Tännehän tämä viesti kuuluu, eikä arvoihin ja etiikkaan.
Ateisteilla tuntuu nykyään olevan ärsyttävän suora tapa yrittää kumota uskovaisten mielipiteet Jumalasta. Onhan se hyvä että on oma mielipide asiasta, mutta toisten mielipiteitä tulee myös kunnioittaa.
Heille voin heti suorilta sanoa että ei ole, ei ikinä ole ollut, eikä ikinä tule olemaan päivää jolloin he voisivat marssia ovelleni ja todistaa että Jumalaa ei ole. Toisaalta enpä taida minäkään voida heille Jumalan olemassaoloa todistaa.
Yllättävän monta itseään "puhtaaksi ateistiksi" kutsuvaa saa kuitenkin nalkkiin seuraavalla kysymyksellä: "Toivotko ikinä että Jumala olisi olemassa?" Vastattuaan tuohon "kyllä", he samalla kieltävät olevansa ateisteja, pienikin toivo Jumalan olemassaolosta todistaa ettei täysin uskonnottomia ihmisiä maailmassa paljoa ole. Tuo toivo on se asia, joka ihmisiä maailmassa yhdistää. "Usko on intohimoa ja ateistit ovat henkisiä eunukkeja" -Miguel de Unamuno
Näin ollen teismi ja ateismi ovat täydellisessä tasapainossa keskenään, turha alkaa riehua muiden mielipiteiden vuoksi, sillä sitä mitä ei voi vääräksi todistaa, ei voi kieltää.
Uskonko minä Jumalaan? Kyllä. Kun katsoo ympärilleen ja miettii niin voi ymmärtää että tämä maailma ja ihminen kauneudessaan ja hirveydessään eivät voi olla sattumaa. Tuomas Akvinolaisen sanojen mukaisesti: "Kaikella mikä on olemassa, on oltava jokin syy olla olemassa". Miksi tuo pieni kivi on tuossa? Koska tuuli on sen vuosien saatossa kuljettanut siihen. Miksi tuuli on kuljettanut sen siihen? Koska kivi aikoinaan irtosi kalliosta tuhansia vuosia sitten. Jne jne... On siis syitä ja seurauksia, toimii joka yhteydessä. Tätä kautta päästään perimmäisiin syihin. Kivi syntyi koska maailma syntyi. "Miksi maailma syntyi?" Syy tähän on syy, joka ei ole seurausta mistään. Jumala. Tämä Jumala-todistus on kohtalaisen neutraali, eikä edusta vain kristinuskoa.
Moni tuntemani ateisti on sitä mieltä että uskonto on vain epätoivoisten ihmisten selviytymisen halua, ikään kuin uskonnon ainut kysymys olisi kuolemanjälkeinen elämä. Minä en ajattele kauhuissani kuolemanjälkeistä tuomiotani. Minulle tärkeää on se, että rakkaudesta Jumalaan ja Hänen Poikaansa voin yrittää elää niin kuin Hän minun haluaisi elävän. Uskonto ei ole minulle taakka, päinvastoin se tuottaa minulle sanoinkuvaamatonta iloa kun esimerkiksi autan ihmistä. Vaikka minulla, kuten muillakin, on taipumus pahaan, on minulla myös halu tehdä hyvää.
Minä kunnioitan jokaista, joka uskoo johonkin, oli se sitten Jumalaan, maailmanrauhan puolesta taisteleminen tai kommunismi.
Älkää hyvät ihmiset tuomitko toisianne toistenne mielipiteiden vuoksi.
Ateisteilla tuntuu nykyään olevan ärsyttävän suora tapa yrittää kumota uskovaisten mielipiteet Jumalasta. Onhan se hyvä että on oma mielipide asiasta, mutta toisten mielipiteitä tulee myös kunnioittaa.
Heille voin heti suorilta sanoa että ei ole, ei ikinä ole ollut, eikä ikinä tule olemaan päivää jolloin he voisivat marssia ovelleni ja todistaa että Jumalaa ei ole. Toisaalta enpä taida minäkään voida heille Jumalan olemassaoloa todistaa.
Yllättävän monta itseään "puhtaaksi ateistiksi" kutsuvaa saa kuitenkin nalkkiin seuraavalla kysymyksellä: "Toivotko ikinä että Jumala olisi olemassa?" Vastattuaan tuohon "kyllä", he samalla kieltävät olevansa ateisteja, pienikin toivo Jumalan olemassaolosta todistaa ettei täysin uskonnottomia ihmisiä maailmassa paljoa ole. Tuo toivo on se asia, joka ihmisiä maailmassa yhdistää. "Usko on intohimoa ja ateistit ovat henkisiä eunukkeja" -Miguel de Unamuno
Näin ollen teismi ja ateismi ovat täydellisessä tasapainossa keskenään, turha alkaa riehua muiden mielipiteiden vuoksi, sillä sitä mitä ei voi vääräksi todistaa, ei voi kieltää.
