Olen lukenut näitä autokeskusteluja täällä pitkään. Ihmetellyt miten kehtaatte aina siirtää oman tyhmyytenne automyyjään tai autojobbariin. Lukekaa kirjoittamani juttu, moni tunnistaa siitä varmasti itsensä.
Näistä autojobbareista riittää aina puhetta suuntaan jos toiseen.
Moni näistä jobbareista pärjäisi ihan reilulla pelillä, mutta jos hankkii itselleen toiminimen tai perustaa jonkun pikku putiikin, niin menettää kaikki yhteiskunnan tarjoamat edut. Edut ovat sen verran tuntuvat kuitenkin, ettei niitä kannata menettää muutaman "lintan auton" myynnin takia.
Väittämä siitä, että he elättävät itsensä pimeällä autokaupalla, eikä saa mitään muita tuloja esim. työttömyyskorvausta on täysin väärä. Verottaja lähettää hyvin nopeasti kyselyn, millä elää jos ei saa mitään yhteiskunnallisia tukia, kuten eläkettä, tai ole yrittäjä.
Varmasti osa oikeista autokaupoista on alkanut ihan pienellä "pimeällä" autojen myynnillä ja siitä lähtenyt kasvamaan isoksi autokaupaksi, joka maksaa myös veroja. Harva meistä pystyy toimintaansa aloittamaan rakentamalla ison hallin ja päättää alkaa myymään autoja. Autokauppa on hyvin pääoma vetoista ja vaatii nopeaa kiertoa vuosimallin vanhenemisen takia.
Huijarit on asia erikseen, jotka eivät siis pysty tekemään yhtäkään reilua autokauppaa. Pitää myös muistaa se, että jobbarit myyvät juuri niitä romuja millä hyväkin autokauppa menettäisi nopeasti maineensa ja siksi ne myyvätkin takapihat tyhjiksi jobbareille, ns. korjattavaksi. Vastuu katkeaa siihen.
Suomalainen mies kuvittelee olevansa autonero, ettei häntä pysy vetämään autoasioissa ihan kun pässiä narussa. Asia on kuitenkin päinvastoin, nainen kehtaa kysyä asioita joita mies ei kysy ja samalla tee itseään tyhmäksi auto asioissa.
Oikein loppuun ajettu, vähän uudempi auto on kiva myydä pariskunnalle jossa äijä toimii asiantuntijana, eikä ymmärrä yhtään mitään autoista. Nainen esittää vaikeita kysymyksiä myyjälle, niin oma asiantuntia äijä siirtyy vielä tukemaan autoa myyvän lämpimiä juttuja. Alkaa monesti jopa haukkumaan akkaansa kun tuollaista edes kysyy. Vaatii myyjältä toisinaan hyvää pokkaa.
Auton hajotessa äijä vie vähin äänin auton korjaamoon, ettei menetä kasvojaan autoasioissa naisen silmissä. Nainen tulisi huutamaan ja haukkumaan huijariksi.
Ammattitaitoinen myyjä hallitsee kaupanteon tilanteet ja osaa johdattaa asiakkaan huomaamatta hänet todella huonon auton omistajaksi, joka onkin sitten jo merkkivika äijän selittäessä akalleen.
Niin kauan on myös jobbareita kun riittää näitä ns. auto -asiantuntijoita jotka eivät pysy edes renkaita vaihtamaan autoonsa ilman naapurin Reiskan apua. Haluavat ostaa auton ”halvalla ja hyvän” suoraan yksityiseltä koska ovat synnynnäisiä automiehiä, eikä heitä pysty kusettamaan autokaupassa.
Ihan merkkiliikkeissä on niitä samoja automyyjiä eli ihmisiä, joiden pitää myydä palkkansa eteen. Merkkiliike tarjoaa paremman työympäristön myyjälle, antaa luotettavamman kuvan myyjästä sekä uudemmat ja samalla paremmat myytävät autot.
