Itsemurha on itsekkäin teko mitä ihminen voi tehdä. Läheisten elämä muuttuu pysyvästi.
Kaikki bussiturman uhrit halusivat elää. He kuolivat.
Syöpää sairastavat taistelevat elämästään. Usein menehtyvät.
Ja sitten joku vapaaehtoisesti ottaa itseltään pois sen, jonka puolesta toiset taistelevat turhaan. Sairasta.
Kaikki bussiturman uhrit halusivat elää. He kuolivat.
Syöpää sairastavat taistelevat elämästään. Usein menehtyvät.
Ja sitten joku vapaaehtoisesti ottaa itseltään pois sen, jonka puolesta toiset taistelevat turhaan. Sairasta.
Vastaukset 25
Vanhimmat
....Ja kaikki jotka uhkailee ovat sairaita, menkää hoitoon ja lakatkaa uhoilemasta.
Itsemurha on kyllä pahin, ja hautojat myös.
Miksi me saimme lahjaksi elämän, siksikö, että leikimme se kanssa, se voidaan tuollasilta leikkijöiltä riistää ennenaikojaan, varokaa vaan.
Älkää kiusatko lähimmäisiänne enää kukaan.
"Kaikki bussiturman uhrit halusivat elää. He kuolivat."
Eivät välttämättä halunneet. Teitkö gallupin heille ennen kuolemaansa?
julmaa tehdä itsari. mutta tiedätkö millaista on elää kun kaikki on vain mustaa. kaikki mihin ryhdyt epäonnistuu. rakkainpasi kuolee yllättäen. sinulla ei ole enää ketään. ei yhtään ystävää. kukaan ei ole kiinnostunut siitä mitä sinulle kuuluu. et näe edessäsi mitään syytä enää elää. haluat vain rakkaasi viereen hautaan.
Mitä sitä hiuksia halkomaan, eihän asian ydin ollut se, halusivatko kaikki bussissa olleet elää. He kuitenkin kuolivat siihen bussiin haluamattaan, tapaturmaisesti. Ja tuskinpa kovin moni lähtee itsemurha-aatoksissa laskettelemaan kavereidensa kanssa... vaikka kai sitä voi kokeilla tuolihissistä hyppäämistä tai muuta... glamouria kuolemaan, kenties?
Eihän se ruumis mikä hautaan laitetaan ole se ihminen, se on vain "vaate" jonka sisällä oikea ihminen on tai oli ennen kuolemaa. Haudassa makaava raato ei ole mitään muuta kuin mätänevää luuta ja lihaa, ei sen viereen kannata haaveilla pääsevänsä. Se todellinen ihminen joka asuu kehossa on ensin opittava tuntemaan, eli opittava tuntemaan itsensä, ennen kuin voi tietää missä se kaveri on, jonka raato on haudassa. Löydä itsesi ja koko ongelma poistuu. Jos haluat lisätietoa itsen etsimisestä ja löytämisestä, niin katso osoite: http://www.oshana.org/
Se on niin helvetin itsekäs teko, ettei mitään rajaa. Ajatellaan vaan, että itellä menee huonosti, muttei ajatella ollenkaan muita ihmisiä, joille lähtö tekis kipeää. Toisaalta: itsekästä tai ei, voihan sitä kuvitella, että teollaan helpottaisi läheisten elämistä eikä olisi "jatkuvana riesana" . . mutta miten voi edes kuvitella olevansa riesa omille ystävilleen, äidille, isälle.. ??
Tuttavani veli teki itsemurhan. Oli juuri mennyt (elokuussa 03) naimisiin, ostivat kovalla rahalla (velkaa) talon vaimonsa kanssa, vaimo raskaana 4 kk:lla, ukko meni ja ampui aivonsa pellolle. Ei mitään vinkkiä, että elämässä olisi ollut jotain pielessä. Vaimonsa ei päässyt hautajaisiinkaan kun joutui shokin aiheuttaman takia sairaalaan osastolle erikoistarkkailuun vauvansa takia.. Nyt vaimon niskassa hirmu velat jne. HELVETIN ITSEKÄS JÄTKÄ!!
