä Henki saa alkaa muuttaa uskovaa sisältäpäin. Uskoon tulluttahan neuvotaan lukemaan Raamattua, rukoilemaan, liittymään sellaiseen seurakuntaan jossa Jumalan Sanaa opetetaan oikein. Tarkoitus on että jokainen uskova löytäisi sen tehtävän jonka Jumala on juuri hänelle tarkoittanut.
Itse olin joskus kauan kauan sitten uskoon tultuani hyvin epävarma ja halusin "elää oikein" ja ahdistuin kaikista mahdollisista kömmähdyksistä joita kyllä sattui, jos ei muualla niin ajatusmaailmassa tai sitten joku lause lähti vääränsävyisenä ja sanojaanhan ei takaisin saa.
Petyin itsekin toisiin uskoviin, mutta kyllä olen kovasti saanut pettyä myös uskosta osattomiin ihmisiin. Minuunkin on varmasti moni pettynyt. Ihmisiin saamme aina pettyä mutta Jumalaan ei tarvitse pettyä. Monet uskosta osattomat ihmiset suhtautuvat hyvin negatiivisesti uskossa oleviin ihmisiin ja saattavat sen ilmaista hyvin ikävällä tavalla. Tuo voi olla yksi syy siihen että uskovat eivät uskalla reilusti tunnustaa uskoaan vaan paremminkin yrittävät peitellä sitä.
Sielunvihollinen osaa ovelasti käyttää uskovien rikkinäisyyttä siten että syntyy erimielisyyksiä ja valta-asetelmia ja kaikenlaista ikävää sanailua ja väärinkäsityksiä. Näitä kun riittävästi sattuu omalle kohdalle niin elämä on jo melkoisessa pyörityksessä ja usko koetuksella.
Nyt jo "vanhana uskovana" olen armeliaampi itseäni kohtaan. En yritä olla täydellinen koska tiedän että se ei millään onnistu. Toki haluan rakkaudesta Jeesukseen tehdä parhaani ja yritän olla siedettävä ihminen lähimmäisilleni mutta eihän tämä aina mitenkään onnistu. Olen jotakuinkin "tavallinen ihminen" arkielämässä, rukoilen Jumalalta johdatusta elämäni asioihin ja elän normaalia elämää.
Tänään tiedän sen että minun ei tarvitse kenellekään yrittää todistella omaa hyvyyttäni (heh!) tai uskoni suuruutta. Riittää se että minulla on täydellinen ja hyvä Jeesus! Jos jostakin pitää kerskata niin Hän on se ainoa aihe.
Huumorin kaikista paras yhdistävä tekijä ja kireän ilmapiirin poistaja olipa mielipiteet kuinka erilaisia tahansa ja ympäristö mikä tahansa.
Huumorilla sanotaan vältetyn jopa sotia.
Huumorintajua on ihmisillä erilaista ja sen hyvä ilmaiseminen on joskus vaikeaa, mutta aina kannattaa kokeilla.
Myös sitä huumorin yhtä alalajia eli itseironiaa ei pidä kammoksua ja ei ole häpeä nauraa omille mokille, koska se voi parhaassa tapauksissa tarttua toisiinkin.
On vain pieni ryhmä joka koskaan ei viljele huumoria eikä juuri ymmärrä toistenkaan huumoria ja itse luullakseni olen huomannut näillä palstoilla jonkin verran, mutta kuitenkin paljon enemmän kuin suhteessa muualla.
Naurun sanotaan pidentävän ikää mutta asiaton nauru tai vahingoniloisuus ei ole sitä aitoa naurua.
Se vain huumorista
http://fi.wikipedia.org/wiki/Huumori
Olen maailman itseironisin ihminen, kun niikseen tulee. Siis oikeasti :)
Minusta tua oli hyvä ratkaisu lopettaa tuo seurakuntayhteys, koska seläntakana nuo muut pelaili ihan omaa peliään tavallaan minunkin elämällä. Meni jo rankasti manipuloinnin puolelle ja tuollainen ei ole aitoa toimintaa. Jotenkin tuollainen syö sitä uskoa, kun uskoviinkaan ei voi lopulta oikeasti luottaa.