Uskonko minä Jumalaan? Kyllä. Kun katsoo ympärilleen ja miettii niin voi ymmärtää että tämä maailma ja ihminen kauneudessaan ja hirveydessään eivät voi olla sattumaa. Tuomas Akvinolaisen sanojen mukaisesti: "Kaikella mikä on olemassa, on oltava jokin syy olla olemassa". Miksi tuo pieni kivi on tuossa? Koska tuuli on sen vuosien saatossa kuljettanut siihen. Miksi tuuli on kuljettanut sen siihen? Koska kivi aikoinaan irtosi kalliosta tuhansia vuosia sitten. Jne jne... On siis syitä ja seurauksia, toimii joka yhteydessä. Tätä kautta päästään perimmäisiin syihin. Kivi syntyi koska maailma syntyi. "Miksi maailma syntyi?" Syy tähän on syy, joka ei ole seurausta mistään. Jumala. Tämä Jumala-todistus on kohtalaisen neutraali, eikä edusta vain kristinuskoa.
Moni tuntemani ateisti on sitä mieltä että uskonto on vain epätoivoisten ihmisten selviytymisen halua, ikään kuin uskonnon ainut kysymys olisi kuolemanjälkeinen elämä. Minä en ajattele kauhuissani kuolemanjälkeistä tuomiotani. Minulle tärkeää on se, että rakkaudesta Jumalaan ja Hänen Poikaansa voin yrittää elää niin kuin Hän minun haluaisi elävän. Uskonto ei ole minulle taakka, päinvastoin se tuottaa minulle sanoinkuvaamatonta iloa kun esimerkiksi autan ihmistä. Vaikka minulla, kuten muillakin, on taipumus pahaan, on minulla myös halu tehdä hyvää.
Minä kunnioitan jokaista, joka uskoo johonkin, oli se sitten Jumalaan, maailmanrauhan puolesta taisteleminen tai kommunismi.
Älkää hyvät ihmiset tuomitko toisianne toistenne mielipiteiden vuoksi.
Vastaukset 25
Vanhimmat
>> Yllättävän monta itseään "puhtaaksi ateistiksi" kutsuvaa saa kuitenkin nalkkiin seuraavalla kysymyksellä: "Toivotko ikinä että Jumala olisi olemassa?" >>
Miksi sinun pitää yrittää saada ateisteja 'nalkkiin'?
Rakastaisit lähimmäisiäsi siitäkin edestä, kaikkine vikoineenkin !!
Ja tule uskollasi autuaaksi, lähimmäinen !
Ei minulla tuossa kyllä tarkoitus ollut ketään "nalkkiin" saada tai loukata, pointti oli se että yllättävän moni uskoo tietämättään.
Joo ja moni ateisti tietämättään. Tämäkin yksi kaveri TV:ssä sanoi ettei jumalaan mutta kielsi olevansa ateisti.)
Olen joskus ihmetellyt sitä kuinka suurena uhkana ateismia oikein pidetään! On fiksuja yliopiston käyneitä henkilöitä, jotka kirjoittelevat tosi viisaita, mutta kun tulee puhe ateismista heti nähdään punaista ja mennään navanalusjuttuihin.
Tuon täytyy olla opittua tai jotain. Munkin anoppi meni psykoosiin (ihan tosi-ei mikään vitsi) kun se kuuli että erosin kirkosta.
>> Olen joskus ihmetellyt sitä kuinka suurena uhkana ateismia oikein pidetään! >>
Kyllä uskovilla on hiukan syytäkin kokea ateismi uhkana, pitemmällä tähtäyksellä. Ei uskonsa takia vaan ns. sosiaalisen 'nokkimisjärjestyksen' takia, uskovina esiintyvillä on voimakas yliedustus niin eduskunnassa kuin kunnanvaltuustoissakin, maamiesseuran luottamusmiehistä puhumattakaan. Näin ei tule ikuisesti jatkumaan.
Uskontojen tulevaisuus on epävarma, mutta kehitys on hidasta. Tämän sukupolven aikana tuskin kovinkaan ratkaisevia muutoksia ennättää tapahtua, paitsi toivottavasti avioero kirkon ja valtion välillä, se on joka tapauksessa vain ajan kysymys.