Autojobbari on yleensä erittäin taitava myyjä, joka pysyy itsensä elättämään kaupanteolla ilman huijaamista.
Ala on erittäin kilpailtu ja autojen hintoja on liian helppo vertailla netissä, kaupankäynti perustuu halpaan hintaan, eikä korjaamokuiteille anna ostaja mitään arvoa ostohetkellä, sen enempää kuin auton lisävarusteillekaan.
Nämä ns. huijatuksi tulleet hyväntahdon lähettiläät voisi itse koittaa tehdä REHELLISTÄ ja reilua autokauppaa, sellaisten ihmisten kanssa joita he itse ovat, eli ei maksaisi mistään mitään, vaan kaikki pitäisi saada ihan ilmaiseksi.
Vuoden vanha, kymppitonni ajettu, kahdet aluvanteet ja renkaat, ilmastoitu ja mielellään ensihuolto tehty merkkihuollossa takuun varmistamiseksi. Hinta saisi olla enintään 2000 eur muuten on huijari ja kiskuri.
Lähes poikkeuksetta aina miehet voittavat autokaupoissa.. jutuissaan, vaikka tuhannen neliön halleja rakennetaan ja lämmitetään sekä maksetaan automyyjien ja toimiston ”tyttösten” palkat juuri autokaupasta syntyneellä voitolla… Hyvä näin, niin kaikki voittavat autokaupassa ja ovat tyytyväisiä. Eikä yhtään tyhmyys loista kahvipöydässä.
Näistä autojobbareista riittää aina puhetta suuntaan jos toiseen.
Moni näistä jobbareista pärjäisi ihan reilulla pelillä, mutta jos hankkii itselleen toiminimen tai perustaa jonkun pikku putiikin, niin menettää kaikki yhteiskunnan tarjoamat edut. Edut ovat sen verran tuntuvat kuitenkin, ettei niitä kannata menettää muutaman "lintan auton" myynnin takia.
Väittämä siitä, että he elättävät itsensä pimeällä autokaupalla, eikä saa mitään muita tuloja esim. työttömyyskorvausta on täysin väärä. Verottaja lähettää hyvin nopeasti kyselyn, millä elää jos ei saa mitään yhteiskunnallisia tukia, kuten eläkettä, tai ole yrittäjä.
Varmasti osa oikeista autokaupoista on alkanut ihan pienellä "pimeällä" autojen myynnillä ja siitä lähtenyt kasvamaan isoksi autokaupaksi, joka maksaa myös veroja. Harva meistä pystyy toimintaansa aloittamaan rakentamalla ison hallin ja päättää alkaa myymään autoja. Autokauppa on hyvin pääoma vetoista ja vaatii nopeaa kiertoa vuosimallin vanhenemisen takia.
Huijarit on asia erikseen, jotka eivät siis pysty tekemään yhtäkään reilua autokauppaa. Pitää myös muistaa se, että jobbarit myyvät juuri niitä romuja millä hyväkin autokauppa menettäisi nopeasti maineensa ja siksi ne myyvätkin takapihat tyhjiksi jobbareille, ns. korjattavaksi. Vastuu katkeaa siihen.
Suomalainen mies kuvittelee olevansa autonero, ettei häntä pysy vetämään autoasioissa ihan kun pässiä narussa. Asia on kuitenkin päinvastoin, nainen kehtaa kysyä asioita joita mies ei kysy ja samalla tee itseään tyhmäksi auto asioissa.
Oikein loppuun ajettu, vähän uudempi auto on kiva myydä pariskunnalle jossa äijä toimii asiantuntijana, eikä ymmärrä yhtään mitään autoista. Nainen esittää vaikeita kysymyksiä myyjälle, niin oma asiantuntia äijä siirtyy vielä tukemaan autoa myyvän lämpimiä juttuja. Alkaa monesti jopa haukkumaan akkaansa kun tuollaista edes kysyy. Vaatii myyjältä toisinaan hyvää pokkaa.