Ei itsemurha ole itsekästä vaikka se läheisistä niin vaikuttaakin. Itsemurhan tehnyt ei vain osannut tai uskaltanut puhua ongelmistaan jostain syystä. Itsemurhia tehdään tietääkseni aika harvoin täydessä ymmärryksessä, joten en sanoisi että se on harkittu teko. En mäkään kestäisi jos joku läheisistäni tappaisi itsensä, varsinkaan jos vanhemmat tai sisarukset tekisivät niin. Luultavasti suuttuisin ja itkisin, mutta tuskin ajattelisin heitä itsekkäinä. Neuvoni kaikille on kuitenkin että älkää tehkö itsemurhaa, vaikka asiat olisivatkin miten huonosti tahansa. Siis ihan miten huonosti tahansa, vaikka istuisit vankilassa tai olisit vakavasti sairas, niin itsemurha on kaikkein huonoin päätös.
Minun mielestäni jokaisella on oikeus päättää elämästään, jos itsemurha on ainoa vaihtoehto, niin siitä vaan. Jälkeen jäävien on turha enää syyllistää tähän ratkaisuun päätynyttä.
Itsemurha ei ole koskaan ainoa vaihtoehto. Sen ihmisen mielessä, joka itsemurhan tekee, itsemurha on tietenkin ainoa vaihtoehto, mutta jos kysyttäisiin henkilön sukulaisilta, ystäviltä tai vaikka lääkäriltä, vastaisi varmasti moni heistä, että mahdollisuuksia oli ja apua oltaisiin tarjottu.
Varmasti suurin osa itsemurhan tehneistä painiskelee ongelmien kanssa elämässään, mutta silti on aina mahdollisuuksia. Kyllä on, vaikka olisi isänsä raiskaama, äiditön, aviomiehen pettämä ja jättämä, syöpää sairastava, velkainen, 12:n lapsen yksinhuoltaja (ja tällaisia ihmisraunioita tuskin Suomenmaasta löytyy).
Voihan sitä ajatella, että pääsee helpommalla, jos ottaa hengen itseltään, mutta ei sitten voi mitään voittaakaan. Huominen tuo aina uutta tullessaan, mutta ei ole huomista, jos makaa kylmänä haudassaan; sitten on mahdollisuudet jätetty käyttämättä.
Kuka tappaisi itsensä, jos tietäisi, että huomenna tai ensi viikolla tai vaikka ensi vuonna tulisi lottovoitto, sairaus paranisi, elämän rakkaus löytyisi tai tapahtuisi jotakin muuta, mikä veisi ongelman mennessään. Klisee, mutta totuus - näin voi käydä.
Olen samaa mieltä el toron kanssa. Ehkä niitä itsemurhia ei tehdä ihan täydessä ymmärryksessä mutta jos se oma ymmärryskään ei ala jossain vaiheessa palata niin mitä järkeä on elää sellaista puolinaista elämää?
Jos minä sanoisin, että haluan kuolla ja läheiset kieltäisivät sen niin kyllä pitäisin heitä itsekkäinä koska pitävät minut täällä kärsimässä.
tulisi ensi viikolla/ensi vuonna lisää paskaa niskaan... sitten vituttais ettei lähteny ajoissa...
Kyllä ne JUMALAUTA ovat enemmän itsekkäitä ne omaiset, jotka ovat jatkuvasti vittuilleet ja naljailleet ja pilkanneet ja vaativat että toisen pitäisi vain elää onnellisena vaikka hän kärsii helvetin tuskia. NE ovat itsekkäitä, jotka sitten ovat muka surullisia toisen kuoleman jälkeen, vaikka ovat itse häntä siihen ajaneet. Jos itsemmurhaa hautovan ajatusmaailma kapeneekin, niin hänen omaisensa ovat usein SOKEITA.
