Joku oli tehnyt aloituksen tuonne Luterilais-palstalle ikävästä asiasta ja tässä seuraus.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8755813
Huomaatte miten argumenttia "ei oikeita kristittyjä" käytetään!
Pelottavaa valikoivaa todellisuuden tajua.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8755813
Huomaatte miten argumenttia "ei oikeita kristittyjä" käytetään!
Pelottavaa valikoivaa todellisuuden tajua.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Surullista, mutta jos näin on tehty uskovien puolelta, kyseessä eivät ole aidot uskovaiset.
Sillä omista teoistasi olet vastuussa iankaikkisesti. Tuomio tulee sitten siellä lopussa luukeekos heidän kirjassaan jotta viimeisellä tuomiolla vai miten, en muista, niinkuin kohtelit/tuomitsit täällä toisia...
Uskovaiset eivät ehkä kestä jotta joku on uskonnollisesti heitä korkeammalla tasolla ja tuntevat karmanlain.
joka johonkin jumalaan uskoo.
Yhteenlaskun summaksi tuli muuten kristuksen luku :)
Vaan kaikki on harhaa, on vain yksi Jumala ja se on eheä ihminen itse. Älä palvo toisia vaan luota lähimmäisistä välittävään itseesi, sieltä aukeaa totuus, löydä oma mestaruutesi ja rakkautesi ydin :)
Vaikka Jeesus oli tehnyt monia tunnustekoja ihmisten nähden, nämä eivät uskoneet häneen. Näin kävi toteen profeetta Jesajan sana: Herra, kuka uskoi meidän sanomamme? Kenelle ilmaistiin Herran käsivarren voima? He eivät voineet uskoa, sanoohan Jesaja toisessa kohden:
Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä, jotta he eivät silmillään näkisi eivätkä sydämellään ymmärtäisi, jotta he eivät kääntyisi enkä minä parantaisi heitä.
Näin Jesaja sanoi, koska oli nähnyt Kristuksen kirkkauden; juuri Kristusta hän sanoillaan tarkoitti.
Kaikesta huolimatta monet hallitusmiehistäkin uskoivat Jeesukseen. Fariseusten pelossa he eivät kuitenkaan tunnustaneet sitä, jottei heitä erotettaisi synagogasta. Ihmisten antama kunnia oli heille rakkaampi kuin Jumalan antama.
Jeesus huusi kovalla äänellä: Joka uskoo minuun, ei usko minuun, vaan lähettäjääni. Joka näkee minut, näkee lähettäjäni. Minä olen valo ja olen tullut maailmaan siksi, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen. Jos joku ei noudata minun sanojani, vaikka on ne kuullut, en minä häntä tuomitse. En ole tullut tuomitsemaan maailmaa, vaan pelastamaan sen. Jos joku torjuu minut eikä ota sanojani vastaan, hänellä on kyllä tuomarinsa: se sana, jonka olen puhunut, tuomitsee hänet viimeisenä päivänä. En minä ole puhunut omissa nimissäni. Isä, joka on minut lähettänyt, on määrännyt, mitä minun tulee puhua ja julistaa, ja minä tiedän, että hänen käskynsä antaa ikuisen elämän. Kun puhun, puhun siis niin kuin Isä on minun käskenyt puhua.
Niin, eli jumala huolehtii, että kaikki eivät voi uskoa. Sokaisee ja paaduttaa. Ja sitten väitetään, että hän haluaisi kaikkien pelastuvan, vaikka raamattu ihan muuta kertoo...
Oli minulla kerran koira, jota rakastin, mutta se kuoli vanhuuttaan. Vein sen armeliaasti piikille, kuten kuuluu tehdäkin, jos eläin kärsii. En erityisemmin pidä ihmisistä. Mutta ei minun tarvitsekaan. En häiritse ketään, elelen omassa rauhassani ja seuraan syrjästä maailman tapahtumia. Töissä käyn, mutta siinä ne sosiaaliset kontaktit sitten ovatkin. Joku saattaa säälitellä, että elämäni on köyhää, mutta sitä se ei ole. Netti (tiedonkeruuta, keskustelua palstoilla), lehdet, kirjat, luonto. Siinä kaikki mitä tarvitsen.
Olen kyllä huolissani monista asioista, joita maailmassa ja Suomessakin tapahtuu ja otan tarvittaessa myös kantaa niihin, mutta se on varmaan enemmänkin sitä, että olen huolestunut siitä, miksi ihmisten tasavertainen kohtelu ei ole toteutunut, miksi toisia pompotellaan, miksi köyhiä on aina vaan enemmän ja miksi maailma hukkuu paskaan. Mutta ei siihen huoleen rakkautta tarvita. Empatia riittää.
Harmittavan usein niiltä ihmisiltä puuttuu empatiaa, jotka asioista päättävät. Ihmiset ovat heille liian usein vain numeroita ja tilastoja.
Ei ihmisiä eikä mitään muutakaan tarvitse rakastaa voidakseen toimia oikeudenmukaisesti. Olisi aika outoa jos päätöksiä tehtäisiin sen perusteella kuinka paljon jotain ryhmää tai yksilöä rakastetaan.