>>Petyin itsekin toisiin uskoviin, mutta kyllä olen kovasti saanut pettyä myös uskosta osattomiin ihmisiin.
Itse en huomannut eroa tai oli seurakunnassa kourallinen ihmisiä joista huokui se että ne on oikeasti uskossa ja joita ei synti houkuttele kovin. Se kourallinen on vai liian vähän, kun seurakuntaan kuuluu satoja ihmisiä. Jotenkin ne kaikki panettelut, valheet, salailut, manipuloinnit.... vain söi pohjan pois minun seurakunta yhteydeltä.
Nyt kun en käy seurakunnassa, niin tietää mitä odottaa. (Ei ole niin paljoa susia lampaiden vaatteissa). Jotenkin vain tuossa vuosien mittaan meni luotto uskoviin.
vain on aika usein se, ettei ihminen, joka katsoo alituiseen peilistä itseään, mutta näkee vain muita ihmisiä, kykene käyttämään huumorin keinoja.
Huumori on ollut tosi tärkeä asia elämäni varrella, sen avulla on jaksanut läpi monta rankkaa asiaa.
Hyvä huumori ei loukkaa ketään. Harvemmin kuulee hyvää huumoria, useimmiten käytetty huumori ainakin jotakin vähän loukkaa, valitettavasti. Mutta jos osaa vastata hyvällä huumorilla vähän huonompaan huumoriin niin yleensä sitten on jo voiton puolella siinä kiistassa. Hyvään huumoriin kannattaa panostaa.
Kotonani eivät kukat kukoista, koska unohdan ne helposti ja siksi kellarissa on monta tyhjää kukkaruukkua, mutta toivon että huumorinkukka voi hyvin ja kukoistaa! :)
kuitenkin olet pystynyt irtautumaan tuosta ryhmästä.
En tiedä minkälaiset taustat mainitsemillasi uskosta osattomilla on, mutta olipa mikä tahansa niin pitää ottaa toiset huomioon ja olla suvaitsevainen.
Uskosta osattomistakin lähes kaikki ovat olleet samassa tai lähes samassa tilanteessa kuin sinä ja he ovat siinä tilanteessa jättäneet uskon kokonaan.
Minäkin olen ollut samassa tilanteessa, vaikkakin vain sivullisena ja vain ajoittain, vaikka en ole koskaan uskonut.
Laajemmassa mielessä, Suomessahan on ollut vuosisatoja erittäin tiukka uskonnollinen järjestelmä (diktatuuri), josta ei vieläkään ole kokonaan päästy eroon.
Tuo viha vapautuessaan purkautuu osalla ihmisistä vaikka niin ei saisi tapahtua, varsinkaan yksittäisiä ihmisiä kohtaan.
Kuka sanoi, että seurakunta olisi taivas? Sellainen pettyy, jolla on ylisuuret odotukset.
"tua oli oman uskon taipaleeni viimeinen pisara." Oletko koskaan todella rakstanut Jeesusta tai saanut syntejäsi anteeksi?
Luehan tämä luku ja sen vertaukset ajatuksella: Matt. 13:1-58
Ehkä sinun on syytä miettiä yksi asia, missä sinä tahdot viettää ikuisuutesi? Jos haluat taivaaseen, niin seuraa Jeesusta silloin ja jätä väärät jutut omaan arvoonsa sekä anna anteeksi ja voit vaikka ottaa asian kahden kesken esille ja nuhdella. Onhan Raamatussa ohjeet. (Matt. 18:15-16, 3. Moos. 19:17,
Sananl. 9:8, Luuk. 17:31. Tim. 5:20) Olisihan väärin, että langennet tai ehkä uskosta osattomat teeskentelijät veisivät sinut helvettiin Paholaisen iloksi. Noita Simon oli vain kastettu noita, mutta Pietari huomasi, että pelastava usko puuttui vielä.
Ap.t.8:19-20 "ja sanoi: "Antakaa minullekin se valta, että kenen päälle minä käteni panen, se saa Pyhän Hengen". 20 Mutta Pietari sanoi hänelle: "Menkööt rahasi sinun kanssasi kadotukseen, koska luulet Jumalan lahjan olevan rahalla saatavissa."
