Varsin monet joutuvat kokemaan yksityisautoilun kielteisiä vaikutuksia elämässään. Siksi ehkä järkevää olisi, että verotusta voitaisiin kohdistaa siten, että näitä suoritteita voitaisiin vähentää? Vaikka varsinaiset ruuhkat ovatkin vielä pieniä ainakin Suomessa, voidaan silti hyvinkin kysyä olisiko tietullit yksi keino toimia järkevän joukkoliikenteen kehittämisen airueina? Verotusta tulisikin ennenkaikkea suunnata sinne, missä kilometrejä tulee, eli polttoaineen hintoihin tai tienkäyttöön, eikä ainoastaa päästöihin. Palaaminen siihen, että henkiläautoa käytetään vain siihen, että sillä ajetaan luontoon rentoutumaan tai lomamatkalla toisi varmaan monelle elämään lisää kaivattua mielekkyyttä?
Tavaraliikenne, inva-ajoeneuvot ja hyötyajoneuvot ovat tietenkin eriasia, eikä niitä tulekaan rinnastaa yksityisautoiluun verotuksellisesti. Myös fossiilisia polttoaineita korvaavia tekniikoita voitaisiin tukea verotuksen keinoin. Tavoitteena tulee olla saada autoilusta mahdollisimman hiilineutraalia toimintaa.
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/01/riippuvuus_autoilusta_kyllastyttaa_suomalaisia_1381448.html?origin=rss
Tavaraliikenne, inva-ajoeneuvot ja hyötyajoneuvot ovat tietenkin eriasia, eikä niitä tulekaan rinnastaa yksityisautoiluun verotuksellisesti. Myös fossiilisia polttoaineita korvaavia tekniikoita voitaisiin tukea verotuksen keinoin. Tavoitteena tulee olla saada autoilusta mahdollisimman hiilineutraalia toimintaa.
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/01/riippuvuus_autoilusta_kyllastyttaa_suomalaisia_1381448.html?origin=rss
Vastaukset 9
Vanhimmat
"Palaaminen siihen, että henkiläautoa käytetään vain..."
Tätähän kokeiltiin jo neuvostoliitossa. Etkö oppinut mitään?
Kyllä nyt on ainoa keino hommata porukoille autot alle ja töihin siitä.
Toivottavasti joutuu jossakin reissulla vaikeuksiin. Josta vain henkilöauto pelastaisi, mutta kuski ei ota kyytiin. Oppii olemaan. Tulee mielekktyyttä elämään.
Paras ratkaisu yksityisautoilun vähentämiseen olisi varmasti kevyen liikenteen olosuhteiden parantaminen. Laitakaupungilla nykyiselläänkin väylät yleensä ovat jo ihan hyvällä mallilla, mutta keskustassa varsinkaan polkupyörällä liikkuminen ei ole mitenkään mukavaa.
Pyörätiet päättyvät yhtä yllättäen kuin alkavatkin, mistä seuraa se, että sääntöjen mukaan ajava pyöräilijä joutuu poukkoilemaan vuoroin ajoradalle, vuoroin kevyenliikenteenväylälle. Välillä pyörätie siirtyy ajoradan puolelta toiselle ja kohta takaisin, jolloin pyöräilijä joutuu ylittämään ajoradan kahdesti aivan turhaan. Ainakin Tampereella suuri osa keskustan pyöräteistä muutetaan talven ajaksi jalkakäytäviksi. Näin kaupunki ilmeisesti säästää väylien kunnossapidossa. Kovin moni ei rohkene vapaaehtoisesti pyöräilemään liukkaalle ajoradalle autojen sekaan. Syksyisin ja keväisin pitää tutullakin reitillä seurata tarkasti liikennemerkkejä, jotta tietää missä milloinkin pitää ajaa.
Oman mausteensa pyöräilyyn tuo jokaisessa risteyksessä kevyenliikenteenväylillä olevat hidasteet. Omituiselta tuo tuntuu lähinnä siksi että hidasteet ovat nimenomaan kevyenliikenteenväylän puolella silloinkin, kun ajorataa käyttävät on liikennemerkillä osoitettu väistämisvelvollisiksi.
Vieraalla alueella pyöräillessä pyöräilijä joutuu jokaisessa risteyksessä bongailemaan kevyenliikenteenväylän jatkumisesta kertovia merkkejä, jotka välillä on hyvinkin ovelasti piilotettu muiden liikennemerkkien, valaisinpylvään tai jonkin tienvarren puun taakse. Väylän ulkonäöstä kun ei yleensä mitenkään voi päätellä, onko kyseessä jalkakäytävä vai kevyenliikenteenväylä.
Liikennevaloissakin kevyt liikenne joutuu odottelemaan kohtuuttoman pitkiä aikoja. Kaksi valojen kiertoa on ihan normiaika, jos risteyksestä kääntyy. Suuremmassa risteyksessä saattaa joutua odottelemaan neljätkin valot. Painonapillisissa risteyksissä ei pääse koskaan suoraan valoista läpi. Varmuuden vuoksi näissä risteyksissä pitää ehtiä painamaan nappia jo hyvissä ajoin, ennen kuin risteävän ajoradan valot menevät keltaiselle. Talvella painonapit vaikeuttavat varsinkin huonojalkaisten ja pyöräilijöiden liikkumista. Valotolpassa olevan painonapin ja auratun kevyenliikenteen väylän välissä kun yleensä on toista metriä leveä aurausvalli jonka yli pitää yrittää kurkotella nappia painamaan.