"sitä mitä ei voi vääräksi todistaa, ei voi kieltää."
Kiellätkö useiden jumalien (>3) olemassaolon, ja jos kiellät, niin millä perusteella?
"Älkää hyvät ihmiset tuomitko toisianne toistenne mielipiteiden vuoksi."
Aih niin, kuinka voimmekaan unohtaa ? Muiden ihmisten ja heidän mielipiteiden tuomitseminen on ainoastaan kristittyjen etuoikeus.
===========
"Minua ei huolestuta mitä en ymmärrä Raamatusta, minua huolestuttaa se, mitä ymmärrän."
- - Mark Twain
[email protected]
>>ja todistaa että Jumalaa ei ole. Toisaalta enpä taida minäkään voida heille Jumalan olemassaoloa todistaa.>Yllättävän monta itseään "puhtaaksi ateistiksi" kutsuvaa saa kuitenkin nalkkiin seuraavalla kysymyksellä: "Toivotko ikinä että Jumala olisi olemassa?" >Näin ollen teismi ja ateismi ovat täydellisessä tasapainossa keskenään, turha alkaa riehua muiden mielipiteiden vuoksi, sillä sitä mitä ei voi vääräksi todistaa, ei voi kieltää.>Tuomas Akvinolaisen sanojen mukaisesti: "Kaikella mikä on olemassa, on oltava jokin syy olla olemassa".>Uskonko minä Jumalaan? Kyllä. Kun katsoo ympärilleen ja miettii niin voi ymmärtää että tämä maailma ja ihminen kauneudessaan ja hirveydessään eivät voi olla sattumaa. >Tätä kautta päästään perimmäisiin syihin. Kivi syntyi koska maailma syntyi. "Miksi maailma syntyi?" Syy tähän on syy, joka ei ole seurausta mistään. Jumala. Tämä Jumala-todistus on kohtalaisen neutraali, eikä edusta vain kristinuskoa
Luonnonlait sikseen, tiede ja luonnonlait saattavat selittää ilmiöitä mutta eivät välttämättä kerro miksi ne tapahtuvat.
"tuossa edellisessä esimerkissä on syy, että se hajoaa, mutta et voi keksiä yhtään syytä, miksi se tapahtuu juuri silloin, kun se tapahtuu, eikä miljoonan vuoden päästä"
En välttämättä väitä että atomin halkeaminen olisi ennalta määrätty, sillä luontoa ja sen ilmiöitä voidaan pitää yhtenä kokonaisuutena jonka sisällä sattumaa tapahtuu mutta luonto itse olisi tarkoituksenmukainen. En ota asiaan itse kantaa, tästä Jumala-todistuksesta voit jutella lisää Tuomaksen kanssa jos satut näkemään.
Niin kuin jo luulin tehneeni selväksi (ilmeisesti en), ei ole mahdollista todistaa konkreettisin todistein etteikö Jumalaa olisi. Todisteiden puute Hänen olemassaolostaan ei ole todiste.
Todisteiden puute jumalasta joka haluaa ihmisten tuntevan hänet on todiste.
ensin muna vai kana? Tuohan on tuo ikuisuuskysymys. Ateisti uskoo alkuräjähdykseen ja uskovainen jumalaan; sama asia vain eri nimet. Jos joskus saataisiin todistettua Jumalan olemassaolo, niin seuraava kysymyshän olis; kuka loi Jumalan?
Tuomas Akvinolainen aikanaan olikin, ei se estänyt häntä kuolemasta liikenne onnettomuudessa.
>>Luonnonlait sikseen, tiede ja luonnonlait saattavat selittää ilmiöitä mutta eivät välttämättä kerro miksi ne tapahtuvat. >En välttämättä väitä että atomin halkeaminen olisi ennalta määrätty, sillä luontoa ja sen ilmiöitä voidaan pitää yhtenä kokonaisuutena jonka sisällä sattumaa tapahtuu mutta luonto itse olisi tarkoituksenmukainen. En ota asiaan itse kantaa, tästä Jumala-todistuksesta voit jutella lisää Tuomaksen kanssa jos satut näkemään.>Niin kuin jo luulin tehneeni selväksi (ilmeisesti en), ei ole mahdollista todistaa konkreettisin todistein etteikö Jumalaa olisi. Todisteiden puute Hänen olemassaolostaan ei ole todiste.
[Ilmiöt ovat siis seurausta aineen ja voimien välisestä vuorovaikutuksesta. Joten jokainen ilmiö on seurausta muista ilmiöistä ja on edelleen uusien ilmiöiden aiheuttaja.