En oikein ymmärrä sinua, kun puhut "epävarmasta uskosta", etkä tosin maininnut mihin uskot. Jos/kun ihminen on uskossa Jeesukseen hänellä on Herrana Jeesus ja Vapahtajana. Siinä ei voi olla epävarmuutta, jos ihminen on ottanut Hänet henkilökohtaisena pelastajanaan vastaan ja myös kasteen kautta vihkiytynyt Jeesuksen seuraamiseen. Usko vai olla heikko ja sen tähden uskova voi olla lankeileva, mutta epävarmuus tuntuu oudolta.
Yksi perusongelma on, että ihminen odottaa tosilta uskovilta liikaa, ja sitten Jumala sallii, että petymme varmasti. Jeesus opetti, että meidän tulee antaa anteeksi toisillemme tai meidän on pakko antaa anteeksi vaikka joku rikkoisi meitä vastaan, koska Jumala on antanut meille anteeksi.
Joku on sanonut, että keskeneräistä työtä ei saa arvostella. Jumalan työ on monessa uskovassa hyvin alkutaipaleella ja siksi vajavuutta tulee ymmärtää. Tosin koville se ottaa, kun uskova veli vaikka jättää velat maksamatta tai haukkuu vaikka miksi. Onko se Jeesuksen tai seurakunnan vika? Ei varmaan, ei aninakaan Raamatun mukaan kilvoittelevan seurakunnan.
Harva niistä koetuksista selviää aina iloiten, mutta Jeesuksen kanssa voimme selvitä voittajana. Ja on ero siinä joka palvelee Jumalaa ja joka ei häntä palvele, kun yritit sanoa muuta.
Mal. 3:18
Ja te näette jälleen, mikä on ero vanhurskaan ja jumalattoman välillä, sen välillä, joka palvelee Jumalaa, ja sen, joka ei häntä palvele.
Niin seurakunta on Jeesuksen veren hinta, joka on sittenkin ainoa Jumalinen instanssi maanpäällä, kuuluit siihen tai et, oli siinä vajavuutta enemmän tai vähemmän. En lähtisi seurakuntaa seurakuntalaisen vajavuuden tähden, mutta jos seurakunnan vastuunkantajat ovat sitä tekemässä on asia ymmärrettävämpää. Ilm. 3:14-22, 1-6
Oli tarkoitus tuota jo aiemmin kysyä mutta unohdin.
kuin jatkaa seurakunnan parissa. Oma uskon elämä oli aika heikoissa kantimissa muutenkin, koska kun tulin uskovien pariin, niin huomasin että ihan samanlaisia he ovat kuin uskosta osattomatkin. Oikeastaan poikkeus oli se että ne ihmiset kutsuivat itseään uskoviksi. Muutama minun sukulainen on uskossa ja ne ei toimi noin raadollisesti (osa uskovista ei ole raadollisia.) He oikeasti osaavat antaa anteeksi, eikä vain puhu siitä.
Itse en osaa juuri antaa anteeksi, varsinkin kun saa antaa jatkuvasti anteeksi ja taipumaan. Olen kärsivällinen/pitkä pinnainen tiettyyn rajaan asti mutta, en loputtomiin. Varsinkin jos saan "uskovilta" kokea moista, niin jotenkin vaan menee pohja koko touhulta. Tämä voi kuullostaa hieman syyttävältä, mutta se on minun mielipiteeni.
>>Ja kertokaa miten manipulointi kuuluu osaksi vanhemmiston toimintaa? Oliko kyse profetiasta / johdatuksesta vai mistä?
Siis tarkoitan manipuloinnilla henkilökohtaisen tiedon käyttöä osana saarnaa. Jotenkin koen sen ahdistavana, kun en ole vanhemmistolle uskoutunut niistä asioista joita saarnassa nousi. Mutta tiedän mitä kautta he ovat sen informaation saanu ja jotkut saarnat meni todella henkilökohtaisuuksiin. Ja se ei ollut vain pelkkä tunne, että nuo saarnat oli räätälöity vähän minua silmällä pitäen, vaan se oli täyttä totta.
Ihmistä ei voi ohjailla niinkuin jotain robottia tai pelata niin kuin jotain pelinappulaa. Vaikka tarkoitus olisi kuinka hyvä ja viaton tahansa. Se on eriasia jos uskoudun jollekkin ja hän kertoo siitä mielipiteensä, muuta en hyväksy mitään seläntakana tapahtuvaa "peliä", varsinkin jos olen osa sitä.