Käsittämätöntä on myös se, miksi ajoradan käyttäjien toimintaa ohjaavat liikennemerkit usein pystytetään n. 70 senttiä ajoradan ja kevyenliikenteenväylän toisistaan erottavasta reunakiveyksestä. Luonnollisesti siis 70 senttiä kevyenliikenteenväylän puolelle, eli suurinpiirtein keskelle pyöräkaistaa.
Jos pyöräilyväylät rakennettaisiin selkeämmiksi, sujuvammiksi ja pyöräilystä näin tehtäisiin helpompaa, nopeampaa ja mukavampaa, niin polkupyörän käyttö lyhyillä matkoilla lisääntyisi varmasti. Samalla paranisi liikennesääntöjen noudattaminen. Kun pyörätiet on järjestetty niin, että kaupungin liikennesuunnittelija tuskin itsekään osaisi polkupyörällä kaikkien sääntöjen mukaan liikkua, niin onko ihme että pyöräilijätkään eivät aina sääntöjä noudata?
Pyöräilyä ja jalankulkua paikallisliikenteessä tulisi tukea ajoneuvoilta kerättävillä ympäristömaksuilla. Selkein järjestelmä lienee kilometripohjainen verotus, joka voidaan toteuttaa tietulleilla tai vaikkapa henkilöautojen kilometriseurannalla. Sensijaan pitemmät eli yli 40km matkat tulisi voida suorittaa myös siten, että henkilöautoja tulisi voida käyttää siirtymätaipaleelle julkisten liikenteen palvelujen äärelle.
Myös siirtymätaipaleet paikkakuntien välillä tulisi voida suorittaa ainakin talvisin myös julkisenliikenteen palveluita käyttäen. Siitä varmaan kuitenkin suurinosa ihmisiä on samaa mieltä Ylen artikkelin kanssa, että henkilöautoilu on vastenmielistä? Lisäksi ne ovat kalliita pitää, vaarallisia suurilla nopeuksilla ja aiheuttavat hiukkaspäästöillään ympäristöhaittoja, sekä myös muita häiriötä pöriseväm äänensä tähden.
Mutta kuten mainitsit järkevän liikennepolitiikan kulmakivi on toimivat kevyenliikenteen väylät. Joita voidaan täydentää toimivalla julkisella liikenteellä
Tällä palstalla ei kukaan autoilukriittinen saa mitään vastakaikua mielipiteilleen. Tää sakki on autokiimasia kaikki tyynni, jotka hakevat peniksenpidennystä isosta moottorista.
Ei kukaan ihan oikeasti voi ajatella noin typerästi? Suomi nousee tai kaatuu kumipyörillä. Julkinen liikenne on lähinnä kallista puuhastelua. Viherpiipertäjien leikkiä muiden rahoilla.
Tutustuppa huviksesi joukkoliikenteen tilastoihin. Tässä joitakin tietoja vuodelta 2008:
- Matkoja VR:n junilla pääkaupunkiseudun lähiliikenteessä 56,2 miljoonaa
- Matkoja raitiovaunuilla 53,9 miljoonaa
- Matkoja metrolla 57,6 miljoonaa
- Matkoja Helsingin sisäisessä bussiliikenteessä 81,0 miljoonaa.
Pääkaupunkiseudun henkilöautoliikenne lisääntyisi aika tavalla, jos kaikki nuo ihmiset vaihtaisivat joukkoliikenteen käytön omaan autoon. Julkinen liikenne on ehkä kallista, mutta kyllä siitä hyötyvät myös autoilijat. Kun autojen määrä pysyy pienempänä, teillä on väljempää ja parkkipaikkoja löytyy helpommin.
En myöskään ymmärrä tuollaista periaatteellista joukkoliikenteen kehittämisen vastustamista. Mikä onni ja autuus oman auton käyttö on? Helvetin kalliiksi sekin tulee, enkä ainakaan minä voi väittää nauttivani ruuhkassa jonottamisesta tai ikkunoiden raaputtelusta tällaisenä pakkasaamuna...
Mistä rahaa julkiselle liikenteelle? Nyt on valtiolla rahat lopussa. Julkiseen liikenteeseen ei ole varaa. Yksityisautoilu tulee edullisemmaksi.
Ilmeisesti pääkaupunkiseudullakin joudutaan vuoroja karsimaan ja ottamaan joukkoliikennekaistoja käyttöön henkilöautoille.
Julkinen liikenne on Suomessa yhdyskuntarakenteen takia pääsääntöisesti kallista puuhastelua veroeuroilla. Kun heittää määriä esiin, kannattaa selvittää taustalla olevat suorat ja epäsuorat tuet sekä henkilöautovastaisen liikennepolitiikan vaikutus.
Julkinen liikenne on kaupunkimaisen asutuksen vaihtoehto. Kun kaupunkimainen asutus Suomessa keskittyy Espalta etelään ja pariin hassuun kortteliin Tampereella ja Turussa, niin ymmärtää, että kannattavan julkisen liikenteen rakentaminen Suomeen on mahdotonta.