Siis ne kertovat miksi ne tapahtuvat, eli olet aivan väärässä.]
Et varmaan huomannut sanaa "välttämättä" tekstissäni, maailmassa on myös asioita joita et voi tieteellä selittää, sillä jos tiede ei voi antaa kysymykselle sataprosenttisen varmaa vastausta, pätee vastaukseksi yhtä hyvin vaikkapa jokin uskonnollinen teoria. Kerro minulle, mistä ovat seurausta voimat?
[Niin otit kantaa, ja sitten lakkasit ottamatta, kun kannanottosi osoittautui vääräksi, sitäkö tarkoitit?]
Niin kuin mielestäni sanoin, kyseessä oli TUOMAS AKVINOLAISEN Jumala-Todistus...
[Niin kun ei tietenkään sitäkään, ettei ole Noita-Akkoja, Menninkäisiä, Hyviä Haltiataria, ja muita satu, taru ja mielikuvitus olioita jne, uskot siis niidenkinkin olevan olemassa?
Mutta voidaan tietysti järjellisellä päättelimisellä järkeillä, ettei "Jmalaa" ole, kuin mielikuvituksissa ja myyteissä tarinoina, jos järkeä on ja loogista ajattelukykyä.]
Tuo on hyvin puolueellinen näkökanta tuo järkeen vetoaminen, hyvä herra/rouva (nyt alkoi kiinnostaa =) sillä järkeä käyttäen saattaa kuka tahansa tulla esimerkiksi siihen tulokseen että alkuräjähdyksessä universumiin levinneet aineet eivät olleet tyhjästä pakkaatuneet ennen kuin räjähtivät, joku saattaa olla vaikkapa sitä mieltä että joku/jokin loi ne. Järki on hyvin monikasvoinen perkeles ja monilla se käy eri taajuudella kuin esimerkiksi sinulla tai minulla, joten siihen ei omaan mielipiteeseen vetoen voi aina turvautua.
Keijukaisista ja tontuista:
Uskontohan on uskoa yliluonnolliseen, oli se sitten tonttu, Jumala tai Roope-Setä. Pääasia on se, että minä tai sinä emme voi todistaa etteikö yhtäkään näistä ole olemassa, eikä kumpikaan meistä voi todistaa ettäkö olisi, sillä molemmat vetoamme loppumattomalla kehällä OMIIN maailmankuviimme, järkeemme ja logiikkaamme, joista kumpaakaan ei voida todistaa tosiksi ---->
Usko
>>Et varmaan huomannut sanaa "välttämättä" tekstissäni, maailmassa on myös asioita joita et voi tieteellä selittää, sillä jos tiede ei voi antaa kysymykselle sataprosenttisen varmaa vastausta, pätee vastaukseksi yhtä hyvin vaikkapa jokin uskonnollinen teoria. Kerro minulle, mistä ovat seurausta voimat? >Tuo on hyvin puolueellinen näkökanta tuo järkeen vetoaminen, hyvä herra/rouva (nyt alkoi kiinnostaa =) sillä järkeä käyttäen saattaa kuka tahansa tulla esimerkiksi siihen tulokseen että alkuräjähdyksessä universumiin levinneet aineet eivät olleet tyhjästä pakkaatuneet ennen kuin räjähtivät, joku saattaa olla vaikkapa sitä mieltä että joku/jokin loi ne. Järki on hyvin monikasvoinen perkeles ja monilla se käy eri taajuudella kuin esimerkiksi sinulla tai minulla, joten siihen ei omaan mielipiteeseen vetoen voi aina turvautua.>Uskontohan on uskoa yliluonnolliseen, oli se sitten tonttu, Jumala tai Roope-Setä. Pääasia on se, että minä tai sinä emme voi todistaa etteikö yhtäkään näistä ole olemassa, eikä kumpikaan meistä voi todistaa ettäkö olisi, sillä molemmat vetoamme loppumattomalla kehällä OMIIN maailmankuviimme, järkeemme ja logiikkaamme, joista kumpaakaan ei voida todistaa tosiksi ---->
Usko
"Usko on intohimoa ja ateistit ovat henkisiä eunukkeja".
Jassoo, vai niin. Munat siis viety?
Allekirjoittaessasi tuon sitaatin olet kaiketi miettinyt myös perustelut tuohon väitteeseen. Kerropas nyt niistä tarkemmin.
Tunnen sekä uskiksia että ateisteja, eikä mutuni ole tuon väitteen mukainen.