Kyllä se olisi riittänyt, jos seurakuntalaiset olisivat kohdelleen niin kuin tasavertaista ihmistä konsanaan. Mutta tuollainen touhu ei minun mielestä sovi uskoville, mitä äsken luettelin. Olen elämässäni kokenu vaikka mitä ja en katso kovin hyvällä tuollaista.
PS. ruksa = (nuorten käyttämä termi rukoushuoneesta). Vai huumori auttaa vaivaan kuin vaivaan, jostain syystä ei naurata tuollainen touhu yhtään, koska se ei ole mikään vitsi. Tosin en kovin katkera noille ole, koska he jatkavat tavallaan ja minä omallani.
Ei huumori ihan joka paikkaan sovi, esimerkiksi hautajaisissa neuvon välttämään vitsien kerrontaa. Tietyssä seurassa tai ammatissa ei liika huumori ole paikallaan, esim. hautausurakoitsijana.
Joskus aika auttaa joissakin nyt tosi pahalta tuntuvissa asioissa, kaikki ei korjaannu hetkessä. Nyt sinusta tuntuu pahalle ja siihen on vaikea sanoa mitään sellaista mikä asioita muuttaisi. Mutta voit puhua kaikista asioistasi Jumalalle ja voit rukoilla niiden puolesta ja pyytää esirukousta. Toivon että et tule katkeraksi sillä katkeruus vahingoittaa eniten itseäsi jos annat sille sijaa elämässäsi.
Ehkä sinulla on mahdollista kuunnella Radio Deitä tai katsella TV7:ää, niissä on paljon hyviä hengellisiä ohjelmia ja joihinkin ohjelmiin voit myös lähettää kysymyksiä ja palautetta. Toivottavasti asiat järjestyvät parhain päin.
Et tiedä miten vaikea on sinua neuvoa, kun käsittääkseni olet melko vähän aikaa ollut uskossakin.
Sinun tulee kuitenkin muistaa, että uskon suhde Jeesukseen ja seurakunta eivät ole sama asia.
Joudumme, jokainen käymään näitä samoja taisteluita, koetuksia, väärin ymmärtämisiä... etsimme rakkautta, mutta emme sitä mielestämme saa. Petymme ihmisiin, ainakin osaan heistä, suutumme, vihastumme (luvallista, mutta pitää antaa anteeksi ennen auringonlaskua) uskovina kuitenkin annamme anteeksi. Joskus voimme pahoittaa mielemme niin pahasti, mutta jos tietäisimme koko totuuden… ihmisten lähtökohdat, syyt ja uskon tason, emme varmaan olisi edes suuttuneet. Toivottavasti voit hiljalleen antaa anteeksi kaikille ja sen jälkeen myös unohtaa koko jutun.
Matt. 18
””
21 Silloin PIETARI meni hänen tykönsä ja sanoi hänelle: "Herra, KUINKA MONTA KERTAA MINUN minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsemän kertaa?"
22 Jeesus vastasi hänelle: "Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.
23 Sentähden taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka vaati palvelijoiltansa tiliä.
24 Ja kun hän rupesi tilintekoon, tuotiin hänen eteensä eräs, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta leiviskää.
25 Mutta kun tällä ei ollut, millä maksaa, niin hänen herransa määräsi myytäväksi hänet ja hänen vaimonsa ja lapsensa ja kaikki, mitä hänellä oli, ja velan maksettavaksi.
26 Silloin palvelija lankesi maahan ja rukoili häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle kaikki'.
27 Niin herran kävi sääliksi sitä palvelijaa, ja hän päästi hänet ja antoi hänelle velan anteeksi.
28 Mutta mentyään ulos se palvelija tapasi erään kanssapalvelijoistaan, joka oli hänelle velkaa sata denaria; ja hän tarttui häneen, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: 'Maksa, minkä olet velkaa'.