Löytyy myös vanhempia jotka vaativat lapsilta liikaa. Aina vain vaaditaan lisää koulutusta jne. Sitten on koulukiusaajia jotka voivat romuttaa kasvavan identiteettiään luovan kaverinsa itsetunnon. Sitten kaverit jälkikäteen ihmettelevät, kun luokkakaveri ajautui itsemurhaan. Sitä voi aina pohtia kuka tässä on itsekäs...
menkää itteenne ihmiset ettette aja läheisiänne tappamaan itseään... kuinka moni vaimonhakkaaja, huoripukki, pedofiili tai koulukiusaaja on itkeny arkun äärellä et miten se nyt noin meni tekemään, tajuumatta lainkaan omaa osuuttaan tapahtuneeseen
Mielestäni itsemurha ei ole itsekäs teko. Osassa voi olla taustalla sairaus jonka aiheuttamay kivut ajavat itsemurhaan tai taustalla voi olla pahat mielenterveys ongelmat. Tekijä ei välttämättä edes tajua miten lopullinen hänen tekonsa on. Yleensä itsaria tekevät eivät enään pysty ajattelemaan läheisiä, kun heillä on niin paha olla. minä en ainakaan lähe syyllistämään itsarin tehneitä tuntematta tapauksia. Tuskin kukaan itsaria tekee läheisiä haavoittaakseen. Kyllä tätä elämää sitä paitsi lopulta eletään itselle ja jos ei näe syytä elää niin päätös on oma.
Katsoin dokumentin nimeni on ja siinä oli itsemurhan tehneen tytön äiti. Jos muistan oikein niin tyttö oli kauvan kärsinyt pitkäaikaisen sairauden aiheuttamista kivuista ja teki sitten itsemurhan. Moniko meistä tietää kuinka hyvin kestäisi jatkuvaa kipua, kun kaikkeen ei lääkkeetkään auta. En ikinä voisi tuotakaan tyttöä syyllistää päätöksestään.
Jos joku kysyisi miksi? Vastaisin, koska sattuu. Herään yöllä monta kertaa siihen, että ahdistaa. Aamulla se on ensimmäisenä mielessä ja illalla viimeiseksi. Päivälläkin monta kertaa. Pelko siitä, mitä tästä elämästä tulee. Mitä varten minä täällä kärsin? Onko missään mitään mieltä? Onko elämä olemisen pakkoa täynnä, vailla pienintäkään kimallusta…? Tuntuu, ettei kukaan jaksa välittää kuin itsestään, ei auttaa, vaikka sattuu niin että pelottaa. Mutta voisiko kukaan edes auttaa. Itse me täällä oma elämämme rakennetaan. Palikoista, jotka on valmiiksi annettu. Ulkopuoliset ei voi ymmärtää – kaunis, opinnoissa menestynyt, liikunnallinen, nuori tyttö, jolla elämä edessä. Niin sitä luulisi, miksi siis tunnen, että olen jo ”kaikenkokenut”. Niin lyhyessä ajassa, niin paljon, liikaako… Kuin kantaisi harteillaan koko maailman painoa, joka ikisen ihmisen surua, katkeruutta, epätoivoa. Miksen pysty unohtamaan? Miksen saa muistoja häviämään? Mikseivät ne jätä minua rauhaan? Minä haluan elää! Elää hetkessä, olla onnellinen! Kokea kaiken, mitä elämällä on minulle tarjota. Silti voisin päätyä päinvastaiseen… Miksi? Koska sattuu.
Mä en ymmärä...Miks maailman pitää olla niin vitun julma ja epäoikeudenmukanen?
Jos ois mahdollista, ni mä antaisin saman tien elämäni jollekin, joka sitä haluaa.Koska mä en halua...Miks just ne ihmiset kuolee, jotka sitä ei tahdo...? Ja miks just ne, jotka tahtoo kuolla, ei siinä välttämättä onnistu...?
Tietysti joskus tulee aateltuu, et kaikella on tarkotuksensa ja aikansa maan päällä.Mut kai sitä voi itsekin siihen vaikuttaa...
Mutta, mä tosiaan oisin heti valmis ottamaan esim. jonkun elämänhaluisen kuolemantaudin omaksi.
Kun vaan pääsis pois...Ilman että tartteis ite ottaa henkeään... *kyyneleet*
Itsemurha on lopullinen ratkaisu väliaikaiseen ongelmaan.Mutta jos ongelmana on koko elämä, niin...Sen tietää vaan ne jotka on siinä tilanteessa ollu, katsonu jo melkein kuolemaa silmiin.Niinku mä...Monet kerrat.Mä en ees muista koska oisin viimeeks ollu onnellinen...En enää moneen moneen vuoteen.