Kyseessä on Miguelin näkemys asioista, ei minun. On hyvä mainita välillä muidenkin ihmisten mielipiteistä.
muunkaan kirjoittamasi tekstin takana, vai vainko lämpimiksesi kirjoittelit?
Kyseinen sitaatti oli jonkun mielipide. Tekstissäni ei mielestäni lainausten lisäksi ole juuri tekstiä jonka takana en täysin seisoisi.
No jos luitte tuon sitaatin oikein niin sehän voi myös tarkoittaa, että uskovaiset ajattelevat tunteilla ja ateistit tunteettomasti/intohimottomasti järjellä...
"Heille (ateisteille)voin heti suorilta sanoa että ei ole, ei ikinä ole ollut, eikä ikinä tule olemaan päivää jolloin he voisivat marssia ovelleni ja todistaa että Jumalaa ei ole. "
En ole koskaan kuullut, että ateisteilla olisi tapana marssia kenenkään ovelle julistamaan omaa totuuttaan. Monilla uskovaisilla kyllä on, mitä et voine kieltää.
"Ateisteilla tuntuu nykyään olevan ärsyttävän suora tapa yrittää kumota uskovaisten mielipiteet Jumalasta."
Ateisti siis vain kertoo oman näkemyksensä (jumalaa ei ole), jota sinä et kunnioita. Vaadit ateisteilta kuitenkin kunnioitusta omille näkemyksillesi. Eikö tämä ole vähän ristiriitaista?
En sanonut että heidän tarvitsisi nimenomaan minun mielipidettäni kunnioittaa. Tunnen myös ateisteja jotka perustelevat mielipiteensä eivätkä pidä uskovaisia tyhminä. Esimerkiksi paras ystäväni, jonka olen tuntenut jo 10 vuotta, on ateisti, mutta tulemme juttuun aivan mainiosti sillä meitä molempia yhdistää elämänilo.
Myönnän että ovelle marssiminen oli huono vertaus, siinä kohtaa tarkoitin lähinnä sitä että olen kyllästynyt kuulemaan siitä kuinka "naurettavia uskovaiset ovat kun uskovat tuollaiseen".
>>Ateisteilla tuntuu nykyään olevan ärsyttävän suora tapa yrittää kumota uskovaisten mielipiteet Jumalasta.
[Kiteytitpä tuohon lauseeseen hyvin kaikkien ateistien toiminnan. Vastaavalla tavalla voisivat ateistit sanoa kristityistä: "Kristityillä tuntuu olevan ärsyttävän suora tapa yrittää tyrkyttää ateisteille mielipidettään jumalasta." Jätin pois sanan 'nykyään', ks. ristiretket.]
Nyt et huomannut pointtia, en kirjoittanut yhtäkään uskonnollista/uskonnotonta ryhmää vastaan, viestissäni oli sitaatteja, muiden ihmisten mielipiteitä asioista, ei minun. Miguel de Unamuno saa olla asioista sitä mieltä mitä haluaa, en jaa mielipidettä hänen kanssaan.
Minä kirjoitin sitä tuomitsemista vastaan jota saa kuulla johonkin uskomisesta, esim. siitä kuinka "naurettavia uskovaiset on", ihmisten mielipiteet torpedoidaan.
Olen TÄYSIN mielipiteen ja uskonnon vapauden puolesta. Olen myös tietoinen buddhalaisuuteen kuuluvasta ajattelusta että jumalia ei ole, kunnioitan uskoasi (kaikkia uskoja) enkä todellakaan ole sitä mieltä etteikö ateisti voisi elää onnellista elämää. Päinvastoin, paras ystäväni, jonka olen tuntenut jo 10 vuotta, on ateisti joka perustelee mielipiteensä ja jonka maailmankatsomusta kunnioitan. Tulen hänen kanssaan mainiosti juttuun, sillä meitä yhdistää elämänilo.
Tulkitsit viestini ateistien tuomitsemiseksi, vaikka ainut asia mitä vastaan kirjoitin, oli mielipiteiden tuomitseminen itse.
Hyvä jos ymmärsin väärin. On tottakin, että on olemassa monia "ateisteja", jotka eivät usko jumalaan (tai mihinkään muuhunkaan) vain siksi, koska eivät uskalla puhua siitä.
Mitkä mielipiteet saa tuomita, vai pitääkö kaikki mielipiteet hyväksyä? Jos kaikki mielipiteet, ja maailmankatsomukset pitää hyväkysyä, niin pitääkö hyväksyä, myös toimiminen maailmankatsumuksen mukaa?