29 Niin hänen kanssapalvelijansa lankesi maahan ja pyysi häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle'.
30 Mutta hän ei tahtonut, vaan meni ja heitti hänet vankeuteen, kunnes hän maksaisi velkansa.
31 Kun nyt hänen kanssapalvelijansa näkivät, mitä tapahtui, tulivat he kovin murheellisiksi ja menivät ja ilmoittivat herrallensa kaiken, mitä oli tapahtunut.
32 Silloin hänen herransa kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: 'Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, koska sitä minulta pyysit;
33 eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?'
34 Ja hänen herransa vihastui ja antoi hänet vanginvartijan käsiin, kunnes hän maksaisi kaiken, minkä oli hänelle velkaa.
35 Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi."
Mitä saarnoihin tulee, siitä ei koskaan voi olla varma onko joku kertonut jotakin jollekin, sillä Jumalan Pyhä Henki tietää myös kaiken ja puhuu usein seurakunnan tilaisuuksissa selkeällä tavalla, joskus niin selkeällä, että tuntuu liian kohti käyvältä. "Tiedon sanat, profetiat, viisauden sanat..."
1. Kor. 12:8
"Niinpä saa Hengen kautta toinen viisauden sanat, toinen tiedon sanat saman Hengen vaikutuksesta; "
1. Kor. 14:6
"Jos minä nyt, veljet, tulisin luoksenne kielillä puhuen, mitä minä teitä sillä hyödyttäisin, ellen puhuisi teille ilmestyksen tai tiedon tai profetian tai opetuksen sanoja?"
Kuitenkin se on ihmeellistä, että suuri Jumala toimii hyvinkin vajavaisen seurakunnan kautta, tietenkin on suurta armoa jos voisi pysyä kaikesta huolimatta opetuksessa ja sen kautta päästä kokemaan uskossa uutta ja jopa hengellistä kasvua. Nythän voit mennä tilaisuuksiin joka tapauksessa, eikä sinua varmaan työllistetäkään, voit olla vapaa? Tilaisuudethan ovat avoimia kaikille. Niin oikeassa olemiseen ei koskaan kannata ruveta, että sen takia helvettiin menisi.
Tiedän, että ei ole pikkujuttu lähteä seurakunnasta, mutta joskus se voi olla Jumalan johdatus, mutta myös joskus lähtö sallimuksen liukkaalle tielle. Hyvä on kuitenkin yrittää siunata niitä ihmisiä ja pyytää Jumalalta voimaa siihen ja päästä asian yli ja sen Hän varmasti ajallaan tekee ja se voi olla yksi hetki ja asia on voitettu.
Muista, että nämä taistelut eivät ole sattumaa vaan Jumala on sallinut ja jopa uskonut ne sinulle, että uskoisi koeteltaisiin, "tulessa puhdistamalla".
Jumala odottaa, että voisimme aina nousta vaikka turpa mudassa Hänen armoonsa taas kokemusta viisaampana ja toivon mukaan vahvempana.
2. Kor. 7:10
”Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu; mutta maailman murhe tuottaa kuoleman.”
Sakkokierroksille ei kannata tahallaan lähteä, sillä siihen miellä ei ole varaa, niiltä ei kaikki enää palaa edes.
Hepr. 12:11
”Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.”
Room. 5:3
”Eikä ainoastaan se, vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset, sillä me tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä,”
Asia tosin on kalvanu mieltä jo monta kuukautta ja homma ryöstäyty seurakunnassa aika käsistä. Joten tein ratkaisun, koska en voinut olla oma iloinen itseni sellaisten ihmisten keskellä jotka (manipuloi, valehtelee, panettelee ja joille olen vain joku pelinappula...) Minä olen minä, enkä mikään nappula laudalla. Nuo tapahtumat ressasi minua siihen asti kun laitoin seurakuntayhteyden poikki. Ei tietenkään se ollut helppo päätös, mutta en nähnyt mitään muutakaan vaihtoehtoa, kun muutenkin ollu elämässä vaikeaa.
Onnittelen että oot kuitenkin päässyt asiassa eteenpäin ja tehnyt ratkaisusi. Mulla on eräs ystävä, joka oli joutunut kokemaan samaa jossain vaiheessa jossain helluntaiseurakunnassa, en muista oliko se hänen oma vai joku muu srk. Hän joskus kertoi vastaavanlaisesta kokemuksesta. En osaa tarkemmin sanoa oliko kyseessä tietty ryhmä vai henkilö. Tuli vaan mieleen tässä että vastaavaa on joku muukin kokenut.