Joku siinä vaan on ku ei uskalla lähtee.Kai sitä oottelee et jos vaikka se huominen ois parempi...
Mut sitä ei oo ainakaa vielä tapahtunu.Jokainen päivä on aina samanlainen.
Mun mielestä itsemurha ei oo itsekästä.Jos mä sen oikeesti tekisin, niin tottakai lähimmäiset (vanhemmat ja kaikki kaverit) jäis suremaan.Mut mä oon kuitekii koko elämäni aikana ajatellu muita enemmä ku itteäni.Oon auttanu muita ongelmien kanssa, ja enpä sitten oo ehtiny omia selvittää...Eli voi sitä välillä aatella itteääkii, jos on paska elämä eikä löydy enää halua elää, niin asiahan on sillä selvä.Ei sitä kannata muiden takia itteään kiduttaa vuodesta toiseen.Ja muuten..Kaikille ei oo mistään fucking psykiatreista hyötyä, ne ei vaan pysty kaikkia auttaa...
Voimia ihmiset, koittakaa jaksaa!
Täysin samaa mieltä. Itsemurhan teko on läheisille paljon pahempi kärsimys kuin itsemurhan tekijälle. Luusereiden hommaa!!!!!
ja ymmärtämätön typerys. Onko kivaa syyllistää kärsivää ihmistä?
Itsemurhaa harkitseva kärsii joka ikinen minuutti elämästään.
Vaikka sinulla menee hyvin niin voisitko harkita myötäelämisen kykyä hieman ja pitää suusi ennen kuin edes yrität ymmärtää sellaisia joilla menee huonommin. Kaikilla ei nääs ole tuuria tässä elämässä. Sitten heitä vielä syyllistämään, kyllä olette törkeitä tyyppejä.
Toistetaan vielä, että uskoisit:
Kyllä ne JUMALAUTA ovat enemmän itsekkäitä ne omaiset, jotka ovat jatkuvasti vittuilleet ja naljailleet ja pilkanneet ja vaativat että toisen pitäisi vain elää onnellisena vaikka hän kärsii helvetin tuskia. NE ovat itsekkäitä, jotka sitten ovat muka surullisia toisen kuoleman jälkeen, vaikka ovat itse häntä siihen ajaneet. Jos itsemmurhaa hautovan ajatusmaailma kapeneekin, niin hänen omaisensa ovat usein SOKEITA.
täällä taitaa todellakin olla vain yksi, joka on joutunut katsomaan kortit. Muut selittävät helv..n tekopyhinä korvat ja suut täynnä tästä ns. teosta niin yleismaailmalliseen tapaan, että suosittelen jättämään seuraavan terveystiedonkirjan lukematta.. Juuri Tuollaiset "kaikentietävät" ajavat muita reunalle. Onnittelut. Olette varmasti ylpeitä itsestänne.
Tahdon olla kerran elämässäni itsekäs! Mikä oikeus terveillä on vaatia minua jaksamaan? Olen jaksanut taistella väsymiseen saakka, kituako vielä pitäisi
että jälkeenjäävillä olisi vähemmän surua.
Kyllä olisi jo aika ymmärtää että rajansa kaikella.
Kun on selvää että parantua ei voi, on se mielestäni minun ja vain minun päästös kuinka täältä lähden.
Omaisten kanssa tottakait keskustelen ja olen sen jo alustavasti tehnytkin. Vieraammat tässä sitä suurinta ääntä varmaan tulevat pitämään.
Ajattelen kanssasi samoin.En vielä muutama vuosi sitten kuvitellutkaan että joskus päättäisin itse päiväni,ajattelin ettei niin pahaa tilannetta voi tulla,mikä ajaa minut itsetuhoajatuksiin.Todellakin,ihmisen sieto/jaksamiskyky on rajallinen.Halauksia sinulle.
Kiitos halauksista, ne lohduttaa aina.
Halauksia myös sinulle ja suukko poskelle.