Auton hajotessa äijä vie vähin äänin auton korjaamoon, ettei menetä kasvojaan autoasioissa naisen silmissä. Nainen tulisi huutamaan ja haukkumaan huijariksi.
Ammattitaitoinen myyjä hallitsee kaupanteon tilanteet ja osaa johdattaa asiakkaan huomaamatta hänet todella huonon auton omistajaksi, joka onkin sitten jo merkkivika äijän selittäessä akalleen.
Niin kauan on myös jobbareita kun riittää näitä ns. auto -asiantuntijoita jotka eivät pysy edes renkaita vaihtamaan autoonsa ilman naapurin Reiskan apua. Haluavat ostaa auton ”halvalla ja hyvän” suoraan yksityiseltä koska ovat synnynnäisiä automiehiä, eikä heitä pysty kusettamaan autokaupassa.
Ihan merkkiliikkeissä on niitä samoja automyyjiä eli ihmisiä, joiden pitää myydä palkkansa eteen. Merkkiliike tarjoaa paremman työympäristön myyjälle, antaa luotettavamman kuvan myyjästä sekä uudemmat ja samalla paremmat myytävät autot.
Autojobbari on yleensä erittäin taitava myyjä, joka pysyy itsensä elättämään kaupanteolla ilman huijaamista.
Ala on erittäin kilpailtu ja autojen hintoja on liian helppo vertailla netissä, kaupankäynti perustuu halpaan hintaan, eikä korjaamokuiteille anna ostaja mitään arvoa ostohetkellä, sen enempää kuin auton lisävarusteillekaan.
Nämä ns. huijatuksi tulleet hyväntahdon lähettiläät voisi itse koittaa tehdä REHELLISTÄ ja reilua autokauppaa, sellaisten ihmisten kanssa joita he itse ovat, eli ei maksaisi mistään mitään, vaan kaikki pitäisi saada ihan ilmaiseksi.
Vuoden vanha, kymppitonni ajettu, kahdet aluvanteet ja renkaat, ilmastoitu ja mielellään ensihuolto tehty merkkihuollossa takuun varmistamiseksi. Hinta saisi olla enintään 2000 eur muuten on huijari ja kiskuri.
Lähes poikkeuksetta aina miehet voittavat autokaupoissa.. jutuissaan, vaikka tuhannen neliön halleja rakennetaan ja lämmitetään sekä maksetaan automyyjien ja toimiston ”tyttösten” palkat juuri autokaupasta syntyneellä voitolla… Hyvä näin, niin kaikki voittavat autokaupassa ja ovat tyytyväisiä. Eikä yhtään tyhmyys loista kahvipöydässä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sivusta seuranneena tätäkin palstaa ja asioista jotakin ymmärtävänä, niin rohkenenpa väittää ettei 95% tapauksissa ole juridisesti tapahtunut mitään huijausta. Suurin ongelma on siis ettei ostaja ymmärrä ostohetkellä ostavansa vanhaa autoa ja niissä kun voi olla yhtä ja toista normaalista kulumisesta johtuvaa laitettavaa ja vikaa jotka tekee tuloaan.
Ostajan velvollisuuksiin kuuluu todellakin tarkistaa se ostokohde ja sen perusteella tehdä se ostopäätös kun ketään ei kuitenkaan pakoteta ostamaan vaan päätös on vapaaehtoinen. Liikkeen ja kuluttajan välillä sovelletaan kuluttajansuojalakia ja sen virhevastuuta, mutta se ei ole mikään takuu, eikä se koske normaalia kulumisesta johtuvia vikoja. Kuluttajansuojaviranomainen antaa päätöksissään suosituksia, mutta ne eivät ole siis pakottavia. Kahden kuluttaja välisiä kauppoja ei kuluttajansuojalaki koske.
Siinäpä pitkästä aikaa kaks fiksua juttua.
Asiallisia totuuksia autokaupasta ja myös ostajista joskus näinkin.