Itse liityin -96 helmikuussa seurakuntaani, vähän myös toivossa löytää samalla oma srk-kotini.
Jotenkaan en tähän päiväänkään mennessä ole juuri kokenut suurta intoa toimia omassa srk:ssani. Nuorten porukassa oli sellaista tyypillistä jakoa ja sisäpiiritouhua, mutta mukana pysyin parin tai yhden kaverin ansiosta sittenkin. Mutta maailma lopulta vei ja jätin sikseen koko srk:n lopulta, kun en kuitenkaan kokenut että olisi hyväksytty mukaan sinne. Joten maailma veti hyvin helposti puoleensa...
Tosin mua vastaan ei kukaan vehkeillyt, päinvastoin olin aika huomaamaton siellä.
Tätä nykyä, kun olen vielä sinkkukin, koen edelleen että en oo vieläkään päässyt oikein sisälle "piireihin". Siellä on suurin osa perheitä ja "lapsellisia" (LOL), moni joka oli silloin nuorten jutuissa mukana on muualle lähtenyt, joku luopunut vissiin peräti uskostakin tai jotkut.
Mä oon kenties itse tämmöinen arka ja huomaamaton ihminen, en pyri esille liiaksi joten tietyn tyyppiset ihmiset ilmeisesti saattavat pitää mua tylsänä ihmisenä ja jyräävät ylitse.
Ja joku henkilökemiakin tässä on.
Kyllä mäkin tätä välil mietin, miksi se on niin vaikeeta hyväksyä erilaisuutta? Vajavaisessa maailmassahan me elämme ja oon hyvin oppinut ettei uskovat mitään enkeleitä ole.
Eikä muuten uskomattomatkaan.
Miksi erilaisuus koetaan taakaksi? Miksen mä saa itsestäni niin paljon irti että uskaltaisin tulla esiin enemmän?
Itse lähdin helluntailaisuuteen niillä mielin että voisin odottaa jotain hyvää tapahtuvaksi elämässäni, pettymyksekseni en huomannut mitään mainittavasti parempaa.
Tätä nykyäkin mietin lähtöä srk-yhteydestä toisiin kuvioihin ja toiseen srk:aan. Mulle ei enää merkitse onko srk iso ja puitteet mahtavat. Tärkeempää on se mitä siellä sisällä on. Onko siellä Jeesus vai kuvittelemmeko vain?'
Mun h-koht vakaumukseni on se ettei koskaan isot organisaatiot ole Jumalan johdossa.
Temppelikin rakennettiin vain ihmisten tahdosta ja Jumalan myöntymisenä asialle.
Ja lukekaas minkälainen kansa Herran kansa aikanaan oli, kyllä ihmettelemistä riittää Jumalan pitkämielisyyttä kohtaan. :O Todella opettava kertomus.
Mikään kirkkosuuntaus ei ole pelastumiselle välttämätön sinänsä vaan se oikea sanoma joka saadaan Raamatusta. :)
On vissiin sekavaa luettavaa.
Jumalahan ei tarvitse meidän rakennuksia asuttavakseen. Hänellä on jo oma asuinsijansa.
Rakennukset on lähinnä ihmisiä varten tehty mutta tietysti Jumalan palvelemiseen.
Siunausta sulle aloittaja ja toivon sun löytävän oman ihanan kotisrk:n jostain :)
mutta usein ihmiset tai muutama sellainen pilaa sen. Mahdollista on, että muutamat Ilkeät, juoruilevat, vallanhaluiset, käännynnäiset, lihalliset, kateelliset, sisäisesti rikkinäiset, rakkautta vaille jääneet, koulukiusatut, epäonnistuneet, päähän potkitut, vainotut, kiristyksen uhrit tai vastaavien paha olo purkautuu väärällä tavalla kanssa ihmisiin, saadaan aikaan väärin ymmärrystä jonkun elämässä. Eikä pitkään uskossa ole aina takaa uskon laadukkuutta, Jumalan työ, kun etenee sen mukaan, kuin meillä on nöyryyttä Jumalan edessä. Niin emme monestikaan tiedä millainen lapsuus, kasvuympäristö tai elämäntilanteet ovat olleet sekä lähtökohdat niillä ihmisillä joiden kanssa olemme tekemisissä. Tosin kaikkia löytyy, mutta meidät on kutsuttu rakastamaan. Tietysti olisi hienoa saada kaikilta ensin sitä rakkautta ja sitten osoittaisi sitä takaisin kuin palkintona, tosin sellainen asenne on sallittua, mutta vain lapsille. Saammeko suuttua lapsiin, jos he toimivat lapsellisesti? Ei. Miksi suuttuisimme hengellisten lasten lapsellisuuksiin, mutta sen teemme kuitenkin, kun ne ovat aikuisia hengellisiä lapsia. Tosin, jos seurakunnassa hengellisesti lapset ovat laitetut suuriin vastuisiin, niin jälki on todella ikävää. Silloin moni hengellinenkin joutuu menemään sen alhaisemman hyväksytyn aseen kautta eteenpäin:
Kol. 3:13
"kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. "
Tosin emme osaa arvioida usein edes itseämme, emmekä tunteitamme, saati olemmeko edes valmiita uskomaan mitä Jumala meille sanassaan opettaa? Joskus olisi hyvä miettiä sitä, että jos sinä itse joutuisit siihen tehtävään, missä se toinen henkilö on? Pysyisitkö sinä hoitamaan sitä virkaa vuodesta toiseen? Luulen, että jokaiselle löytyy seurakunnassa jotakin mielekästä tehtävää, kun se aika tulee, mutta ensin olisi syytä olla kuulian paikalla. Ne, jotka ovat vastuullisissa viroissa, ovat usein käyneet pitkän tien kuunnellen tuhansia Raamattutunteja ja palvelleet niissä pienissä tehtävissä uskollisesti Jumalaa.
1. Tim. 3:13
"Sillä ne, jotka ovat hyvin palvelleet, saavuttavat itselleen kunnioitettavan aseman ja suuren pelottomuuden uskossa, Kristuksessa Jeesuksessa."
1. Piet. 1:12
"Ja heille, koska he eivät palvelleet itseänsä, vaan teitä, ilmoitettiin se, mikä nyt on teille julistettu niiden kautta, jotka taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä ovat teille evankeliumia julistaneet; ja siihen enkelitkin halajavat katsahtaa."
Uskon kuitenkin, että on pakko olla hyviäkin seurakuntia, missä kaikki ihmiset saavat kokea olevansa rakastettuja pääsääntöisesti. Täydellistä seurakuntaa ei ole, ja jos sellaisen löydät niin, mistä tiedät, että ne sinut sinne edes ottaa? Ja olisiko se, sitten enää täydellinen, jos sinä sinne liittyisit? Monet kysymykset jäävät usein vaille vastusta.
1. Tess. 1:7
"niin että te olette tulleet esikuviksi kaikille uskoville Makedoniassa ja Akaiassa."
Jaak. 5:10
"Ottakaa, veljet, vaivankestämisen ja kärsivällisyyden esikuvaksi profeetat, jotka ovat puhuneet Herran nimessä."
Tit. 2:7
"Aseta itsesi kaikessa hyvien tekojen esikuvaksi, olkoon opetuksesi puhdasta ja arvokasta"
Yksi ongelma on valtava itsekkyys ja monen ev.lut. pohja, mistä tullaan seurakuntaan mukaan.
Opetus ei ole mennyt perille rakkaudesta. Enkä syytä yksin nuoria, enkä vain helluntailaisia vaan monen tämä on yleinen ongelma. Itsekkyys ja itsekeskeisyys, mikä on maailmassa on, heijastuu myös seurakuntaan. Luulisin, että vain hyvin harvalla seurakunnan saarnaajalla on kykyä viedä oppi käytäntöön seurakuntalaisten elämässä, vaikka Jeesus nimenomaan korosti sitä.
Matt. 28:18-20
"18 Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.
19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
20 ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.""
Tehtävä on vähintään haastava, kun tietää suomalaisen perusluonteen, mikä on maailman kovinta maaperää nöyrtyä yhtään mihinkään? Toivottavasti olen väärässä. Jumala onneksi on pitkämielinen ja suuri armossaan ja on muuten voimallinen viemään voittoon hyvän työnsä jokaisen kohdalla. Minua ei ainakaan haittaa, vaikka joku menee vapaakirkkoon tai Baptisteihin, kunhan vaan löytää muiden uskovien yhteyttää ja seuraa.
En tietenkään vastaa mitenkään sinulle tai aloituksen tekijälle, vaan käsittelen asiaa vain yleisluonteisesti, herättäen keskustelua ja ajatuksia.
Kiitos hyvästä vastauksesta. En tiedä ymmärsitkö itse, kuinka syvälle tätä asiaa luotasit? Kirjoituksesi kertoo kyllä sen, ettet ole Jeesusta jättänyt.
Miten ihmeessä Jumala hoiti ihmisiä ennen kuin oli TV7:aa, radio Deitä, kännyköitä ym?
ihmisiä silloin toisten ihmisten kautta. Ihan sillä lailla kasvotusten. Ainakin se olisi paras tapa.
Tuskin mitään merkittävää menetit. Jos ruksa oli uskosi kohde ja siellä käyvät ihmiset, niin hyvä kun lähdit. Oletko sitten koskaan uskonut Herran Jeesuksen lunastustyöhön ja ottanut hänet itsensä vastaan, sen tietää Jumala ja sinä.
Jeesus sanoi, että "minä tunnen omani ja minun omani tuntevat minut" ja "ei kukaan tule Isän luokse muutoin kuin minun kauttani".
Oletko uskonut Herraan? Onko Jeesus Herrasi nyt?
Kävin aikoinaan Kristillistä opistoa ja olin seurakunnassa työntekijänä, en vieläkään kunnolla usko mitä näin ja kuulin.
Se on suorastaan ihme miten ihmiset pystyivät julkisesti olemaan niin mukavia ja kohteliaita toisille mutta samalla puhua niin törkeästi toisen selän takana.
Sanaa huora ja huoraaminen sekä solvaavaa kieltä käytettiin törkeästi toisen selän takana.
Urho Muroma käytti niinkin voimakkaita sanoja, kun hän puhui ikäänkuin "kahdenlaisista uskovista".
Hän puhui kristillismielisistä uskonnollisista ihmisistä ja toisaalta uskovista uudestisyntyneistä ihmisistä.
Kumpiakohan nuo sinun tapaamasi olivat.
jätä Jeesusta siksi, että ihmiset ovat aiheutaneet sinulle mielipahaa.?? Tämähän on aina sielunvihollisen tavoite eikä hän kaihda käyttämästä kaikkia keinoja. Älä katso ihmiseen vaan Jeesukseen. Seuraa sinä Häntä, äläkä anna kenenkään ottaa sinulta pois kruunuasi. Jätä myös kaikki nämä ihmiset jotka ovat loukanneet sinua Jeesuksen käsiin, kyllä Jumala oman kukkonsa ja kanansa kynii. Et voi muuttaa toista ihmistä, et itseäsikään. Jeesus voi kesyttää leijonat ja leijonanpennutkin.
On todella mahtavaa, jos onnistuu löytämään itselleen uskovan ystävän, kuka pyrkii uskossa tekemään asioita jotka kokee oikeaksi ja mitkä ovat Pyhästähengestä. Sellaisten ihmisten seurassa sitä itsekin virkistyy ja lepää.
Mutta on valitettavan totta, että suuri joukko on sitten niitä, ketkä eivät näin omassa elämässään toimi. Itsekin oon todistanut monia sellaisia tilanteita, missä kaikista muista ihmisistä puhutaan paskaa jopa vuositolkulla. Kenties suoranaista valehtelua ja parjaamista harjoitetaan. Sitten on niitä, ketkä asettuvat toisen yläpuolelle kertomaan ja saarnamaan, mikä toisen uskonelämässä ja ajattelussa on pielessä. Osoitellaan sormella ja armahtavaisuus tuntuu olevan kaukana. Mutta tosiaan, ihmisiä ne uskovaiset on myös ja ei yhtään parempia kuin muutkaan. Ikävää että sulla on noin huonoja kokemuksia seurakunnasta ja toivon että löydät itsellesi sellaisen todellisen, uskovaisen ystävän.